Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pieniä tekoja luonnon puolesta: vaihda vanutuotteet vastuullisempiin

Kaupallinen yhteistyö: Delipap ja Suomen Blogimedia

Käsi ylös, kenen verkkokalvoille ei ole porautunut merihevonen kantamassa muovista pumpulipuikkoa.

Pumpulipuikko on hyvä esimerkki pienestä jutusta, jolla on kuitenkin merkitystä. Vaikka välillä tuntuu, että oma kierrättäminen on pientä nyhräystä maailman mittakaavassa, mutta ei niin vain voi ajatella. On pakko tehdä oma osansa.

Eikä niistä muovisista pumpulipuikoista ihan turhaan motkoteta, vaikka pieniä ovatkin – on niillä niin paljon väliä, että EU päätti kieltää ne. EU hyväksyi siis viime vuonna esityksen, joka kieltää tietyt kertakäyttöiset muovituotteet kuten pillit ja pumpulipuikot. Tällä päätöksellä yritetään vähentää etenkin meriin päätyvää muovijätettä.

Ajattelen, että muoville on kyllä paikkansa, kunhan se kierrätetään oikeaoppisesti eikä sitä käytetä aivan miten sattuu. Muovisia pumpulipuikkoja ei kuitenkaan voi kierrättää, ne kuuluvat sekajätteeseen. Ne toden totta ovat sitä turhaa muovinkulutusta – vieläpä kun yhtä puikkoa käytetään tosiaan sen yhden kerran. Ja kuulemma joku vielä heittää ne vessanpönttöön! Apua, ei näin!

Onneksi muovisten puikkojen käytön voi lopettaa aivan tykkänään – lopettamatta silti pumpulipuikkojen käyttämistä. Puikkoja tehdään nimittäin myös biohajoavina! Ja niitä saa vieläpä kotimaiselta merkiltä. Helmi toi nimittäin markkinoille sarjan vastuullisia vanutuotteita: muovittomia ja kloorivalkaisemattomia vanu- ja meikkipuikkoja sekä vanulappuja.


Helmi on vanha ja varmasti monelle tuttu, suomalainen brändi, mutta vanutuotteiden ilme on aivan uusi. Kauniita harmaita pakkauksia ei tarvitse piilotella kylppärissä.

Vastuullisuuden lisäksi en tietysti pane pahitteeksi, että tuotteet ovat korkealaatuisia, niissä käytetään vain puhdasta luonnon puuvillaa ja että ne on kehitetty yhteistyössä Allergia-, Iho- ja Astmaliiton kanssa. Tuotteiden pakkaukset ovat muovia, mutta nehän pitää tietysti lajitella muovipakkauskeräykseen.

Kaikille vanutuotteet eivät ehkä ole iha must-juttu kylppärissä, mutta itse huomaan kyllä kaipaavani niitä kauneudenhoidossa. Voisin kyllä elää ilman vanupuikkoja, mutta Jaakko hoitaa meillä niiden hankkimisen – sillä hän putsaa korvansa niillä. Itse en harrasta tätä, mutta kun puikkoja meillä aina on, käytän niitä usein puikkoja meikin viimeistelyyn. Helmillä on tavallisten vanupuikkojen lisäksi meikkipuikkoja, joissa on erikoismuotoillut päät. Toinen pää on terävä, toinen leveä ja pyöreä. Terävällä päällä voi korjailla esimerkiksi silmämeikkiä näppärästi, leveällä päällä voi vaikka levittää silmämeikkiä tarvittaessa.


Meikki- ja vanupuikot ovat muovittomia eli niiden varsi on valmistettu paperista. Niiden vanu on puhdasta ja pehmeää 100-prosenttista luonnon puuvillaa. Muovittomien meikkipuikkojen kahdella erilaisella päällä voi korjailla meikkiä, ja tarvittaessa vaikka lisätäkin sitä.

Vanulappujen puuttumisen kylppäristä huomaan sen sijaan heti. Korvaan usein kasvojen pesemisen kasvoveden levittämisellä. Korealaisempaan kauneudenhoitoon siirryttyäni levitän yhä useammin kasvoveden käsin taputtelemalla, mutta etenkin paksumman meikin poistamisessa tarvitsen edelleen vanulappua viimeistelemään puhdistuksen. Tykkään etenkin Helmin isommista vanulapuista: yksi lappu riittää hyvin kasvojen puhdistukseen. Myös kynsilakat saa hyvin poistettua yhdellä isolla lapulla!

Käytän vanulappuja toisinaan myös lapsen kasvojen siistimiseen. Hän nimittin inhoaa kasvojen pyyhkimistä! Pehmeän vanulapun sipaisu on huomattavasti mukavamman tuntuista kuin talouspaperilla hinkkaaminen.

Meikinpuhdistuksen viimeistelyyn riittää yksi iso vanulappu.

Lapsen eka kerta kampaajalla ja 5 vinkkiä takkutukan taltuttamiseen

Kaupallinen yhteistyö: Tangle Teezer / Nordic Beauty Import, postaus sisältää mainoslinkkejä

Meidän peikkotyttö pääsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa kampaajalle! Pisimmät haituvat ovat olleet hänen päässään vauvasta lähtien, sillä en ole koskaan leikannut hänen hiuksiaan – paitsi kerran otsatukkaa. Mikä oli virhe, sillä otsatukasta tuli kauhea ja etutukka on siitä lähtien roikkunut vuosia silmien edessä, kun se ei ole yltänyt ponnariin.

Typy pääsi vielä oikein kunnon pro-kampaajalle eli FAB Makeup & Hair -salongin omistajalle Riia Koivistolle. Tapasimme Riian kanssa ensimmäistä kertaa eräillä PR-illallisilla ja ihastui heti tuon boss ladyn draiviin. Tuo energiapakkaus taitaa niin hiukset, meikit kuin KUKATKIN, joten laskin hyvillä mielin lapseni takkutukkineen hänen tuoliinsa.

Mummo ja perhepäivähoitaja toivoivat lapselle polkkatukkaa – ovat kai nimittäin hekin saaneet osansa inhottavista takuista, joita joutuu päivittäin selvittelemään. Lapsi itse lämpeni noin viiden sentin leikkaukselle (näytin sormillani ehdotuksia) ja pelkäsi kovasti sitä, että leikkaaminen sattuu. Lopulta päädyimme Riian kanssa reilun kymmenen sentin pätkäisylle. Ja vakuuttelimme lapselle, ettei hiusten leikkaaminen satu ollenkaan.

Riia leikkaa lasten hiukset veitsellä, sillä pienet päät eivät pysy niin hyvin paikoillaan kuin aikuisemmat. Veitsen leikkausjälki on hiukan armollisempi kuin saksien. Jos pikkuasiakkaan kärsivällisyys vielä riittää, Riia käy latvat läpi vielä saksilla, kuten tässä kuvassa.

Riian leikellessä lapsen tukkaa veitsellä (ja lapsen imeksiessä tikkariaan, jolla hänet houkuteltiin olemaan paikoillaan) juttelimme samalla lasten hiustenhoidosta. Vauvahan syntyy ihan eri tukalla kuin mikä lopulta jää päähän, mutta Riia sanoi, että isommankin lapsen tukka on hyvin erilainen kuin aikuisella. Se takkuuntuu helposti – etenkin yöllä, kun lapsi liikkuu paljon unissaan. Takkuongelma ei kuulemma liity edes välttämättä pohjoismaalaiseen ohueen tukkaan, vaan paksumpikin lapsen hius on altis takuille.

No, meilläkin tämä takkuongelma on päivittäinen riesa. Ilman Tangle Teezer -harjoja lapsella tuskin edes olisi pitkää tukkaa, sillä millään muulla harjalla en saa sotkuja auki. Toisaalta omat hiukseni takkuuntuvat ihan yhtä helposti, joten lapsen takkuongelma tuskin katoaa, vaikka hiukset aikuistuvatkin.

Riian vinkit takkutukalle:

  1. Ennakoi! Älä päästä hiusta takkuuntumaan pahasti. Harjaa hiukset joka päivä ja pidä niitä kiinni, mieluiten letillä. Letitä hiukset myös yöksi. Levitä pesun yhteydessä latvaan laadukasta hoitoainetta, joka pitää hiuksen liukkaana.
  2. Tee diili! Etenkin pitkiä hiuksia pitää hoitaa ainakin harjaamalla joka päivä, joten sovi tästä lapsen kanssa. Sopikaa vaikka, että lapsi saa katsoa telkkarista lempiohjelmaa ja itse harjaat hiukset sillä aikaa.
  3. Kastele! Kun vahinko on tapahtunut eli tukka on solmussa, älä harjaa kuivaa tukkaa. Suihkuta hiukseen esimerkiksi jätettävää hoitoainetta tai hiusöljyä, joka auttaa harjaa liukumaan hiuksessa paremmin.
  4. Jaa osioihin! Älä yritä avata takkukasaa yhdellä kerralla vaan jaa hiukset nipsuilla 3-4 osaan ja avaa sotkut sitten yksi kerrallaan. Aloita latvasta ja etene kohti tyveä pikkuhiljaa. Pidä napakasti kiinni tyven lähettyviltä, jolloin takkuun kiinnittyvä hiusharja ei vedä hiuspohjaa kivuliaasti.
  5. Varaa aikaa! Jos tukka on tosi pahasti takussa, se kannattaa avata suihkussa tai kylvyssä pesun yhteydessä. Riia kertoo istuttavansa oman lapsensa kylpyammeeseen, lisäävänsä hoitoainetta tai hiusnaamiota parikin kertaa ja avaavansa takut yksi kerrallaan Tangle Teezerillä. Harja voi kastua, joten sen voi ottaa suihkuun mukaan.
Ennen
Jälkeen
Pikkuinen sai lopuksi hiuksiinsa vielä prinsessakiharat. Kuuma kiharrin oli aluksi hiukan pelottava, mutta lopulta riehakasta asiakasta ei olisi saanut kampaamosta edes ulos.

The Hiusharja

Olen itsekin huomannut, että pahat takut aukeavat ehdottomasti parhaiten, kun hiukset on pesty (ja uitettu hoitoaineessa). Olen käyttänyt sekä oman että lapsen tukan avaamiseen omaa Tangle Teezer -suosikkiani eli viime vuonna lanseerattua varrellista Tangle Teezer Wet Detangler -harjaa. Nyt markkinoille on kuitenkin tullut nimenomaan pohjoismaalaiselle, ohuelle ja hauraalle tukalle sopiva Tangle Teezer Fine & Fragile -harja.

Kuvassa uusi Tangle Teezer Fine & Fragile -harja. Olen muuten hiljattain vasta ymmärtänyt, että TT:llä kannattaa harjata ihan rauhallisesti ja antaa harjan tehdä se takkujen selvitystyö, koska siihenhän se on nimenomaan kehitetty. Toki sellaisia pahempia, rastamaisia takkuja täytyy näprätä vähän eri tavalla, mutta niihinkin TT on mielestäni ihan ykkönen.

Uudessa Fine & Fragile -harjassa on TT-harjoille tuttu ”two-tiered”-harjasteknologia, mutta harjaksista on tehty entistä pehmeämmät ja hellävaraisemmat. Pidempien harjasten tehtävä on selvittää takut ja lyhyempien silottaa ja kiillottaa hiuksen pinta.

Olen ihan TT-uskovainen ja tuo aito, oikea takkuharja löytyy meiltä eri malleissa suurin piirein joka huoneesta, laatikosta ja meikkipussista. En rehellisesti voisi elää ilman näitä harjoja. Olen hehkuttanut tätä rakkauttani jo niin pitkään, ettei sitä varmaankaan tarvitse epäillä! Ja niistä kopioharjoista ei muuten minusta ole mihinkään.

Harja-asiat ovat makuasioita – itse tykkään, että omassa harjassani on varsi, josta pitää kiinni. Toisaalta ainakin lapsen takkujen kimppuun saattaa olla helpompikin käydä perinteisen muotoisella, kahvattomalla Tangle Teezerilla. Nimittäin harjaosasta kiinni pitämällä saa aikaan sellaisen spesiaalin ranneliikkeen, jolla takut aukenevat.

Tangle Teezer satsaa kivasti lasten harjoihin. Harjojen teknologia itsessään on samanlainen, mutta lasten malleissa on ihania värejä ja hahmoja! Löytyy esimerkiksi Muumi-aiheisia harjoja, Frozen-harja, Star Wars -harjoja sekä Minni Hiiri -aiheisia harjoja. Noita pienikokoisia harjoja on mukava kantaa reissuilla mukana – omasta meikkipussistani löytyy reissuilla usein joko Frozen- tai Hello Kitty -harja, heh.

Muista muuten, että tavallisia Tangle Teezereitä ei saa käyttää föönatessa! Kuuma ilma vauroittaa muoviharjaksia. Jos käytät harjaa föönatessa, hanki siihen tarkoitettu Tangle Teezer Blow-Styling Smoothing Tool Full Paddle -harja.

Uusia Fine and Fragile -harjoja ja muitakin harjamalleja voi tilata esimerkiksi maahantuojan omasta NOBE Beauty -verkkokaupasta, josta löytyy monia muitakin kauneussuosikkejani. Osa harjoista on muuten alennuksessa, joten kannattaa käydä nyt nappaamassa oma suosikki!

Joku joskus ihmetteli, että miten lapsi on aina niin yhteistyöhaluinen kuvien suhteen. Monet ovat sanoneet, ettei omista lapsikuvauksistani ole tulla yhtään mitään. No, kyllä se meilläkin aikaa ja kärsivällisyyttä vaatii. Aika suuri osa kuvista on nimittäin tietenkin tällaisia 😀

Mitkä on sun parhaat kikat takkujen avaamiseen tai niiden välttämiseen?

Pakkaspäivän pelastus: Herkullista kotiruokaa HopLopissa!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: HOPLOP JA SUOMEN BLOGIMEDIA (SISÄLTÄÄ LINKIN ARVONTAAN!)

Tein pitkään nelipäiväistä työviikkoa lapsen ollessa niin ikään hoidossa vain sen neljä päivää viikossa. Meillä oli perjantaisin ”tyttöjen päivä” ja keksimme kivaa tekemistä aina kauppakeskushengailuista HopLop-leikkeihin.

Yrittäjänä aloitettuani lapsikin alkoi käydä hoidossa viitenä päivänä viikossa, mutta meillä on edelleen yhteisiä arkivapaita. Jos perhepäivähoitaja on vaikkapa vapailla, pidän toisinaan tytön kotona varahoitopaikan sijaan.

Viikko sitten perjantaina meillä oli yhteinen vapaapäivä ja päätimme käydä tutustumassa Konalan HopLopiin. Yleensä kulutamme Vantaan puolen puistoja, mutta Konala toi kivaa vaihtelua leikkeihin.

Ulkoilut sai hyvällä omatunnolla jättää väliin, sillä pakkanen paukkui siihen malliin, ettei pihalla kuitenkaan olisi kauan voinut olla. Pyysin mukaan vielä kälyn katraineen, ja anoppikin halusi tulla viettämään aikaa lastenlastensa kanssa leikkipuistoon. Sitten meitä olikin kolme sukupolvea yhdessä leikkimässä 🙂 Käly on viimeisillään raskaana, joten tiesin hänen arvostavan pientä huilihetkeä HopLopin sohvilla, kun lapset kirmaisivat menemään.

Aloitimme puistovierailun suoraan ruokapöydästä! Pääsimme nimittäin testaamaan HopLopin uuden kotiruokamenun sapuskoja. Olin ihan äimänä, kun kuulin että puistosta saa nykyisin kunnollista kotiruokaa varsin edullisin hinnoin. Täytyy nimittäin myöntää, että niin paljon kuin hamppareita ja ranskalaisia rakastankin, on ne jäänyt HopLopissa aiemmin syömättä. Olemme käyneet leikkimässä, syöneet ehkä vähän välipalaa puiston raflassa, mutta syöneet sitten ranuja terveellisemmän aterian leikkien jälkeen kotona.

Täältä näet uudistuneen menun kokonaisuudessaan. Jos taas annosten raaka-aineet kiinnostavat, löydät niistä tietoa täältä.

Pelkäsin etukäteen, miten saamme lapsilauman rauhoittumaan ruokapöydän ääreen heti puistovierailun aluksi, mutta yllättäen koko neljän hengen serkkuporukka jaksoi syödä lautasensa tyhjiksi ennen leikkejä. Ja kotiruoka maistui kaikille! Isot pojat söivät lihapullia ja nakkeja muusilla, meidän tyttö ja pienempi serkkupoikansa porkkanapyöryköitä muusilla. Maistoin itsekin porkkanapyöryköitä lapsen lautaselta ja olivat erinomaisia.

Anoppi ja käly söivät päivän lounasannoksen eli kalakeittoa! Molemmat tykkäsivät kovasti keittolounaastaan. Ja käly nautti ylipäätään siitä, että joku muu on tehnyt hänen lounaansa. Hän saa kohta neljännen lapsensa, joten voin vain kuvitella, kuinka mukavalta valmiseen ruokapöytään istahtaminen tuntuu lievästi sanottuna hektisen lapsiarjen keskellä.

Itse paloin jo etukäteen halusta maistaa kehuttuja vegevartaita! Annos oli niin valtava, ettei nälkä iskenyt seuraavaksi kuin vasta myöhään illalla 😀 Olen itse melko nirso, mitä tulee ”lihankorvikkeisiin” ja käytän itse yleensä vain soijarouhetta. Kukapa siis olisi uskonut, että ahmin hyvällä ruokahalulla seitanvarrasta juuri HopLopissa (enkä esimerkiksi jossakin arvostetussa vegeravintolassa). Annos oli erittäin hyvä ja aion todellakin syödä sen uudelleen seuraavillakin HopLop-vierailuilla. Vegaaniaioli oli supermaistuvaa, samoin bataattiranskalaiset ja hummus! Aivan ihanaa, että vegaanitkin on otettu paremmin huomioon uutta ruokalistaa laadittaessa!

Osallistu kilpailuun!

HopLop kaipailee vinkkejä yhä uudistuvaan kotiruokalistaansa. Kerro teidän perheen kotiruokareherkkujen lempparit ja osallistu samalla kilpailuun, josta voi voittaa vuoden HopLop-käynnit koko perheelle! Osallistu kisaan TÄÄLLÄ. Vika päivä osallistua on ystävänpäivä 14. helmikuuta, ja voittaja arvotaan jo 15. helmikuuta. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Mitä sitten itse leikkeihin tulee, meillä oli tietysti taas aivan älyttömän hauskaa. Omaa leikki-ikäistäni en vielä voi päästää huitelemaan puistoon omin nokkinensa, joten otan yleensä puistovierailut itsekin liikunnan kannalta (ja pukeudun jumppatrikoisiin). Siellä siis taas mentiin selkä vääränä pikkuputkissa ja -sokkeloissa.

Huomasin muuten puistossa toisenkin porukan, jossa mukana oli isovanhemmat. Hoploppailu on aika kiva tapa viettää aikaa myös lastenlasten kanssa, kun huoltajat pääsevät puistoon ilmaiseksi. Monet muut aktiviteetit tulevat kalliiksi, kun niin aikuiset kuin lapsetkin joutuvat maksamaan sisäänpääsymaksun.

Konalasta tuli nopeasti oma henkilökohtainen lempparini, koska siellä on niin hurja liukumäki, että se saa aikuisenkin kiljumaan! Liukumäki löytyy ylimmästä kerroksesta ja siinä liu’utaan maton päällä. Tuossa lopussa lentää oikeasti jo ilmassa, niin lujaksi vauhti kiihtyy! Nostatti mukavasti hien pintaan, kun kapusimme rappusia aina vain uudestaan ja uudestaan, jotta pääsimme hurjaan liukuun. Ihme, että meidän pieni arkajalkakin tykkäsi liukumäestä!

Vaikka tykkäänkin touhottaa lapsen mukana puistossa (ja käyttää etenkin aina hyödykseni trampoliinitreenin!) odotan toisaalta sitäkin aikaa, että saan päästää muksun mellastamaan puistoon ilman valvontaa, tehdä itse vaikka samalla töitä tai jutella ihan rauhassa äitikaverin tai Jaakon kanssa kahvikupposen ääressä. Käly kertoi, että jossakin somessa keskusteltiin kerran siitä, pitääkö lasten kanssa leikkiä HopLopissa vai antaa heidän mennä omia menojaan. Minusta HopLop on ensisijaisesti lasten paikka. Jos he ikänsä puolesta voivat leikkiä keskenään, miksi ihmeessä aikuisten pitäisi roikkua mukana? Riippakivenä leikeissä roikkuva fossiili tuskin on sitä, mitä lapset Hoplopilta toivovat. Sitäpaitsi puistojen pallomeret olisivat aika tukossa siinä vaiheessa, kun kaikki vanhemmat haluaisivat ”olla läsnä”.

Jäimme tytön kanssa vielä puistoon, kun serkut lähtivät kotia kohti. Yhteensä puistossa vierähti nopeasti kolme ja puoli tuntia. Jouduin käyttämään kaikki maanittelutaitoni saadakseni innokkaan leikkijän lähtemään kotiin kanssani.

Illalla ei sitten kummempaa aktiviteettia tarvinnutkaan keksiä, sillä vauhdikkaat leikit serkkujen kanssa veivät sopivasti mehut meidän mimmistä. Uni tuli ennätyksellisen nopeasti!

Onko joku muu ehtinyt jo maistaa HopLopin uusia safkoja? Mitä mieltä olette? Ja muistathan osallistua kilpailuun TÄÄLLÄ.

PS. Käy kurkkaamassa myös bloginaapureideni Asikaisen ja Katjan mielteet HopLopin sapuskoista!