Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lapsiperheen must-kokemus Teneriffalla: maailman paras vesipuisto

Eikä oikeastaan vain lapsiperheen vaan ihan kaikkien! Monet maailman parhaaksikin valitun (TripAdvisor Travellers´Choise Award) vesipuiston, Siam Parkin liukumäistä ovat niin hurjia, että saavat raavaat ukkelitkin kiljumaan.

Kyseessä on siis thaimaalaisen tyyliin rakennettu vesipuisto, jonka perusti vuonna 2008 saksalainen Wolfgang Kiessling, joka omistaa tutun eläinpuisto Loro Parkinkin. Puisto on rakennettu aivan todella pieteetillä, pienimmätkin yksityiskohdat on selvästi tarkoin harkittu. Kuulemma alueen laitteet, patsaat ja puutarhat on suunnitellut bangkokilainen arkkitehtuurin professori. Olen itse sitä mieltä, että paikallisuus on aina kiehtovinta, eli tämäkin puisto olisi vielä kiinnostavampi, jos se olisikin luotu kanarialaiseen tyyliin. Mutta pääasia täällä kuitenkin vauhti ja leikkimielisyys!

Olin Itse Siam Parkissa jo kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran kävin puistossa aika tasan kymmenen vuotta sitten, kun olimme hyvien ystävieni kanssa (bile)lomalla Playa de las Americasissa. Toisella kerralla olimmekin Jaakon kanssa kaksin lomalla Los Gigantesissa (ihana paikka!) Noilla kerroilla sainkin eniten irti puistossa, kun viiletimme aikuisten kanssa menemään hurjimmissa liu’uissa ja pötköttelimme drinkit kourassa biitsillä. Muistan myös, että kikatimme Jaakon kanssa liukumäissä kuin lapset!

Nyt kolmevuotiaan kanssa tyydyimme lähinnä ihmettelemään jättimäisiä patsaita ja istuskelimme äidin kanssa vuoron perään pienimmille lapsille tarkoitettujen altaiden vieressä lapsen leikkiessä vedessä. Olisin tykännyt mennä lapsen kanssa Mai Thai Riveriin, jossa lillutaan rauhassa puiston ympäri uimarenkailla, mutta tässäkin oli pituusrajana 110 senttiä. Isompien lasten kanssa täällä jaksaisi varmasti kirmata vaikka parikin päivää.

Tämän lähteen mukaan Siam Park pyrkii ainakin vesiensä suhteen ympäristöystävällisyyteen, sillä koko sen vesimassa tulee merestä ja se lämmitetään osin maakaasulla. Vesi on 24-asteista joten itse kamalana vilukissana kiljuin tuskasta, kun kastoin varpaani lastenaltaaseen. Pitäisi olla superlämmin päivä ja juosta itsekin mäissä, ettei vilu yllättäisi.

Puiston suosituin mesta on tekoranta, jonka edessä on valtava allas. Veteen tehdään tasaisin väliajoin isoja aaltoja. Kuten kuvasta näkyy, jengiä on. Muistaakseni aiemmilla kerroilla puistossa vieraillessani ihmisiä ei ollut ihan näin paljon. Liekö nyt pääsiäisviikolla Kanarialla paljon turisteja.

Henkilökuntaa puistossa on muuten todella paljon. Joka paikassa joku tarkkailee uijia ja luoksemme kirmasi heti kolme miestä, kun lapsi kaatui ja satutti polvensa.

Rannan vieressä on ravintoloita ja baareja.

Tässä pienimpien lasten altaassa meidänkin napero jaksoi pulikoida tuntikausia.

Puiston ympärille on rakennettu todella kaunis ja vehreä viidakko.

28 metriä korkea Tower of Power -liukumäki on aivan hullu. Alku on ihan pystysuora ja lopussa liu’utaan haialtaan läpi. Jaakko kävi tässä aikoinaan!
Mai Thai River kulkee puiston läpi ja siinä voi lillutella rauhassa uimarenkaalla.

Puiston sisäänpääsymaksu on aikuiselta 37 euroa. 3-11-vuotiaiden lippu kustantaa 25 euroa. Eli kyllä koko perheen pääsylipuista saa ihan kunnolla kaivaa kuvetta. Hiukan halvemmalla pääsisi (per lippu) jos ostaisi Twin Ticketin eli sellaisen lipun, jolla pääsee sekä Siam Parkiin että Loro Parkiin. Tämä Twin Ticket maksaa aikuiselta 64 euroa ja lapselta 43,50 euroa. En itse kuitenkaan halua käydä eläinpuistossa, jossa pidetään erittäin kyseenalaisia miekkavalas- ja delfiiniesityksiä.

Myös Siam Parkissa on eläimiä: haita ja muita kaloja, mustajoutsenia ja neljä merileijonaa. Merileijonat ovat todella sympaattisia otuksia, mutta vankeinahan ne tuolla ovat, ei siitä pääse mihinkään. Jos nyt jotakin positiivista niin nämä yksilöt vaikuttivat varsin tyytyväisiltä: ne tuntuivat leikkivän toistensa kanssa koko ajan ja menivät innoissaan tervehtimään altaalla käyviä hoitajia. Mutta kyllähän näitä(kin) mieluummin katselisi luonnollisessa elinympäristössään.

Muista ottaa omat sandaalit mukaan puistoon! Tuntui nimittäin vähän turhalta rahastukselta, että puistossa myytiin kympin tossuja, sillä maa ja tumma lautalattia ovat niin kuumia, ettei ilmankaan pärjää. Itse kärvistelin ilman tossuja ja kannoin vähän väliä lasta, jonka jalkapohjat ovat selkeästi aivan extraherkät.

Kanarialla olen…

…käynyt joka päivä salilla. Treenikärpänen puri jo aiemmin ihan koto-Suomessa ja täällä se on päässyt aivan valloilleen! En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa on tehdä salitreeni ulkoilmassa, merta ja auringonlaskua ihaillen. Kyllä saletisti tympii taas pian katsella kotisalin kellariseinää. Hotellimme sali on kaikenlisäksi todella monipuolinen, siellä voi tehdä melkein samat jutut kuin tavallisella punttiksellakin.

…levittänyt aurinkorasvaa itkevän ja kiemurtelevan lapsen päälle. Päivittäin! Mikä siinä voikin olla niin ikävää? Ei auta vaikka kuinka selittäisi, ettei paahtavaan aurinkoon voi mennä uimaan, ellei ole kunnolla suojattu. Joka ainut kerta kammottava huutokonsertti. Seuraavaksi taidan hankkia lapselle sellaisen kokovartalo-UV-puvun lierihattuineen, niin säästymme ehkä raivolta.

…palanut auringossa. Vaikka olen niin tarkka aurinkosuojien kanssa enkä ota aurinkoa, onnistun aina kuitenkin kärtsäämään itseni etelänlomilla. Aina joku kohta unohtuu suojata eikä aina voi olla varjossakaan. Tällä kertaa pahiten kärventyi päänahka, kun typeränä hengailin veneellä ilman lätsää. Jotenkin sitä usein unohtaa, etteivät hiukset suojaa päätä ihan sataprosenttisesti.

…menettänyt hermoni lukemattomia kertoja. Pitkä loma näin, että on ainoana vanhempana lapsen kanssa lähes 24/7 ei varsinaisesti tuo esille niitä äitiyden parhaita puolia. Varsinkin kun kolmevuotiaalla on meneillään taas joku uhmakausi, johon kuuluu sellainen asenne, ettei missään nimessä voi tehdä mitään äidin pyynnöstä. Kaikki, siis aivan kaikki on ei, ei ja EI. Pienemmistäkin asioista saattaa roihahtaa valtaisa raivo. Hermoni ovat olleet lievästi sanottuna kireällä, vaikka puitteet täällä ovatkin upeat. Onneksi oma äitini auttaa täällä todella paljon ja pääsen tosiaan lähtemään esmes sinne salille joka ilta.

…ihastellut upeita maisemia. Teneriffa on mun lempipaikkoja maailmassa! Ihan täydellinen ilmasto, ei liian kuuma. Ja niin kaunis luonto. Jylhiä tulivuorimaisemia, laavakalliota, vehreyttä, palmuja ja kaktuksia. Tänne tulemme takuulla taas joskus uudelleen. Itse asiassa saatan haluta ihan tähän samaan hotelliin. Kunnon mummomeininkiä!

…lukenut kaksi kirjaa. Luen aina paljon juuri lomamatkoilla. Kotona telkkari ja kännykkä houkuttelevat yleensä vapaina hetkinä enemmän ja lukeminen jää, mutta aurinkotuolissa on ihana lueskella kaikkea hömppää. Olen ehtinyt lukea Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen ja vihdoin ja viimein kesken jääneen Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet. Tuo Vadelmavenepakolainen on Nousiaisen esikoinen ja jo vuodelta 2007, mutta aivan älyttömän hauska. Siinä suomalaismies Mikko ihailee Ruotsia ja ruotsalaisuutta niin paljon, että haluaa tekeytyä ruotsalaiseksi. Seuraa paljon todella omituisia kommelluksia. Mustat valkeat valheet taas on se Moriartyn romaani, jonka pohjalta on tehty samanniminen (Big Little Lies) tv-sarjakin, joka oli superhyvä. Sarjasta julkaistaan kakkostuotantokausi kesäkuussa. Sitä ennen ajattelin katsoa uudelleen ekan tuottarin, jota katselee takuulla nyt ihan eri silmin, kun on lukenut kirjan.

…syönyt kilokaupalla verigreippiä. Täällä on hulppein aamupalatarjoilu, johon olen koskaan törmännyt! Aivan kaikkea löytyy. En silti kaipaa aamuisin mitään muuta kuin sämpylän, ehkä munakkaan, appelsiinimehua ja kahvia. Ainakaan mitään leivonnaisia en koskaan halua syödä aamuisin! Täällä olen kuitenkin mussuttanut joka aamu ison läjän verigreippiä. Aivan älyttömän hyvää just nyt.

…syönyt monia kanarianperunoita. Herkkuruokaani, jotka tilaan melkein jokaisella aterialla. Yritin tehdä kerran näitä perunoita myös kotona, mutta eiväthän ne maistu ollenkaan niin hyvältä, ellei niitä syö Kanarialla.

Relaamista auringossa

Heipat Teneriffalta! Postausten rustailu jäikin unohduksiin, vaikka tarkoitus oli jatkaa julkaisua normaaliin tapaan. Olen kaivanut kameran esiin pari hassua kertaa, tehnyt jonkin verran muita töitä ja sitten vain relannut. Olemme hengailleet lähinnä hotellilla ja sen lähiympäristössä – yhtenä päivänä kävelimme Los Christianosiin ja bongailimme pari tuntia valaita ja delfiinejä merellä.

Eilen illalla jumiuduinkin sitten kännykän ääreen koko illaksi seuraamaan vaalituloksia. Ihan järkyttävä jännitysnäytelmä, jonka lopputulos ei varsinaisesti sielua hivele. En ole koskaan äänestänyt demareita enkä varmaan äänestäkään, mutten myöskään ole toivonut heidän voittoaan koskaan niin paljon kuin eilen. Luojan kiitos voitto tuli vaikka hilkulle menikin. Jos nyt saataisiin hallitus, joka välittää edes vähän enemmän luonnosta, tasa-arvosta, eläimistä ja koulutuksesta.