Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kotikaupunkini ylpeys

Kaupallinen yhteistyö: Harjavallan kaupungin museotoimi / Emil Cedercreutzin museo

Harjavaltalaiset ihmiset ovat ihan omanlaisiaan. Heillä on oma kielikin, jollaista ei ole missään muualla. Se on sekoitus alasatakuntalaista murretta ja kaikkia niitä muita murteita, jotka tulivat kaupunkiin kuparisulattoon töihin saapuneiden ihmisten mukana 40-luvulla.

Harjavaltalaisia voisi kuvailla hyvin kaupungilleen omistautuneiksi. Harjavalta on pieneksi kaupungiksi vilkas, siellä on paljon harrastustoimintaa ja jopa oma, rakas pieni elokuvateatteri.

Harjavaltalaiset ovat ylpeitä juuristaan ja kaupungistaan. Upea salamavaakuna on ikuistettu aika monen ihoon tatuoinniksi ja kun kaupunki alkoi myydä rakkaalla vaakunalla koristeltua kangaskassia, kaikki halusivat sen.

Minäkin kuulun siihen, aika pieneen, vaatimattomaan mutta kuitenkin kodistaan ylpeään joukkoon. Olen asunut Helsingissä pian puolet elämästäni, mutta kotini on aina Satakunnan sydämessä, Harjavallassa.

Siksi tietysti toivoisin, että muutkin saisivat kokea Harjavallan hienouden. Nyt kun lähimatkailu kiinnostaa yhä useampia, kerron miksi kannattaa mennä Harjavaltaan! Tämän postauksen lopussa on lista muustakin kiinnostavasta tekemisestä ja näkemisestä Harjavallassa, mutta ensin asiaa yhdestä Harjavallan ja koko Satakunnan tärkeimmät nähtävyydestä, Emil Cedercreutzin museosta.

Taiteilija Emil Cedercreutz (1879 – 1949) on tuttu heppu harjavaltalaisille. Hänen nimikkomuseonsa ja sen vieressä oleva taiteilijakoti Harjula ovat kaikille tuttuja ja hänen veistoksensa ilahduttavat harjavaltalaisia päivittäin kaupungin keskustassa: suuri Kyntäjä-patsas koristaa kaupungintalon pihaa ja Pontus-koira tervehtii autoilijoita liikenneympyrässä.

Kun vierailin jälleen museossa tätä postausta valmistellessani, ajattelin että olisipa ollut mahtavaa tuntea Emil Cedercreutz. Mietin myös, mahtoiko isäni koskaan nähdä häntä lapsena edes ohimennen. Cedercreutz oli monilahjakas ja älyttömän ahkera tyyppi. Hän oli paitsi kuvanveistäjä, myös siluettitaitelija ja kirjailija. Lisäksi hän keräsi kiinnostavan taidekokoelman ja valtavan kansantieteellisen kokoelman.

Kaiken lisäksi Cedercreutz kannatti myös eläinten oikeuksia aikana, jolloin niistä tuskin edes puhuttiin. Hän tarjosi kodin ja hyvän vanhuuden eläköityneille ja huonossa kunnossa oleville hevosille. Tajusin oikeastaan vasta nyt museolla vieraillessani, kuinka paljon tuo yksi ja sama ihminen on saanut aikaan. Hänellä oli takuulla jotenkin taianomaisesti vuorokaudessaan enemmän aikaa kuin meillä muilla…

Aloitimme kierroksen Harjulan taitelijakodista. Cedercreutzin koti on esillä sellaisena kuin se kuvien perusteella olikin. Se on itsessään kokonaistaideteos, yksi Cedercreutzin elämäntöistä. Siellä on valtavasti taidetta, jota Cedercreutz keräili esimerkiksi lukuisilta taitelijaystäviltään, jotka vierailivat Harjulassa.

Hän oli kuulemma hauska seuramies ja ystävien vierailut saattoivat kestää viikkoja. Voisipa matkustaa ajassa näkemään ja kuulemaan, mitä tuon ajan kulttuuri-ihmiset tekivät ja keskustelivat viikkoja kestäneiden kyläilyjen aikana. Aikalaiset pitivät kuulemma Harjulaa Satakunnan Satulinnana.


Cedercreutz oli kuulemma hauska mies. Hänen eteisnaulakkonsa muistuttaa rippituolia
eli katolisen kirkon synnintunnustuskoppia ja sinne sai hänen mukaansa jättää takkien lisäksi syntinsä.
Harjulan ovessa on tuttu muistutus, joka löytyy monista äitini koruista. Niitä on muuten myynnissä museollakin!

Harjulasta siirryimme museon päärakennukseen, jonka toisessa siivessä on yksi museon pysyvistä perusnäyttelyistä. Työn jälkeen -näyttelyssä on esillä satoja Cedercreutzin veistoksia.

Eläinihmiseksi tiedetyn miehen veistoksissa toistuu eläinteema. Hänellä oli upea harlekiinitanskandoggi Pontus, joka on kuvattuna veistoksiin ja jonka valokuva on myös heijastettu museon seinälle.

Erityisesti Cedercreutz rakasti kuvata hevosia. Hän oli kuulemma joskus pohtinut olleensa edellisessä elämässään hevonen. Tiesittekö, että Helsingin Varsapuiston rakastettu Äidinrakkaus-veistos on juuri Cedercreutzin? Cedercreutz on kirjoittanut teoksestaan niin kauniisti, että sain kylmiä väreitä, kun luin kuvauksen museon sivuilta.

” — On mielestäni maailman lohdullisin ja mieltä ilahduttavin näky äiti ja lapsi, emo poikasineen, avautuipa tämä näky eteeni linnunpesässä, tallissa, tai ihmisen kodissa. Olen joskus eläintarhassa nähnyt kauriin poikasineen ja innoittunut kuvaamaan äidin hellyyden puhuvaa ilmettä näillä herkillä eläinkasvoilla. Olen nähnyt lampaan karitsoineen turvallisena painautuvan hyvän paimenen polviin. Ja majesteetillisinpänä näen äidin kanassa, joka lämmittävien siipiensä suojaan kokoaa jopa kaksitoistajäsenisen poikueensa. Mutta romanttisin äiti on ehkä sorsa, kun vaaran uhallakin ui poikineen yli hopeisten ulapoiden. Syvin näistä näkemyksistä on kuitenkin se, jonka olen saanut lapsena kotipeltojen tasangoilla: tamma varsoineen. Siihen kuvaan kaikkine eri muunnoksineen ja vivahduksineen liittyy muutakin kuin pääteemani äidinrakkaus; siihen liittyy myöskin alamaan avara näköpiiri ja lakeuksien järkkymätön rauha.”


Äidinrakkauden lisäksi yksi lempiveistoksistani on Ystävykset, joka kuvaa ihmisen ja hevosen luottamuksellista suhdetta.

Museossa on esillä veistoksien lisäksi myös Cedercreutzin siluettitaidetta. Cedercreutzin omien töiden lisäksi museossa voi tutustua hänen keräämäänsä taidekokoelmaan. Esillä on suomalaista ja ulkomaalaista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidetta, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Cedercreutz keräsi paitsi taidetta, myös kokonaisen kansantieteellisen kokoelman. Hän perusti kokoelmalleen museon, Maahengen temppelin. On ihmetelty, miksi aatelissukuinen taiteilijaparoni kiersi talosta taloon keräämässä maatyöhön liittyvää esineistöä. Hän halusi säästää satakuntalaisen elämäntavan ja kohottaa maatyön arvostusta. Valtava kokoelma sisältää esimerkiksi peltotyökaluja, kulkuneuvoja ja peräti 70 erilaista ryijyä.

Jos teillä(kin) luetaan Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa -kirjaa, niin Maahengen temppeli on ihan must-kohde! Siellä näkee ihan oikeita, vanhoja maatalon työkaluja ihan lähietäisyydeltä.

Emil Cedercreutzin museolla on pysyvien näyttelyiden lisäksi aina yhdestä kolmeen vaihtuvaa näyttelyä. Suosittelen todella käymään museolla ennen 8. syyskuuta, sillä silloin ehtii nähdä vielä kiehtovan Japonism Today -näyttelyn. Näyttelyssä on esillä japanilaisten nykytaiteilijoiden ja tutkijoiden teoksia.

Keiichi Miyazakin akryylikuutiossa huomio kiinnittyy niiden lävitse heijastettavaan valoon liittyviin visuaalisiin illuusioihin.
Akioshi Kitaokan työt saavat kirjaimellisesti pään pyörälle. Kuvassa yksi teoksista: Snake rotation.

Minua Instagramissa seuraavat ehkä muistavat, että olimme katsomassa näyttelyä lapsen kanssa jo aiemmin. Se on minusta mainio näyttely myös lapsen kanssa museossa vieraleville, sillä se perustuu visuaaliseen illuusioon. Näyttelyssä on teoksia, jotka esimerkiksi näyttävät liikkuvan, kun niitä katsoo oikeasta kulmasta. Näyttely kiehtoo siis varmasti niitäkin ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten ole niin kiinnostuneita taidenäyttelyistä. Teoksien äärelle pysähtyy väkisinkin ihmettelemään, mistä illuusio esimerkiksi liikkeestä johtuu.

Lempiteokseni näyttelystä on ehkä Kokichi Sugiharan Capricious Hearts, jossa muodot näyttäytyvät erilaisina peilin kautta katsottuna. En edelleenkään ymmärrä, mikä tämän salaisuus on.
Tatsuo Hoshikan Pionit ovat herkän kauniita.

Optisten harhojen lisäksi näyttelyssä voi kokea perinteisempää japanilaiseen kulttuuriin liittyvää ilmaisua. Taiteilija Fujiko Abelta on esillä japanilaista viuhka- ja sermitaidetta ja taidemaalari Tatsuo Hoshikalta herkkiä öljyvärimaalauksia.

Perinteinen japanilainen maalattu ja taiteltu paperiviuhka on käsin tehty, yksilöllinen taideteos. Fujiko Aben viuhkat ovat kiehtovan yksityiskohtaisia ja kauniita.

Vielä kierroksemme lopuksi ihailimme kaunista veistospuistoa museorakennuksen edessä. Ulkoilmanäyttelyssä joenrantamaisemissa on monia Cedercreutzin pronssiin valettuja veistoksia.

Tietoa museon tulevista näyttelyistä löydät täältä.

Ja jos innostut lähtemään Harjavaltaan ja tutustumaan sen helmeen, Emil Cedercreutzin museoon, tässä vielä listaa muista tutustumisen arvoisista kohteista ja tekemisestä Harjavallassa.

Nähtävyydet Harjavallassa (esimerkiksi Paratiisin luontopolku)

Museot

Harjavallan keskustan veistokset ja muistomerkit

Aktiviteetit

Harjavallan 150-vuotisjuhlavuoden tulevat tapahtumat

Tervetuloa Harjavaltaan!

5 vinkkiä Lontooseen

Käväisimme heinäkuun alussa siskon kanssa Lontoossa koiravahteina. Neljän päivän aikana sai jo aika hyvän kuvan siitä, mitä Lontoossa kannattaa tehdä. Varsinkin kun hoitokoiramme emäntä ehti ennen lähtöään kertoa omia vinkkejään. Päätimme kuitenkin, ettemme ota turhia paineita nähtävyyksien koluamisesta emmekä halunneet käyttää aikaa kaupoissa kiertelyyn.

Yleisesti ottaen tykkäsin Lontoosta todella paljon. Olin kaupungissa ensimmäistä kertaa enkä ollut jostain syystä koskaan aiemmin erityisemmin haaveillut Lontoon-matkasta. Nyt kun tilaisuus tuli, lähdin sinne ilman sen suurempia odotuksia.

Kävikin ilmi, että Lontoo on todella monipuolinen, kiinnostava ja kaikin puolin mahtava kaupunkilomakohde. Ihmisten ystävällisyys pomppasi silmille välittömästi, kun pääsimme kaupunkiin. Sellaisissa tilanteissa, joissa suomalainen olisi sadatellut kanssakulkijalle vihaisesti tai antanut vähintäänkin pahaa silmää, lontoolainen lausuu mitä asiallisimmalla aksentillaan, I’m so sorry, darling. Siis aina, vaikka ei olisi itse mitenkään vastuussa vaikkapa yhteentörmäyksestä vasemmanpuoleisesta liikenteestä hämmentyneen turistin kanssa kävelytiellä. Myös kaikki kohtaamani asiakaspalvelijat olivat todella ystävällisiä. Olen aivan varma, että tämän ystävällisyysasian huomaa jokainen kaupungissa lyhyestikin vieraileva turisti.

Tykkäsin myös siitä, että koko Lontoo oli itsessään jotenkin niin eksoottinen. Joka puolella, minne katsoi, oli jotain juuri Lontoolle ominaista nähtävää: punaiset kaksikerrosbussit, vanhanaikaiset taksit, punaiset puhelinkioskit…

No mutta! Tässä ne vinkkini:

Musikaali West Endissä

Musikaali oli ehdottomasti ikimuistoisin kokemus Lontoossa. Menen ilman muuta uudelleen, jos vielä joskus Lontooseen matkaan. Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon, mutta Abban ja Mamma Mia -leffojen salafanina houkuttelin siskon Novello-teatterin legendaariseen Mamma Mia -musikaaliin, joka on pyörinyt Lontoossa jo 20 vuoden ajan.

Onneksi menimme. Westendiläiset musikaalinäyttelijät ovat epäilemättä maailman parhaimmistoa ja koko esiintyjäkööri näyttelijöistä tanssijoihin oli todella loistokas. Kyynelkanavat aukesivat viimeistään, Slipping Through My Fingersin soidessa. Kappaleen sanat koskettanevat muuten juuri nyt koulutien aloittaneineiden vanhempia…

Schoolbag in hand, she leaves home in the early morning
Waving goodbye with an absent-minded smile
I watch her go with a surge of that well-known sadness
And I have to sit down for a while

The feeling that I’m losing her forever
And without really entering her world
I’m glad whenever I can share her laughter
That funny little girl

Slipping through my fingers all the time
I try to capture every minute
The feeling in it
Slipping through my fingers all the time
Do I really see what’s in her mind
Each time I think I’m close to knowing
She keeps on growing
Slipping through my fingers all the time

Ostimme liput musikaalia edeltävänä päivänä netistä. En tiedä, miten kannattaa tehdä, jos halajaa erityisen edulliset liput. Meille kerrottiin, että saman päivän lippuja voi saada halvalla, jos käy paikan päällä teatterin lippuluukulla. Pelasimme kuitenkin varman päälle ja ostimme netistä.

Kävelyä puistossa

Yksi Lontoon parhaista jutuista ovat valtavat puistoalueet, joita on kaupungissa paljon erilaisia. Lähdimme heti ensimmäisenä päivänä koiran kanssa Kentish Townista Camden Townin läpi kohti Regent’s Parkia. Matkalla ihmettelimme Little Venicen kanaalialuetta. Seuraavana päivänä ihastelimme erilaisia lintuja St. James Parkissa.

Samalla kun kiertelee puistossa, näkee myös tärkeitä nähtävyyksiä. St. James Parkista kävelimme Green Parkiin ja näimme samalla Buckinhamin palatsin. Yhtenä päivänä kävimme Hyde Parkissa ja kävelimme siellä Kensingtonin palatsin ohi. Illalla innostuimme katsomaan Netflixistä Diana-dokkaria.

Kaksikerrosbussit

Heti alkuun ehkä tärkein Lontoo-vinkki, jonka onneksi sain heti ekana päivänä. Julkisissa liikennevälineissä matkan voi maksaa omalla pankkikortilla lähimaksulla! Ei siis tarvitse tehdä mitään muuta kuin näyttää korttia lukijalle ja portit metroon aukevat. Busseissa voi myös maksaa tällä tavalla. Luojan kiitos kaverimme, kenen luona asuimme, kertoi tämän meille heti. Muutenhan olisimme saattaneet tietämättöminä ostella automaateista joka kerta jotain kertalippuja tai sitten kalliita päiväkortteja. Tästä maksutavasta voisivat muutkin maat ottaa mallia, vaikka ihan koti-Suomemme. Lähimaksu on vielä kännykkäsovellustakin helpompi tapa maksaa matka.

Tykkäsimme ehdottomasti enemmän kulkea busseilla maan pinnalla kuin metrossa. Kun sattui pääsemään kaksikerrosbussin yläkerroksen etupenkeille, olo oli kuin puoli-ilmaisella nähtävyyskiertoajelulla. Ruuhka-aikaan keskustassa kannattaa tietysti matkata metrolla, mutta muuten suosittelen kyllä enemmän bussia. Välttelimme metroa viimeiseen asti, sillä niissä oli todella kuuma ja korvia vihlova meteli. Kannattaa muuten muistaa, ettei metroissa toimi netti, joten reittiohjeista ja kartoista kannattaa ottaa vaikka kuvakaappaus, jos aikoo tutkailla niitä maan alla.

Värikkäitä taloja Primrose Hillissä

Pyörähdimme Notting Hillin kuuluisalla Portobello Roadilla vain huomataksemme, ettei siellä ollut oikein mitään meille. Tien lähettyvillä oli hulppeita lukaaleja ja hauskoja, erivärisiä taloja, joiden edessä täytyi tietenkin ottaa kuvia.

Notting Hillissä on kuitenkin aika paljon muitakin turisteja. Itse asiassa meidän mielestä kivempiä katuja löytyi toiselta hienostoalueelta, Primrose Hillistä. Kävelimme sinne viimeisenä päivänä hoitokoiramme kanssa syömään välipalaa ja juomaan jääkahvia. Turistit loistivat poissa olollaan ja törmäsimme ihanalla Regent’s Park Roadilla vain iloisiin lontoolaisiin lounastauoillaan.

Haahuilua Camden Townissa

Asuinpaikkamme oli lähellä Camdenia, joten kaupunginosa tuli aika tutuksi. Lontoosta saa todella suppean käsityksen, jos pyörii vain aivan keskustassa saati jonottelee turistimassojen kanssa päänähtävyyksiin. Suosittelen ehdottomasti lähtemään ytimen ulkopuolelle kiertämään kiinnostavia kaupunginosia. Esimerkiksi Camden Town on kaikessa rujossa värikyydessään nähtävyys itsessään. Kävimme sen kuuluisalla torialueella, mutta ainakin arkena siellä oli vain toinen toistaan toistavia krääsäkojuja. Parhaiten kaupungista saa ylipäätään irti kävelemällä, kiertelemällä ja pysähtymällä välillä peribrittiläisiin fish & chips -paikkoihin ja pubeihin.

Tämä fish & chips -paikka tosin löytyi Covent Gardenista…

Ostokset yhdestä paikasta

Oxford Streetin kuhina ei ollut minun makuuni, enkä muutenkaan tykkää reissuilla käyttää aika kaupoissa kiertelyyn. Hulppea Selfridgesin tavaratalo oli kuitenkin nähtävä (ja Erika halusi koluta sen koko kosmetiikkaosaston). Selfridgessä onkin sitten ihan kaikkea. En ostanut koko reissulta mitään itselleni, mutta lapselle ostin tuliaisiksi maailman hienoimman yksisarvisrepun tavaratalon lastenosastolta. Selfridgesissa oli ilmeisen hyvä kosmeosasto, siitä ja Lontoon muista kosmetiikkashoppailuista voit lukea paremmin siskon tontilta.

Kävimme myös afternoon tealla Selfridgesin ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa, todella instagrammattavan suloisessa EL&N-kahvilassa.

Parhaat Santorini-vinkit

Ystäväni kysyi hiljattain vinkkejä Santorinille ja kaivoin ehkä kymmenennen kerran esiin aikoinaan Iltalehden blogiin kirjoittamani vinkit. Niinpä keksin, että jakaisin nämä täälläkin, sillä tähän aikaan vuodesta moni muukin matkustanee tuolle idylliselle saarelle. Omasta matkastani on jo aikaa, mutta luulen, että nämä vinkit ovat edelleen ihan kurantteja.

Santorini on heittämällä kaunein paikka, missä olen käynyt. Ja vakaa aikomukseni on joskus vierailla siellä uudelleen.

Tässä siis kuutisen vuotta sitten kirjoittelemiani juttuja Santorinilta:

Santorinin saari on pieni ja sen käy helposti viikossa läpi, mutta maisemat ja tunnelma ovat niin ainutlaatuisia, ettei saaresta saisi varmasti koskaan tarpeekseen. Lapsiperheiden ja vanhusten paratiisi kohde ei välttämättä ole, suurten korkeuserojen takia. Oli minullakin kunto loppua kesken Oian portaita kavutessa, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli reilut 30 astetta. Kamari ja Perissa toki sopivat paremmin liikuntaesteisille ja pieniä lapsia liikuttaville, mutta nämä paikat eivät missään nimessä ole sitä upeinta Santorinia.

Meidän hotelli sijaitsi Kamarissa eli aivan toisella puolella kuin upeaakin upeampi kaldera, jota kohti nuo kaikki kauniit Santorini-kuvat on otettu. Tästä syystä paikka oli hinnaltaan hiukan huokempia kuin esimerkiksi pääkaupunki Fira tai ainutlaatuisesta auringonlaskustaan tunnettu Oia. Kamariin kannattaa siis suunnata, jos matkabudjetti on hivenen tiukempi tai jos haluaa lomallaan usein rannalle. Kamarissa ja Perissassahan pääsee nauttimaan rantaelämästä, Firassa ja Oiassa ei luonnollisesti rantaa ole, sillä kaupungit sijaitsevat korkealla kalliolla, josta on huikeat näkymät kalderalle, eli kraaterijärvelle. Santorinihan on alun perin ollut pyöreä saari mutta 1650–1600 ennen ajanlaskun alkua tapahtuneen tulivuoren kalderaräjähdyksen takia Santorinin pääsaaresta tuli puolikuun muotoinen, väliin jäi kalderajärvi ja kauemmaksi syntyi muutama pienempi saari.

Viikon reissu tuolle maagiselle tuliperäiselle saariryhmälle sai minut hahmottamaan viisi ihan ehdotonta juttua, jotka jokaisen Santorinilla vierailevan pitäisi kokea.

1. Oian auringonlasku

Tämänhän tietävät toki etukäteen kaikki, jotka suunnittelevat edes hetken verran matkaansa. Auringonlasku on juuri niin upea, kun sen voi kuvitella olevan. Syy miksi auringonlasku kannattaa ensisijaisesti katsoa juuri Oiasta eikä esimerkiksi Faroksen majakalta, on se että Oian pieni kaupunki tekee osansa auringonlaskun viehättävyyteen. Auringon kultaiset säteet näyttävät upeilta paitsi horisontissa myös valkoisten talojen seinillä ja kallionseinämällä.

2. Vinsanton maistaminen

Paikallinen jälkiruokaviini oli sekin juuri niin hyvää, kuin saattoi odottaa. Maistoimme Vinsantoa ensimmäistä kertaa Megalohorin idyllisessä kylässä sijaitsevalla viinitilalla ja sen jälkeen tilasimme lasit melkein jokaisen illallisen jälkeen. Tätä tietysti tuotiin pullokaupalla myös tuliaisiksi! Viinin rypäleet on ensin aurinkokuivattu ja sen jälkeen puristettu.

3. Maisemien ihailu pääkaupunki Firassa

Oian kaupunki on tunnelmaltaan mielestäni melkein kaikista ihanin, mutta saaren pääkaupunki Fira on ehdottomasti vierailun arvoinen sekin. Fira on myös the place kaikille vilkkaasta yöelämästä nauttiville. Oia kun hiljenee melkein välittömästi auringonlaskun jälkeen. Firasta on myös kaikista upeimmat näkymät kuvankauniille kalderalle. Vitivalkoiset talot jylhän kallion päällä ja alhaalla siintävä sininen meri ja Nea Kamenin tulivuori, siinäpä ne tärkeimmät elementit täydellisen lomakuvan ottamiseen. Tässä kaupungissa kannattaa ehdottomasti tehdä myös ostokset! Pienet kujat täyttyvät erityisesti koruliikkeistä. Liekö syynä se, että romanttinen saari on häämatkalaisten ja rakastaan kosivien matkaajien suosiossa?

4. Elokuvan katselu Kamarin ulkoilmateatterissa

En ole lukenut juurikaan Santorini-oppaita tai vinkkejä edes netistä, mutta toivon todella, että tämä mainitaan niissä! Meidän ei tänne olisi tullut lähdetyksi, elleivät saarella samaan aikaan honeymoonia viettäneet tuttavamme olisi suositelleet tätä. Uskomattoman upealla tunnelmalla, suitsukkeiden tuoksuilla ja pienellä baarilla varustettu leffateatteri oli yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista lomallamme. Red 2 -leffa oli hauska toimintapläjäys mutta kirkkaan tähtitaivaan alla, mansikkamargarita kourassa ei olisi haitannut, vaikka leffa olisi ollut huonokin!

5. Vierailu Nea Kamenissa ja uiminen sen kuumilla lähteillä

Tänne ei pääse vannoutuneinkaan reppureissaaja omin nokkineen ja seuraksi tulee monta bussilastillista muitakin turisteja, mutta eipä tuo ainakaan meikäläistä haitannut. Matka taittui tulivuorisaarelle veneellä ja näkymät olivat ainutlaatuiset. Nea Kameni on suht matala ja maisemat ovat kuin kuussa konsanaan. Tulivuori on pelkkää mustaa laavakiveä, kraatereita ja makeaa rikinkatkua. Tulivuori on aktiivinen, joten kraatereista tupruttaa jatkuvasti rikkikaasua. Pienessä poukamassa tulivuoren juurella pääsee uimaan kuumiin lähteisiin. Tuntui tosi oudolta uida viileästä merivedestä suoraan melkein 40 asteiseen veteen.

Tässä ehdoton top 5, mutta Santorinilla on paljon, paljon muutakin ainutlaatuista ja upeaa. Megalohorin pieni kylä viinitiloineen ja salaperäisine luksushotelleineen, Pyrgosin kapeat kujat ja vanha linnoitus, Profitis Iliasista avautuvat upeat maisemat, Mesa Vouno -vuoren huippu, Perissan surffiranta, auringonlasku Faroksen majakalta…ja tietysti Santorinilla pitää maistaa Vinsanton lisäksi perinteisiä kreikkalaisia ruokia, joista omia suosikkejani ovat saganaki-juusto, tsatsiki, moussaka (vegeversio), fava ja kreikkalainen salaatti.