Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Me ollaan Lontoossa! Mitä täällä kuuluu tehdä?

Huomasitteko, miten onnistuin vastustamaan kiusausta nimetä postaus sillä kaikista kliseisimmällä tavalla 😀

Tulimme siis siskon kanssa tänne aamuvarhaisella ja tarkoituksemme on paitsi tutustua kaupunkiin myös toimia hoitajina vanhan tuttumme hauvalle.

Tarina tämän reissun takana ulottuu aina vuoteen 1996, jolloin tapasimme Gran Canarian reissulla mukavan perheen, johon kuului Erikan ikäinen tyttö. Erika kaverustui tähän tyttöön niin paljon, että he tapasivat joitakin kertoja Suomessakin. Itse löysin tämän tytön joskus reilut kymmenen vuotta myöhemmin Facebookista, mutta jäimme vain etäisiksi Facebook-tutuiksi.

Tänä vuonna kuitenkin tämän henkilön Face-päivitys nousi omaan feediini. Siinä hän etsi koiransa hoitajaa Lontoon kimppakämpälleen hänen itsensä vieraillessa Suomessa. Koska uuteen elämääni kuuluu hetkiin tarttumista, sanoin heti, että minä voin ilmoittautua koiranhoitajaksi. Ja niinpä olemme täällä nyt.

Olemme täällä neljä kokonaista päivää ja nyt kiinnostaisi tietää, onko jokin aivan erityinen must-juttu, joka täällä pitää ehdottomasti kokea. Menemme tietysti hoitokoiramme ehdoilla, mutta jonkin verran kuljemme varmasti myös ilman häntä. Haluaisin esimerkiksi itse käydä jossakin musikaalissa! Muutoin kävelemme ehkä vain semi-päämäärättömästi ympäriinsä, bongailemme kauniita rakennuksia, puistoja ja kivoja kahviloita.

KUVA: UNSPLASH.COM

Minilomalla Ruotsin-serkkulassa

Palasimme alkuviikosta lapsen kanssa antoisalta Ruotsin-matkalta vähän väsähtäneinä mutta monta kokemusta rikkaampina. Siskoni on asunut perheineen Tukholman lähettyvillä jo usean vuoden, mutta ei ole tullut lähdettyä heille vierailemaan. Mutta nyt kun uuteen elämänasenteeseeni kuuluu kyllä-sanan käyttäminen ei:tä useammin, päätimme lähteä matkaan.

Lapsi jumaloi Ruotsin-serkkujaan niin paljon, että söi ruokansa ja kävi jopa suihkussa mukisematta, kun isommat tytöt näyttivät mallia. Serkut puhuvat tietysti sujuvaa ruotsia, joten Ellikin tapaili jo innoissaan numeroita toisella kotimaisella.

Oli hauska nähdä Ruotsia vähän eri vinkkelistä kuin yleensä. Tukholmassa on tullut ravattua vuosien varrella useasti, mutta lähiympäristö on jäänyt ihan vieraaksi. Oli myös kiinnostavaa jutella siskon kanssa kulttuurieroista, joita on ilmeisesti yllättävän paljon suomalaisessa ja ruotsalaisessa elämänmenossa.

Muutaman päivän vierailumme aikana ehdimme koluta lähiympäristöä ja kokea kaikenlaista aasiratsastuksesta lapsen talviturkin heittoon. Torstaina suuntasimme melkein suoraan lentokentältä Velamsundin uimarannalle, missä lapset pitelivät hellettä järvessä pulikoimalla. Symppis paikka ja ilmeisen suosittu!

Perjantaina suuntasimme Värmdössä sijaitsevaan Siggesta Gårdiin hakemaan siskoni esikoista kouluretkeltä suositusta lomakeskuksesta. Siggesta Gårdissa voi siis esimerkiksi majoittua rauhallisessa maalaismaisemassa tai vierailla muuten vain kokeilemassa erilaisia aktiviteetteja ratsastuksesta minigolfiin. Elli pinkoi onnellisena serkkujen perässä metsäkiipeilyradalla! Ennen lähtöä ostettiin vielä kaikille tikkarit söpöstä herkkuputiikista.

Lauantaina pääsimme ihmetteleemään serkkutyttöjä lempiharrastuksensa parissa. Tytöt käyvät ratsastamassa Nysveds Gård -nimisellä tallilla. Ihmeteltävää riitti, sillä tilalla on lukuisten hevosten lisäksi koko joukko muitakin nelijalkaisia: possuja, lampaita, vuohia, kaneja ja pari kissanpentuakin oli karannut pihamaalle. Sisko sai puhuttua Ellillekin ratsastusopetusta, mutta pienellä meni pupu pöksyyn kun piti kavuta Elvis-nimisen aasin selkään. Päädyimme lopulta vain katselemaan serkkujen hienoja taidonnäytteitä hevosten selässä. Ihmettelin itse, kun lapset ratsastivat muitta mutkitta ilman satulaa, mutta ilmeisesti se on ihan normaali käytäntö. Ajatus tuntui hurjalta, kun olin itse vain paria viikkoa aikaisemmin horjunut peloissani issikan selässä vaikka alla oli satula ja jalustimet.

Sunnuntaina teimme pienen ekskursion paikalliseen Ikeaan, joka oli kokoluokassaan hieman suomalaisia myymälöitä suurempi. En huomannut kuitenkaan, että Ruotsissa olisi myynnissä eri tuotteita, mutta ilmeisesti esillepano on sitten vain laajempaa, sillä myymälä oli monikerroksinen. Myöhemmin lapset saivat vielä pomppia viimeisetkin energiat veks Yoump-tramppapuistossa.

Vielä kun aikaa olisi ollut muutama päivä lisää, olisi kiinnostanut käydä Gustafsbergin posliinimuseossa ja Artipelagin taidegalleriassa! Mutta ne jäävät ensi kertaan.

Teneriffa puhelimen läpi

Matkakuvat tulevat osalla varmaan jo korvista ulos, mutta kevät on ollut meikäläisellä melkoista selviytymistä päivästä toiseen. Niinpä somesisältökin junnaa vähän paikoillaan. Toivottavasti pääsen pian taas kiinni muihin aiheisiin <3

Menomatka sujui rattoisasti, kun lennolle sattui ihan mieletön miehistö, joka viihdytti lasta kaikin tavoin. Lennolla ei ollut muita lapsia, joten meidän mini kutsuttiin peräti kahdesti ohjaamoon. Lentoemännät taas käyttivät mielikuvitustaan kehittäessään lapselle pääsiäisaiheisia leluja esimerkiksi kumihanskasta ja pahvisista kahvikupeista. Tuo kumihanskatipu olikin sitten rakas lelu ihan koko matkan ajan…

Kanarianperunoita kului taas varmaan kilokaupalla! Rakastan erityisesti tuota vihreää mojo-kastiketta, korianterin ystävä kun olen.

Lasta on ollut ihan tosi vaikea saada syödä mitään kunnollista matkoilla. Ranskanperunoita menee ihan liikaakin, kun edes kotoa tutut suosikit puuro eikä spagettikaan mene jostakin syystä alas.

Kaikessa hässäkässä unilelukin unohtui kotiin, mutta onneksi kumihanskatipu pelasti siitäkin pinteestä 😀 lastenkerhossa askarreltiin ja maalailtiin joka päivä – toinen noista taideteoksista piti antaa jäähyväislahjaksi hotellin aamupalaravintolan tarjoilijalle, johon lapsi ihastui kovin <3


Nuo kaksi pulunpoikasta asustivat ulkoilmasalin katossa. Yhtenä iltana törmäsin toiseen poikaseen, joka haahuili salin lattialla ja myöhemmin emo selvästi etsiskeli poikastaan. Kävin sen jälkeen aina kuikuilemassa pesää, mutta siellä oli enää yksi poikanen. Ehkä sen toisen aika oli tullut lentää pesästä?