Miniloma Keski-Suomessa

Mainos: Lomarengas

Vallitsevat olosuhteet veivät meiltä ulkomaanmatkat, mutta jännä kyllä, en ole edes haaveillut kaukomatkailusta. En edes synkimpänä vuodenaikana, jolloin normaalisti janoan lämpöä ja aurinkoa. Viimeisimmästä rantalomasta tulee pian kuluneeksi kaksi vuotta ja se on ihan ok. Ei pitäisi rampata kaukomailla muutenkaan, korona tai ei.

Huomaan kuitenkin kaipaavani arkeen jotain odotettavaa. On kutkuttavaa odottaa ihania matkoja paikkoihin, joissa ei ole ennen käynyt. Tykkään matkailusta itsessään, suuntasin sitten minne vain, vaikka vain kolmensadan kilometrin päähän. Just nyt meillä on takana rentouttava viikonloppu Hankasalmella Keski-Suomessa. Ei irtiottoon enempää tarvita: viikonlopun verran aikaa ja mökki keskellä metsää. Tai ehkä tässä tapauksessa ei voi puhua ihan mökistä. Varasimme nimittäin Lomarenkaan kautta Villa Kaisan, josta löytyi kaikki tarvitsemamme mukavuudet.

Lähdimme reissuun perheenä. Olen tosi iloinen, että tällainen ainakin toistaiseksi vielä onnistuu mainiosti. Tulemme hyvin toimeen exän kanssa ja haluamme tarjota Ellille elämyksiä yhdessä perheenä. Vietimme myös joulua yhdessä ja teemme melkein viikottain jotakin kolmisin. Jaakko on mulle edelleen läheinen, ja hänelle kerron ensimmäisenä elämäni tärkeimmistä ja vähemmän tärkeistä asioista, huolistani ja toiveistani. Ja Ellin asioista olemme jutuissa päivittäin.

Mutta vielä hiukan mökistämme ja Lomarenkaasta! Lomarenkaan kautta on helppo varata majoitus mistä päin Suomea tahansa (Lomarenkaalla on peräti 3900 vuokramökkiä, huvilaa ja huoneistoa ympäri Suomea). Valitsimme tällä kertaa kohteeksi Keski-Suomen, sillä tarkoitus oli käydä samalla reissulla moikkaamassa Ellin ensimmäistä ystävää, joka asuu tätä nykyä Jyväskylän liepeillä. Lomarenkaan mökkihaussa pystyy näppärästi merkkaamaan tarvittavat vaatimukset majoitukselle: toivoin itse vähintään neljän tähden mökkiä ja sitä, että koiran sai ottaa mukaan. Lemmikit salittu -mökkejä löytyy selvästi vähemmän, mikä on ihan ymmärrettävää. Onneksi meidän mökin omistaja oli todellinen koiraihminen!

Meidän oli alun perin tarkoitus lähteä reissuun hiukan ennen joulua, mutta päätimme siirtää matkaa koronatilanteen vuoksi. Myös siirto onnistui tuolloin todella mutkattomasti, mistä olen tosi kiitollinen. Lomarenkaan kautta mökin varaaminen on muutenkin turvallista, sillä kaikkiin Lomarenkaan mökkivarauksiin kuuluu If-Peruutusturvavakuutus. Se kattaa mahdollisen peruutuksen tai loman keskeyttämisen lomailjan tai tämän lähiomaisen äkillisen sairauden, tapaturman tai kuolemantapauksen sattuessa.


Mökissämme erityisen vaikutuksen tekivät suuret ikkunat kolmeen suuntaan. Lauantaiaamupäivän agendallamme olikin katsella, kun lumi putoili näyttävästi ympärillä kohoavista puista. Ei ihme, että olo tuntuu viikonlopun jäljiltä rentoutuneelta, kun sai viettää pari päivää keskellä metsää. Mietin, olisiko sitä vähemmän kireänä arkisin, jos saisi katsella sellaista maisemaa oman kodin ikkunoista. Nukuimme Ellin kanssa alakerran (moottoroidussa!) sängyssä ja aamuisin oli ihana avata makkarin pariovet ja katsella sängystä lumista metsää.


Villa Kaisasta näkyy myös viereiselle Vanajajärvelle, ja maisemat ovat varmasti etenkin kesällä ihan mielettömät. Taloa ympäröivä terassikin pääsee varmasti oikeuksiinsa kesäisin. Vaikka lumimaisemat kauniit ovatkin, näin kyllä itseni grillaamassa kesäisellä terassilla ja pulahtamassa saunan jälkeen järveen.
Villa Kaisan sauna löytyy erillisestä rakennuksesta lähempänä rantaa. Saunalle kulkee pyörätuoliliuska.
Jaakko ihmetteli saunatilan erikoista pohjaratkaisua, mutta itse fiilistelin välittömästi sen saunajoogamahdollisuuksia! Ikkunasta avautuu upea näkymä järvelle.

Mihin matkustaa koti-Suomessa? Jätä vinkkisi kommenttiboksiin!

POD:n pelastus (?) ja muut viikon parhaat

Paras reissu (saatu, sis. alekoodin!)

Viikko alkoi ihanissa merkeissä pressireissulla Tallinnassa. Reissun tarkoitus oli tutustua Tallinkin ja Tallinnan kauneustarjontaan, Kumu-museoon sekä Tallink Spa -hotelliin sekä sen hoitoihin ja ruokiin. Olen reissannut ennenkin Tallink Megastarin Business Loungessa, ja se on kyllä todella viihtyisä tapa matkata Suomenlahden toiselle puolelle. Todella hyvää ruokaa, juomia ja viihtyisät tilat.

Reissun kiinnostavinta antia oli tieto Tallinkin verkkokaupasta, josta voi tilata esim. Benefitiä edullisemmin kuin Kicksistä. Tuolta löytyy on paljon muutakin kosmetiikkaa edullisesti! Saimme verkkokauppaan alennuskoodin TALLINKSHOPPING20, jolla saa siis 20 prosentin alennuksen verkkokaupasta tämän kuun loppuun asti. Aion käyttää tuon itsekin tilaamalla loppuneen tilalle maailman parhaan kulmakynän eli Benefitin Precisely My Brow Pencilin.

Paras uusi kauneustuote

Ostin Tallinkilta Erikan suosituksesta Benefit Hoola Quickie Contour Stickin eli voidemaisen aurinkopuuterin ja tykästyin siihen ensikokeilulla. Tämä ei siis ole uutuustuote, mutta mulle uusi! Puikolla on helpompi ja nopeampi tuoda aurinkoa kasvoille ja tässä Benefitin puikossa on vielä superihana sävy. Eikä mitään kimalteita! Vetäisen tällä vain väriä niihin kohtiin, joihin muutenkin levittäisin aurinpuuteria ja häivytän sitten kostutetulla siveltimellä tai Beautyblenderillä.

Paras (?) POD:n pelastus

Tässä on vielä kysymysmerkki, sillä olen testannut tuotetta vasta vähän aikaa. Kerroin Instagramissa suunympärysihottumastani (POD), joka lienee tällä hetkellä aika monen, erityisesti naisen riesa. Kukaan ei oikein tiedä, mistä sen lisääntyminen johtuu. Minulla POD alkoi syksyllä, kuten se aika usein alkaa, kun ilma kuivuu. Ihottuma aiheutti vielä senkin, että e-pillereillä kurissa pysyvä akne alkoi taas oireilla. Sain lukuisia vinkkejä ihottumaan Instagramissa. Tämä tauti vain on siitä ikävä, että sen laukaisee ja parantaa eri ihmisillä eri asiat. Joku, mikä toimii toisella, saattaa vain pahentaa ongelmaa toisella. Aika moni tuntui kuitenkin vannovan otsonoidun oliiviöljyn nimeen ja niinpä riensin heti ostamaan yhden purkin. Lyhyen käytön jälkeen vaikuttaisi, että öljy rauhoittaisi tilannetta ainakin hiukan. Otsonoitua oliiviöljyä voi ostaa netistä esimerkiksi House of Organicista TÄSTÄ (mainoslinkki).

Paras haaste

Instagramissa alkoi pyöriä kuvakollaaseja, joissa esitellään saman tyypin (potentiaaliset) kuvat sekä Linkedinissä, Facebookissa, Instagramissa että Tinderissä. Meemin julkaisi ensin itse Dolly Parton ja pian someni alkoi täyttyä kaikenlaisista, jopa koirien kollaaseista. Laadin itsekin samanlaisen ihan oikeilla kuvilla: nämä siis todella löytyvät ko. sovelluksistani. Tämähän ei ollut meemin/haasteen idea, mutta minusti oli kiinnostavaa miettiä, kuinka erilaisen kuvan sitä pyrkii antamaan ihmisille eri someissa.

Kotikaupunkini ylpeys

Kaupallinen yhteistyö: Harjavallan kaupungin museotoimi / Emil Cedercreutzin museo

Harjavaltalaiset ihmiset ovat ihan omanlaisiaan. Heillä on oma kielikin, jollaista ei ole missään muualla. Se on sekoitus alasatakuntalaista murretta ja kaikkia niitä muita murteita, jotka tulivat kaupunkiin kuparisulattoon töihin saapuneiden ihmisten mukana 40-luvulla.

Harjavaltalaisia voisi kuvailla hyvin kaupungilleen omistautuneiksi. Harjavalta on pieneksi kaupungiksi vilkas, siellä on paljon harrastustoimintaa ja jopa oma, rakas pieni elokuvateatteri.

Harjavaltalaiset ovat ylpeitä juuristaan ja kaupungistaan. Upea salamavaakuna on ikuistettu aika monen ihoon tatuoinniksi ja kun kaupunki alkoi myydä rakkaalla vaakunalla koristeltua kangaskassia, kaikki halusivat sen.

Minäkin kuulun siihen, aika pieneen, vaatimattomaan mutta kuitenkin kodistaan ylpeään joukkoon. Olen asunut Helsingissä pian puolet elämästäni, mutta kotini on aina Satakunnan sydämessä, Harjavallassa.

Siksi tietysti toivoisin, että muutkin saisivat kokea Harjavallan hienouden. Nyt kun lähimatkailu kiinnostaa yhä useampia, kerron miksi kannattaa mennä Harjavaltaan! Tämän postauksen lopussa on lista muustakin kiinnostavasta tekemisestä ja näkemisestä Harjavallassa, mutta ensin asiaa yhdestä Harjavallan ja koko Satakunnan tärkeimmät nähtävyydestä, Emil Cedercreutzin museosta.

Taiteilija Emil Cedercreutz (1879 – 1949) on tuttu heppu harjavaltalaisille. Hänen nimikkomuseonsa ja sen vieressä oleva taiteilijakoti Harjula ovat kaikille tuttuja ja hänen veistoksensa ilahduttavat harjavaltalaisia päivittäin kaupungin keskustassa: suuri Kyntäjä-patsas koristaa kaupungintalon pihaa ja Pontus-koira tervehtii autoilijoita liikenneympyrässä.

Kun vierailin jälleen museossa tätä postausta valmistellessani, ajattelin että olisipa ollut mahtavaa tuntea Emil Cedercreutz. Mietin myös, mahtoiko isäni koskaan nähdä häntä lapsena edes ohimennen. Cedercreutz oli monilahjakas ja älyttömän ahkera tyyppi. Hän oli paitsi kuvanveistäjä, myös siluettitaitelija ja kirjailija. Lisäksi hän keräsi kiinnostavan taidekokoelman ja valtavan kansantieteellisen kokoelman.

Kaiken lisäksi Cedercreutz kannatti myös eläinten oikeuksia aikana, jolloin niistä tuskin edes puhuttiin. Hän tarjosi kodin ja hyvän vanhuuden eläköityneille ja huonossa kunnossa oleville hevosille. Tajusin oikeastaan vasta nyt museolla vieraillessani, kuinka paljon tuo yksi ja sama ihminen on saanut aikaan. Hänellä oli takuulla jotenkin taianomaisesti vuorokaudessaan enemmän aikaa kuin meillä muilla…

Aloitimme kierroksen Harjulan taitelijakodista. Cedercreutzin koti on esillä sellaisena kuin se kuvien perusteella olikin. Se on itsessään kokonaistaideteos, yksi Cedercreutzin elämäntöistä. Siellä on valtavasti taidetta, jota Cedercreutz keräili esimerkiksi lukuisilta taitelijaystäviltään, jotka vierailivat Harjulassa.

Hän oli kuulemma hauska seuramies ja ystävien vierailut saattoivat kestää viikkoja. Voisipa matkustaa ajassa näkemään ja kuulemaan, mitä tuon ajan kulttuuri-ihmiset tekivät ja keskustelivat viikkoja kestäneiden kyläilyjen aikana. Aikalaiset pitivät kuulemma Harjulaa Satakunnan Satulinnana.


Cedercreutz oli kuulemma hauska mies. Hänen eteisnaulakkonsa muistuttaa rippituolia
eli katolisen kirkon synnintunnustuskoppia ja sinne sai hänen mukaansa jättää takkien lisäksi syntinsä.
Harjulan ovessa on tuttu muistutus, joka löytyy monista äitini koruista. Niitä on muuten myynnissä museollakin!

Harjulasta siirryimme museon päärakennukseen, jonka toisessa siivessä on yksi museon pysyvistä perusnäyttelyistä. Työn jälkeen -näyttelyssä on esillä satoja Cedercreutzin veistoksia.

Eläinihmiseksi tiedetyn miehen veistoksissa toistuu eläinteema. Hänellä oli upea harlekiinitanskandoggi Pontus, joka on kuvattuna veistoksiin ja jonka valokuva on myös heijastettu museon seinälle.

Erityisesti Cedercreutz rakasti kuvata hevosia. Hän oli kuulemma joskus pohtinut olleensa edellisessä elämässään hevonen. Tiesittekö, että Helsingin Varsapuiston rakastettu Äidinrakkaus-veistos on juuri Cedercreutzin? Cedercreutz on kirjoittanut teoksestaan niin kauniisti, että sain kylmiä väreitä, kun luin kuvauksen museon sivuilta.

” — On mielestäni maailman lohdullisin ja mieltä ilahduttavin näky äiti ja lapsi, emo poikasineen, avautuipa tämä näky eteeni linnunpesässä, tallissa, tai ihmisen kodissa. Olen joskus eläintarhassa nähnyt kauriin poikasineen ja innoittunut kuvaamaan äidin hellyyden puhuvaa ilmettä näillä herkillä eläinkasvoilla. Olen nähnyt lampaan karitsoineen turvallisena painautuvan hyvän paimenen polviin. Ja majesteetillisinpänä näen äidin kanassa, joka lämmittävien siipiensä suojaan kokoaa jopa kaksitoistajäsenisen poikueensa. Mutta romanttisin äiti on ehkä sorsa, kun vaaran uhallakin ui poikineen yli hopeisten ulapoiden. Syvin näistä näkemyksistä on kuitenkin se, jonka olen saanut lapsena kotipeltojen tasangoilla: tamma varsoineen. Siihen kuvaan kaikkine eri muunnoksineen ja vivahduksineen liittyy muutakin kuin pääteemani äidinrakkaus; siihen liittyy myöskin alamaan avara näköpiiri ja lakeuksien järkkymätön rauha.”


Äidinrakkauden lisäksi yksi lempiveistoksistani on Ystävykset, joka kuvaa ihmisen ja hevosen luottamuksellista suhdetta.

Museossa on esillä veistoksien lisäksi myös Cedercreutzin siluettitaidetta. Cedercreutzin omien töiden lisäksi museossa voi tutustua hänen keräämäänsä taidekokoelmaan. Esillä on suomalaista ja ulkomaalaista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidetta, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Cedercreutz keräsi paitsi taidetta, myös kokonaisen kansantieteellisen kokoelman. Hän perusti kokoelmalleen museon, Maahengen temppelin. On ihmetelty, miksi aatelissukuinen taiteilijaparoni kiersi talosta taloon keräämässä maatyöhön liittyvää esineistöä. Hän halusi säästää satakuntalaisen elämäntavan ja kohottaa maatyön arvostusta. Valtava kokoelma sisältää esimerkiksi peltotyökaluja, kulkuneuvoja ja peräti 70 erilaista ryijyä.

Jos teillä(kin) luetaan Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa -kirjaa, niin Maahengen temppeli on ihan must-kohde! Siellä näkee ihan oikeita, vanhoja maatalon työkaluja ihan lähietäisyydeltä.

Emil Cedercreutzin museolla on pysyvien näyttelyiden lisäksi aina yhdestä kolmeen vaihtuvaa näyttelyä. Suosittelen todella käymään museolla ennen 8. syyskuuta, sillä silloin ehtii nähdä vielä kiehtovan Japonism Today -näyttelyn. Näyttelyssä on esillä japanilaisten nykytaiteilijoiden ja tutkijoiden teoksia.

Keiichi Miyazakin akryylikuutiossa huomio kiinnittyy niiden lävitse heijastettavaan valoon liittyviin visuaalisiin illuusioihin.
Akioshi Kitaokan työt saavat kirjaimellisesti pään pyörälle. Kuvassa yksi teoksista: Snake rotation.

Minua Instagramissa seuraavat ehkä muistavat, että olimme katsomassa näyttelyä lapsen kanssa jo aiemmin. Se on minusta mainio näyttely myös lapsen kanssa museossa vieraleville, sillä se perustuu visuaaliseen illuusioon. Näyttelyssä on teoksia, jotka esimerkiksi näyttävät liikkuvan, kun niitä katsoo oikeasta kulmasta. Näyttely kiehtoo siis varmasti niitäkin ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten ole niin kiinnostuneita taidenäyttelyistä. Teoksien äärelle pysähtyy väkisinkin ihmettelemään, mistä illuusio esimerkiksi liikkeestä johtuu.

Lempiteokseni näyttelystä on ehkä Kokichi Sugiharan Capricious Hearts, jossa muodot näyttäytyvät erilaisina peilin kautta katsottuna. En edelleenkään ymmärrä, mikä tämän salaisuus on.
Tatsuo Hoshikan Pionit ovat herkän kauniita.

Optisten harhojen lisäksi näyttelyssä voi kokea perinteisempää japanilaiseen kulttuuriin liittyvää ilmaisua. Taiteilija Fujiko Abelta on esillä japanilaista viuhka- ja sermitaidetta ja taidemaalari Tatsuo Hoshikalta herkkiä öljyvärimaalauksia.

Perinteinen japanilainen maalattu ja taiteltu paperiviuhka on käsin tehty, yksilöllinen taideteos. Fujiko Aben viuhkat ovat kiehtovan yksityiskohtaisia ja kauniita.

Vielä kierroksemme lopuksi ihailimme kaunista veistospuistoa museorakennuksen edessä. Ulkoilmanäyttelyssä joenrantamaisemissa on monia Cedercreutzin pronssiin valettuja veistoksia.

Tietoa museon tulevista näyttelyistä löydät täältä.

Ja jos innostut lähtemään Harjavaltaan ja tutustumaan sen helmeen, Emil Cedercreutzin museoon, tässä vielä listaa muista tutustumisen arvoisista kohteista ja tekemisestä Harjavallassa.

Nähtävyydet Harjavallassa (esimerkiksi Paratiisin luontopolku)

Museot

Harjavallan keskustan veistokset ja muistomerkit

Aktiviteetit

Harjavallan 150-vuotisjuhlavuoden tulevat tapahtumat

Tervetuloa Harjavaltaan!