Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mä oon blondi ja muita viime aikojen parhaita

Elämä on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin iloista, kuten bloginkin väliaikaisesta kuolemasta voi päätellä, mutta päätin silti tsempata ja miettiä, mitä kaikkea kivaa viime aikoina on tapahtunut.

♥ Lähdimme ex tempore miniristeilylle Harjavallan ystävieni ja muksujen kanssa. Matka oli tosi toivottu breikki vaikeisiin ajatuksiin ja oli ihana seurata lapsen riemua pallomerissä, uusien ystävien kanssa. Harjavallassa asuvat ystäväni ovat niin älyttömän rakkaita, ja näen heitä aivan liian harvoin. Oli ihanaa päästä tutustumaan heidän jälkikasvuunsakin paremmin, kun hengailimme yhdessä kokonaisen vuorokauden. Ja oli hienoa nähdä, että kolmevuotias ja 11-vuotiaskin voivat löytää yhteisen sävelen.

♥ Kummipoikani täytti juuri kahdeksan, enkä voi uskoa, että voin keskustella hänen kanssaan tubettajista! Hän ja kaverinsa olivat aivan ihmeissään, kun kerroin, että olen ollut Tukholmassa Miklun tyttöystävän Sara Karoliinan kanssa. Voisin selkeästi olla se cool aunt Helsingistä 😀

♥ Vietimme viikonloppuna myös rakkaan ystävän babyshowereita. Babyshowerit ovat muuten aika kiinnostava konsepti: siellä törmää usein tuntemattomiin naisiin, mutta juttu luistaa silti, kun naiset jakavat synnytyskokemuksiaan ja muita vauvoihin liittyviä juttuja. Kauniisiin juhliin ei tarvita sen kummempaa sälää, kakunkoristeenakin voi käyttää kolmevuotiaalta lainattuja norsu-Duploja 😉

♥ Uusi tukka! IG-seuraajani huomasivatkin jo aiemmin, että meikäläinen on tosiaankin tätä nykyä blondi. Parempia kuvia tulossa asap.

♥ Retki Haltialaan! Eläintilalla käynti on aina yhtä elämyksellistä sekä minulle että minille. Haltialassa on viikonloppuisin poniratsastusta ja vaikka viiden euron hinta onkin aika suolainen pienestä kierroksesta ponin selässä, se on lapsesta niin hienoa, että raha ei kyllä mene hukkaan.

♥ Selkä kuntoon -projekti etenee Femihealthissä. Fyssarini Ira Rissanen epäili, että selkäkipuni saattaa johtua välilevyongelmasta ja nyt yritän saada levyjen väliin lisätilaa ostamallani spiraalistabilaationauhalla, jolla teen erilaisia jumppia.

♥ Bisnesideoita meksikolaisessa. Jäimme kevään pressipäivillä kiertelyn jälkeen höpisemään pienellä porukalla mahdollisista uusista bisneskuvioista vielä myöhään yöhön. Dinneripaikaksi valikoitui kehumani Frida’s ja ai että oli taas hyviä pöperöitä. Jos meksikolainen sapuska maistuu, kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa uusi Frida’s, jota kehuin aiemminkin.

3 x oikeasti helppo mutta näyttävä kampaus lapselle

Kaupallinen yhteistyö: Nordic Beauty Import & Invisibobble – postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen ollut vähän laiska tekemään kampauksia lapselle. Yleensä heitän tukan ponnarille, joka ränsistyy hoitopäivän aikana hapsottavaksi pehkoksi. Mummolasta lapsi puolestaan lähtee yleensä tukka viimeisen päälle sliipattuna ja letitettynä.

Pian päättyvä pipokausi on sekin asettanut rajoituksia tietynlaisille kampauksille. Kesällä voi onneksi taas käyttää enemmän mielikuvitustaan hiusten suhteen! Kannattaa myös opetella muutamat simppelit mutta kivat kampaukset, jotka on sitten helppo väkertää kiiressäkin.

Olen käyttänyt lapsen tukkaan mieluusti Invisibobble-hiuslenkkejä, jotka ovat hiukselle hellävaraisia, mutta pitävät ponnarit varmasti paikoillaan.
Kokonaan sileässä, kaapelimaisessa lenkissä ei ole metalliosia tai liitoskohtia, jotka vahingoittaisivat hiusta. Invisibobblen hellävaraisuuden pointti on myös siinä, että kun lenkki on hiuksissa, se jakaa paineen niin, ettei se kohdistu vain hiusten uloimpaan kerrokseen, kuten perinteisessä hiuslenkissä.

Lapsella olen tykännyt käyttää Kids-mallisia lenkkejä, jotka ovat vähän pienempiä kuin Original-lenkit, mutta isompia kuin Nanot. Ja niitä saa kivoissa väreissä! Omassa tukassa tykkään ehkä kaikista eniten Invisibobblen Slim-mallista, jossa kaapeli on originaalia tiiviimpää.

Uusin ihastukseni sekä itselleni että lapselle on Invisibobble Sprunchie eli hiusdonitsi, jonka sisällä on tuttu kaapelilenkki! Tykkään nykyisin hiusdonitsikampauksista ja näissä on se etu, että kaapelilenkki auttaa donitsia pysymään tukassa paremmin. Lisäksi näitä saa ihanassa leokuosissa! Niitä näkee nyt tosi monen vaikuttajan hiuksissa.

Todella käyttis hiuslenkki on myös pieni Basic-kumilenksu, jolla saa esimerkiksi pienet letit hyvin kiinni, vaikka kiinnitettävä osuus olisikin ihan ohut. Kumilenkissä on todella vahva pito. Näitä käytän usein lapsen lettikampauksissa!

Nyt aivan uusista uusin innovaatio on Invisibobble-pinni, nimeltään Waver. Siinäkään ei ole hiuksia raastavia metalliosia. Se lukitaan hiuksiin, joten se onkin kuin hiusklipsin ja pinnin yhdistelmä. En ole koskaan tykännyt tavallisista metallipinneistä, sillä tuntuu että niiden mukana lähtee aina tuppo hiuksia, mutta Waver on ihan äärimmäisen hellävarainen.

Tässä muutama idea oikeasti helppoihin mutta kuitenkin näyttävän näköisiin (lasten) kampauksiin. Mikään ei tietenkään estä tekemästä näitä aikuiselle!

Kiemuraletti

  1. Nosta hiukset ylös poninhännälle. Tähän käy hyvin Invisibobble Original tai vaikka Sprunchie kuten kuvassa.
  2. Jaa poninhäntä kahtia ja ala kieputtaa molempia osioita samaan suuntaan.
  3. Kierrä osioit sitten toistensa ympäri.
  4. Nypi lettiä muhkeammaksi ja kiinnitä hiukset latvasta Invisibobble Basic -hiuskumilenkillä. Voit siistiä lettiä kiinnittämällä letistä irtoilevia hiustupsuja pinnillä kiinni lettiin.

Kuplaponnari

  1. Aloita kiinnittämällä hiusten ylin osa hiuslenkillä. Tee osio niin, että se alkaa korvien yläpuolelta ja nousee jyrkästi kohti takaraivoa.
  2. Erota seuraavaksi toinen osio ensimmäisen alta. Ota mukaan ensimmäisen osion latvat ja kiinnitä kaikki yhteen uudella hiuslenkillä. Jatka tätä niin kauan kuin hiuksia riittää. Osiot voi kiinnittää vaikka Invisibobble Originaleilla, Kidseillä tai Nanoilla.
  3. Nypi hiuslenkkien väliin jäävää osiota pulleammaksi. Vedä hiuksia varovasti ylöspäin ja pidä samalla kiinni latvoista.

Minni-rusettinuttura

  1. Kiinnitä hiukset päälaelle poninhännän tavoin, mutta älä vedä poninhäntää lopuksi lenkin läpi vaan jätä hiukset lenkille niin, että latvat jäävät pään päälle. Tähän kannattaa käyttää Basic-lenkkiä.
  2. Erota lenkiksi jääneet hiukset sitten kahteen osaan.
  3. Vedä hiusten latvat kahteen osaan jaetun lenkin yli ja kiinnitä Waver-pinnillä taakse.
  4. Nypi vielä rusetiksi jääviä osioita kuohkeammiksi.

Millaisia kampauksia te suositte lapsilla?

PS. Lue näistä postauksista lisää lapsen hiustenhoidosta:

Lapsen eka kerta kampaajalla ja 5 vinkkiä takkutukan taltuttamiseen

Kuinka usein lapsen hiukset kannattaa pestä ja muita hiustenhoitovinkkejä

Pitäisikö blondata? Tällainen on hiushistoriani

Keksin kerrankin hyvän aprillipilan. Väitin IG-stoorissa, että olin blondannut hiukset. Aika monelle pila taisi mennä läpi! Todellisuudessa olin Erikan luona käymässä, laitoin siskon klipsipidennykset epämääräisesti kiinni päähäni ja otin selfien niin, ettei klipsien kiinnityskohta näkynyt.

Olen jo pitkään nauttinut omasta luonnollisesta hiusväristäni, sillä hiuksiani ei ole värjätty pitkään aikaan. En jaksa rampata värjäyttämässä hiuksia ja olen aina yrittänyt pitää värinkin sellaisena, että se kestää hiuksen kasvamisen.

Koska olen tuuliviiri, luonnollinen väri on kuitenkin välillä kyllästyttänyt. Harkitsin kasvivärjäystä, sillä takaisin kestovärikierteeseen palaaminen väsytti jo etukäteen. Sittemmin olen kuitenkin alkanut pohtia, pitäisikö kerrankin oikein räväyttää ja kokeilla ihan täysin blondia tukkaa! Nyt siihen olisi nimittäin hyvä mahdollisuus juurikin tukan luonnontilan vuoksi. Kun latvasta pätkäistään reilusti, hiuksissa tuskin on enää yhtään värijäämiä. Mikä tietysti tekee vaalentamisesta paljon helpompaa.

Kysyin IG:ssä pitäisikö blondata. Vastaukset jakaantuivat lähes tasan! Monet sanoivat, että vaaleat sopivat minulle hyvin ja yllättävän moni mainitsi, että näytän vaaleassa tukassa paljon nuoremmalta. Äiti on tietenkin sitä mieltä, etten saa värjätä luonnollista ruskeaani.

Olen kuitenkin kallistumassa blondaamisen puoleen. Pienenä jarruna innostukseen toimivat tosin nämä vanhat kuvat, joita keräsin hiushistoriastani. Olen nimittäin ollut joskus aika vaalea! Eikä tuo pissankeltainen nyt ainakaan minulle sopinut. Tosin ehkä tällä kerralla sitoutuisin pitämään paremmin huolta vaaleasta sävystä enkä päästäisi sitä noin keltaiseksi. Ja ehkä lopputulos olisi alun perinkin parempi, kun vaalennusta ei tehtäisi tumman värin päälle (?)

Lapsena minulla oli ruskea tukka, johon tuli aina auringosta vaaleita raitoja. Tuo sävy on oikeastaan aivan täydellinen, ottaisin sen ihan heti takaisin!

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on tuo täydellinen oma värini. Sitten alkoivat erinäiset hiusvärikokeilut. Muistaakseni olin viidennellä luokalla kun värjäsin ensimmäistä kertaa hiukset jollakin tummalla kevytvärillä. Tietysti kotona. Sitten tulivat erilaiset mahongin ja kuparin sävyt… onko tosi väärin kieltää omalta lapselta hiusväri ikuisiksi ajoiksi? 😀

Vasemmanpuoleisin kuva on rippijuhlistani, silloin tukassa oli jotakin hiukan punertavaa tummaa. Sitten alkoi pikkulettikausi! Sanomattakin selvää, ettei tuolloin puhuttu kulttuurisesta omimisesta mitään…ainakaan pienessä satakuntalaiskaupungissa. Ostimme muovitukkaa tamperelaisesta basaarista ja sitten väkersimme isolla kaveripoppoolla milloin kellekin lettejä. Letit olivat päässä varmaan pari kuukautta ja sen jälkeen piti selvitellä ihan jäätäviä rastoja. Itkin, kun niitä revittiin auki. Erikallekin piti laittaa pikkuletit, tekotukkakin oli jo ostettu, mutta äiti kielsi viime hetkellä. Lettikauden jälkeen alkoikin pitkällinen korpinmusta vaihe.

Vasemmanpuoleinen kuva on vuodelta 2005 – tuolta ajalta en ole löytänyt kauheasti kuvia itsestäni. En oikein edes muista tuollaista superpitkää ja päältä vaaleaa tukkaa. Tuollainen ohut otsis piti olla… Helsinkiin muutettuani pätkäisin polkkatukan ja näemmä värjäsin/värjäytin sen punertavaksi. Myöheemmin tuli pottaotsis ja taas musta sävy.

Jälleen vaaleaa päällä ja lämmintä ruskeaa alla. Nämä kuvat ovat vuosilta 2008-2010. Jossakin vaiheessa alkoi pidennysten kausi. Jaksoin aina yrittää erilaisia tekniikoita, vaikka pidennykset eivät kerta kaikkiaan sopineet tukkalaadulleni. Teippi- ja ompelupidennyksissä tukkani meni aivan järkyttävään solmuun ja taas revittiin rastoja auki…

Tässä tyylinäytteitä vuodelta 2011. Muistan että tuota mansikanvaaleaa (oik.) värjättiin pitkään ja hartaasti. Tuo sävy olikin aika kiva! Kuvassa päässäni ovat myös klipsipidennykset, jotka ovat sata kertaa järkevämmät kuin mitkään pysyvämmät tekotukat.

2012 ja 2013. Etenkin tuo vasemmanpuoleisen kuvan vaalea on aivan kammo! En muista, että olisin koskaan ollut noin vaalea, siksi epäilenkin että kuva vääristää jotenkin!

Vaaleista raidoista porkkananpunaiseen! Tuo punainen oli isompi tukkamuutos ja tykkäsin siitä kyllä aikansa.

Jaaaa punaisesta vaaleisiin raitoihin vuonna 2013. Huh, onneksi oli aivan superkampaaja, jonka ansiosta kaikki hiusmuutokset sujuivat todella hyvin. Tällä hetkellä Johanna-kampaajani on äitiyslomalla ja itkemme siskon kanssa ikäväämme aika usein. On tosi iso kynnys mennä kenellekään muulle kampaajalle.

2014. Nämä kuvat ovat väärin päin, ensin olivat nuo vaaleamman ruskeat kesällä ja syyshäiksi värjäytin tummemman tukan.

Sitten tuli raskaus, vauva ja tummempi tukka. Tykkäsin muuten tuosta oikeanpuoleisesta Johannan taidonnäytteestä ihan älyttömästi. Myös lyhyempi malli oli todella kaunis.

Tuo punertava puski vahvasti läpi, vaikka kampaajalta lähdin aina kylmässä sävyssä. Olisi pitänyt käyttää enemmän hopeashampoota. Tuosta 2016 vuoden polkasta ei taida muuten olla ollenkaan muita kuvia! En sitten kuitenkaan tainnut viihtyä noin lyhyessä. Pidin hiuksia aina tuollaisella pikkuisella niskanutturalla.

Uusimmat tukat 2017-2019. Pitkä verho-otsis oli niin ihana! Luulen että leikkautan sellaisen kesäksi uudelleen. Oikeanpuoleisessa kuvassa latvat näyttävät taas aivan punaisilta, mutta luulen ja toivon että kuva vähän vääristää. Siksi vähän karsastan värjäämistä, kun tuntuu että mitä tahansa väriä tukkaani laitetaan, se on kohta aivan punainen. Sisko tosin ripitti minua siitä, etten koskaan tee mitään syväpuhdistavia hoitoja tukkaani, jotka poistaisivat hiuksesta kaikenlaisia jäämiä, jotka muuttavat väriä.

Oma, luonnollinen hiusväri sopii totta kai ihmiselle parhaiten, mutta kaipaan nyt muutosta niin paljon, että olen jo konsultoinut blondausasiantuntijaa! Saa nähdä mitä tuleman pitää…