Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ajattomat astiat sopivat maalaistaloon ja kaupunkikotiin

Kaupallinen yhteistyö: Pentik ja Suomen Blogimedia

Olen aina rakastanut kauniita astioita. Rippikouluikäisenä saadut kahvikupit ovat edelleen käytössä ja ylioppilasjuhlissa kartutin astiastoja lisää. Onko vielä tapana antaa rippi- ja ylioppilaslahjaksi juhlakalun keräämää astiastoa? Luulen että persoonattomat rahalahjat ovat paljon yleisempiä…

Jossakin vaiheessa innostuin etsimään kippoja ja kuppeja kirpputoreilta. Kun asuin nykyisessä asunnossa ensimmäistä kertaa, vähäiset kaappini notkuivat erilaisia astioita, laseja ja tuikkukippoja.

Vuosien varrella kaappeihin on kertynyt sekalainen seurakunta erilaisia astioita, jotka eivät lopulta enää sopineet yhteen. Kun muutin kerrostalokaksiooni uudelleen ja uusin koko keittiön, halusin järkevöittää myös astiavarastoani. Kirpputorilta viime syksynä löytämäni Pentikin vanhat Halla-sarjan lautaset toin uuteen kotiinkin, monet muut vanhat ja epäkäytännölliset astiat menivät kiertoon.

Yhteistyö Pentikin kanssa tuli siis varsin sopivaan saumaan – juuri kun tein inventaariota astiakaappiin. Täytyy myöntää, etten ole ollut aivan kartalla Pentikin sarjoista, tyyleistä ja uutuuksista. Kuvittelin nimittäin, että brändin tuotteet sopii vain huomattavasti romanttisempaan sisustukseen kuin omani.

Kun sitten selasin verkkokauppaa, sieltä löytyi itse asiassa useampikin sarja, joka sopisi omaan tyyliini täydellisesti: simppelin moderneja astioita, pehmoisia pellavatekstiilejä ja muuten myös aivan ihania lastentuotteita!

Ihastuin päätä pahkaa mustanpuhuvaan Kivi-sarjaan. Myös hempeämpi Kallio-sarja kiinnosti ja päädyin lopulta pelaamaan varman päälle ja valitsemaan uuteen vaaleansävyiseen kotiini valkeaa Kalliota. Laseiksi valkkasin kauniin modernia Mila-sarjaa. Minulla on myös ensimmäistä kertaa elämässäni kankaiset servetit! Kuinka aikuista. Ihanilla pellavaisilla Pouta-serveteillä kelpaa kattaa pöytä.

Ajattomuus kuvaa Pentikin valikoimaa hyvin: Kallio on niin yksinkertaisen kaunis, että siihen tuskin koskaan kyllästyy. Ja ne vanhat Halla-astiatkin ovat taas ajankohtaisia!

Innostuin sisustamaan Pentikillä myös lapsuudenkodin romanttisemmissa maisemissa. Kaunis Omenapuu-kangas näytti ihanalta lasiverannan pöydällä omenapuiden kukinta-aikaan. Nämä astiat näyttävät upeilta monenlaisissa ympäristöissä, niin vanhassa maalaistalossa kuin kaupunkikaksiossakin.

Kallio-sarjan astiat ja kankaat // Omenankukka-kangas

Tilda-kakkuvati // Kaiku-lasimaljakko

Pouta-pellavatyynynpäällinen

Pouta-pellevaservetit

Puuteri-torkkupeitto

Anis-uunivuoka

Juventus-lyhdyt

Mila-juomalasit // Mila-kaadin

En muuten ollut ainoa bloggaaja, joka ihastui Kallio-sarjaan, myös bloginaapurini, Char and the City -blogin Carita valitsi näitä omaan astiakaappiinsa. Toinen naapurini, Valkoinen Harmaja -blogin Suvi taas loi kaunista saunatunnelmaa Pentikin tekstiileillä ja sisustustavaroilla.

Millä perusteella te valitsette astiat kotiin?

Mulla on oma koti! Suunnitelmia sisustukseen

Tein toissapäivänä kaupat omasta kodistani. Tuntui ihan hullulta kävellä jälleen omilla avaimilla sisään asuntoon, joka oli oma koti monen vuoden ajan – monta vuotta sitten. Kahdeksan vuotta sitten lähdin tuosta asunnosta ja olo oli haikea. Muistan, kun itkin autossa kohti uutta kotiani.

Olin ihaillut Alppilassa sijaitsevaa asuntoa pitkään ennen kuin aikoinaan asuin siellä. Siellä asui ennen minua silloisen mieheni veli vaimoineen ja ”perimme” sen heiltä. Kun erosimme, jäin asumaan asuntoon yksin – vuokra oli niin pieni, että pystyin hyvin maksamaan sen yksinkin. Välillä samaisessa asunnossa kanssani asustivat ystäväni. Tuossa kämpässä koettiin niin monet ilot ja surut, erot ja ihastumiset, opiskelut ja työpaikat. Ikimuistoiset bileet.

Kun kahdeksan vuotta sitten lähdin tuosta asunnosta, Johanna muutti sinne miehensä kanssa. Edelleenkin sitä siis asutti lähipiirini, joten kävin asunnossa usein sen jälkeenkin, kun olin avaimeni luovuttanut. Johannan ja miehensä jälkeen siellä asui eräs heidän ystävänsä. Kunnes tuli putkiremontti – sen jälkeen asunto on ollut tyhjillään.

En tuntenut asunnon omistajaa ollenkaan. Kämppä vain sattui kulkemaan kaverilta kaverille. En koskaan edes nähnyt vuokranantajaani, kun vielä asuin tuossa asunnossa. Sitten sinä yhtenä kurjana päivänä etsin hänen numeronsa käsiini ja soitin. Ja sinä samana päivänä asunto oli mennyt välittäjälle. Muttei vielä markkinoille. Se oli jättimäinen onni, sillä kaupunkilaiskaksiota tuskin olisi tarvinnut kauaa kaupata ennen kuin joku olisi sen ostanut pois. Kuten kerroin, välittäjän hyvän idean ja omistajan hyväsydämisyyden ansiosta pystyin varaamaan asunnon, vaikka oma, kaukana kaupungista sijaitseva paritalokiinteistö oli vielä myymättä.

Ja nyt tuo rakas kaksio on minun, ihan virallisesti. Ja vitsit, minulla on suunnitelmia sen varalle! Keittiön laajennus, tammiparketti, seesteisen rauhallinen sisustus…

Ruokapöytä Ikea // yöpöytä Jotex // matto Zara Home // maalit Tikkurila // parketti Tarkett // valaisin Vitra

Asunnon seinät ovat puhtaan valkoiset mutta ajattelin maalata kaikki jollakin lämpimällä greigen sävyllä. Olohuoneen ja makuuhuoneen vähän eri sävyillä. Eikä mitään tehosteseiniä vaan kaikki seinät, jolloin kodista tulee ihana kotoisa pesä.

Laminaatti vaihtuu kerrankin ihan oikeaan, kunnon puuhun. Kaunis tammiparketti asennetaan parin viikon päästä.

Muistan, että tilaan sopii parhaiten pyöreä pöytä. Jos joku haluaa eroon omasta Ikean Docksta-pöydästä niin ostan!

Tuleva entinen kotini on tosi värikäs, mutta nyt kaipaan elämääni rauhallisia, luonnonläheisiä sävyjä ja materiaaleja. Nudea, beigeä ja valkoista. Pellavaa, rottinkia ja juuttia.

Lupaan julkaista heti kuvia asunnosta, kun on jotakin kuvattavaa!

Sisustusinspiraatiota hotellista

Tunnustan, valitsin Teneriffan hotellimme puhtaasti siksi, että se on niin kaunis. Tässä hiukan kuvia Hotel Jardin Tropicalin upeasta interiööristä, myöhemmin tarkempaa tietoa hotlasta!