Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Olen vihdoin kotona

Kaupallinen yhteistyö: OP Koti ja Babler, sisältää arvonnan

Olen asunut elämäni aikana kolmessa eri kaupungissa, seitsemässä eri asunnossa. Ensimmäinen kotini oli Harjavallassa, sukutilallamme. Siellä asuin koko lapsuuteni ja sama koti odottaa minua edelleen, kun päätän lähteä käymään Satakunnassa.

19-vuotiaana pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin opintojen perässä Helsinkiin. En hakenut koulupaikkaa mistään muusta kaupungista. Isosiskoni on espoolainen ja hänen luonaan pääkaupunkiseudulla käydessä Helsinki tuli tutuksi. En siis edes harkinnut Turkua tai Tamperetta, minne monet muut suuntasivat yliopistoihin – vaikka ne kaupungit olisivat olleet lähempänä kotikotiani.

Muutin kimppakämppään Kontulaan, mutten koskaan oikein viihtynyt uudessa kodissani. Opiskelijaelämä ei maittanut ja ikävöin jatkuvasti ystäviä, perhettä ja poikaystävää, jotka asuivat kaikki Harjavallassa. Arkiviikon alkajaisiksi hyppäsin aamuvarhaisella bussiin Harjavallassa ja olin kymmeneltä luennolla Helsingissä. Torstaina iltapäivällä juoksin yliopistolta Kamppiin ja jätin taas Helsingin taakseni pitkäksi viikonlopuksi.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen muutimme silloisen mieheni kanssa Helsingin Alppilaan – asuntoon, missä asun juuri nyt. Tuota kotia rakastin ja rakastan edelleen. Asuin siinä myöhemmin vaihtuvien kämppisten kanssa ja nautin sen keskeisestä sijainnista. Kunnes tuli aika jättää ydinkeskustan läheisyys. Lähdin uuden miehen matkaan ja sitä seuraavat vuodet kuluivatkin Pohjois-Helsingissä ja lopulta Vantaalla. Tykkäsin valtavasti myös Tapanilasta ja Tapaninvainiosta asuinalueina, mutta kumpikaan kodeistamme ei tuntunut siltikään varsinaisesti kodilta.

Lopulta teimme kodin itsellemme Vantaalle, ihan alusta alkaen. Vantaan koti tuntui itsessään rakkaalta, olinhan suunnitellut sitä varta vasten meille. Haikailin kuitenkin koko ajan lähemmäs ystäviä ja muuta elämää Helsingin puolella. En päässyt vieläkään levottomuudestani. En ollut vieläkään kotona.

Kun ero konkretisoitui keväällä, yksi suurimmista huolenaiheistani liittyi juuri kotiin. Missä asuisimme lapseni kanssa kaksin? Eniten pelkäsin, että joutuisin tuntemattomalle asuinalueelle ja jäisin kodin vangiksi, jos kaikki ystävät asuisivat kaukana. Selasin myytäviä ja vuokrattavia kohteita ja kuvittelin itseäni eri asuinalueille. Tuntui pelottavalta. Kun taianomaisen tuurin avulla sain ostettua itselleni vanhan Alppilan vuokrakotini, en pelännyt enää yhtään. Kaikki tuntui selvemmältä kuin pitkään aikaan – rakentaisimme tyttäreni kanssa kodin vanhaan, tuttuun paikkaan.

Kun kävin katsomassa Alppilan asuntoa ennen ostopäätöstä (as if, olin jo vahvasti päättänyt ostaa asunnon), nostalgiaryöppy Alppilan kaduilla kävellessä oli ikimuistoinen. Olin aivan pohjattoman onnellinen, kun käväisin vanhassa lähikaupassani – kassalla minua palveli sama nainen kuin kahdeksan vuotta aikaisemmin. Kun saavuin asunnolle ja näin alakerrassa vanhan kirjansitojaherran työn touhussa, olin melkein itkeä! Ajattelin, että hänen on täytynyt jäädä jo eläkkeelle. Muttei kuulemma ollut malttanut. Voisimme jatkaa taas kahvikupposen ääressä höpinöitämme siitä, mihin viimeksi jäimme.

Keittiöremonttini on kestänyt aivan kohtuuttoman kauan, mutta yllättävän vähän olen siitä kärsinyt. Olen nimittäin nyt kotona. Ihmettelen joka päivä, missä olen ollut kaikki nämä vuodet. Kotini on kaupungissa, kolisevien raitiovaunujen, Lintsille kirmaavien lapsien, koiranulkoiluttajien, kahviloiden ja ravintoloiden keskellä. Voin kävellä kaikkialle enkä koskaan oikeastaan tunne olevani yksin.

Helsinki on kotikaupunkini, nyt ja todennäköisesti aina. Siellä ovat työt ja läheisimmät ihmiset. On kuitenkin toinenkin paikka, jota ilman en voisi elää: Harjavallan kotini. Kuten olen sanonut, siellä sydämeni on aina. En ole koskaan varsinaisesti helsinkiläinen, vaikkakin helsinkiläistynyt. Harjavallasta löytyy se rauha, tila ja väljyys, jota aina välillä kaipaan. Metsän tuoksu ja joen virtaus. Perhe ja monet rakkaat ystävät.

Keräsin muutamia vinkkejä kaikista kolmesta kotikaupungistani OP Kodin kiinteistönvälittäjien kanssa: tärkeimpiä nähtävyyksiä ja tuntemattomampia tärppejä.

Harjavalta:

Emil Cedercreutzin museo

Tästä kerroinkin teille aiemmin. Upea, monipuolinen ja superkiinnostava museo keskellä metsää, lähellä jokea. En usko, että täällä kävijä tulee pettymään. Harjavallan kruununjalokivi.

Kino-Huovi

Harjavallassa on vain 7000 asukasta, mutta kaikenlaista tekemistä ja harrastusmahdollisuuksia on vaikka kuinka. Iltaisin voi käydä vaikka leffassa! Elokuvateatterimme on aivan supersympaattinen ja yritän päästä käymään siellä aina kun mahdollista. Täällä on vollotettu Titanicia aikoinaan ja Ellikin on nähnyt täällä ensimmäisen elokuvansa.

Paratiisi

Kokemäenjoen maisemissa kulkevalla Paratiisin luontopolulla on ihmetelty monet kerrat kaikenlaisia kasveja ja eläimiä parhaista parhaan oppaan, eli oman äitini johdolla. Äiti on opiskellut luontokartoittajaksi ja osaa kertoa Paratiisista kaiken!

Hiittenharju

Hiittenharju on niin ikään ylpeytemme, siellä on jos jonkinlaista aktiviteettia mutta myös kaupunkimme nähtävyyksiä. Kyseessä on siis jääkaudella syntynyt harjumuodostelma. Siellä Matinharjun muinaismuistoalue, jossa voi käydä ihmettelemässä muinaisen Litorinameren rantavalleja ja hiidenkiukaita! Talvisin Hiitenharjulla käydään laskettelemassa ja alueella on myös curling-halli, jonka yhteydestä löytyy keilahallikin!

Helsinki:

Linnanmäen ilmaislaitteet

Kaikki tietävät Linnanmäen huvipuiston muuallakin Suomessa, mutta harvemmat ehkä tietävät, että sisäänpääsy ja monet perheen pienimmille tarkoitetut laitteet ovat Lintsillä ilmaisia. Lintsille voi siis vain kävellä sisään vaikka illalla vain fiilistelemään valoja ja huvipuistotunnelmaa ja ostaa vaikka hattaran. Meille Lintsi on kuin lähileikkipuisto. Voimme mennä sinne aivan tavallisena iltana ja kiertää maksuttomat laitteet, joista riittää vielä nelivuotiaalle hyvin paljon iloa: on erilaisia karuselleja, huikea näköalatorni ja pieni maailmanpyöräkin. Kerran kesässä ostamme myös rannekkeen ja huvittelemme koko rahan edestä.

Töölönlahden kahvilat

”Töölönlahden ympäristössä on loistava mahdollisuus nauttia monimuotoisesta vapaa-ajan ja kulttuurin tarjonnasta. Etenkin Linnunlaulun huvila-alueen viihtyisistä kahviloista avautuvat upeat maisemat kesäisin.” Taru Vainio-Kaski, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

Kun lähden lenkille, suuntaan kiertämään Töölönlahtea (satojen muiden ihmisten kanssa). Mainitsemisen arvoinen on Art Cafe Taideterassi, mistä on aivan satumaisen upeat maisemat Töölönlahdelle sekä Finlandia- ja Oopperataloille. Kahvila on supersympaattinen ja romanttinen huvilaympäristö ihan kertakaikkisen ihana. Taideterassin vieressä on toinenkin symppis kahvila, jonka maisemat ovat yhtä upeat: Sinisen huvilan kahvila.

Alppilan puistot

Rakastan puistoja ja onneksi kotini vierestä löytyy ihania sellaisia. Alppipuisto on kierretty vuosien varrella koiran kanssa aika monesti – suuressa puistossa saa kyllä rauhattoman sielunkin hetkeksi lepäämään. Sen lähellä, ihan Lintsin kupeessa on Lenininpuisto, joka on aivan todella kaunis. Lenininpuisto on aivan täydellinen piknikpaikka kesällä. Se rakennettiin 60-luvun alussa puutarhanäyttelyä varten ja on edelleen todella vehreä ja monimuotoinen. Puiston halki virtaa vielä suloinen purokin.  

Helsingin jäätelötehtaan kioski Kaivarissa

Parasta jätskiä ikinä saa Kaivopuistossa sijaitsevasta Helsingin jäätelötehtaan kioskista. Jos olet yhtä kova jätskihirmu kuin minä, osta tötterön sijaan kokonainen noutopakkaus itsellesi. Voisin syödä marachinojäätelöä elääkseni!

Ihmeellinen lelukauppa Malmilla

”Malmilla sijaitsee uniikki lelukauppa, Huonekalujen kirppis. Jos mietit mihin juuri ne tietyt tärkeät legopalat hävisivät, täältä ne löytyvät.” Sari Leino, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

Tuo Sarin mainitsema lelukauppa on nähtävyys itsessään. Älä anna nimen hämätä, lelut ovat täällä ehdottomasti pääosassa. Varaudu juttelemaan sosiaalisen omistajan kanssa!

Korkeat huiput

”Vinkkejä Helsingin korkeista huipuista, joista voi ihailla syyskuussa ruskaa ja vuoden vaihteessa ilotulitusta: Taivaskallio & IT-bunkkerit, Käpylä. Malminkartanon mäki (syntynyt Helsingin metrotunnelista louhitusta kivi- ja maa-aineesta). Mäen huipulle johtavat portaat ovat suosittu kuntoilukohde. Sijaitsee Konalan kupeessa. Paloheinän mäki ja portaat sekä Keskuspuiston upeat ulkoilureitit Pitkäkoskelle ja munkkikahville Pitkäkosken majalle, jossa aika on pysähtynyt 50-luvulle. Kesäisin voi ravata portaita ja talvella nämä ovat kaupungin parhaita pulkkamäkiä. Omat eväät mukaan!” Sari Leino, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

Minulla on kokemusta erityisesti Paloheinän ulkoilualueesta, enkä voi kuin suositella! Paloheinän mäen portaiden juurelta löytyy muuten ehkä paras ulkopunttisali! Vähän kauempana on lisää ulkotreenailuun sopivia härveleitä ja vieressä aika kiva leikkipuistokin. Samalta alueelta löytyy myös Seikkailupuisto Korkee.

Vantaa:

Seutulan maalaismaisema

Seutulassa on yksi mieleenpainuvimmista maisemista koko Suomessa. En olisi tuskin koskaan eksynyt tänne, ellei vanha kotimme olisi sijainnut aivan lähellä. On jännää, että pienen ajomatkan päässä Helsinki-Vantaan lenkokentältä löytyy hyvin epäsuomalainen, kumpuileva maalaismaisema hevosineen ja vanhoine taloineen. Laaksossa virtaa Vantaanjoki ja metsän katveessa nousee valtioneuvoston edustuspaikka, Königstedtin kartano. Lapsia ilahduttaa kesäisin Katrinebergin 4H-kotieläinpiha. Syksyisin aivan must-paikka on Seutulassa sijaitseva Kurpitsakauppa, mistä löytää valtavat Halloween-kurpitsat.

Kartanonkosken idylli

Jos vielä joskus päätyisin asumaan Vantaalle, haluaisin asua Kartanonkoskella. Sieltä on vielä lyhyehkö matka Helsingin keskustaan ja alue on uusi, mutta idyllinen.

Eemelin kirppis

Käyn paljon kirppiksillä ja tunnen aika monet pääkaupunkiseudun kirpputorit. Eemelin kirppis on yksi parhaista kirppiksistä, joita tiedän. Se sijaitsee Hämevaarassa, Vantaan ja Espoon rajalla. Kirppis on pieni, mutta löydän sieltä aina jotakin, erityisesti laadukkaita lastenvaatteita ja leluja.

Heurekan laboratorio

”Heureka on jo klassikko, mutta silti maininnan arvoinen. Suosittelen laboratoriokokemusta, jossa lapset pääsevät labratakit päällä kokeilemaan miten erilaiset aineet reagoivat keskenään.” Anja Jackson, myyntineuvottelija, OP Koti Helsinki.

Toteemi

”Lastenkulttuurikeskus Toteemissa järjestetään monipuolisesti tapahtumia pikkuväelle. Vantaan tapahtumatarjonnan löytää helposti Kulttuurikaruselli-tapahtumakalenterista, josta on juuri ilmestynyt syksyn versio.” Anja Jackson, myyntineuvottelija, OP Koti Helsinki.

Haltiala

”Lapsiperheen kannattaa ehdottomasti poiketa Haltialan tilalla Helsingin ja Vantaan rajalla – siellä voi nähdä erilaisia kotieläimiä sekä poimia kesällä ilmaiseksi auringonkukkia ja herneitä. Tilalla on myös ihana kahvila.”
Anja Jackson, myyntineuvottelija, OP Koti Helsinki.

Täytyy kompata Anjaa erityisesti Haltialan suhteen. Siellä voisi käydä vaikka päivittäin ja kahvila-ravintolasta saa mielettömän hyviä pöperöitä. Eläimiä pääsee täällä tosi lähelle ja etenkin lampaita voi silitellä mielin määrin.

Osallistu OP Kodin arvontaan jakamalla tämän postauksen kommenttikenttään parhaat vinkkisi omalta kotipaikkakunnaltasi! Osallistujien kesken arvotaan 50 euron arvoinen K-lahjakortti. Arvonta on käynnissä 31.8. saakka. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Kotikaupunkini ylpeys

Kaupallinen yhteistyö: Harjavallan kaupungin museotoimi / Emil Cedercreutzin museo

Harjavaltalaiset ihmiset ovat ihan omanlaisiaan. Heillä on oma kielikin, jollaista ei ole missään muualla. Se on sekoitus alasatakuntalaista murretta ja kaikkia niitä muita murteita, jotka tulivat kaupunkiin kuparisulattoon töihin saapuneiden ihmisten mukana 40-luvulla.

Harjavaltalaisia voisi kuvailla hyvin kaupungilleen omistautuneiksi. Harjavalta on pieneksi kaupungiksi vilkas, siellä on paljon harrastustoimintaa ja jopa oma, rakas pieni elokuvateatteri.

Harjavaltalaiset ovat ylpeitä juuristaan ja kaupungistaan. Upea salamavaakuna on ikuistettu aika monen ihoon tatuoinniksi ja kun kaupunki alkoi myydä rakkaalla vaakunalla koristeltua kangaskassia, kaikki halusivat sen.

Minäkin kuulun siihen, aika pieneen, vaatimattomaan mutta kuitenkin kodistaan ylpeään joukkoon. Olen asunut Helsingissä pian puolet elämästäni, mutta kotini on aina Satakunnan sydämessä, Harjavallassa.

Siksi tietysti toivoisin, että muutkin saisivat kokea Harjavallan hienouden. Nyt kun lähimatkailu kiinnostaa yhä useampia, kerron miksi kannattaa mennä Harjavaltaan! Tämän postauksen lopussa on lista muustakin kiinnostavasta tekemisestä ja näkemisestä Harjavallassa, mutta ensin asiaa yhdestä Harjavallan ja koko Satakunnan tärkeimmät nähtävyydestä, Emil Cedercreutzin museosta.

Taiteilija Emil Cedercreutz (1879 – 1949) on tuttu heppu harjavaltalaisille. Hänen nimikkomuseonsa ja sen vieressä oleva taiteilijakoti Harjula ovat kaikille tuttuja ja hänen veistoksensa ilahduttavat harjavaltalaisia päivittäin kaupungin keskustassa: suuri Kyntäjä-patsas koristaa kaupungintalon pihaa ja Pontus-koira tervehtii autoilijoita liikenneympyrässä.

Kun vierailin jälleen museossa tätä postausta valmistellessani, ajattelin että olisipa ollut mahtavaa tuntea Emil Cedercreutz. Mietin myös, mahtoiko isäni koskaan nähdä häntä lapsena edes ohimennen. Cedercreutz oli monilahjakas ja älyttömän ahkera tyyppi. Hän oli paitsi kuvanveistäjä, myös siluettitaitelija ja kirjailija. Lisäksi hän keräsi kiinnostavan taidekokoelman ja valtavan kansantieteellisen kokoelman.

Kaiken lisäksi Cedercreutz kannatti myös eläinten oikeuksia aikana, jolloin niistä tuskin edes puhuttiin. Hän tarjosi kodin ja hyvän vanhuuden eläköityneille ja huonossa kunnossa oleville hevosille. Tajusin oikeastaan vasta nyt museolla vieraillessani, kuinka paljon tuo yksi ja sama ihminen on saanut aikaan. Hänellä oli takuulla jotenkin taianomaisesti vuorokaudessaan enemmän aikaa kuin meillä muilla…

Aloitimme kierroksen Harjulan taitelijakodista. Cedercreutzin koti on esillä sellaisena kuin se kuvien perusteella olikin. Se on itsessään kokonaistaideteos, yksi Cedercreutzin elämäntöistä. Siellä on valtavasti taidetta, jota Cedercreutz keräili esimerkiksi lukuisilta taitelijaystäviltään, jotka vierailivat Harjulassa.

Hän oli kuulemma hauska seuramies ja ystävien vierailut saattoivat kestää viikkoja. Voisipa matkustaa ajassa näkemään ja kuulemaan, mitä tuon ajan kulttuuri-ihmiset tekivät ja keskustelivat viikkoja kestäneiden kyläilyjen aikana. Aikalaiset pitivät kuulemma Harjulaa Satakunnan Satulinnana.


Cedercreutz oli kuulemma hauska mies. Hänen eteisnaulakkonsa muistuttaa rippituolia
eli katolisen kirkon synnintunnustuskoppia ja sinne sai hänen mukaansa jättää takkien lisäksi syntinsä.
Harjulan ovessa on tuttu muistutus, joka löytyy monista äitini koruista. Niitä on muuten myynnissä museollakin!

Harjulasta siirryimme museon päärakennukseen, jonka toisessa siivessä on yksi museon pysyvistä perusnäyttelyistä. Työn jälkeen -näyttelyssä on esillä satoja Cedercreutzin veistoksia.

Eläinihmiseksi tiedetyn miehen veistoksissa toistuu eläinteema. Hänellä oli upea harlekiinitanskandoggi Pontus, joka on kuvattuna veistoksiin ja jonka valokuva on myös heijastettu museon seinälle.

Erityisesti Cedercreutz rakasti kuvata hevosia. Hän oli kuulemma joskus pohtinut olleensa edellisessä elämässään hevonen. Tiesittekö, että Helsingin Varsapuiston rakastettu Äidinrakkaus-veistos on juuri Cedercreutzin? Cedercreutz on kirjoittanut teoksestaan niin kauniisti, että sain kylmiä väreitä, kun luin kuvauksen museon sivuilta.

” — On mielestäni maailman lohdullisin ja mieltä ilahduttavin näky äiti ja lapsi, emo poikasineen, avautuipa tämä näky eteeni linnunpesässä, tallissa, tai ihmisen kodissa. Olen joskus eläintarhassa nähnyt kauriin poikasineen ja innoittunut kuvaamaan äidin hellyyden puhuvaa ilmettä näillä herkillä eläinkasvoilla. Olen nähnyt lampaan karitsoineen turvallisena painautuvan hyvän paimenen polviin. Ja majesteetillisinpänä näen äidin kanassa, joka lämmittävien siipiensä suojaan kokoaa jopa kaksitoistajäsenisen poikueensa. Mutta romanttisin äiti on ehkä sorsa, kun vaaran uhallakin ui poikineen yli hopeisten ulapoiden. Syvin näistä näkemyksistä on kuitenkin se, jonka olen saanut lapsena kotipeltojen tasangoilla: tamma varsoineen. Siihen kuvaan kaikkine eri muunnoksineen ja vivahduksineen liittyy muutakin kuin pääteemani äidinrakkaus; siihen liittyy myöskin alamaan avara näköpiiri ja lakeuksien järkkymätön rauha.”


Äidinrakkauden lisäksi yksi lempiveistoksistani on Ystävykset, joka kuvaa ihmisen ja hevosen luottamuksellista suhdetta.

Museossa on esillä veistoksien lisäksi myös Cedercreutzin siluettitaidetta. Cedercreutzin omien töiden lisäksi museossa voi tutustua hänen keräämäänsä taidekokoelmaan. Esillä on suomalaista ja ulkomaalaista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidetta, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Cedercreutz keräsi paitsi taidetta, myös kokonaisen kansantieteellisen kokoelman. Hän perusti kokoelmalleen museon, Maahengen temppelin. On ihmetelty, miksi aatelissukuinen taiteilijaparoni kiersi talosta taloon keräämässä maatyöhön liittyvää esineistöä. Hän halusi säästää satakuntalaisen elämäntavan ja kohottaa maatyön arvostusta. Valtava kokoelma sisältää esimerkiksi peltotyökaluja, kulkuneuvoja ja peräti 70 erilaista ryijyä.

Jos teillä(kin) luetaan Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa -kirjaa, niin Maahengen temppeli on ihan must-kohde! Siellä näkee ihan oikeita, vanhoja maatalon työkaluja ihan lähietäisyydeltä.

Emil Cedercreutzin museolla on pysyvien näyttelyiden lisäksi aina yhdestä kolmeen vaihtuvaa näyttelyä. Suosittelen todella käymään museolla ennen 8. syyskuuta, sillä silloin ehtii nähdä vielä kiehtovan Japonism Today -näyttelyn. Näyttelyssä on esillä japanilaisten nykytaiteilijoiden ja tutkijoiden teoksia.

Keiichi Miyazakin akryylikuutiossa huomio kiinnittyy niiden lävitse heijastettavaan valoon liittyviin visuaalisiin illuusioihin.
Akioshi Kitaokan työt saavat kirjaimellisesti pään pyörälle. Kuvassa yksi teoksista: Snake rotation.

Minua Instagramissa seuraavat ehkä muistavat, että olimme katsomassa näyttelyä lapsen kanssa jo aiemmin. Se on minusta mainio näyttely myös lapsen kanssa museossa vieraleville, sillä se perustuu visuaaliseen illuusioon. Näyttelyssä on teoksia, jotka esimerkiksi näyttävät liikkuvan, kun niitä katsoo oikeasta kulmasta. Näyttely kiehtoo siis varmasti niitäkin ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten ole niin kiinnostuneita taidenäyttelyistä. Teoksien äärelle pysähtyy väkisinkin ihmettelemään, mistä illuusio esimerkiksi liikkeestä johtuu.

Lempiteokseni näyttelystä on ehkä Kokichi Sugiharan Capricious Hearts, jossa muodot näyttäytyvät erilaisina peilin kautta katsottuna. En edelleenkään ymmärrä, mikä tämän salaisuus on.
Tatsuo Hoshikan Pionit ovat herkän kauniita.

Optisten harhojen lisäksi näyttelyssä voi kokea perinteisempää japanilaiseen kulttuuriin liittyvää ilmaisua. Taiteilija Fujiko Abelta on esillä japanilaista viuhka- ja sermitaidetta ja taidemaalari Tatsuo Hoshikalta herkkiä öljyvärimaalauksia.

Perinteinen japanilainen maalattu ja taiteltu paperiviuhka on käsin tehty, yksilöllinen taideteos. Fujiko Aben viuhkat ovat kiehtovan yksityiskohtaisia ja kauniita.

Vielä kierroksemme lopuksi ihailimme kaunista veistospuistoa museorakennuksen edessä. Ulkoilmanäyttelyssä joenrantamaisemissa on monia Cedercreutzin pronssiin valettuja veistoksia.

Tietoa museon tulevista näyttelyistä löydät täältä.

Ja jos innostut lähtemään Harjavaltaan ja tutustumaan sen helmeen, Emil Cedercreutzin museoon, tässä vielä listaa muista tutustumisen arvoisista kohteista ja tekemisestä Harjavallassa.

Nähtävyydet Harjavallassa (esimerkiksi Paratiisin luontopolku)

Museot

Harjavallan keskustan veistokset ja muistomerkit

Aktiviteetit

Harjavallan 150-vuotisjuhlavuoden tulevat tapahtumat

Tervetuloa Harjavaltaan!

Ajattomat astiat sopivat maalaistaloon ja kaupunkikotiin

Kaupallinen yhteistyö: Pentik ja Suomen Blogimedia

Olen aina rakastanut kauniita astioita. Rippikouluikäisenä saadut kahvikupit ovat edelleen käytössä ja ylioppilasjuhlissa kartutin astiastoja lisää. Onko vielä tapana antaa rippi- ja ylioppilaslahjaksi juhlakalun keräämää astiastoa? Luulen että persoonattomat rahalahjat ovat paljon yleisempiä…

Jossakin vaiheessa innostuin etsimään kippoja ja kuppeja kirpputoreilta. Kun asuin nykyisessä asunnossa ensimmäistä kertaa, vähäiset kaappini notkuivat erilaisia astioita, laseja ja tuikkukippoja.

Vuosien varrella kaappeihin on kertynyt sekalainen seurakunta erilaisia astioita, jotka eivät lopulta enää sopineet yhteen. Kun muutin kerrostalokaksiooni uudelleen ja uusin koko keittiön, halusin järkevöittää myös astiavarastoani. Kirpputorilta viime syksynä löytämäni Pentikin vanhat Halla-sarjan lautaset toin uuteen kotiinkin, monet muut vanhat ja epäkäytännölliset astiat menivät kiertoon.

Yhteistyö Pentikin kanssa tuli siis varsin sopivaan saumaan – juuri kun tein inventaariota astiakaappiin. Täytyy myöntää, etten ole ollut aivan kartalla Pentikin sarjoista, tyyleistä ja uutuuksista. Kuvittelin nimittäin, että brändin tuotteet sopii vain huomattavasti romanttisempaan sisustukseen kuin omani.

Kun sitten selasin verkkokauppaa, sieltä löytyi itse asiassa useampikin sarja, joka sopisi omaan tyyliini täydellisesti: simppelin moderneja astioita, pehmoisia pellavatekstiilejä ja muuten myös aivan ihania lastentuotteita!

Ihastuin päätä pahkaa mustanpuhuvaan Kivi-sarjaan. Myös hempeämpi Kallio-sarja kiinnosti ja päädyin lopulta pelaamaan varman päälle ja valitsemaan uuteen vaaleansävyiseen kotiini valkeaa Kalliota. Laseiksi valkkasin kauniin modernia Mila-sarjaa. Minulla on myös ensimmäistä kertaa elämässäni kankaiset servetit! Kuinka aikuista. Ihanilla pellavaisilla Pouta-serveteillä kelpaa kattaa pöytä.

Ajattomuus kuvaa Pentikin valikoimaa hyvin: Kallio on niin yksinkertaisen kaunis, että siihen tuskin koskaan kyllästyy. Ja ne vanhat Halla-astiatkin ovat taas ajankohtaisia!

Innostuin sisustamaan Pentikillä myös lapsuudenkodin romanttisemmissa maisemissa. Kaunis Omenapuu-kangas näytti ihanalta lasiverannan pöydällä omenapuiden kukinta-aikaan. Nämä astiat näyttävät upeilta monenlaisissa ympäristöissä, niin vanhassa maalaistalossa kuin kaupunkikaksiossakin.

Kallio-sarjan astiat ja kankaat // Omenankukka-kangas

Tilda-kakkuvati // Kaiku-lasimaljakko

Pouta-pellavatyynynpäällinen

Pouta-pellevaservetit

Puuteri-torkkupeitto

Anis-uunivuoka

Juventus-lyhdyt

Mila-juomalasit // Mila-kaadin

En muuten ollut ainoa bloggaaja, joka ihastui Kallio-sarjaan, myös bloginaapurini, Char and the City -blogin Carita valitsi näitä omaan astiakaappiinsa. Toinen naapurini, Valkoinen Harmaja -blogin Suvi taas loi kaunista saunatunnelmaa Pentikin tekstiileillä ja sisustustavaroilla.

Millä perusteella te valitsette astiat kotiin?