Tietoa mainostajalle ›

Aikuisten iltasatuja

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: BOOKBEAT (SISÄLTÄÄ KOODIN)

Olen aina ollut lukutoukka ja kirjojen suurkuluttaja. Olen rakastanut ihan käsin kosketeltavia, paperisia kirjoja ja rakastan tietysti edelleen. Vauva- ja taaperoajaksi lukemisille tuli kuitenkin melkein totaalistoppi. Tämän kuvion tunnistanee moni äiti. En oikeastaan edes tiedä, miksi lukeminen tuntui vauva-aikana niin vaivalloiselta. Silloinhan on kyllä aikaa, kun lapsi nuokkuu sylissä, mutta jotenkin sitä ei malta keskittyä lukemiseen tuolloin. Ainakaan minä en malttanut.

Lapsen ollessa siinä vuoden, puolentoista latasin kännykkääni BookBeat-nimisen sovelluksen, kun sellaisesta jostakin blogista luin. Vaikka olinkin aina suosinut konkreettisista kirjoja, tuntui ihan ihmeelliseltä, kuinka paljon kirjoja tuolla yhdessä virtuaalisessa kirjahyllyssä olikaan – kaikki kuukausimaksulla luettavissa tai kuunneltavissa.

Tuolloin pääsin todella äänikirjojen makuun, vaikka olinkin aluksi skeptinen. Olen nopea lukija ja toisen ihmisen ääneen lukeminen tuntui aluksi turhan hidastempoiselta. Verkkaiseen lukunopeuteen kuitenkin tottui nopeasti ja äänikirjoille aukeni todellakin paikka elämässäni: taaperon nukuttaminen! Tunnin nukutussessiot eivät tuntuneet missään, kun korviin kaikui samalla kiinnostava kirja. Muistan, kun kuuntelin Anneli Aueria lukemassa Murhalesken muistelmia, kylmät väreet kiisivät selkäpiissä ja ympärillä sängyssä touhotti unta tavoitteleva taapero. Ja kun kuulokkeissa pauhasi Jussi Valtosen Finlandi-palkittu He eivät tiedä mitä tekevät lapsen hoilottaessa unilaulujaan vieressäni. Muistan kyyneleet, jotka tipahtelivat tyynylle, kun Jukka Pitkänen luki miellyttävällä äänellään minulle Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallista kirjaa Valkoinen Toyota vei vaimoni – vielä pitkään sen jälkeen, kun lapsi oli nukahtanut. Senkin muistan, kun tyrskähtelin Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävälle – se satu ei todella ollut lapsen korville!

Kun lasta ei tarvinnut enää nukuttaa, äänikirjojen kuuntelukin vähän jäi. Ajattelin, että äänikirjat sopivat kuunneltaviksi vain, jos samaan aikaan tekee jotakin muuta. Käy vaikka lenkillä – mikä sekin jäi ruuhkavuosien pyörteissä. Nyt löysin äänikirjat uudelleen, kun pääsin tekemään yhteistyötä BookBeatin kanssa. Ne saivat minut itse asiassa lähtemään taas pitkille lenkille! Tunti lenkkareissa sujahtaa muuten huomattavasti ketterämmin, kun kuulokkeista soi hyvä kirja!

Keksin myös mainion uuden tavan kuluttaa äänikirjoja: sängyssä ennen nukkumaanmenoa, kuin iltasatuna. Olen yrittänyt panna iltarutiinejani ja nukkumistottumuksiani uuteen uskoon, jotta saisin paremmin unta. Yhtenä haasteena on ollut illan rauhoittaminen: ei sinisiä näyttöjä eikä ainakaan somen selaamista. Niinpä menen hyvissä ajoin sänkyyn, laitan kuulokkeet korviin, rentoudun ja kuuntelen. Tarinan kuunteleminen estää kiireisiä ajatuksia ja stressintäyteisiä murheita tunkeutumasta mieleeni. Päässä pyörivät ajatukset ovat olleet pitkään iltojeni riesa, jotka ovat vieneet unta yhä kauemmas. Iltasatujen kuuntelu on ollut oikeasti ihan pelastus!


Muutama BookBeat-äänikirjasuositus:

Laura Manninen – Kaikki anteeksi

Kiinnostuin tästä kirjasta luettuani kirjailija Laura Mannisen haastattelun. Perheväkivalta ja vallankäyttö parisuhteessa ovat kiinnostavia aiheita kaikessa kauheudessaan ja aloin heti kuunnella kirjaa. Kirjailijan omiin kokemuksiin pohjautuva romaani on jotenkin todella runollinen, täynnä kauniita metaforia – sopii siis mainiosti juuri kuunneltavaksi. Kirjan päähenkilö Laura ihastuu Mikkoon, joka vaikuttaa kaikkien, myös Lauran itsensä mielestä täydelliseltä mieheltä. Suhde syvenee nopeasti. Mikosta alkaa paljastua synkkä puoli vasta, kun pari on ehtinyt rakentaa yhteistä elämää. Kirja on todella kiinnostava katsaus perheväkivallan monimutkaisuuteen ja sen syihin, miksi ei ole niin yksinkertaista lähteä myrkyllisestä suhteesta.

Jani Toivola – Kirja tytölleni

Kirja, jonka kaikkien vanhemmuuden vaikeiden tunteiden kanssa painivien pitäisi lukea! Jani Toivolan Kirja tytölleni on nimensä mukaisesti kirja Janin tyttärelle Ailille. Se puhuttelee Ailia ja kertoo samalla koko isän ja tyttären yhteisen matkan. Jani on muuten lukenut itse kirjansa äänikirjaksi, mikä tekee kuuntelukokemuksesta vieläkin henkilökohtaisemman. Todella voimakas ja koskettava kertomus erilaisesta perhemallista, isän syvästä rakkaudesta tytärtään kohtaan, pahasta ruuhkavuosiuupumuksesta sekä vanhemmuuden vaikeista tunteista ja ajatuksista aina vihaan ja epätoivoon asti. Iso suositus!

Irene Naakka – Hullu kuin äidiksi tullut – Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus

No pakkohan se oli vielä oma kirja tänne ympätä! Olen tietysti sanonut tuhat kertaa, että Minttu Mustakallion valinta kirjani ääneksi oli super, mutta sanon nyt vielä. Monet ovat kehuneet, että Minttu toi kuuntelukokemukseen ehdottomasti vielä oman extransa. Itsekin tykkään hänestä näyttelijänä ja äänenä tosi paljon. Itsehän en siis vielä ole kuunnellut omaa kirjaani kuin hiukan alusta, koskan oman tekstin kuunteleminen tuntuu vielä vaivalloiselta, mutta lupaan kuunnella vielä joskus!

BookBeatissa on myös kattava valikoima lastenkirjoja.

Kokeile ilmaiseksi!

BookBeat tarjoaa aina ilmaiseksi kahden viikon kokeilujakson, mutta minullapa on teille koodi, jolla saa kuunnella kirjoja ilmaiseksi kuukauden ajan! Koodi on tuttavallisesti mutsie ja voit käyttää sen TÄÄLLÄ. Luo siis ensin käyttäjätili (muistaa syöttää koodisi), lataa sitten älylaitteellesi BookBeat-sovellus (löytyy sekä App Storesta että Google Playsta) ja sitten vain kuuntelemaan. Tai lukemaan! Sovelluksesta löytyy äänikirjojen lisäksi myös e-kirjoja. BookBeatilla ei ole mitään sitovia määräaikoja eli voit lopettaa tilauksen halutessasi koska vain.

KUVAT MINUSTA: ERIKA NAAKKA

 

Vegaanimakaronilaatikko (jota lihansyöjäkin rakastaa)

 

Kaupallinen yhteistyö: Kikkoman

Yritän herkeämättä keksiä kasvisruokia, joiden maukkaus yllättäisi vannoutuneen meat loverin aka aviomieheni. Bravuurejani ovat perinteisesti olleet erilaiset pastaruoat, niissä kun on vaikea mennä vikaan. Olenkin saanut Jaakonkin ihastumaan erityisesti soijamakaronilaatikkooni, joka tosin onkin aika helppo nakki kaikkine juustoineen. Viime viikkoina olen kuitenkin pyrkinyt kehittelemään täydellisen vegaanisen version perheessämme suositusta arkiruoasta ja ilokseni voin ilmoittaa, että vegaanilaatikosta tuli niin hyvä, että Jaakko otti sitä lisää! Nappiin siis meni. Kyseessä on siis lihaisiin tapoihinsa parkkiintunut henkilö, joka ei (vielä) usko, että vegaaniruoka voi olla hyvää.

Kyseinen laatikko uppoaa loistavasti myös kaksivuotiaalle. Makaronilaatikko on muutenkin todellinen arjen pelastaja, sillä samaa vuokaa voi jumittaa jääkaapissa vaikka kuinka kauan ja kauhoa sieltä ateriat monelle päivälle.

Reseptissä parasta (ja ylipäätään makaronilaatikossa) on sen muuntautuvuus: siitä voi kehitellä lukemattomia erilaisia variaatioita ja sen tekemisessä on vaikea mokata. Ruoka-aineita ei tarvitse olla täsmälleen näitä määriä (olen tehnyt hyvällä menestyksellä tätä myös puolella tuosta nestemäärästä). Leipäkuorrutteen voi tietenkin halutessaan ja jaksamisen puutteesta unohtaa kokonaan ja sekaan voi heittää mitä mieli kullonkin tekee aina sienistä aurinkokuivattuihin tomaatteihin.

Tähän reseptiin, kuten meidän keittiöön yleensäkin, kuuluu kiinteänä osana Kikkomanin soijakastike. Siis myös perisuomalaisen ruoan maustamiseen! Monitoimipullo, jota näytämme melkein kaikelle tekemällemme ruoalle. Meillä käytössä on etenkin tuo vähäsuolaisempi versio klassisesta Kikkomanista – etenkin kun kokkaamme koko perheelle. Soijakastikkeella voi muutenkin helposti vähentää suolan saantia arjessa.

Teemme paljon ruokaa erilaisista ns. lihankorvikkeista (soijarouhe, soijasuikaleet jne.) jotka ovat helposti mauttomia, jos maustaminen epäonnistuu. Soijakastike pelastaa vaivattomalla tavalla monien ko. tuotteiden maun. Olen myös innostunut aasialaisista mauista, joihin soijakastike kuuluu erottamattomasti. Vähintään yksi puteli soijakastiketta seisoo siis tiskipöydällä yhtä tiukasti kuin talouspaperirulla!

 

Vegaanimakaronilaatikko

(uunivuoka, halkaisijaltaan n. 20 cm)

5 dl makaronia

3 dl soijarouhetta (pakaste)

1 sipuli

2 dl kaurakermaa

2 dl kauramaitoa

2 dl vegaanisulatejuustoa

1/2 dl Kikkoman-soijakastiketta

oreganoa, mustapippuria, öljyä, chiliä

Leipäkuorrutus

öljyä, pari palaa vaaleaa leipää, valkosipulia, timjamia

Päälle

tuoretta basilikaa (ja ketsuppia!)

Näin teet:

Keitä makaronit (lorauta öljyä sekaan).

Paista öljyssä pieneksi pilkottu vaalea leipä ja valkosipuli ja heitä sekaan timjami. Jätä leipäpalat odottamaan.

Kuullota pannulla pieneksi pilkottu sipuli (ja halutessasi tuore chili) ja lisää soijarouhe. Mausta soijakastikkeella ja mausteilla oman maun mukaan, esimerkiksi pippurilla ja oreganolla.

Sekoita vegaanisulatejuusto, kaurakerma ja -maito. Juustoa kannattaa hiukan pehmittää mikrossa, jotta se sekoittuu kermaan ja maitoon. Itse tykkään mausteituista juustoista ja kermoista ja käytin tässä chilimaustettua vegaanisulatejuustoa ja chilimaustettua kaurakermaa.

Voitele uunivuoka öljyllä, sekoita vuoassa makaronit ja sipuli-soijarouhepaistos ja kaada päälle juusto-kermaseos. Ripottele leivänpalat koko komeuden päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa (reilut) 30 minuuttia. Nauti tuoreen basilikan kanssa. Minusta ketsuppi kuuluu myös olennaisesti makaronilaatikkoon, mutta ilmankin maistuu!

Vegaanijuustoja ei ihan tavallisesta lähikaupasta (vielä) oikein saa ja vegaanisulatejuusto on haettu isommasta marketista. Minusta se tekee laatikkoon juuri oikeanlaisen koostumuksen, mutta vegaanilaatikkoa voi tehdä ilman sitäkin. Kaurakermaa löytyy jo lähikaupoistakin ja juuston puutteessa voi mennä pelkällä kermallakin.

Kukapa lapsi ei rakastaisi makaronilaatikkoa 🙂

Kikkomanin omien tutkimusten mukaan luonnollisesti valmistetun soijakastikkeen käytön avulla voi vähentää tavallisten elintarvikkeiden suolapitoisuutta jopa 50 prosentilla tinkimättä kuitenkaan mausta. Tuossa käyttämässämme Kikkoman Less Salt -soijakastikkessa on vielä 43 prossaa vähemmän suolaa kuin originaalissa versiossa, mutta maku on super! Kannattaa tosiaan ottaa rohkeasti käyttöön soijakastike myös ihan perinteisissä, suomalaisissakin arkiruoissa. Se ei siis missään nimessä ole vain aasialainen herkku!

Nuo Kikkomanin maustekastikkeet ovat nekin tulleet meille jäädäkseen. Seesaminsiemenillä maustetulla teriyaki-kastikkeella olemme jo lätränneet paljonkin ja hunajainen BBQ-purkki poksahtaa auki heti grillikauden avautuessa. Taustalta kurkkaa myös gluteeniton teriyaki-marinadi. Fun fact: tuo varmastikin kaikkien tuntema originaali Kikkoman-soijakastike syntyy reilut puoli vuotta kestävän käymisprosessin tuloksena.


Aurinkoa purkista

 

Kaupallinen yhteistyö: Sana-Sol

En ole mielestäni aiemmin kärsinyt suuremmin talven pimeydestä. Ennemminkin kylmyydestä, lumesta ja loskasta. Tänä vuonna on pimeys iski vasten kasvoja ja kovaa. Niin kovaa, että mietin, miten ihmeessä me suomalaiset mitenkään voimme selviytyä tästä suurimman osan vuodesta kestävästä talvesta ja auringottomuudesta. Että aurinkoisemmilla mailla elävien täytyy voida tuhat kertaa paremmin kuin meidän suomalaisten. Jaakko on samanlainen talvimasistelija. Olemme siis molemmat koko talven yli laahustavia haamuja, jotka yrittävät vain selviytyä synkästä ajanjaksosta päivä kerrallaan. Me niin muutetaan viimeistään eläkeiässä talviksi muualle…

Kun surkuttelin eräänä päivänä oikein kunnolla valotonta elämääni, muistin että kaverini kertoi saaneensa avun talvisynkistelyyn D-vitamiinikuurista. Itsestä huolta pitäminen on näin ruuhkavuosina jäänyt kaiken muun muka-tärkeämmän jalkoihin, ja olen tuskin edes suonut ajatusta sille, mahdanko saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet koneistooni. Välillä tuntuu, että pitäisi muistaa ja ehtiä niin monta asiaa jo pelkästään omaan terveyteen liittyen, että tekee mieli luovuttaa kokonaan. Ehdinkö liikkua tarpeeksi? Muistanko syödä tarpeeksi usein, paljon ja terveellisesti? Muistanko juoda tarpeeksi vettä? Saada tarvittavat vitamiinit, rasvat, kalsiumit ja kaikki muut mahdolliset tärkeät jutut? Vastus jokaiseen kysymykseen on en.

Päätin kuitenkin kokeilla muistaa edes sen D-vitamiinin joka päivä. Sehän on kuin aurinkoa mutta purkista sisäisesti nautittuna. Se on pakko auttaa tähän ainaiseen synkkyyteen. Vitamiinipurkin strateginen asettelu mahdollisimman näkyvästi tiskipöydälle on auttanut muistamaan tabletin ottamisen. Purnukoiden jemmaaminen kaappeihin ei kannata, sieltä niitä ei muista kaivaa erkkikään.

D-vitamiinillahan on tärkeä rooli luuston ja hampaiden pysymiselle normaaleina, sillä kalsium ei imeydy ilman D-vitamiinia. Luuston lisäksi sillä on positiivisia vaikutuksia myös lihaksille ja vastustuskyvylle.


Kesällä D-vitamiinivarastot täyttyvät näppärästi aika lyhyelläkin aurinkoaltistuksella päivässä. Harmi vain, että kesäauringosta kerätyt vitamiinit kestävät varastossa vain kuukaudeesta kahteen, ja talvella D-vitamiinin muodostus auringon valon kautta ei ole riittävää. Talvella riittävät D-vitamiinit suositellaan kerättäväksi ruokavaliosta, mutta olen aika varma että kohdallani D-vitamiinin saanti ruoasta jää tosi vähäiseksi. En juo maitoa ja maitovalmisteet ovat muutenkin hyvin vähällä käytöllä. Parhaat D-vitamiinin lähteet ovat kalanmaksa ja mäti, mutta näitä nyt tulee nautittua tuskin koskaan. Kalaa kyllä syön toisinaan, mutta niistä parhaimpia D:n kannalta eli kuhaa, siikaa, muikkuja hyvin, hyvin harvoin.

Innostuin tämän yhteistyön myötä Sana-Solin vitamiineista, sillä tablettien uusi muotoilu miellyttää meitä, jotka inhoamme nieleskellä sellaisia isoja ja karheita tabletteja, jotka takertuvat kurkkuun kiinni. Tykkään itse kuitenkin mieluummin niellä kuin pureskella vitamiinitablettini, joten nämä uudet näppärät muotoilut tulevat tarpeeseen! Vahvat D-vitamiinit ovat pieniä ja pyöreitä ja esimerkiksi C-, B12- ja monivitamiinit sekä kalsiumit jännästi tuollaisia litteitä ja mantelinmuotoisia.

 

Lapselle on helppo annostella päivän vitamiinit Sana-Solin klassikkopullosta nestemäisenä. Tuo pullo on kyllä niin nostalginen, täsmälleen sama oli aina meillä lapsuudenkodin kaapissa! Eikä ihme, se on nimittäin ollut olemassa jo vuodesta 1933. Jaakon ehdoton suosikki ovat Sana-Solin Vitanallet eli nallenmuotoiset monivitamiinit! Veikkaisin, että niillä saa myös lapset syömään vitamiininsa aika näppärästi joka päivä. Noissa nalleissa on ikärajana 3 vuotta.

Miten te nautitte (D-)vitamiininne?