Tietoa mainostajalle ›

Käy täällä! Kurpitsakauppa on Vantaan symppiksin paikka

Instagram Storyani seuraavat huomasivatkin, että kävimme eilen shoppailemassa kurpitsoja! Paikka on itse asiassa aika lähellä kotiamme, mutten olisi todennäköisesti tiennyt siitä mitään, ellen seuraisi SBM-kollegaani Johanna Turpeista Instagramissa. Silmäni nauliutuivat nimittäin välittömästi hänen ihanaan kurpitsa-aiheiseen kuvaansa Instassa ja menin tietysti heti vakoilemaan lisätietoa hänen blogistaan, että mistä on oikein kyse.

Valokuvajumalat eivät olleet minun kohdallani oikein suotuisia Kurpitsakauppaan matkatessamme, alkoi nimittäin tietysti sataa ja kamerastani loppui kaiken kukkuraksi akku. Paikka olisi ollut rapistuneine latoineen ja kaikkine lyhtyineen ja muine tilpehööreineen aivan todella kuvauksellinen, mutta ehdin napata vain muutaman kuvat itse pellolta. Missä taapero oli aivan ihmeissään isojen kurpitsojen ympäröimänä. Ito omena, hän huusi.

Kurpitsoita Vantaalla kasvattaa siis Katariina Kääpä, joka käyskentelee pellolla hauska halloween-peruukki päässään myymälän aukioloaikana. Paikka on aika ainutlaatuinen, sillä siellä kasvatetaan nimenomaan isoja amerikkalaisia, ”halloween-kurpitsoja” ja niitä myydään suoraan kuluttajille. Tilalla oli käynyt kuulemma viime viikonlopun aikana peräti 700 ihmistä, joten kyllähän tuolla kauppa käy, sillä tuskin moni tyhjin käsin pellolta lähtee. En itsekään ole mitään suuri halloweenin juhlija enkä oikeastaan kurpitsalla herkuttelijakaan, mutta heti kun sain muhkean kurpitsan käteeni, päätin että kaiverran siitä lyhdyn terassillemme ja teen sisällöstä kurpitsarisottoa!

Kurpitsatilan ladon ylisillä voi muuten myös istahtaa alas ja juoda teetä tai syödä kurpitsasoppaa. Suosittelen ihan todella isosti tätä paikkaa. Nyt viikonloppuna siellä vietetään koko perheen sadonkorjuutapahtumaa. Katso lisätietoa ja aukioloajat Kurpitsakaupan sivuilta.

 

    

Oiva ruuhkavuosilääke: hyvinvointiretriitti

Viime viikonloppu oli rentouttavin, energisoivin ja mieleenpainuvin pitkään aikaan. Pääsimme Erikan kanssa bloggaajina kokeilemaan Lifeness-hyvinvointiretriittiä, joka järjestettiin tällä kertaa Hangossa. Olin aika innoissani mahdollisuudesta lähteä retriitille jo etukäteen, sillä tiesin, että totaalirentoutumiseen tarvittaisiin pieni irtiotto kotikuvioista. Ja tietysti siskon osallistuminen tarkoitti myös laatuaikaa hänen kanssaan!

Lähdimme lauantaina ajelemaan kohti Hankoa Erikan kanssa. Paikan päällä piti olla 10.45, joten ei onneksi tarvinnut herätä turhan aikaisin. Matka kului rattoisasti siskon kanssa höpisten. Tapasimme retriitin järjestäjän ja muut sille osallistuvat Hotelli Regatan aulassa – samassa hotellissa siis, missä yövyimmekin. Söimme kevyen hedelmäaamiaisen ja hörppäsimme kahvit. Hotellilta hilpaisimme meren rantaan, missä oli tarkoitus aloittaa ensimmäinen aktiviteetti. Sadepilvetkin väistyivät kuin taikaiskusta kun porukkamme oli aloittamassa ulkotreeniä.

Tiedätte, että rakastan merta ja aamujumppa rannalla on aika tarkkaan täsmälleen se, mitä voisin tehdä ihan joka aamu ja josta saisin taatusti energiaa millaiseen päivään tahansa. Dynamic trainingin meille piti bloggaajanakin tunnettu Heidi Tainio ja aamutreeniimme kuului kevyt hölkkä rannalla, pieni rantajumppa ja sitten kunnon hiki-circuit ulkona.

Reilun tunnin ulkotreenin jälkeen siirryimme hikisinä mutta innokkaan odottavaisina lounaalle Regatta Span katetulle terassille. Saamamme poke bowl oli jotain niin taivaallista, että kohkotimme Erikan kanssa, ettemme ole koskaan syöneet mitään niin hyvää. Jos siis käytte Hangossa muuten vain niin suosittelen tuota paikkaa ja annosta lounaalle!

Lounaalla saimme jo hotellihuoneiden avaimet ja pääsimme suoraan kävelemään huoneisiimme jättämään sinne kamamme ja ottamaan mukaamme pyyhkeet ja kylpytakit. Seuraavaksi oli vuorossa itsepuolustustreenit sekä potkunyrkkeilyä Kirsi Ehrnroothin opissa Regatta Span salissa. Kirsi on melkoisen rautainen mimmi, alansa huippuammattilainen enkä epäilisi hetkeäkään, etteikö hän peittoaisi raavastakin hyökkääjää öisellä kadulla. Painoin tarkasti muistiin hänen oppinsa itsepuolustuksesta: opimme muun muassa, miten puolustautua jos joku yrittää lyödä tai kuristaa. Melkein puolentoista tunnin treenin jälkeen siirryimme välipalalle: saimme tehdä itse smoothieita pöydälle katetuista hedelmistä, yrteistä, marjoista, pähkinöistä, Foodinin superfoodeista ja kookosmannasta, mantelimaidosta ja muista aineksista.

Välipalan jälkeen oli vuorossa ehkä koko retriitin mielenkiintoisin juttu: Kaide Bärlundin vetämä Movement-treeni. Kokemus oli tosi ainutlaatuinen, en ole koskaan ollut millään tunnilla, mikä vastaisi edes löyhästi tätä. Movement on Kaiden itsensä kehittämä treenimuoto, jossa tehdään erilaisia etenkin rangan liikkuvuutta edistäviä liikkeitä, kehonpainoharjoituksia ja muuta. Treeniin kuului esimerkiksi kasakkakävelyä ja erilaisia kyykkyjä. Lopuksi teimme rentoutusharjoituksen, joka sekin oli tyystin erilainen kuin esimerkiksi joogatunneilla. Tätä ”lajia” on vaikea edes kuvailla, mutta Kaiden tunneille kannattaa ehdottomasti hakeutua. Aivan älykiinnostava tyyppi aina rajusta ulkomuodostaan lähtien. Hän vetää Movement-treenejä sekä venäläistä itsepuolustus- ja taistelulaji Systemaa Combat Academyssä. Tuo Systema sai niin ikään kiinnostukseni heräämään, vaikkei hän meille sitä tällä kertaa opettanutkaan.

Movementin jälkeen olin jo iiihan poikki mutta superylpeä siitä, että olin jaksanut vetää täysillä kolme pitkää treeniä. Kaikkeen sitä pystyy, jos vain tekee. Ja vaikka olinkin ihan puhki, päätin uida vielä puoli kilometriä spassa, jonne siirryimme seuraavaksi. Sen jälkeen en sitten enää ollut päästä altaasta ylös, mutta onneksi pääsimme palauttelemaan kroppiamme lämpimään terapia-altaaseen ja höyrysaunaan. Ylellinen Regatta Spa oli aika täydellinen mesta rentoutumiseen rankan päivän päätteeksi. Myös hoitoja olisi voinut tuolloin varata alennuksella, mutta päätimme tällä kertaa jättää ne välistä ja keskittyä lillumiseen.

Kahdeksan jälkeen meitä odotti Hotelli Regatassa illallispöytä ja kolmen ruokalajin illallinen. Pöydässämme istuivat Ellen päätoimittaja Taru Marjamaa, upea Pia Dahlman ja kaksi muuta retriitillä ollutta naista ja illalliskeskustelusta ei kiinnostavia juttuja ja naurua puuttunut. Juttelimme uristamme, jotka kaikilla olivat hyvin erilaiset, lapsistamme ja esimerkiksi nykyteinien kummallisista harrastuksista. Olisin voinut jäädä vaikka koko yöksi höpöttämään näiden huikeiden boss ladyjen kanssa, mutta oli pakko ajatella, että kunnon yöunet auttaisivat jaksamaan vielä seuraavan päivän parit treenit.

Huoneemme hotellissa oli tosi kotoisa mutta raikas ja sänky tietysti ihanan upottava, mutta jostain syystä en ollut saada millään unta. Päässä pyörivät kaikki päivän ikimuistoiset kohtaamiset ja keskustelut ja ehkä kovaan treeniin tottumaton kroppakin kävi vähän kierroksilla. Seuraavana aamuna kello tuntui soivan vähän liian aikaisin, mutta onneksi päivä alkoi aika kevyellä treenillä nimeltä Qigong. Tämä laji ei sanonut minulle etukäteen mitään, mutta pian selvisi, että kyseessä on kiinalainen laji, joka on pohjana esimerkiksi taijille, jonka taas varmasti kaikki tuntevat. Tunnilla tärkeintä oli seisoa oikealla tavalla rennon ryhdikkäästi ja kehoa vatsalihaksen avulla kannattaen.

Kuvassa liike, joka kirvoitti treenaajissa melkoiset naurut: sylkevä lohikäärme – jep, kieli kuuluu kuvioon.

Qigongin jälkeen söimme aamupalan hotellilla, minkä jälkeen siirryimme taas spalle. Siellä meitä odotti Martina ja hengenpelastajat -sarjastakin tuttu uimari, uintiopettaja ja hengenpelastaja Anne Hiltunen, jonka oli määrä opettaa meille uintitekniikkaa. Tämä oli supermielenkiintoinen tunti, sillä olemme harrastaneet siskon kanssa lapsista asti uimista, muttemme oikein koskaan ole saaneet kunnon tekniikkaoppeja, mitä nyt koulussa ehkä jotain opimme. Annen opit olivat kuitenkin jotain ihan muuta kuin, mitä ehkä joskus ala-asteella olemme kuulleet. Tuntuu, että tunnin jälkeen kaikki ryhmäläiset oppivat uudestaan uimaan. Meille opetettiin reilussa tunnissa vapaauinnin alkeet emmekä voineet olla ihmettelemättä, kuinka simppeleillä jutuilla Anne onnistui saamaan hankalahkon uintityylin salat avattua meille. Tunnin lopuksi Anne vielä kuvasi jokaisen uintitekniikkaa kännykällään ja kävi yksitellen jokaisen kanssa läpi uinnin hyvät ja huonot puolet. Pakko päästä asap testaamaan vapaauintia Annen opeilla! Uin yleensä aina rintaa, mutta nyt innostuin kyllä vapaauinnista.

Pikaisten höyrysaunottelujen jälkeen puimme ja siirryimme lounaalle. Lounaan aikana saimme ryhmän upeiden naisten kanssa taas hauskat keskustelut aikaiseksi. Oli melkein haikeaa kerätä lounaan jälkeen kimpsut ja kampsut, hyvästellä muut ryhmäläiset ja lähteä kotimatkalle. Olo oli aika kaikkensa antanut mutta tosi innokas – tuntui, että energiaa kuitenkin riittäisi koko viikon tarpeisiin. Jaakko tuli hakemaan minua Erikan luota ja höpötin puoli tuntia kuin papupata kaikesta oppimastamme ja kokemastamme.

Uskon ja toivon, että nämä viikonloppuretriitit kasvattavat suosiotaan, koska mikä olisi parempi tapa rentoutua liikunnan parissa kuin pieni irtiotto arjesta ja kodista. Lifeness oli mukava, koska siihen ei edes mennyt ihan koko viikonloppua, vaan perjantain sai keräillä voimia ensin kotosalla ja paluu oli sunnuntaina hyvissä ajoin. Kyllähän tällaisella viihtyisi vaikka viikon, mutta tuo aika riitti hyvin irtiottoon, rentoutumiseen ja energian keräilyyn.

Puhuimme osallistujien kanssa myös siitä, kuinka retriitti sopii ihan jokatasoiselle treenajalle, myös ihan aloittelijalle antamaan sysäyksen liikunnallisen elämäntavan pariin. Mitään pohjaa tuonne ei tarvita: kaikki treenit voi tehdä oman kunnon mukaan ja vaikka jättää j0nkin väliin jos väsyttää. Suosittelen, todella isosti.

Kiitos Krista Helanto, kun annoit meidän tulla testaamaan konseptiasi ja kiitokset myös huipuille vetäjille sekä tietysti kanssatreenaajille!

Seuraavia retriittejä voi tutkailla ja varata TÄÄLLÄ.

                

Tahtoikäisen kanssa reissussa – 5 vinkkiä

Tätä postausta on paljon pyydelty, joten tässä tulee. Mitään yleispätevää on hankala kirjoittaa, koska lapset ovat niin erilaisia. Meidän tyttö osaa kyllä olla uhmakas, mutta toisaalta on kuitenkin tosi helppo tapaus. Tässä kuitenkin muutamia juttuja, joita kannattaa ajatella.

Älä haukkaa kerralla liian suurta palaa

Kerroin Jaakolle tästä postauksesta ja kysyin häneltä, millaisen vinkin hän antaisi pienen lapsen kanssa matkustamiseen. Jaakon vinkki oli: pysy kotona. Mikä liittyy tähän ensimmäiseen kohtaan. Yritän itse ajatella, että pikkulapsiaika on vain ohikiitävä hetki elämässä. Silloin ei tarvitse yrittää hampaat irvessä elää sitä elämää, mitä eli ennen lasta. Minä haluaisin esimerkiksi lähteä kolmen viikon road tripille Jenkkeihin, mutta sellaisen reissun aika ei ole meidän perheessä nyt vaan paljon myöhemmin. Me voimme ihan hyvin lähteä muutamana vuotena mahdollisimman helpoille pakettimatkoille lyhyiden lentomatkojen päähän. Kaikenlaiset reissut varmasti käytännössä lopulta onnistuisivat ihan hyvin tai vähemmän hyvin – vaikka sitten kolmen vaihdon ja kahden vuorokauden lennot toiselle puolelle maapalloa, mutta itse ajattelen: miksi pitäisi kärvistellä? Varsinkin kun voi odottaa niitä helpompia aikoja. Tee siis sellaisia reissuja, jotka tuntuvat omaan elämän- ja hermojen tilanteeseen hyviltä. Mitä tuohon Jaakon vinkkiin tulee, jos matka tahtoikäisen kanssa tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja pelottavalta, älä tee sitä. Matkustaa ehtii myöhemminkin. Tahtoikäinen on tahtoikäinen vain vähän aikaa.

Ennakoi

Kannattaa jonkin verran etukäteen miettiä, millaisia tilanteita kannattaa välttää ja millaisissa tilanteissa lapsi ei viihdy. Itse esimerkiksi tiedän, ettei kaksivuotiaamme jaksa juuri istua ravintolapöydässä odottamassa ruokia ja pelastuksemme ovat ravintoloiden leikkitilat. Tämä tarkoittaa sitä, ettei meitä juuri nähdä missään fine dining -paikoissa. Siksi yritämme bongailla ravintoloita, missä olisi puuhaa lapselle ruokien odottamisen ajaksi.

Kannattaa myös miettiä, onnistuvatko ravintolaruokailut ollenkaan tietynikäisen kanssa. Silloin ei ehkä kannata majoittua tavallisessa hotellissa. Meillä oli huoneistohotelli, missä kokkailimme useat aamupalat ja kevyet illalliset. Olisi ollut aika rankkaa ruokailla ravintolassa kaikki päivän ruoka-ajat. Yksi kerta ravintolassa päivän aikana riitti. Hotellin valintaan kannattaa tietysti muutenkin käyttää aikaa. Jos olet ennen tykännyt majoittua tyylikkäissä boutique-hotelleissa, nyt on ehkä aika mennä lapsen ehdoilla. Meidän päivät pelastivat hotellin kolme erilaista uima-allasta, joissa sitten pulikoitiin vuoron perään. Kun valitsin hotellia, sivuutin saman tien hotellit, joissa ei ollut lastenallasta – puhumattakaan niistä, joissa ei ollut ollenkaan allasta. Hotellin leikkialue oli sekin ahkerassa käytössä.

Myös niitä lentoaikoja kannattaa pohtia etukäteen vähän enemmän kuin minä tein. Se, että hotellihuone pitää luovuttaa juuri lapsen päiväuniaikaan ja lento lähtee sen jälkeen, kun lapsen olisi jo pitänyt mennä iltaunilleen, ei välttämättä ole se ihanteellisin pakettimatka. Toisaalta siitäkin selvittiin. Mutta ainakin jokaisen erityisen mukavuudenhaluisen kannattaa miettiä, että lentoajat menevät yksiin lapsen rytmin kanssa.

Hellitä periaatteista

Tämä on ehkä kaikista tärkein kohta. Lentomatkoilla tai muutenkaan lomilla ei kannata kynsin hampain pitää kiinni niistä omista, ylevistä periaatteistaan. Mitä sitten, jos lapsi tuijottaa padia vaikka koko lentomatkan, jos se pitää hänet tyytyväisenä muuten niin yksitoikkoisella lentomatkalla? Mitä sitten, jos lapsi syö lomalla ranskalaisia, jos ne ovat ainoaa ruokaa, jotka pitävät hänet ravintolapöydässä? Terveellinen ruokavalio ei katoa minnekään sieltä kotoa, kun olette reissun päällä. Kaksivuotiastamme ei ole vielä vierotettu tutista, koska en halunnut tehdä sitä ennen matkaa. Reissussa ja lomalla kannattaa yrittää tehdä kaikesta mahdollisimman helppoa, ei tavoitella Vuoden äiti -palkintoa.

Tekemistä ja naposteltavaa

Varsinkin lentokoneeseen kannattaa kerätä kaikki mahdollinen, mistä tietää lapsen nauttivan. Kaksivuotiaan kanssa reilun kolmenkin tunnin lentomatka voi nimittäin tuntua aika pitkältä. Me tapoimme aikaa liimaamalla loputtomasti tarroja tarrakirjaan, minkä tiesin olevan lapsen uusinta lempipuuhaa. Mukana oli tietysti myös lempikirjat, joita luettiin uudestaan ja uudestaan. Lentokentältä ostin Muumi-keksejä, joita tyttö jaksoi mutustella pitkän tovin varsinkin, kun hänelle ei arjessa tarjota juurikaan sokerisia herkkuja. Kaikki lempilelut, -pelit ja ohjelmat kannattaa tietysti roudata mukana. Mitä enemmän tekemistä, sen parempi. Tuskin kukaan kaksivuotias jaksaa tehdä yhtä asiaa kolmen tunnin ajan.

Hyödynnä offline-palvelut

Eräs lukijani kertoi, että tärkein konsti pitää lapsi tyytyväisenä reissussa, oli tabletille ladattu Pipsa Possu. Että ei siitä ehkä Vuoden äiti -palkintoa saa, mutta kuitenkin. Sanoin että todellakin saa Vuoden äiti -palkinnon. Meillä tuo lentomatkojen ja ravintolaruokailujen pelastaja oli tytön lempiohjelma Pocoyo. Netflixiin ja käsittääkseni myös esimerkiksi Viaplayhin saa siis ladattua ohjelmia offline-tilaan ja HUOM: tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin kotona hyvän nettiyhteyden päässä. Me nimittäin latasimme tabletille paljon ohjelmia, mutta jossain vaiheessa reissua tabletti päätti sanoutua irti yhteistyöstä, herjasi jotain verkkovirhettä eikä päästänyt katsomaan ohjelmia offlinessa. Olin onneksi ladannut muutaman Pocoyon omaan puhelimeeni. Jaakko yritti ladata reissussa omaan puhelimeensa ohjelmia ihan itselleen lentomatkan ajaksi, mutta hotellin huono nettiyhteys ei oikein pelittänyt siinä tarkoituksessa.

Tässä asiassa pätee tuo vinkki hellittämisestä. On varmasti hienoa, että lapselle järjestää mieluummin kehittävää puuhaa kuin turvautuu telkkariin tai padiin, mutta etenkin siellä lentokoneessa on oikeasti otettava kaikki keinot käyttöön. Enkä edes puhu nyt muiden lentomatkustajien hermojen säästämisestä vaan niiden ihan omien. Kiukutteleva lapsi käy lentokoneessa kaikista eniten omien, hermoilevien vanhempiensa hermoille.

Älä stressaa

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedetään, mutta tätä kannattaa miettiä jo etukäteen. Paluumatkalla edessämme oli Rodoksen kentän lähtöselvityksessä suomalaisperhe, jonka ehkä puolentoista vuoden ikäinen herra karjui jonossa välillä kuin syötävä. Silminnähden hermostunut isä lähti sivummalle jonosta, vaikka perheen vuoro saapua lähtöselvitystiskille olisi tullut hetkellä minä hyvänsä. Sanoin silloin Jaakolle, että suomalaiset stressaavat ihan liikaa metelöiviä lapsiaan. Jos joku ei ymmärrä sitä, että yksivuotias kyllästyy odottamaan isänsä sylissä saunalämpötiloja hipovassa tilassa ja alkaa huutaa, sen pitäisi olla ennen kaikkea sen ymmärtämättömän ihmisen ongelma. Lapsien ja lapsiperheiden oikeus on liikkua siellä missä muutkin ihmiset. Se tarkoittaa sitä, että välillä ne muutkin ihmiset kuulevat lapsien tuottamia ääniä, mutta sellaista elämä nyt sattuu olemaan. Kannattaa erakoitua johonkin korpeen, jos elämän äänet häiritsevät.

Muita vinkkejä saa kernaasti jättää kommenttiboksiin!