Tietoa mainostajalle ›

Kolme hyvää

Olen bongannut tämän 3 x hyvä -haasteen monista blogeista ja päätin itsekin sen tehdä odottamatta, että joku haastaa.

3 hyvää asiaa päivissäni

Lapsen jutut ja vitsit. On ihanaa, että kaksi- ja puolivuotiaan kanssa voi jo jonkin verran keskustella. Hän kertoilee, mitä päivän aikana on tapahtunut. Ja vitsailee, pelleilee ja juksaa ihan koko ajan. Hänellä on oma elämänsä, josta me vanhemmat emme täysin tiedä. Hän on esimerkiksi jutellut nyt pitkään yöleikistä, jota hän leikkii hoitokaverinsa kanssa. Perhepäivähoitajamme lähetti sitten videon tästä yöleikistä ja saimme käsityksen, mistä on kysymys. Ja kyseessä on siis leikki, jossa nämä kaksi kaverusta ikään kuin nukkuvat. Koska on leikisti yö. Tyttö on myös innostunut kuvaamaan järkkärillä ja olemme päässeet ihastelemaan hänen ottamiaan hienoja kuvia, joista pari esimerkkiä alla 🙂

Palaute. Tällä hetkellä parasta työrintamallani on ihana palaute, jota saan kirjastani. On loputtoman kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea, mitä muut ova mieltä kirjastani ja millaisia ajatuksia se on heissä herättänyt. Rakkautta & Mamarkiaa -blogin Mari sanoi hiljattain kirjasta muun muassa näin: Hullu kuin äidiksi tullut antaa vertaistukea ja ymmärrystä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta myös äitiyden tuomiin mullistuksiin. Kirja on kaikille, huolimatta sukupuolesta, tai siitä onko synnyttänyt. Se tuo vaietut asiat päivänvaloon ja tekee niistä aivan tavallisia. Niin, että me muut äidit nyt nyökyttelemme, kuinka kirjan tekstit olisivat voineet olla omasta kynästä, vaikka olemme olleet hiljaa tähän asti.

Valeäidin Hanne taas kirjoitti: [Kirjassa] Irene kuvaili omaa matkaansa synnytysmasennuksen ja -ahdistuksen kanssa ja tunnistin itseni hurjan monessa kohdassa. Miten paljon helpompaa kaikki olisikaan voinut olla, jos olisin silloin tajunnut ettei ole normaalia asetella pöydälle hiuspampulaansa oikeaan asentoon huomista päivää varten. Pampulan paikka oli viiimeisenä tavarajonossa, jossa oli myös päivän vaatteet, kello ja kaikki muutkin tarvikkeet jotta onnistuisin saamaan vauvan ensimmäiseen neuvolaan yhdeksältä aamulla.

Hallitsin tavaroita, jotta hallitsisin tilanteen.

Kirjaa lukiessa muistin että on rankkaa olla vähän hullu. Muistin myös, ettei vauvat ole ihan minun juttuni. Pärjään siinä ajassa, mutta siihen liittyy myös paljon vaikeaa siedettävää. Sitä en vielä osaa sanoa johtuiko vaikeudet vain synnytysmasennuksesta vai onko tämä minun hallinnan tarpeeni joka tapauksessa haaste vauva-ajalle.

Koti kuntoon -projekti. Emme olisi ehkä koskaan saaneet esimerkiksi olohuoneen kattovalaisimia paikoilleen, ellei meille olisi tulossa eräs lehti kuvaamaan. Nyt on sitten pikatahdilla laitettu kaikki ne ikuisuusprojektit pakettiin, jotka ovat roikkuneet jo vuoden. Mikään ei ole niin tehokas motivaattori kevätsiivoukselle ja muulle paikkojen kuntoon panemiselle kuin lehtikuvaukset!

3 hyvää asiaa minussa

Empaattisuus. Koen, että osaan yleensä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää sellaisiakin keloja, joita omissa ajatuksissani ei ole. Tähän ainakin pyrin. Jos huomaan, että paheksun ja tuomitsen jonkun ajatuksia, tekoja ja tai mielipiteitä, ainakin yritän miettiä, mitä niiden taustalla voi olla.

Luotettavuus. Olen kiltti, välillä liiankin. Jos lupaan jotakin, täytyy tapahtua aika isoja, etten pitäisi lupaustani. Toisinaan olen vähän hajamielinen, mutten ainakaan tarkoita pahaa, vaikka joskus unohtelenkin asioita. Pidän visusti salaisuudet ja olen tunnollinen työssäni.

Avuliaisuus. Minulla on aika vahva tarve auttaa muita. Joudun välillä taistelemaan itseni kanssa, että onnistuisin joskus sanomaan myös ei. Perhettä ja ystäviä täytyy minusta kuitenkin auttaa mahdollisuuksien mukaan. Vaikka se olikin pois omasta ajasta. Auttamisesta tulee itsellekin hyvä mieli.

3 hyvää asiaa elämässäni

Rakkaus. Tärkein kaikista tietysti: rakkaus, jota saan tuntea omia ihmisiäni kohtaan ja jota saan heiltä. Pakahduttava rakkaus omaa lasta kohtaan tekee jokaisesta päivästä paremman. Vaikka päivä olisi ollut hirveä ja jopa se pieni rakkauden hedelmäkin aivan kauhea uhmahirviö, sydän sulaa joka kerta kun käyn ennen nukkumaan menoa katsomassa häntä yöunilleen sammuneena. Perhe ja ystävät. Ne ovat ne tärkeimmät ja parhaimmat.

Seesteinen arki. Minulle tosi tärkeä arvo on helppo arki. Että asiat sujuvat omalla painollaan, parisuhde voi hyvin, ehdin näkemään rakkaita ystäviä, ei tarvitse stressata rahasta ja asiat ovat kaikin puolin mallillaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei arjen eteen tarvitse ponnistella liikaa.

Työ. On hienoa, että on ylipäänsä työ, mutta aivan tähtitieteellisen hienoa on, että saa tehdä työtä, mistä todella nauttii. Minulla on tietyllä tavalla hankala mutta kuitenkin positiivinen ongelma, että töitä on vähän liikaa, mutta yritän saada tähän muutoksen.

 

 

3 hyvää asiaa tänä vuonna

Matkat! Ehdottomasti matkat. Ensimmäinen on jo takana, pikainen pyrähdyksemme Pariisissa. Keväällä olemme lähdössä kavereiden kanssa johonkin kaupunkikohteeseen Eurooppaan. Toukokuussa on luvassa vielä paljon odotettu perhematka Kosille. Haaveilen myös, että pääsisimme käymään ystäväperheen luona Shanghaissa, mutta ajankohdasta ei ole vielä ollut puhetta.

Järkevämpi ajankäyttö. Minulla on meneillään aika laajan elämäntapamuutos, johon kuuluu myös ajankäytön parempi hallinta, työnarkomaniasta vieroittuminen ja arki, jossa olisi paljon enemmän vapaa-aikaa. Tässä muutoksen opettelussa isona apuna on ollut Anna Perhon valmennus ja hänen uusin kirjansa. Kaikista tärkeimmät oivallukset ovat olleet: suunnittele ajankäyttösi ja tee asioita, jotka edistävät arvojasi.

Terveellisemmät elämäntavat. Tämä liittyy myös elämäntapamuutokseeni. Sain tähän massiivisen buustin Anna Perhon valmennuksesta. Tämä liittyy tuohon tee asioita, jotka edistävät arvojani. Terveys on minulle elämässä aika jättimäinen arvo. Olenko viime vuonna tehnyt mitään, mikä edistäisi terveyttäni? En. En ole syönyt terveellisesti, en ole liikkunut, en ole saanut aikaiseksi hakeutua psykoterapiaan, en ole vieläkään hoitanut selkääni kuntoon. Voisi siis sanoa, että olen käyttäytynyt ja ajatellut todella idioottimaisesti. Tähän niin tulee muutos tänä vuonna.

3 hyvää asiaa blogissani

Apu. Kun mietin, miksi haluan pitää blogiani, suurin syy on nykyisin se, että haluan auttaa ihmisiä. Vaikka blogissani on myös paljon kevyttä höttöä, joka toivottavasti viihdyttää, tärkeintä on, että blogini on alusta, joka toimii toivottavasti vertaistukena muille ruuhkavuosissa rämpiville äideille. Toivon että blogini, kuten kirjani, ovat sellaisia, että niitä lukiessa tajuaa, että kaikki muutkin äidit ovat yhtä epätäydellisiä kuin itse. Haluan  muistuttaa siitä, että äidit eivät ole pelkästään äitejä vaan myös ennen kaikkia naisia omine haaveineen, tarpeineen ja intohimoineen.

Lukijat. Ilman teitä blogiani ei olisi. Olen myös aina ollut hirveän kiitollinen siitä, millaisia te olette. Olette fiksuja aikuisia ja teillä on mielenkiintoisia kokemuksia ja ajatuksia.

Luovuuden alusta. Elämäni olisi aikaa tyhjää ilman tätä blogia. Minulla on pakko olla jonkinlainen alusta, jonne tuutata näitä sanoja, joita vain pursuaa mielestäni päivästä toiseen. Parasta on, että täällä saan toteuttaa myös toista intohimoani: valokuvaamista. Välillä sanavarannot ehtyvät, mutta kuvia kohtaan kokemani intohimo ei sammu varmaankaan koskaan.

 

Pariisin tuliaisia

Emme juuri shoppailleet Pariisissa, mutta muutamia hankintoja teille. Keskityimme kauppoihin, joita ei Suomesta löydy. Mallorcalla käydessäni esimerkiksi huomasin vahingossa, että halpisvaateketju Pimkiessä on myynnissä ihan just eikä melkein omaan makuuni sopivia sisustuskamoja. En voinut silloin kantaa käsimatkatavaroissani oikeastaan mitään ja päätin, että Pariisissa täytyy päästä uudelleen Pimkieen tsekkaamaan sen sisustuspuoli. Ketjun nettikaupasta ei nimittäin voi tilata Suomeen. Asoksella tosin myydään jonkin verran Pimkien kamoja. Pariisin yhdestä Pimkiestä löysin suloisen pienen maton, joka löysi paikkansa lapsen huoneesta.

En ollut mitenkään hirveän kiinnostunut japanilaisesta Mujista, missä myydään siis lähinnä piensisustuskamaa mutta myös vaatteita ja huonekaluja. Lampsin kuitenkin Erikan perässä putiikkiin ja lähdinkin sieltä kassi täynnä järkeviä ja simppelin kauniita järjestelykamoja mukanani. Vaikka olenkin tosi boheemi, olen samalla hiukan ihastunut Konmariin ja ajatukseen siitä, että kun koti olisi järjestyksessä, mielikin olisi selkeämpi. Tykkään siis suunnitella kaikenlaisia jippoja, jolla kodin saisi pidettyä hyvässä järjestyksessä. Muji on todellinen järjestelijän paratiisi: siellä on myynnissä kaikenlaisia pikkulipastoja, laatikoita, purkkeja ja purnukoita. Ostin itse meidän pikkuiseen kylppäriin pienen metallihyllyn, saippuapulloja ja muita purkkeja, joihin saa jemmattua pumpulit ja muut.

Zara Home on kauppa, jonne on pakko päästä, jos se kerrankin on näköpiirissä. Nettikaupasta saa onneksi tilattua Suomeen, mutta onhan noita kauniita sisustuskamoja ihana päästä välillä hiplaamaan ihan irl. Zara Homesta nappasin mukaani vain uudet vetimet vanhoihin yöpöytiimme.

 

 

 

Tähdellinen lastenhuonevinkki

Liimasin lapsuudenkodissani huoneeni (tai huoneemme, fun fact: meillä oli Erikan kanssa yhteinen huone koko sen ajan, kun asuimme kotona) kattoon pimeässä hohtavia tähtiä joskus teini-ikäisenä. Tähdet ovat katossa vieläkin. Ne ovat siis olleet siellä reilusti toista kymmentä vuotta. Ne näyttävät ihanilta, koska ne täyttävät koko ison huoneen katon.

Kun lasta alettiin nukuttaa niin, että hänet yksinkertaisesti jätettiin nukahtamaan, huomasimme että mummilassa hän tuntui nukahtavan erityisen helposti. Hän jäi nimittäin ihan hiiren hiljaa tuijottamaan katossa hohtavia tähtiä ja nukahti sitten hissukseen. Kotona hän usein höpötteli ja huuteli äitiä ja isää vähän väliä, mutta mummilassa uni tuli tähtien alla nopeasti.

Päätimme ostaa kotiinkin tähtiä ja kun sattumalta bongasin Heureka-kaupasta sellaisia, ostin ne tietysti viipymättä. Paketin mukana tulee kaksipuolista teippiä, jolla tähdet liimataan kattoon. Nyt lapsella on siis kotonakin tähtitaivas aina iltaisin! Alla kuvia uudesta katosta ja vähän muitakin lapsenhuonekuvia. Tähtiä on hankala ikuistaa loisteessaan pimeässä, mutta tältä ne siis näyttävät päivänvalossa.

Tässä tauluseinäpostauksen kuvassakin nuo tähdet jo vilahtivat: