Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Yllättäviä harrastuksia, pyöräravintola ja muut viikon parhaat

Parhaat juhlat

 

VAAKAKUVAT MIKKO RASILA

Käyn nykyään aika harvoin missään kekkereillä, koska kiire, väsymys ja koti huitsin nevadassa, mutta onneksi lähdin Johannan kanssa keskiviikkona Nespresson juhliin. Meille esiteltiin heidän uusi Vertuo-kahvikoneensa, josta innostuin heti ja tarjottiin aivan hämmentävän hyvää ruokaa. Kuulin sivukorvalla, että sapuskat olisivat Ravintola Olon tyyppien taikomia. Sinne täytyy päästä, jos makumaailma on tämä. Myös juhlien lokaatio uudessa G Livelabin The Suitessa Yrjönkadulla oli todella hieno. Suosittelen fiiliksensä ja tyylinsä puolesta, jos etsit palaveri-/vetäytymis-/juhlapaikkaa Helsingistä!

Paras uusi innostus

Olen kauneustoimittajaksi ja kosmetiikkafiilistelijäksi todella laiska meikkaaja. Mitä harvemmin täytyy meikata, sen parempi, mutta toisaalta olen kyllä aina tykännyt nyhrätä meikkien kanssa – kunhan sitä ei tarvitse tehdä kauhean usein. Luomivärejä ei kuitenkaan ole oikein koskaan tajunnut. Kaapit pursuilevat erilaisia paletteja ja nappeja mitä erikoisimmissa sävyissä, mutta minulle on tähän asti riittänyt melkeinpä musta, ruskea ja joku vaalea sävy. Nyt olen kuitenkin yllättänyt itsenikin alkamalla kokeilla erilaisia silmämeikkejä ja räväkämpiä sävyjä silmiin. Kiitän tästä meikki-idoliani Katie Jane Hughesia (ks. Instagram), joka on näyttänyt, että luonnollisemmatkin meikit voivat olla upeita. Ja erilaisia luomivärisävyjäki voi käyttää luonnollisella tyylillä. Jotenkin sellainen kumimainen superluonnoton Instagram-meikki on aina mennyt meikäläiseltä yli hilseen. Nyt pitäisi vain oppia kuvaamaan meikkejä, se on muuten yllättävän hankalaa! Kuten kuvista näkyy…

Paras ravintola Tukholmassa

RAVINTOLAKUVAT BIANCHI CAFE

Pistäydyimme bloginaapureideni Mimmin ja Caritan kanssa torstaina Tukholmassa. Visiittimme syystä lisää myöhemmin, mutta täytyy mainita mainio lounaspaikkamme, jonne hostimme meidät johdatti. Bianchi Cafe on siis kahvila, ravintola ja pyöräliike saman katon alla. Ihmettelin lounaalle mennessämme, että miksi täällä on pyöriä joka paikassa ja meille osattiin sitten kertoa vähän ravintolan taustaa. Lounaamme olivat niin hyviä, että hyvä kun saimme sanoja suustamme herkuttelun ajan. Ilmeisesti tuolta saa myös erinomaista italialaista kahvia – ja niitä pyöriä. Tyylikkäässä raflassa oli myös kaikkea kilpapyöräilyyn liittyvää rekvisiittaa kisapaidoista valokuviin. Tänne täytyy ehdottomasti mennä seuraavallakin Tukholman-reissulla.

Paras lehti

KUVAT RIITTA HEISKANEN / ILTALEHTI

Iltalehden Suomalaiset Kotiunelmat -erikoislehdestä löytyy muutamia tuttuja koteja, kuten meidän ja Caritan. Meidän koti pääsi vieläpä ihan kanteen asti! Kävin tekemässä juttua paitsi Caritan ihanassa töölöläiskodissa myös Kuistin kautta -blogin Heidin kodissa. Heidi esitteli tosin meille vain vaatehuoneensa, mutta jos haaveilet kauniista ja käytännöllisestä walk in closetista, kannattaa tutustua Heidin sellaiseen. Lehti on aika edukas sisustuslehti, joten kannattaa käydä nappaamassa kaupasta mukaan!

Paras uusi harrastus

Olimme viikonloppuna Harjavallassa ja henkeen ja vereen luontoihminen äitini vei meidät pienelle metsäretkelle Hiittenharjun maisemiin. En ole itse mikään kovin innokas luonnossa liikkuja, mutta nyt oli kyllä kivaa. Keräsimme nimittäin herkkutatteja ja hoksasin ensimmäistä kertaa elämässäni sienestyksen taian. Taisimme itse asiassa kaikki innostua hommasta, jopa Jaakko! Kun hoksasin mättäiltä ensimmäiset tattini, jäin heti koukkuun. Sienestäminenhän on kuin aarteenetsintää! Emme olleet malttaa lähteä kotiin ollenkaan ja lopulta meillä oli sieniä vähän liikaakiin. Seuraavana päivänä teimme valtavan satsin tattirisottoa ja vielä vispipuuroa samalla reissulla keräämistämme puolukoista. Jaakko tuli sunnuntaina vielä golfkierrokseltakin kotiin tattisatsi mukanaan 😀

Kiehtova Krakova – minne mennä, kuinka liikkua, mitä syödä?

Keräsin teille meidän kolmen päivän Krakovan-reissumme perusteella pienen vinkkilistan. Tämä on nyt siis vain meikäläisten näkövinkkelistä ja melko vähänlaisesta kokemuksesta – kaupunki tarjoaa paljon, paljon muutakin nähtävää, koettavaa ja syötävää. (Pahoittelut kököistä kännykkäkuvista, en malttanut yhtään keskittyä kuvaamiseen).

Liikkuminen

Varasin matkamme Expedian kautta melko myöhään eikä suoria lentoja muistaakseni ollut tuolloin enää tarjolla haluamillemme päiville. Lensimme siis Lufthansalla Frankfurtin välilaskulla, mikä nyt on aika hölmöä, kun Krakova on niin lähellä. Finnair ja Norwegian lentävät kuitenkin kaupunkiin suoraan, joten kannattaa suosia niitä, mikäli mahdollista. Norskilla on tosin myös välilaskullisia lentoja Krakovaan.

Expedian kanssa kävi kummallinen sattumus. Aloin nimittäin katsella matkoja jo hyvissä ajoin, ehkäpä paria kuukautta aikaisemmin. Tuolloin sivusto näytti yhden henkilön kahden yön matkan kokonaishinnaksi noin 300 euroa, kun filtterissä oli neljän ja viiden tähden hotellit. Hinta pysyi samana aina kun menin uudelleen Expedian sivuille katsomaan matkoja. Kun sitten viimein aloin varata matkaa, päätin vielä tsekata hinnan netin incognito-tilassa, jotta en olisi sivustolle palaava vaan uusi kävijä. Näinhän aina neuvotaan tekemään, jottei sivusto nosta hintoja sitä mukaa, kun siellä käy vähän väliä katsomassa samaa matkaa. Äimistys oli melkoinen, kun Expedia näytti matkan hinnaksi incognito-tilassa yli 600 euroa per henkilö! Emme olisi edes voineet lähteä sillä hinnalla. En siis tiedä, olisiko matka tosiaan maksanut sen verran, jos olisin alkanut katsella matkoja vasta siinä vaiheessa. Expedia kuitenkin piti minulle sitä parin kuukauden takaista hintaa, jonka lupasi (?) Tämä oli ihmeellistä siitäkin syystä, että aina neuvotaan selaamaan matkoja salatussa tilassa. Mutta meille siitä, että selasin pari kuukautta ihan omana itseäni oli selvästi etua? Onko jollekin muulle käynyt näin?

Lentokentältä kaupunkiin kannattaa liikkua junalla. Se on nimittäin varsin nopea ja edullinen tapa. Juna oli keskusrautatieasemalla vartissa ja siitä kävelimme vanhaan kaupunkiin (Stare Miasto). Emme käyttäneet matkallamme kertaakaan taksia, vaikka niidenkään hinnat eivät varmastikaan päätä huimaa. Takaisin lentokentälle menimme bussilla, koska se sattui lähtemään juuri silloin kun olimme asemalla, mutta matka kesti pidempään, reilut puoli tuntia muistaakseni. Juna- ja bussiliput voi ostaa automaateista, joita on liikennevälineiden sisällä.

Itse kaupungissa suosittelen sähköautoa nähtävyyksien katseluun. Krakovassa on kiva kävelläkin ja etäisyydet ovat lyhyitä, mutta meillä eivät enää kolmantena päivänä jalat kantaneet helteessä. Niinpä päätimme lentoa odotellessamme lähteä vielä kiertämään Kazimierzin kortteli ja Podgorzen vanha gettoalue sähköautolla. Näitä ajeluita on tarjolla joka kadunkulmassa ja niistä joutuu pulittamaan (ainakin Krakovan muuhun hintatasoon nähden) hiukan enemmän (35 euroa tunnilta per henkilö). Kyseessä ei siis ole mikään tavallinen sähköhenkilöauto vaan sellainen pitkänmallinen golf-auton näköinen vempele, jossa on kuski. Jotkut kuskeista toimivat itse oppaina, mutta meille soitettiin kaiuttimista (suomeksi!) opastus.

Kazimierziin kannattaa ehdottomasti lähteä kiertämään myös jalan, mutta vähän kauemmas Podgorzeen oli mukava mennä autolla. Se on suurimmaksi osaksi melko rujoa teollisuusaluetta, mutta toisaalta siellä on pari paikkaa, jotka Krakovan-matkaajan on pakko nähdä: Geton sankarien aukio (jonka laidalla on myös kuuluisa Apteka pod Orlem) sekä tietysti Oskar Schindlerin tehdas. Juutalaiset siis suljettiin ennen kammottavia keskitysleirejä gettoon muurien sisäpuolelle karmeisiin oloihin. Heitä auttoivat muiden muassa Apteka pod Orlemin apteekkari Tadeusz Pankiewicz, joka esimerkiksi toimitti geton juutalaislapsille rauhoittavia lääkkeitä, jotta nämä pysyisivät hiljaa Gestapon hyökkäysten aikaan. Oskar Schindlerin taas onnistui pelastaa yli tuhat juutalaista keskitysleireiltä sulkemalla heidät tehtaaseensa.

Majoitus

Hotelliyöpyminen on Krakovassa ja muutenkin Puolassa suht edullista. Asuimme matkan ajan kolmen tähdet Pergamin Royal Apartmentissa. Nyt en äkkiseltään löytänyt erittelyä, mistä olisi selvinnyt hotellihuoneen hinta, mutta matkamme maksoi siis yhteensä noin 580 euroa, mikä sisälsi siis lennot kahdelle hengelle ja kahden yön yöpymisen hotellissa. Olimme tyytyväisiä melko simppeliin mutta siistiin hotelliimme, sillä emme siellä luonnollisestikaan viettäneet paljon aikaa. Ainut miinus olivat erilliset sängyt (joita ei siis edes voinut vetää yhteen). Meillä oli lennoillamme istumapaikat eri riveillä ja sitten vielä erilliset sängyt – melkein voisi luulla, että joku pilaili ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kahdestaan ulkomaamatkalla olevien pienen lapsen vanhempien kustannuksella.

Parasta hotellissa oli ehdottomasti sijainti. Ovelta oli muutama kymmenen metriä vanhan kaupungin keskusaukiolle (Rynek Główny), joten se oli siis aivan ytimessä. Seuraavaksi voisin ehkä majoittua trendikkäässä ja kiinnostavassa Kazimierzissa, mutta ensimmäisellä kerralla oli mahtavaa päästä asumaan kauniin vanhan kaupugin sydämeen ja hulinaan.

Syöminen

Syöminen ja juominen hienoissakin paikoissa oli ilahduttavan edullista. Toisen päivän illallisemme Tripadvisorin kehumassa paikassa kustansi yhteensä noin 50 euroa ja tähän kuului kolme alkuruokaa, kaksi pääruokaa, isot oluet ja karahvi valkoviiniä. Vaatimattomimmissa paikoissa olisi luonnollisesti päässyt vielä paljon halvemmalla.

Me suuntasimme ensimmäisenä iltana Czarna Kaczka – The Black Duck -nimiseen ravintolaan vanhassa kaupungissa.  Jaakko bongasi sen Tripadvisorista ja halusi kokeilla. Kyseessä on pieni ja tunnelmallinen paikka, missä on loistava palvelu. Ruoka oli hyvää ja hinnat edulliset. Täytyy kehaista myös aamupalapaikkaa, johon suuntasimme kolmantena päivänä, vanhassa kaupungissa tämäkin: Bistro Bene by Tomasz Lesniak. Supersymppis sisustus ja valloittava puutarha sisäpihalla! Aamupalalista oli monipuolinen ja syömäni täytetty bagel aivan älyttömän hyvä.

Puolassa kannattaa syödä dumpligseja eli pierogeja. Jos ei maista muuta perinneruokaa, niin näitä on ihan pakko tilata. Minä otin niitä heti ensimmäisellä illallisella ja tykkäsin paljon! Pierogit ovat siis sellaisia mykymäisiä pikkupiiraita, joiden sisällä voi olla mitä vain. Söin itse aivan älyttömän hyviä pierogeja Old Town Restaurant Wine & Bar -ravintolassa – ne oli täytetty pinaatilla ja fetalla, nam!

Tekeminen

Me menimme Krakovaan siksi, että halusin viedä Jaakon Auschwitziin, jonne on noin tunnin ajomatka Krakovasta. Se onkin minusta ensisijainen kohde Krakovan-kävijälle, mutta vaatii tietysti aika paljon aikaa. Meidän opastettuun matkaamme meni seitsemisen tuntia ja tähän sisältyivät siis ajomatkat ja sekä Auschwitz 1:n että 2:n (Birkenau) kiertäminen. Tästä retkestämme kirjoitan vielä myöhemmin lisää.

Minulle suositeltiin retkikohteeksi myös Wieliczkan suolakaivosta, mutta tuokin olisi ollut pidempi reissu, joten sitä emme ehtineet tehdä. Ehkä ensi kerralla! Muutoin kiersimme Krakovaa jalan ja näimme ulkoa päin tärkeimpiä nähtävyyksiä Mariankirkosta Wawelin linnaan ja sen lohikäärmeluolaan. Vanhan kaupungin keskustoria  ympäröiviin ravintoloihin ei ehkä kannata mennä illalliselle (hinnat ovat normaalia korkeammat enkä menisi takuuseen laadusta) mutta siinä voi syödä kevyen lounaan tai jäädä illalla vaikka jälkkäridrinkeille. Samalla kuulee, kun Mariankirkon tornista kajahtaa tasatunnein trumpettisoolo. Tähän liittyi jokin historiallinen tarina, jota nyt en kuolemaksenikaan muista.

Rynek Głównyn keskellä on valtava vanha rakennus, Verkahalli, minne halusin käymään, sillä siellä kerrottiin olevan myynnissä paikallisia käsitöitä ja erilaisia matkamuistoja (muun muassa paljon meripihkakoruja). Hallin sisällä oleva tori oli kuitenkin pettymys, sillä suuri osa myytävistä kamoista tuntui tulleen samalta tursitikrääsätehtaalta. Harmittaa kun oikeat käsityöläiset joutuvat turistipaikoissa ahtaalle, kun paikalle pamahtavat halpaa Kiina-krääsää kauppaavat myyjät…

Vaikka olenkin melkoinen turre, kun sille päälle satun ja haluan kiertää pienen opaskirjaseni ja kameran kanssa kaikki nähtävyydet, niin sanoisin että Krakovassa oli ihanaa vain kävellä ympäriinsä ja fiilistellä. Kannattaa kävellä summamutikassa johonkin lukuisista kirkoista ja hämmästyä siitä, millaista loistoa voikaan löytyä ulkoa vaatimattomamman kirkon sisältä.

Aiemmin mainitsemani Kazimierzin kaupunginosa on ehdottomasti käymisen arvoinen. Se on kaikessa rosoisuudessaan todella kiinnostava ja persoonallinen paikka. Sen sydämessä on tunnelmallinen, aukiomainen Szeroka-katu, jonka varrella on monia juutalaisravintoloita ja synagogia. Tällä kadulla kuvattiin kuulemma Schindlerin listaa.

Kuka on käynyt Krakovassa? Mitä pidit paikasta?

Kesän kohokohtia: symppis Minifarmi

Kerroinkin teille jo vuosi sitten sympaattisesta kotieläinpiha Minifarmista Kuullaalla (Ulvilassa). Meillä on ollut koko kesän toiveissa vierailla samassa paikassa, mutta vasta nyt kesän käännyttyä jo elokuuhun, ennätimme hurauttamaan puolen tunnin ajomatkan Harjavallasta Kullaalle. Paikka oli, jos mahdollista, vieläkin ihanampi nyt! Siellä oli uusia eläimiä ja tilan isäntä ja emäntä kertoilivat niistä paljon. Käymme usein myös pääkaupunkiseudun eläintiloilla, mutta tämä on intiimiydessään paljon mukavampi paikka.

Ehdoton suosikkimme oli villisika, joka oli tullut tilalle toiselta tilalta, joka kasvattaa villisikoja lihaksi. Minifarmilla possua ei lihoiksi panna ja hyvä niin: se käyttäytyi aivan kuin koira. Erika innostui kokeilemaan sen karheaakin karheampaa turkkia ja se kellahti saman tien kumoon kuin koiraystävämme ja sulki silmänsä rapsuttelujen nautinnosta. Sama sika oli kuulemma vielä vähän aikaa sitten kulkenut ihmistä peläten pitkin seiniä. Ja siinä se nyt makoili silmät suljettuina meidän siliteltävänä.

Tilan hauskimpiin hahmoihin kuuluu edelleen myös Vilma-labbis. Kun pysäköimme pihaan ja avasin auton oven, tunsin heti jonkun tuuppivan nenällään reittäni. Vanha kamumme Vilmahan se siinä 🙂 Erikoisuutena tilalle oli tullut neljä kummitussirkkaa! Ne näyttävät ihan huojuvilta lehdiltä ja oli hienoa päästä tutustumaan niihin ihan läheltä, kun tilan isäntä tuli esittelemään niitä meille.

MiniFarmilla kannattaa ehdottomasti käydä, kun haluaa tutustuttaa lapset maatilan eläimiin. Minusta on kiva nähdä kun tyttö haluaa ihan pelotta rapsutella niin hevosta kuin possujakin. En tiedä, mistä omat pelkoni ovat peräisin, mutta minua ei saa hevosen lähelle ja vähän jopa jännitin villisian silittämistä. Tyttö ainakin tottuu tätä menoa moniin eläimiin 🙂

Sisäänpääsymaksu Minifarmille on seitsemän euroa ja alle 2-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Se on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 11-17. Osoite on: Järventaustantie 582, 29340 Ulvila.

 

Ulpu-heppa on tullut tilalle huonoista oloista ja se on edelleen lihotuskuurilla 🙁