Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pakkaspäivän pelastus: Herkullista kotiruokaa HopLopissa!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: HOPLOP JA SUOMEN BLOGIMEDIA (SISÄLTÄÄ LINKIN ARVONTAAN!)

Tein pitkään nelipäiväistä työviikkoa lapsen ollessa niin ikään hoidossa vain sen neljä päivää viikossa. Meillä oli perjantaisin ”tyttöjen päivä” ja keksimme kivaa tekemistä aina kauppakeskushengailuista HopLop-leikkeihin.

Yrittäjänä aloitettuani lapsikin alkoi käydä hoidossa viitenä päivänä viikossa, mutta meillä on edelleen yhteisiä arkivapaita. Jos perhepäivähoitaja on vaikkapa vapailla, pidän toisinaan tytön kotona varahoitopaikan sijaan.

Viikko sitten perjantaina meillä oli yhteinen vapaapäivä ja päätimme käydä tutustumassa Konalan HopLopiin. Yleensä kulutamme Vantaan puolen puistoja, mutta Konala toi kivaa vaihtelua leikkeihin.

Ulkoilut sai hyvällä omatunnolla jättää väliin, sillä pakkanen paukkui siihen malliin, ettei pihalla kuitenkaan olisi kauan voinut olla. Pyysin mukaan vielä kälyn katraineen, ja anoppikin halusi tulla viettämään aikaa lastenlastensa kanssa leikkipuistoon. Sitten meitä olikin kolme sukupolvea yhdessä leikkimässä 🙂 Käly on viimeisillään raskaana, joten tiesin hänen arvostavan pientä huilihetkeä HopLopin sohvilla, kun lapset kirmaisivat menemään.

Aloitimme puistovierailun suoraan ruokapöydästä! Pääsimme nimittäin testaamaan HopLopin uuden kotiruokamenun sapuskoja. Olin ihan äimänä, kun kuulin että puistosta saa nykyisin kunnollista kotiruokaa varsin edullisin hinnoin. Täytyy nimittäin myöntää, että niin paljon kuin hamppareita ja ranskalaisia rakastankin, on ne jäänyt HopLopissa aiemmin syömättä. Olemme käyneet leikkimässä, syöneet ehkä vähän välipalaa puiston raflassa, mutta syöneet sitten ranuja terveellisemmän aterian leikkien jälkeen kotona.

Täältä näet uudistuneen menun kokonaisuudessaan. Jos taas annosten raaka-aineet kiinnostavat, löydät niistä tietoa täältä.

Pelkäsin etukäteen, miten saamme lapsilauman rauhoittumaan ruokapöydän ääreen heti puistovierailun aluksi, mutta yllättäen koko neljän hengen serkkuporukka jaksoi syödä lautasensa tyhjiksi ennen leikkejä. Ja kotiruoka maistui kaikille! Isot pojat söivät lihapullia ja nakkeja muusilla, meidän tyttö ja pienempi serkkupoikansa porkkanapyöryköitä muusilla. Maistoin itsekin porkkanapyöryköitä lapsen lautaselta ja olivat erinomaisia.

Anoppi ja käly söivät päivän lounasannoksen eli kalakeittoa! Molemmat tykkäsivät kovasti keittolounaastaan. Ja käly nautti ylipäätään siitä, että joku muu on tehnyt hänen lounaansa. Hän saa kohta neljännen lapsensa, joten voin vain kuvitella, kuinka mukavalta valmiseen ruokapöytään istahtaminen tuntuu lievästi sanottuna hektisen lapsiarjen keskellä.

Itse paloin jo etukäteen halusta maistaa kehuttuja vegevartaita! Annos oli niin valtava, ettei nälkä iskenyt seuraavaksi kuin vasta myöhään illalla 😀 Olen itse melko nirso, mitä tulee ”lihankorvikkeisiin” ja käytän itse yleensä vain soijarouhetta. Kukapa siis olisi uskonut, että ahmin hyvällä ruokahalulla seitanvarrasta juuri HopLopissa (enkä esimerkiksi jossakin arvostetussa vegeravintolassa). Annos oli erittäin hyvä ja aion todellakin syödä sen uudelleen seuraavillakin HopLop-vierailuilla. Vegaaniaioli oli supermaistuvaa, samoin bataattiranskalaiset ja hummus! Aivan ihanaa, että vegaanitkin on otettu paremmin huomioon uutta ruokalistaa laadittaessa!

Osallistu kilpailuun!

HopLop kaipailee vinkkejä yhä uudistuvaan kotiruokalistaansa. Kerro teidän perheen kotiruokareherkkujen lempparit ja osallistu samalla kilpailuun, josta voi voittaa vuoden HopLop-käynnit koko perheelle! Osallistu kisaan TÄÄLLÄ. Vika päivä osallistua on ystävänpäivä 14. helmikuuta, ja voittaja arvotaan jo 15. helmikuuta. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Mitä sitten itse leikkeihin tulee, meillä oli tietysti taas aivan älyttömän hauskaa. Omaa leikki-ikäistäni en vielä voi päästää huitelemaan puistoon omin nokkinensa, joten otan yleensä puistovierailut itsekin liikunnan kannalta (ja pukeudun jumppatrikoisiin). Siellä siis taas mentiin selkä vääränä pikkuputkissa ja -sokkeloissa.

Huomasin muuten puistossa toisenkin porukan, jossa mukana oli isovanhemmat. Hoploppailu on aika kiva tapa viettää aikaa myös lastenlasten kanssa, kun huoltajat pääsevät puistoon ilmaiseksi. Monet muut aktiviteetit tulevat kalliiksi, kun niin aikuiset kuin lapsetkin joutuvat maksamaan sisäänpääsymaksun.

Konalasta tuli nopeasti oma henkilökohtainen lempparini, koska siellä on niin hurja liukumäki, että se saa aikuisenkin kiljumaan! Liukumäki löytyy ylimmästä kerroksesta ja siinä liu’utaan maton päällä. Tuossa lopussa lentää oikeasti jo ilmassa, niin lujaksi vauhti kiihtyy! Nostatti mukavasti hien pintaan, kun kapusimme rappusia aina vain uudestaan ja uudestaan, jotta pääsimme hurjaan liukuun. Ihme, että meidän pieni arkajalkakin tykkäsi liukumäestä!

Vaikka tykkäänkin touhottaa lapsen mukana puistossa (ja käyttää etenkin aina hyödykseni trampoliinitreenin!) odotan toisaalta sitäkin aikaa, että saan päästää muksun mellastamaan puistoon ilman valvontaa, tehdä itse vaikka samalla töitä tai jutella ihan rauhassa äitikaverin tai Jaakon kanssa kahvikupposen ääressä. Käly kertoi, että jossakin somessa keskusteltiin kerran siitä, pitääkö lasten kanssa leikkiä HopLopissa vai antaa heidän mennä omia menojaan. Minusta HopLop on ensisijaisesti lasten paikka. Jos he ikänsä puolesta voivat leikkiä keskenään, miksi ihmeessä aikuisten pitäisi roikkua mukana? Riippakivenä leikeissä roikkuva fossiili tuskin on sitä, mitä lapset Hoplopilta toivovat. Sitäpaitsi puistojen pallomeret olisivat aika tukossa siinä vaiheessa, kun kaikki vanhemmat haluaisivat ”olla läsnä”.

Jäimme tytön kanssa vielä puistoon, kun serkut lähtivät kotia kohti. Yhteensä puistossa vierähti nopeasti kolme ja puoli tuntia. Jouduin käyttämään kaikki maanittelutaitoni saadakseni innokkaan leikkijän lähtemään kotiin kanssani.

Illalla ei sitten kummempaa aktiviteettia tarvinnutkaan keksiä, sillä vauhdikkaat leikit serkkujen kanssa veivät sopivasti mehut meidän mimmistä. Uni tuli ennätyksellisen nopeasti!

Onko joku muu ehtinyt jo maistaa HopLopin uusia safkoja? Mitä mieltä olette? Ja muistathan osallistua kilpailuun TÄÄLLÄ.

PS. Käy kurkkaamassa myös bloginaapureideni Asikaisen ja Katjan mielteet HopLopin sapuskoista!

Näillä leluilla meillä leikitään! Kolmevuotiaan lempparit

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: VERKKOKAUPPA.COM

Meidän kolmevuotias syventyy leikkeihinsä jo pitkiä aikoja ihan yksinkin. Tämän hetken lempilelut, -leikit ja -pelit ovat aika selviä.

Olen ehdottomasti pyrkinyt koko ajan siihen, etten kannustaisi lasta leikkimään tiettyjä leikkejä sukupuolensa perusteella. En nimittäin usko siihen, että lapsi edes valitsisi leluja sukupuolensa perusteella – hän tekee sen persoonallisten kiinnostuksen kohteidensa perusteella.

Aika helposti sitä saa selville, millaisilla leluilla lapsi tykkää leikkiä edes hankkimatta aivan kaikkia leluja lastenhuonetta tukkimaan. Kavereilla, hoidossa, mummolassa ja vaikka kauppakeskuksen leikkipaikoissa huomaa, mitkä lelut ja leikit kiinnostavat lasta. Kiinnostuksen perusteella voi sitten hankkia näitä leluja kotiinkin.

Meillä lojuu kotona kieltämättä aika paljon sellaisia leluja, joilla lapsen ei tule leikittyä. Ne kannattaa laittaa kiertoon ja antaa tilaa niille leikeille, jotka ovat lapsen mieleen. Näillä meillä leikitään eniten:

Nukkekodit

Nukkekodista tuli meillä hitti, kun mummi osti tytölle joululahjaksi nukkekodin mummilaan. Päätin heti, että nukkekoti tulee meille kotiinkin, kun lapsi niin viihtyi sen parissa mummilassakin.

Kotona meillä on Sylvanian Families -kaupunkitalo, missä asuu vaahtokarkkihiiriperhe. On hauska seurata, kun lapsi liikuttelee hiiriään ja selostaa samalla, mihin ne menevät ja mitä tekevät.

Aika ihana lahjaidea muuten vaikka kummille olisi hankkia lapselle nukkekoti ja aina seuraavina merkkipäivinä/jouluna nukkekotiin jokin lisäkaluste tai uusi nukke. Uusia tarvikkeita voi tilata Verkkokauppa.comista vaikka kotiovelle toimitettuna. Helpottaa muuten takuulla lahjastressiä etenkin jouluna, kun ei tarvitse raahautua täpötäysiin kauppohin!

Myyntileikit

Kaikenlaiset myyntileikit ovat olleet suosittuja pitkään! Ja ennen myyntileikkejä lapsi jaksoi jo ihan pikkutaaperona rämpätä mummolassa ikivanhaa Fisher Pricen kassakonelelua vaikka kuinka kauan! Vitsit, miten hauskaa, että tuota kaikkien lasten suosikkilelua myydään edelleen eikä sen ulkoasu kai ole kauheasti edes muuttunut. Se löytyy siis myös Verkkokauppa.comin valikoimista.

Nyt kone sopii hyvin myyntileikkeihin, joihin tarvitaan kassakoneen ja rahojen lisäksi vaikkapa leikkijäätelöitä. Tässä leikissä lapsi oppii samalla pikkuhiljaa vähän laskemaankin. Ihan vielä se ei pikkuiselta luonnistu: kun annan hänelle vitosen kolikon, hän antaa tohkeissaan kympin takaisin 😀

Duplot ja palikat

Jos tytöltä juuri nyt kysyy, mikä on hänen lempilelunsa, vastaus on PALIKAT! Ihan vain kaikenlaiset palikat, joista voi rakentaa mitä mielikuvituksellisimpia rakennelmia. Niiden tuhoaminen on myös edelleen suosittua. Brion isosta puupalikkapakkauksesta saa rakennettua vaikka mitä. Briolla on muutenkin laadukkaita ja aina suosittuja leluja.

Duplot ovat tietenkin jo pitkään olleet suursuosiossa. Olen itse vähän huono leikkimään, mutta huomaan että Legoilla jaksaa rakennella itsekin. Se on itse asiassa aika meditatiivista…

Verkkokauppa.comista löytyy iso valikoima niin Duploja, Legoja kuin Brion lelujakin.

Muovailuvaha

Siskoni osti lapselle kolmevuotissynttärilahjaksi muovailuvahaa. Noin minuutin kuluttua vahojen avaamisesta käsissä oli ruskea möykky ja perfektionistisiskolla harmaita hiuksia.

Sen jälkeen olen yrittänyt pitää uudet vahat edes hivenen pidemmän aikaa kirkkaina ja kannet tiiviinä, jotteivät vahat kuivuisi, mutta kolmevuotiaan käsittelyssä vahat kuivahtavat ja sekoittuvat väkisinkin. Eikä sillä tietenkään ole niin väliä! Vahat ovat joka tapauksessa hirveän kivaa puuhaa kolmevuotiaalle.

Meillä pyöritellään tällä hetkellä tätä Play-Dohin settiä.

Palapelit

Kolmevuotias on ihan haka palapeleissä ja meillä taitaa olla jo vähän liian helppoja palapelejä. Seuraava ostos onkin jo vähän useamman palan palapeli. Lapsi tykkää koota ihan konkreettisia palapelejä ja myös sähköiset versiot onnistuvat tabletilla. Kuvassa kootaan tätä Muumi-palapeliä, jonka söpölle laatikolle löytyy käyttöä senkin jälkeen, kun palapeliä ei enää koota.

Lelut verkosta

Kaikki mainitut lelut löytyvät  siis Verkkokauppa.comin laajasta leluvalikoimista. Itselleni tuli jopa vähän yllätyksenä, kuinka paljon leluja valikoimassa on. Luotan Verkkokauppaan nimittäin aina kaikenlaista tekniikkaa shoppaillessani. Sieltä on hankittu melkein kaikki tietokone- ja kameratarvikkeeni, mutta leluja ja lastentarvikkeita en ole aiemmin hoksannut sieltä katsella.

Tämä tieto tulee tarpeeseen seuraavaksi, kun katselen lahjoja esimerkiksi lastensynttäreille. Tein nimittäin itse viimeksi tilauksen keskiviikkoiltana ja paketti oli meillä kotiovella perjantai-iltana! En taida enää lähteä pyörimään turhaan lelukauppoihin.

Verkkokaupassa näkee nimittäin samalla näppärästi myös, minkäikäisille mitkäkin lelut on tarkoitettu, mitkä ovat suosittuja ja millaisia arvosteluja lelut ovat saaneet. Olen ainakin itse (vielä) aika tietämätön, millä leluilla minkäkin ikäiset leikkivät ja mitkä ovat trendikkäitä juuri nyt.

Millaisilla leluilla teillä tykätään leikkiä?

Istuuko sinunkin lapsesi väärin?

Julkaisin eilen IG-Storyssa kuvan lapsestani, joka istui ns. W-asennossa (opin vasta tänään tuon termin). Ihmettelin kuvatekstissä, että miksi lapset haluavat istua tuollaisessa asennossa, itseäni sattuu polviin pelkkä ajatuskin. Sain muutaman viestin, että asento on haitallinen, ja että siitä pitäisi ohjata pois.

En ollut koskaan kuullutkaan moisesta! Ajattelin aina, että pikkulapset istuvat tuossa oudossa asennossa, koska voivat ja ovat niin taipuisia. Uskoin, että he tajuavat sitten myöhemmin itse alkaa istua normaalisti. Nyt kun sitten tarkemmin selvittelin, niin asento tosiaan voi olla haitallinen. En tosin tiedä, kuinka yksiselitteisesti. Aika erilaisia suhtautumisia siihen näyttäisi olevan. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei asennossa saisi istua sekuntiakaan, jotkut ovat maltillisempia.

Tieteenalana tästä todennäköisesti eniten on selvillä fysioterapia ja siksi ihan hyväksi lähteeksi arvioisin esimerkiksi tämän Rovaniemen Fysioterapia -sivun, joka tuli ensimmäisien joukossa esiin, kun aloin aihetta googletella. Pääpointti näyttäisi olevan se, että lapset yleensä hakeutuvat tähän asentoon luonnollisesti, sillä asento on kevyt ja tukipinta-alaa on paljon. Lasten lonkat ovat leikki-ikään asti sisäkierrossa, joten sellainen istuma-asento on heille luontainen.

”Mikäli lapsi leikkii ainoastaan W-asennossa, niin silloin kannattaa miettiä mikä taustalla on ja pyrkiä vaikuttamaan ongelmiin. Mutta lähes kaikki lapset tykkäävät leikkiä W-asennossa, joten mielestäni siihen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, kunhan leikkiasentoina on muitakin kuin W. Mikäli lapsi leikkii pelkästään W-asennossa, voi se vaikuttaa lapsen lonkkien kehitykseen yksipuolisesti”, sivuilla sanotaan.

Pyysin äsken lapsen leikkimään lattialle, jotta näkisin, mihin asentoon hän hakeutuu ensin. Hän istahti lelujen äärelle niin, että toinen jalka oli W-asennossa ja toinen jalka koukussa toisen alla (istun itse asiassa itsekin aina lattialla näin). Aika pian asento vaihtui kuitenkin W-asentoon. Mainitsin, että noin ei itse asiassa kannattaisi istua ja ennen kuin olin ehtinyt edes sanoa, miten sitten pitäisi istua, lapsi oli jo vaihtanut asentonsa niin, että jalat olivat suoraan eteenpäin. Olisikohan päiväkodissa siis mainittu asiasta, täytyy muistaa huomenna kysyä.

Tässäkin asiassa paras ohjenuora lienee, että kohtuus kaikessa. Jos joskus leikin tiimellyksessä pikkulapsen jalat hakeutuvat W-asentoon, se tuskin on kauhean vaarallista. Mutta jos asento on aina ja pelkästään W, siitä kannattaa hellästi opettaa pois. Tuon em. fyssarin sivuilla oli nimittäin yksi tärkeä pointti:

”Yksi painava syy siihen, miksi vanhemman ei kannata koko ajan kommentoida lapsen W-asentoa on lapsen psyykkinen kehitys. Lapsi kokee todennäköisesti erittäin negatiivisena oman osaamisen ja omat taidot, kun hän ei pysty vanhemman pyynnöistä huolimatta korjaamaan asentoaan jatkuvasti, vaan ajautuu huomaamatta W-istuntaan leikkimään. Jatkuvat kommentit huonosta tai korjattavasta asennosta voivat vaikuttaa lapsen minä-kuvaan ja itsetuntoon negatiivisesti.”

Tämä nyt siis vain infoksi muille lapsen istuma-asennoista epätietoisille! Oman äiti-itsetuntoni kannalta toivon, etten ollut ainoa (heh) mutta toki kaikkien maailman lasten lonkkien puolesta toivon, että olin.