Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kiehtova Krakova – minne mennä, kuinka liikkua, mitä syödä?

Keräsin teille meidän kolmen päivän Krakovan-reissumme perusteella pienen vinkkilistan. Tämä on nyt siis vain meikäläisten näkövinkkelistä ja melko vähänlaisesta kokemuksesta – kaupunki tarjoaa paljon, paljon muutakin nähtävää, koettavaa ja syötävää. (Pahoittelut kököistä kännykkäkuvista, en malttanut yhtään keskittyä kuvaamiseen).

Liikkuminen

Varasin matkamme Expedian kautta melko myöhään eikä suoria lentoja muistaakseni ollut tuolloin enää tarjolla haluamillemme päiville. Lensimme siis Lufthansalla Frankfurtin välilaskulla, mikä nyt on aika hölmöä, kun Krakova on niin lähellä. Finnair ja Norwegian lentävät kuitenkin kaupunkiin suoraan, joten kannattaa suosia niitä, mikäli mahdollista. Norskilla on tosin myös välilaskullisia lentoja Krakovaan.

Expedian kanssa kävi kummallinen sattumus. Aloin nimittäin katsella matkoja jo hyvissä ajoin, ehkäpä paria kuukautta aikaisemmin. Tuolloin sivusto näytti yhden henkilön kahden yön matkan kokonaishinnaksi noin 300 euroa, kun filtterissä oli neljän ja viiden tähden hotellit. Hinta pysyi samana aina kun menin uudelleen Expedian sivuille katsomaan matkoja. Kun sitten viimein aloin varata matkaa, päätin vielä tsekata hinnan netin incognito-tilassa, jotta en olisi sivustolle palaava vaan uusi kävijä. Näinhän aina neuvotaan tekemään, jottei sivusto nosta hintoja sitä mukaa, kun siellä käy vähän väliä katsomassa samaa matkaa. Äimistys oli melkoinen, kun Expedia näytti matkan hinnaksi incognito-tilassa yli 600 euroa per henkilö! Emme olisi edes voineet lähteä sillä hinnalla. En siis tiedä, olisiko matka tosiaan maksanut sen verran, jos olisin alkanut katsella matkoja vasta siinä vaiheessa. Expedia kuitenkin piti minulle sitä parin kuukauden takaista hintaa, jonka lupasi (?) Tämä oli ihmeellistä siitäkin syystä, että aina neuvotaan selaamaan matkoja salatussa tilassa. Mutta meille siitä, että selasin pari kuukautta ihan omana itseäni oli selvästi etua? Onko jollekin muulle käynyt näin?

Lentokentältä kaupunkiin kannattaa liikkua junalla. Se on nimittäin varsin nopea ja edullinen tapa. Juna oli keskusrautatieasemalla vartissa ja siitä kävelimme vanhaan kaupunkiin (Stare Miasto). Emme käyttäneet matkallamme kertaakaan taksia, vaikka niidenkään hinnat eivät varmastikaan päätä huimaa. Takaisin lentokentälle menimme bussilla, koska se sattui lähtemään juuri silloin kun olimme asemalla, mutta matka kesti pidempään, reilut puoli tuntia muistaakseni. Juna- ja bussiliput voi ostaa automaateista, joita on liikennevälineiden sisällä.

Itse kaupungissa suosittelen sähköautoa nähtävyyksien katseluun. Krakovassa on kiva kävelläkin ja etäisyydet ovat lyhyitä, mutta meillä eivät enää kolmantena päivänä jalat kantaneet helteessä. Niinpä päätimme lentoa odotellessamme lähteä vielä kiertämään Kazimierzin kortteli ja Podgorzen vanha gettoalue sähköautolla. Näitä ajeluita on tarjolla joka kadunkulmassa ja niistä joutuu pulittamaan (ainakin Krakovan muuhun hintatasoon nähden) hiukan enemmän (35 euroa tunnilta per henkilö). Kyseessä ei siis ole mikään tavallinen sähköhenkilöauto vaan sellainen pitkänmallinen golf-auton näköinen vempele, jossa on kuski. Jotkut kuskeista toimivat itse oppaina, mutta meille soitettiin kaiuttimista (suomeksi!) opastus.

Kazimierziin kannattaa ehdottomasti lähteä kiertämään myös jalan, mutta vähän kauemmas Podgorzeen oli mukava mennä autolla. Se on suurimmaksi osaksi melko rujoa teollisuusaluetta, mutta toisaalta siellä on pari paikkaa, jotka Krakovan-matkaajan on pakko nähdä: Geton sankarien aukio (jonka laidalla on myös kuuluisa Apteka pod Orlem) sekä tietysti Oskar Schindlerin tehdas. Juutalaiset siis suljettiin ennen kammottavia keskitysleirejä gettoon muurien sisäpuolelle karmeisiin oloihin. Heitä auttoivat muiden muassa Apteka pod Orlemin apteekkari Tadeusz Pankiewicz, joka esimerkiksi toimitti geton juutalaislapsille rauhoittavia lääkkeitä, jotta nämä pysyisivät hiljaa Gestapon hyökkäysten aikaan. Oskar Schindlerin taas onnistui pelastaa yli tuhat juutalaista keskitysleireiltä sulkemalla heidät tehtaaseensa.

Majoitus

Hotelliyöpyminen on Krakovassa ja muutenkin Puolassa suht edullista. Asuimme matkan ajan kolmen tähdet Pergamin Royal Apartmentissa. Nyt en äkkiseltään löytänyt erittelyä, mistä olisi selvinnyt hotellihuoneen hinta, mutta matkamme maksoi siis yhteensä noin 580 euroa, mikä sisälsi siis lennot kahdelle hengelle ja kahden yön yöpymisen hotellissa. Olimme tyytyväisiä melko simppeliin mutta siistiin hotelliimme, sillä emme siellä luonnollisestikaan viettäneet paljon aikaa. Ainut miinus olivat erilliset sängyt (joita ei siis edes voinut vetää yhteen). Meillä oli lennoillamme istumapaikat eri riveillä ja sitten vielä erilliset sängyt – melkein voisi luulla, että joku pilaili ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kahdestaan ulkomaamatkalla olevien pienen lapsen vanhempien kustannuksella.

Parasta hotellissa oli ehdottomasti sijainti. Ovelta oli muutama kymmenen metriä vanhan kaupungin keskusaukiolle (Rynek Główny), joten se oli siis aivan ytimessä. Seuraavaksi voisin ehkä majoittua trendikkäässä ja kiinnostavassa Kazimierzissa, mutta ensimmäisellä kerralla oli mahtavaa päästä asumaan kauniin vanhan kaupugin sydämeen ja hulinaan.

Syöminen

Syöminen ja juominen hienoissakin paikoissa oli ilahduttavan edullista. Toisen päivän illallisemme Tripadvisorin kehumassa paikassa kustansi yhteensä noin 50 euroa ja tähän kuului kolme alkuruokaa, kaksi pääruokaa, isot oluet ja karahvi valkoviiniä. Vaatimattomimmissa paikoissa olisi luonnollisesti päässyt vielä paljon halvemmalla.

Me suuntasimme ensimmäisenä iltana Czarna Kaczka – The Black Duck -nimiseen ravintolaan vanhassa kaupungissa.  Jaakko bongasi sen Tripadvisorista ja halusi kokeilla. Kyseessä on pieni ja tunnelmallinen paikka, missä on loistava palvelu. Ruoka oli hyvää ja hinnat edulliset. Täytyy kehaista myös aamupalapaikkaa, johon suuntasimme kolmantena päivänä, vanhassa kaupungissa tämäkin: Bistro Bene by Tomasz Lesniak. Supersymppis sisustus ja valloittava puutarha sisäpihalla! Aamupalalista oli monipuolinen ja syömäni täytetty bagel aivan älyttömän hyvä.

Puolassa kannattaa syödä dumpligseja eli pierogeja. Jos ei maista muuta perinneruokaa, niin näitä on ihan pakko tilata. Minä otin niitä heti ensimmäisellä illallisella ja tykkäsin paljon! Pierogit ovat siis sellaisia mykymäisiä pikkupiiraita, joiden sisällä voi olla mitä vain. Söin itse aivan älyttömän hyviä pierogeja Old Town Restaurant Wine & Bar -ravintolassa – ne oli täytetty pinaatilla ja fetalla, nam!

Tekeminen

Me menimme Krakovaan siksi, että halusin viedä Jaakon Auschwitziin, jonne on noin tunnin ajomatka Krakovasta. Se onkin minusta ensisijainen kohde Krakovan-kävijälle, mutta vaatii tietysti aika paljon aikaa. Meidän opastettuun matkaamme meni seitsemisen tuntia ja tähän sisältyivät siis ajomatkat ja sekä Auschwitz 1:n että 2:n (Birkenau) kiertäminen. Tästä retkestämme kirjoitan vielä myöhemmin lisää.

Minulle suositeltiin retkikohteeksi myös Wieliczkan suolakaivosta, mutta tuokin olisi ollut pidempi reissu, joten sitä emme ehtineet tehdä. Ehkä ensi kerralla! Muutoin kiersimme Krakovaa jalan ja näimme ulkoa päin tärkeimpiä nähtävyyksiä Mariankirkosta Wawelin linnaan ja sen lohikäärmeluolaan. Vanhan kaupungin keskustoria  ympäröiviin ravintoloihin ei ehkä kannata mennä illalliselle (hinnat ovat normaalia korkeammat enkä menisi takuuseen laadusta) mutta siinä voi syödä kevyen lounaan tai jäädä illalla vaikka jälkkäridrinkeille. Samalla kuulee, kun Mariankirkon tornista kajahtaa tasatunnein trumpettisoolo. Tähän liittyi jokin historiallinen tarina, jota nyt en kuolemaksenikaan muista.

Rynek Głównyn keskellä on valtava vanha rakennus, Verkahalli, minne halusin käymään, sillä siellä kerrottiin olevan myynnissä paikallisia käsitöitä ja erilaisia matkamuistoja (muun muassa paljon meripihkakoruja). Hallin sisällä oleva tori oli kuitenkin pettymys, sillä suuri osa myytävistä kamoista tuntui tulleen samalta tursitikrääsätehtaalta. Harmittaa kun oikeat käsityöläiset joutuvat turistipaikoissa ahtaalle, kun paikalle pamahtavat halpaa Kiina-krääsää kauppaavat myyjät…

Vaikka olenkin melkoinen turre, kun sille päälle satun ja haluan kiertää pienen opaskirjaseni ja kameran kanssa kaikki nähtävyydet, niin sanoisin että Krakovassa oli ihanaa vain kävellä ympäriinsä ja fiilistellä. Kannattaa kävellä summamutikassa johonkin lukuisista kirkoista ja hämmästyä siitä, millaista loistoa voikaan löytyä ulkoa vaatimattomamman kirkon sisältä.

Aiemmin mainitsemani Kazimierzin kaupunginosa on ehdottomasti käymisen arvoinen. Se on kaikessa rosoisuudessaan todella kiinnostava ja persoonallinen paikka. Sen sydämessä on tunnelmallinen, aukiomainen Szeroka-katu, jonka varrella on monia juutalaisravintoloita ja synagogia. Tällä kadulla kuvattiin kuulemma Schindlerin listaa.

Kuka on käynyt Krakovassa? Mitä pidit paikasta?

Kesän kohokohtia: symppis Minifarmi

Kerroinkin teille jo vuosi sitten sympaattisesta kotieläinpiha Minifarmista Kuullaalla (Ulvilassa). Meillä on ollut koko kesän toiveissa vierailla samassa paikassa, mutta vasta nyt kesän käännyttyä jo elokuuhun, ennätimme hurauttamaan puolen tunnin ajomatkan Harjavallasta Kullaalle. Paikka oli, jos mahdollista, vieläkin ihanampi nyt! Siellä oli uusia eläimiä ja tilan isäntä ja emäntä kertoilivat niistä paljon. Käymme usein myös pääkaupunkiseudun eläintiloilla, mutta tämä on intiimiydessään paljon mukavampi paikka.

Ehdoton suosikkimme oli villisika, joka oli tullut tilalle toiselta tilalta, joka kasvattaa villisikoja lihaksi. Minifarmilla possua ei lihoiksi panna ja hyvä niin: se käyttäytyi aivan kuin koira. Erika innostui kokeilemaan sen karheaakin karheampaa turkkia ja se kellahti saman tien kumoon kuin koiraystävämme ja sulki silmänsä rapsuttelujen nautinnosta. Sama sika oli kuulemma vielä vähän aikaa sitten kulkenut ihmistä peläten pitkin seiniä. Ja siinä se nyt makoili silmät suljettuina meidän siliteltävänä.

Tilan hauskimpiin hahmoihin kuuluu edelleen myös Vilma-labbis. Kun pysäköimme pihaan ja avasin auton oven, tunsin heti jonkun tuuppivan nenällään reittäni. Vanha kamumme Vilmahan se siinä 🙂 Erikoisuutena tilalle oli tullut neljä kummitussirkkaa! Ne näyttävät ihan huojuvilta lehdiltä ja oli hienoa päästä tutustumaan niihin ihan läheltä, kun tilan isäntä tuli esittelemään niitä meille.

MiniFarmilla kannattaa ehdottomasti käydä, kun haluaa tutustuttaa lapset maatilan eläimiin. Minusta on kiva nähdä kun tyttö haluaa ihan pelotta rapsutella niin hevosta kuin possujakin. En tiedä, mistä omat pelkoni ovat peräisin, mutta minua ei saa hevosen lähelle ja vähän jopa jännitin villisian silittämistä. Tyttö ainakin tottuu tätä menoa moniin eläimiin 🙂

Sisäänpääsymaksu Minifarmille on seitsemän euroa ja alle 2-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Se on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 11-17. Osoite on: Järventaustantie 582, 29340 Ulvila.

 

Ulpu-heppa on tullut tilalle huonoista oloista ja se on edelleen lihotuskuurilla 🙁

Parhaat vuoristoradat ja paljon laitteita pienillekin – lempihuvipuistoni onkin Pohjanmaalla!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: POWERPARK

Listasin toukokuussa kesän bucketlistin ja joukossa oli Annan kehuma Powerpark Kauhavan Alahärmässä. Viime viikolla pääsimme kuin pääsimmekin suuntaamaan lakeuksille ja tutustumaan Härmän Huvivaltioon.

Täytyy sanoa, ettei minulla ollut etukäteen aavistustakaan, millainen elämyspuistokompleksi on kyseessä. No, aika tarkalleen 160 hehtaaria huvittelumahdollisuuksia. Etukäteen kuvittelin ehkä vauhdikkaan huvipuiston keskellä ei-mitään, mutta kyseessä onkin todellekin viihdeparatiisi monine majoitusmahdollisuuksineen, hevoskeskuksineen, karting-ratoineen ja elokuvateatterikeskuksineen (missä näytetään myös 5D-leffoja!) Helteistä johtuen halusin majoittua San Marinoon uima-altaan lähettyville. Koirankin sai ottaa mukaan ja Dino viihtyikin ilmastoidussa huoneessamme huvittelujemme ajan. Muutkin majoitusvaihtoehdot näyttivät houkuttelevilta. Alueella on esimerkiksi vanhanajan vankkureita, puumajalta näyttävä Treehouse-mökki puiden latvuston korkeudella, maalaisromanttiset Little Sisters -mökit ja itävaltalaistyyppiset Tirol-mökit.

Parin yön reissumme oli todella onnistunut. Saavuimme illan suussa ja pulahdimme saman tien uimaan koko sakki (Dino odotteli altaan vierellä). Syömässä kävimme läheisessä Road House -ostoskeskuksessa, missä on ravintoloiden läheisyydessä iso sisäleikkipaikka aina pomppulinnoineen kaikkineen – hyvä kun saimme lapsen syömään pizzaansa.

Seuraavana aamuna suuntasimme heti viereisessä Park Hotel Härmässä nautitun aamupalan jälkeen huvipuistoon. Menimme ihan ensiksi maailmanpyörään, jotta näkisimme vähän ylhäältä käsin, mitä kaikkea huvipuistosta löytyy. Laitteita alueella on yhteensä yli 40. Hiukan kauempana näkyi kivannäköinen vihreä vuoristorata ja päätimme lähteä sen suuntaan – tykkäämme Jaakon kanssa molemmat eniten vuoristoradoista. Lähempää katsottuna laite näytti aika hurjalta, mutta onneksi en tiennyt siitä mitään ennakkoon. En nimittäin tiedä, olisinko uskaltanut laitteeseen, jos olisin tiennyt, millainen vempele on kyseessä.

Jouduimme menemään Jaakon kanssa laitteisiin yksin, koska toisen piti tietysti olla lapsen kanssa. Jaakko jäi tytön kanssa pikkuisten laitteisiin sillä aikaa, kun minä suuntasin pelotta Junkeriksi nimettyyn laitteeseen. Heti ensimmäisillä sekunneilla tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Laite kiihdytti heti alkuun niin lujaa eteenpäin, etten voinut olla huutamatta – vaikka ajattelin ensin, etten ala kiljua yksin vieraiden ihmisten keskellä. Sen jälkeen se puksuttikin melkein pystysuoraa ylös ja sen jälkeen täysillä, lähes pystysuoraan alas. Huusin koko matkan, jonka jälkeen kävelin jalat tutisten Jaakon luo. Siinä vaiheessa Jaakko odotti jo täysin malttamattomana, että pääsisi itsekin kokeilemaan.

Myöhemmin luimme, että Junker on siis Pohjois-Euroopan hurjin vuoristorata (!) Tässä vaiheessa alkoi jo kuulostaa tutulta: kirjoitin laitteesta Iltalehteen, kun se avattiin PowerParkissa! En vain muistanut ollenkaan tätä etukäteen ja menin laitteeseen pahaa aavistamatta. Se kiihtyy nollasta sataan 1,9 sekunnissa eli nopeammin kuin F1-auto. Se syöksyy 40 metrin korkeudesta satasta alas ja siinä koetaan jopa 4,5 G:n voimat. Ei siis ihme, että pää oli vähän pyörällä ajon jälkeen. Rata on myös aika pitkä, jopa 860 metriä, joten mistään ihan pikapyrähdyksestä ei ole kyse. Kannattaa katsoa IG Storystani videoita laitteesta!

Hurjuudestaan huolimatta tykkäsin tietysti Junkerista – vuoristoratafani kun olen. Menimme Jaakon kanssa vielä molemmat uudestaan siihen. Jonot eivät olleet pitkiä ja moniin laitteisiin pääsi suoraan jonottamatta, joten lempilaitteissaan saattoi käydä monta kertaa. Ainoastaan Boosteriin joutui jonottamaan pidempään, koska siihen mahtuu vain kahdeksan ihmistä kerralla. Minua ei korkeuksissa pyörivään härveliin olisi saanut kirveelläkään, mutta Jaakkoa ei pelottanut. Myöhemmin luin, että Booster on yleensä kolmen hurjimman laitteen joukossa, kun äänestetään Suomen kovimpia ja rajuimpia laitteita.

Hurjemmista laitteista kävin itse lähinnä vain vuoristoradoissa, koska muut pelottivat liikaa. Suurin osa huvipuistovierailusta meni kuitenkin lapsen kanssa ihan pienimpien laitteissa. Kohtasin muuten parikin kertaa ennakkoluuloja PowerParkia kohtaan ennen lähtöämme. Se ei välttämättä ole meille etelämmän Suomen ihmisille niin tuttu huvipuisto, joten sisältö on monella arvailun varassa. Huomasin, että paikkaa pidetään selvästi aikuisten huvittelupaikkana. ”Eikös se ole sellainen enemmän aikuisille suunnattu” kysyi parikin tuttua ennen reissuamme. Sain todistaa ennakkoluulot vääriksi, sillä PowerParkissa oli kolmevuotiaalle (alle satasenttiselle) vaikka mitä laitteita! Esimerkiksi Giant Wheel -maailmanpyörään pääsimme koko perhe – Lintsillä alle satasenttinen ei ko. laitteeseen saa tulla. Lapsi olisi jaksanut suhata laitteissa vaikka aamusta iltaan, hurjasta helteestäkin huolimatta. Hänen ehdoton suosikkinsa oli perinteinen karuselli kauniine hevosineen.

Oletko käynyt PowerParkissa? Mistä laitteesta tykkäät eniten?

  

PowerPark valittiin muuten vuoden 2017 parhaaksi vapaa-ajankeskukseksi – jo kuudetta kertaa 2010 -luvulla.

Kävimme tytön lempilaitteessa, karusellissa varmaan ainakin viidesti.

Junker on Pohjois-Euroopan hurjin huvipuistolaite, se kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin F1-auto.

Tykkäsin kovasti myös puuvuoristoradasta, joka yllätti täysin hurjalla vauhdillaan. Luulin taas meneväni suht lällyyn laitteeseen, mutta sainkin taas huutaa ihan kunnolla. Nauratti kun edessä istunut mies kääntyi ajon jälkeen puolisonsa puoleen silmät selälleen rävähtäneinä ja sanoi: ”Tämähän oli kauhea”.

Suosikkilaitteeni Junkerin jälkeen oli Cobra-vuoristorata, jossa mentiin ensin kasvot edellä eteenpäin ja lopuksi vaunu ajoi saman reitin väärinpäin.

Jaakko tykkäsi myös hurjaakin hurjemmasta Boosterista.

Ilahduin, kun huomasin alle satasenttisen lapsenkin pääsevän moniin laitteisiin, myös Giant Wheel -maailmanpyörään.

Huvipuiston laidalla on mystinen  Satumaa Röllikylineen.

Majoituimme Rio Granden leirintäalueella sijaitsevaan San Marino -hotelliin, jonka pihassa sijaitseva uima-allas oli helteillä ahkerassa käytössä.

San Marinossa voi yöpyä myös koiran kanssa.

Tuossa Treehouse-mökissä olisi varmasti ollut myös aika elämys majoittua.

Toisen päivän illalla nautimme kaupasta kipaisemaamme iltapalaa Rio Grande -leirintäalueen kodalla.

Vauhdikkaan päivän jälkeen uni maittoi ♥