Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hyvän mielen sarjasuositus ja muut viikon parhaat

Paras ostos

Olen yllättänyt itsenikin lukemalla korealaisesta ihonhoidosta ja hurahtamalla monimutkaisiin ja aikaakin vieviin ihonhoitorutiineihin. Viimeisin hurahdukseni on jade roller, jollaisella kuulemma kaikki Hollywood-tähdetkin hoitavat ihoaan. En usko ihmeisiin, mutta luulen että tämä Cult Beautysta tilaamani rolleri laskee ainakin kasvojen turvotusta ja ennen kaikkea tuo iltoihini hemmottelevan ja mielen tyhjentävän hetken, kun rullailen kasvojani jadekivellä. Erityisen kiva tällä on muuten rullailla sheet maskeja, joista niistäkin olen tosi innostunut.

Paras sarja

Etsiskelin uutta feel good -sarjaa, jota katsella iltaisin ihan itsekseni. Johanna suositteli C Morella nähtävää Parenthood-sarjaa. Tämähän on jo vanha sarja, mutta en ole aiemmin nähnyt jaksoakaan. Rakastan kepeitä draamasarjoja, joita katsellessa voi ottaa ihan iisisti. En pysty ainakaan iltaisin katsomaan mitään kauhean raskasta, koska ahdistun liian raa’asta sisällöstä ja asiaohjelmat taas jäävät päähäni pyörimään vieden yöuneni. Parenthood-sarja on juuri sopivaa Gilmoren tytöt -tyyppistä ihanaa hömppää. Ei sarja silti missään nimessä mitään aivotonta höttöä ole. Siinä ratkotaan nimensä mukaisesti vanhemmuuteen liittyviä ongelmia, jotka kiinnostavat itseäni tässä elämäntilanteessa ja ammatissakin.

Paras leffa

Onnistuimme järjestämään Jaakon kanssa perjantai-illalle treffit ja päätimme mennä katsomaan BlacKkKlansmanin, jonka molemmat ovat halunneet jo pitkään nähdä. Olemme molemmat olleet vähän kipeitä ja älyttömän kiireisiä emmekä olisi millään jaksaneet lähteä leffaan, joka alkoi vasta yhdeksältä. Onneksi kuitenkin menimme. Väsymys unohtui leffateatterissa herkkujen äärellä ja leffajännityksen pauloissa.

En olisi välttämättä innostunut leffasta, ellei kansallisylpeytemme Jasper Pääkkönen olisi ollut siinä merkittävässä roolissa. En ole ihan varma, mitä mieltä olen Jasperin suorituksesta. Pitäisikin selvittää, mitä hänestä on sanottu jenkkijulkaisuissa – onko hänen tarkasti harjoiteltu aksenttinsa tai ylipäätään englantinsa mennyt läpi natiivipuhujille? Minusta roolisuoritus ei ollut aivan yhtä luonteva kuin esimerkiksi mahtavan Adam Driverin.

Leffa oli muuten aivan huippu. Se pohjautuu siis tositarinaan afroamerikkalaisesta poliisista, joka onnistuu soluttautumaan Ku Klux Klaniin. Vakavasta aiheestaan ja jännittävästä asetelmastaan huolimatta elokuva on hauska ja viihdyttävä. Se muistuttaa kuitenkin rasismista, joka elää ja voi valitettavan hyvin. Elokuvan lopetus on pysäyttävä – harvoin leffateatterissa on ollut niin hiljaista juuri ennen lopputekstejä.

Paras löytö

Yksi himosisustajien lempikasveista on tällä hetkellä ehdottomasti pampasruoho. Minäkin iskin silmäni noihin kauniin pörheisiin kasveihin heti, kun niitä alkoi näkyä sisustuslehdissä ja Pinterest-kodeissa. Sellaisia vain ei tuntunut löytyvän yhdestäkään kukkakaupasta. Markettireissulla Jumbossa sitten bongasin viereisestä kukkakaupasta tutunnäköisiä ruohoja ja menin heti ostamaan niitä kodin kaunistuksiksi.

Paras kirja

Tämän hetken kiinnostavin kirja on tietysti lankoni Toni Lahtisen esikoiskirja Norsunluukoira Rokka ja maalaispojan matka myrskyn silmään*. Se kertoo Tonin elämästä ennen eläinten hyväksi tekemäänsä työtä sekä tietysti hänen ja Maijan hengenvaarallisesta eläinsuojelutehtävästä Afrikassa. On uskomattoman hienoa, että jotkut uskaltavat taistella eläinten puolesta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan henkensä uhallakin. Onneksi Toni osaa myös kirjoittaa, joten heidän tarinansa saatiin yksien kansien väliin kaikkien luettavaksi. Tämä kannattaa lukea! Sain muuten myös korvanappiini tiedon, että ensi viikonlopun kirjamessuilla pääsisi tervehtimään meikäläisen lisäksi erästä karvaista norsunluunnuuhkijaa…

* mainoslinkki

Koska pitää päättää, missä me asutaan?

Asuin koko lapsuuteni samassa talossa ja lapsuudenkoti on edelleen rakas paikka, siellä asuu äitini. Jostain syystä minusta on silti tullut ahkera kodinvaihtaja. Parin vuoden välein alan haikailla uuteen kotiin. Siinä vaiheessa olen yleensä viimeistään keksinyt, mitä vikaa senhetkisessä kodissa on ja haaveilen paremmasta. Tälläkin hetkellä selaan asuntoilmoituksia ja tontteja harva se päivä (alkuvuodesta tulee kaksi vuotta täyteen nykyisessä kodissamme).

En silti toivo, että muuttaisimme koko elämämme – haluaisin, että lapsella olisi oma, rakas, pysyvä lapsuudenkoti niin kuin minullakin.

LAPSUUDENKOTI HARJAVALLASSA

Viime aikoina olenkin havahtunut siihen, että ehkä sen suurin piirtein pysyvän kodin tai ainakin asuinalueen pitäisi lähivuosina jo löytyä. Mieluiten eskariin, mutta viimeistään ekaluokalle haluaisin lapsen sellaiselle asuinalueelle, jolta emme ainakaan kouluikäisen lapsen kanssa muuta pois. Se, että lapsi vaihtaisi koulua kesken kaiken, tuntuu kauhean pelottavalta ajatukselta, vaikka ihan arkipäiväistä sekin tietysti on. Toivon kuitenkin, että lapsi saisi käydä koulunsa rauhassa ilman vaihdoksia ja muuttoja.

ENSIMMÄINEN OMISTUSASUNTO TAPANINVAINIOSSA

Meillä on tästä miehen kanssa vähän eri näkemys. Hänen mielestään perheet voivat aivan hyvin vaihtaa aluetta ja lapset koulua. Itse arvostan kuitenkin pysyvyyttä. Minä asuin lapsuuden samassa kodissa ja olin samojen kavereiden kanssa koulussa alakoulusta lukioon. Jaakko puolestaan oli lapsuudenkavereidensa kanssa välillä samoissa kouluissa, välillä eri kouluissa ja valitsi esimerkiksi lukion puhtaasti erikoistumisen näkökulmasta eikä kavereiden. Harjavallassa oli ja on tietysti tasan yksi lukio ja koko vanha kaveriporukkamme meni sinne. Ja tuo samainen kaveriporukka on edelleen minulle äärimmäisen tärkeä, vaikka asummekin nykyisin Satakunta – Hki – Kiina -akselilla.

NYKYINEN KOTI VANTAALLA

Näin pienoiseen kontrollipakkomielteisyyteen taipuvaisena tuntuu aika hurjalta yrittää päättää, että mihin sitä sitten asettuisi. Helsinkiin todennäköisesti (pääkaupunkiseudulle joka tapaukssa), mutta minne siellä? Kuinka paljon kotiin voi rahallisesti panostaa ja asummeko kerros-, rivi- vai omakotitalossa? Toisaalta haaveilen, että rakennamme itse omakotitalon, toisaalta unelmoin töölöläisen jugend-kodin remontista. Vaihtoehtoja on liikaa. Sekin, että kouluja on useita ja erilaisia, tuntuu oudolta. Harjavallassa ei ollut kauheasti valinnanvaraa.

Mitä te ajattelette tästä aiheesta? Pitäisikö perheenä jo asettua aloilleen? Mitä mieltä olet siitä, että lapsi vaihtaa koulua?

Tällä viikolla olen…

…hurahtanut eläinkuosiin.

…nukkunut P A L J O N.

…ostanut lisää keramiikkaa kirppareilta.

…käyttänyt Nespressolta saamani lahjakortin uuteen Vertuo-kahvikoneeseen. Tämä on parempi kuin aiempi malli, koska tämä on paljon hiljaisempi ja tällä saa tehtyä myös ison mukillisen kahvia.

…ostanut lapselle tämän syksyn söpöimmän hatun Zarasta.

…aiheuttanut hämmennystä IG-seuraajissani näyttämällä, kuinka Tupla-patukan voi avata keskeltä poksauttamalla. Opin tämän Nonsense-podista ja luulin olevani about ainoa ihminen, joka ei tiedä tätä avausmekanismia. Inboxini melkein räjähti kaikista viesteistä, joissa muutkin kertoivat tietämättömyydestään. Uskon myyneeni tahattomasti aika monta Tuplaa, koska monet sanoivat menevänsä ostamaan heti patukan ja kokeilevansa uutta tapaa avata kääre.

…tehnyt inventaarion huulipunalaatikkoon ja aloittanut kuukauden mittaisen Joka päivä eri huulipuna -haasteen IG Storyssa.

 

…yrittänyt järjestää työ- ja meikkipöytääni sotkeakseni ne viiden minuutin päästä uudelleen. Työpöytäni on totaalisen toivoton tapaus.

…herkutellut Johannan ja miehensä järjestämällä ihanalla sunnuntaibrunssilla. Lapsi on niin ihastunut kummeihinsa, että hän varmaan kohta muuttaa heille asumaan.