Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

On tämä s**tana työmaa, kun kehopositiivisuuttakin pitää puolustaa

Tuli eilen (taas) vähän turhautunut fiilis somea selatessa. Että on tämä maailmassa vellova suvaitsemattomuus, kiusaaminen, rasismi ja kaikenlainen muu paskuus vain yksi saatanan työmaa.

Törmäsin muun muassa upean Tytti Shemeikan vähemmän upeaan IG Stooriin, jossa kehopositiivista Vatsamielenosoitus-kanavaa Youtubessa päivittävä Tytti esitteli yhden saamansa palautteen. Joka oli siis tappouhkaus. Tytti kertoi, että hänen pitäisi palkata assistentti tekemään rikosilmoituksia saamistaan kommenteista, sillä hän joutuu tekemään ilmoituksia aika usein. Ja hän saa näitä uhkauksia ja muutenkin ala-arvoisia kommentteja siis siksi, ettei hänellä ole länsimaisten kauneusihanteiden mukaista kehoa ja etenkin siksi, ettei hän välitä siitä. Hän on esillä sellaisen kehon kanssa, jota ei yleisesti hyväksytä esille. Lihavuus voidaan ehkä hyväksyä hiljaisesti, jos lihava edes ymmärtää hävetä itseään ja piiloutua kotiinsa peittävien vaatteiden alle.

Kyllähän se syö ihmistä, kun kehopositiivisuusaatteen myötä framilla on kroppia ja ihmisiä, jollaisia ei siellä framilla ole totuttu näkemään. En vain käsitä, miten toisen ihmisen ulkonäkö voi olla toiselle niin suuri ongelma. On maailman tunkkaisinta väittää, ettei hyväksy lihavuutta tai kehopositiivisuutta, koska lihavuus on epäterveellistä. Aivan kuin meitä nyt muuten niin kovasti vieraiden ihmisten terveys kiinnostaisi. Ja sanomattakin selvää, ettei tämä terveyshuoli nyt ainakaan tappouhkauksia selitä.

View this post on Instagram

🆘 OLEN OLEMASSA JA NÄKYVISSÄ, EIKÄ SITÄ TARVITSE SEN KUMMEMMIN PERUSTELLA 🆘 🔹 Vaikka olen lihava, ei se tarkoita, että haluaisin muuttaa vartaloani tietynlaiseksi. Kohtaan usein ihmisiä, jotka olettavat minun haluavan muokata kroppaani pienemmäksi, koska "kuka nyt haluaisi olla lihava!". 🔹 Lihavana oleminen ei ole maailman loppu. Lihavana oleminen ei estä minua toteuttamasta unelmiani. Kun tajusin, että minä kelpaan tällaisena, galaksit räjähtivät. Minun ei enää koskaan tarvitse pyrkiä näyttämään tietynlaiselta vain siksi, että "niin täytyy tehdä". Minun ei enää koskaan tarvitse pyrkiä miellyttämään muita olemassaolollani. Minun ei tarvitse pyytää olemustani anteeksi. Eikä tarvitse sinunkaan! 🔹 Meillä kaikilla on oikeus olla olemassa ja lupa näkyä juuri sellaisina, kuin olemme. 🔹 #vatsamielenosoitus #ulkonäkö #keho #kehollisuus #ulkonäköpaineet

A post shared by Tytti Shemeikka (@tyttishemeikka) on

Myönnän olleeni todella pimennossa siitä, miten lihavia kohdellaan tässä maailmassa. Vasta kehopositiivisuuden nousun myötä tämäkin epäkohta on tullut tutuksi. Ajattelin, että lihavuudesta pilkkaaminen on todellisuutta lähinnä kouluissa, joissa nyt voidaan kiusata ihan mistä tahansa asiasta. En käsittänyt, kuinka paljon lihava aikuinen saa arvostelua osakseen.

Katsoin eilen myös Jenny + -ohjelman tuoreimman tuotantokauden viimeisen jakson ja sen jälkeen muutaman muunkin. Vikassa jaksossa oli pätkä ensimmäisen kauden jaksosta, jossa Saara Sarvas haastattelee lihavuustutkija, sukupuolentutkija ja lehtori Hannele Harjusta. Harjunenkaan ei usko, että niin moni todella olisi huolissaan lihavan terveydestä, vaikka jotkut sinnikkäästi niin väittävät. Hän sanoo lihavuuden arvostelussa olevan kyse ennemminkin normin kaipuusta (halutaan ihmiset samaan muottiin).

Harjunen sanoo lihavuuden pelon olevan myös inhimillistä: lihavuudella on vahva stigma, eikä sitä haluta omalle kohdalle. ”Jokainen on potentiaalinen lihava”, hän muistuttaa. Kun kehopositiiviset glorifioivat lihavuutta, siitä tulee hyväksyttyä ja minäkin voin yhtäkkiä lipsahtaa lihavaksi ja sitten minuakin arvostellaan ja saan tappouhkauksia.

Onhan se pelottavaa. Ehkä voitaisiin kuitenkin lopettaa mieluummin ne tappouhkaukset ja arvostelu kuin ihmisten marginalisoimisen. Kehopositiivisuudessa kun ei ole kyse mistään lihavuuden glorifioimisesta vaan siitä, että jokaisella on oikeus olla onnellinen, tyytyväinen ja rauhassa arvostelulta (omalta ja muiden), oli kehon muoto mitä tahansa. Eikö tämä nyt voisi olla jo itsestään selvää? Kehopositiivisuudessa on kyse myös siitä, että ihmiset voisivat olla tässä yhteiskunnassa esillä laajemmalla skaalalla. Ettei esimerkiksi näyttelijä, juontaja, laulaja, malli tai naistenlehden kansi olisi aina samankokoinen, tiukkojen kauneusihanteiden mukainen ihminen. Ettei lihava(ksi puettu) ihminen olisi esimerkiksi baletissa naurunalainen, kömpelö ja halveksittu kuriositeetti.

Samaisessa Jenny + -jaksossa lihavuus- ja diabetestutkija Kirsi Pietiläinen muuten muistuttaa, että jos ylipainoon auttaisi arvostelu, kiusaaminen ja nimittely, maailmassa ei olisi yhtään ylipainoista. Voisimmeko siis jo uskoa, että kehonegatiivisuudella ei saada aikaan minkään valtakunnan kehitystä.

Muita sarjan jaksoja katsoessani surin myös lasten puolesta, joiden kerrottiin jo saaneen tuta tämän maailman sairaista ulkonäkö ja -painonormeista. Eräs kouluterveydenhoitaja oli ottanut asiakseen mainita teini-ikäiselle urheilijatytölle, että tällä on painoindeksin mukaan yksi kilo ylipainoa. Niinpä tyttö oli alkanut syödä vähemmän (liian vähän) ja pyörtyillä energiavajeesta. Jo tytön kuvasta saattoi päätellä, ettei hän ollut grammaakaan ylipainoinen, vaikka painoindeksi jotakin väittäisikin. Ja vaikka ylipainoa olisikin, kouluterveydenhoitajan pitäisi tietää, mitä painon kommentointi voi tehdä teini-ikäiselle tytölle. Ne kommentit voivat seurata ihmistä koko loppuelämän. Ihmisen itsetunto on äärimmäisen hauras ja toivoisin, että edes terveydenhuollon ammattilaiset käsittäisivät tämän.

Lasten ulkäköarvostelua ja painokommentointia kohtaan toleranssini on pyöreä nolla. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla kehorauha, mutta jos mihinkään muuhun ei pysty, niin ainakin lasten täytyy saada olla rauhassa arvostelulta.

Kopioin alle vielä Vaakakapinan kasvurauhan julistuksen. Vaatikaa tätä omille lapsillenne! Tämä maailma säästyisi aika monilta itsetunto-ongelmilta, syömishäiriöiltä ja tuskalta ylipäätään, jos edes lapset säästettäisiin kieroutuneilta kehovaatimuksiltamme.

#KASVURAUHA

1. Lapsella on oikeus nauttia elämästään juuri sellaisena kuin hän on

Lapsille ja nuorille pitää taata kasvurauha. Se tarkoittaa sitä, että lapsi saa olla lapsi ja nauttia elämästään juuri sellaisena kuin on.

2. Lapsen paino on aikuisten asia, ei lapsen

Jos lapsen elämäntavoissa tai painossa on jotain oikeasti huolestuttavaa, asiaa lähdetään korjaamaan aikuisten voimin. Lapsen ei pidä joutua kantamaan huolta ja vastuuta kehostaan tai elämäntavoistaan, koska hänellä on hyvin vähän mahdollisuutta oikeasti vaikuttaa niihin.

3. Lapsen keho on aina hieno, sitä ei pidä arvostella

Lapsen vartalon arvostelu ei ole vahingollista ainoastaan ylipainoisille lapsille, vaan aivan kaikille lapsille. Arviointi paitsi murentaa pulskemman lapsen itsetuntoa ja toimintakykyä, myös aiheuttaa lihavuuden pelkoa ja sen lieveilmiöitä normaalipainoisissa lapsissa.

4. Ollaan esimerkkinä lapselle, suhtaudutaan arvostavasti omaan kehoomme

Oma esimerkkisi vaikuttaa. Asenteesi vartaloihin ja syömiseen tarttuu, vaikka arvostelusi ei kohdistuisikaan omaan lapseesi. Ole esimerkki lapselle: epätäydellisyyttä syleilevä, mutta hyvään pyrkivä ja itseäsi arvostava. Mitä sinulla ei ole, et voi antaa eteenpäin. Oma kehosuhde välittyy sanoissa ja eleissä.

5. Puhutaan kaikenlaisista kehoista positiivisesti

Kehorauhan nimissä vältä myös naapurin Ritvan lihomisen päivittelyä ja missiehdokkaiden ruotimista telkkarin ääressä. Vaikka lapsen kehon jättäisi rauhaan, vahingollinen asenne välittyy siinä, miten aikuiset puhuvat vartaloista yleensä. Kehoista ei ylipäänsä tarvitsisi puhua niin paljon kuin nykyään puhutaan, mutta jos toisten kehoja pitää kommentoida, tehdään se arvostavasti.

6. Terve ruokasuhde ei sisällä lapsen palkitsemista tai rankaisemista ruualla

Ruualla palkitseminen vinouttaa sekä minuutta että suhtautumista ruokaan. Myös lohtusyöminen opitaan lapsena, joten auta lasta etsimään pahan mielen lepyttämiseen muita keinoja. Herkuttelu on vain herkuttelua, älä lataa sitä muilla merkityksillä tai ehdoilla.

Sain itsekin lapsuudessani osakseni arvostelua kehoni koosta. Muistan jokaisen lauta-kommentin ja palautteen poikamaisesta vartalostani. Kehorauha koskee itsestäänselvästi jokaista kehoa.

Rokotevastaiselle ei järkipuhe auta

Pohjanmaalta on kuulunut tässä viikon sisällä huolestuttavia uutisia, kun Luodon kunnassa todettiin tuhkarokkotapaus. Sairastunut lapsi on saattanut altistaa taudille toista sataa ihmistä. Tuhkarokkorokotteen kattavuuden pitäisi olla 95 prosenttia, jotta laumasuoja olisi kunnossa ja tauti pysyisi poissa. Kattavuus on kuitenkin Luodossa vain 75 prosenttia. Se on surullista, pelottavaa ja raivostuttavaakin.

Aiheen ympärillä käytävässä nettikeskustelussa ei näyttäisi välillä olevan järjen hiventä. Rokotteiden kannattajat (eli onneksi vielä suurin osa ihmisistä) penäävät vastuuta ja yrittävät takoa järkeä vastustajien päihin. Vastustajat taas heittävät keskusteluihin jotain aivan epämääräisiä ”tutkimuksia” ja kuvaajia, jotka ”todistavat” että poliolta voi suojautua syömällä valkosipulia tai mitä ikinä. Muiden esittämille, luotettaville ja vertaisarvioiduille oikeille tutkimuksille he eivät kuitenkaan korvaansa lotkauta. He tuntuvat luovan aivan oman todellisuutensa sellaisten väittämien varaan, jotka tukevat vain heidän omia vääristyneitä kuvitelmiaan. Vastustajien puheissa vilisee huolestuttavia ilmauksia, jotka viittaavat välillä paranoidisen ihmisen käyttämään kieleen. Puhutaan lääkefirmojen salaliitoista, korruptoituneista lääkäreistä, valtamedioiden propagandasta, tietoja pimittävistä tahoista ja jopa maailmanlopusta. THL on tietysti itsensä saatanan kätyri.

Ärsyttää myös tämän kuten muidenkin tulenarkojen aiheiden false balance -asetelmat. Kuvitellaan, että tässä nyt kaksi samanarvoista ääripäätä taistelee. Rokotteiden vastustaja ja kannattaja eivät kuitenkaan ole mitään tasavertaisia ”ääripäitä”. Toisen puolella on vuosikymmenten aikana tehty valtava tieteellinen tutkimusaineisto, toisen puolella tunteita, uskomuksia, pseudotiedettä, yksittäisiä kokemuksia ja välillä jopa ihan puhdasta vainoharhaa.

Rokotevastustus tuntuu välillä niin naurettavalta hörhöilyltä, että tekee väkisinkin mieli heittää keskusteluun itkunauruemojeja ja ivailevia meemejä.

Toisaalta ymmärrän tietysti, ettei irvailu ole kauhean rakentavaa. Vastustajillakin on jokin, ainakin omasta mielestään pätevä syynsä rokotteiden vastustamiseen. Kaiken lisäksi sekä kannattajilla että vastustajilla on sama tavoite, vaikka keinot ovat erilaiset. Kaikki haluavat pysyä terveinä ja pitää etenkin lapsensa terveinä.

Tässä asiassa on kuitenkin aika vaikea yrittää ymmärtää toisenlaisia ajatuksia. Omille ja muiden pro-rokoteihmisten suurille rokotetunteille on niillekin perusteensa. Minulle on sinänsä ihan sama, kittaako joku hopeavettä, kunhan ei altista vaaralliselle harrastukselleen muita. Rokottamattomat sen sijaan eivät vaaranna päätöksellään vain itseään ja omia lapsiaan vaan samalla kaikki muutkin ihmiset. Rokotteiden toimivuus vaatii laumasuojan. Ja esimerkiksi rokotettaan vasta odottavat pikkuvauvat ovat vaarassa, jos heidän ympärillään alkaa taas kuhista vaarallisia tauteja, joita rokottamattomat levittävät. En voi hyväksyä muiden, etenkään pikkulasten hengillä leikkivien ihmisten ajatuksia, tekoja ja tekemättä jättämisiä.

Uskon, että siinä vaiheessa, kun ihminen julistaa rokotteisiin liittyvistä salaliitoista ja rokotteita vastustavien lääkäreiden salamurhista, peli on menetetty. Järkipuhe ei enää auta. Ei auta kuin yrittää vaikuttaa muihin, jotka eivät ehkä ole vielä tehneet päätöstään. Tähän tiedottamiseen saatetaan tarvita jotakin muuta kuin asiallista faktatietoa. Tehy-lehdessä oli viime vuonna kiinnostava juttu siitä, kuinka rokotevastaisuus kumpuaa totuuden kriisistä: netissä nopeasti leviävät tunteisiin vetoavat tarinat koskettavat tietysti enemmän kuin vedenpitävä, kuivakka tutkimustieto. Ehkä tuhkarokosta vammautuneista ja kuolleista ihmisistä pitäisi myös alkaa jakaa niitä tunteisiin vetoavia tarnoita ja kuvia. Ehkä täytyy ottaa käyttöön rokotevastustajan omat lääkkeet eli ne pelottavat tarinat.

Ja jos alkaa näyttää siltä, että rokottamattomuus rupeaa riistäytymään käsistä, minäkin olen sitä mieltä, että jonkinlaisia pakotteita täytyy ottaa käyttöön. Opetusministerin väläyttämä rokotepakko lapsilisän saamiseksi olisi ainakin hyvä alku. Se viestittäisi samalla, että kyseessä on vakava asia, jota ei paineta villaisella.

Näin aion muuttaa elämäntapojani ilmastoystävällisemmiksi

Tämä postaus oli luonnoksissa jo ennen kuin pari lukijaa ehti tätä toivoa. Huomasin kuitenkin kirjoittavani tätä aika kieli poskessa, koska suoraan sanottuna hiukan jännitän. En ole täydellinen ja tiedän, että minua(kin) voisi osoitella sormella, kun puhutaan liiallisesta kuluttumisesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen vaikuttajan pitää ottaa edes jotain kantaa asiaan. Ja jokaisen ihmisen pitäisi tehdä edes joitain muutoksia elämässään.

Kenenkään ei pitäisi tuudittautua siihen, ettei yhden ihmisen panoksella ole mitään vaikutusta. Tai ettei Suomella tai suomalaisilla ole mitään merkitystä koko maailman mittakaavassa. On aika helppoa pestä kätensä asiasta ja siirtää inhottavat päätökset muiden tehtäviksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että päättäjiltä todellakin tarvitaan nyt jättimäisiä siirtoja – mutten siksi etten itse olisi valmis tekemään mitään muutoksia. Vaan siksi ettei luottoni suuriin maailman massoihin ole kauhean korkea.

Näitä juttuja olen itse miettinyt:

Vähennän lentämistä

Lentomatkustamisen päästöt ovat eittämättä yksi isoimmista asioista, joita jokaisen pitäisi omalla kohdallaan miettiä. En lennä mitenkään hirvittävän paljon, mutta petrattavaa on. Aion jatkossa kieltäytyä ainakin sellaisista työhön liittyvistä matkoista, jotka ovat selkeästi vain lentämistä lentämisen ilosta. Jos joku asia voidaan hoitaa Suomessa, en lähde tekemään sitä Tukholmaan. Bloggaajan työssä monia matkoja ei oikein voi perustella sillä, ettei työtä voi mitenkään hoitaa lentämättä paikasta toiseen. Kehottaisin muutenkin miettimään, eikö joitakin palavereja voi hoitaa skypen avulla. Onko lyhyet pyrähdykset palavereissa toisessa maassa todellakin välttämättömiä?

Mitä lomamatkoihin tulee olen tähänkin mennessä suosineet pääosin Eurooppaa ja tietysti suoria lentoja. Peruin hiljattain yhden suunnitelmissa olleen pidemmän lentomatkan reissun, koska en vain voinut perustella itselleni sitä, että minun täytyisi lentää nyt ja seuraavaksi huhtikuussa, jolloin olemme lähdössä perhelomalle. Myös perheloma suuntautuu todennäköisesti lähemmäksi kuin oli alun perin tarkoitus. Tämäkin siis mietittäväksi: harkitse, voisiko lentämistä edes vähentää jos nyt ei lopettaa kokonaan.

Olen myös miettinyt, että lomat voisivat olla lentomatkojen päässä pidempiä – ei siis lyhyitä pyrähdyksiä missään eikä viikon lomia kaukomailla. Tällaisia emme tosin ole tehneetkään.

Kotimaan matkailua haluaisin myös lisätä. Suomessa on paljon kiinnostavia paikkoja. En tiedä, miten saisin Jaakon koskaan junan kyydillä mihinkään, mutta aion yrittää. Loma Lapissa ja matkan taittaminen yöjunalla olisi aika hieno elämys.

Aion jatkossa maksaa myös kompensaatiot jokaisesta lentomatkastani.

Ajamme tulevaisuudessa sähköllä

Minulla ei ole omaa autoa ja se on kieltämättä vaikeuttanut silloin tällöin elämää aika paljon. Asumme kaukana töistämme ja lapsen hoitopaikasta, joten sumplimista ja venymistä on parin vuoden aikana tarvittu. Suunnittelin hankkivani leasing-hybridin, mutta yritän nyt sinnitellä niin kauan, että asumme kenties jälleen niin järkevästi, etten edes kaipaa autoa.

Jaakolla on auto ja hän on suunnitellut, että seuraava voisi jo kulkea sähköllä. Toinen hyvä vaihtoehto taitaa olla kaasu.

Syön ympäristöystävällisemmin

Olen ollut kala-kasvissyöjä jo kymmenen vuotta, mutta nyt haasteenani on vähentää maitotuotteita. Käytän eläineettisistä syistä vapaan lehmän maitotuotteita sekä luomumaito- ja munatuotteita, mutta ympäristön kannalta olisi tietysti tärkeintä syödä vegaanista ja lähituotettua ruokaa. Siinä on haastetta meille täällä Pohjolan perukoilla asuville. Tässäkin sama juttu: jos nyt et ala välittömästi omavaraiseksi vegaaniksi, tee edes pieniä muutoksia.

Myös ruokahävikin vähentämisessä meidän perheessä on petrattavaa!

Kulutan järkevämmin

Omat kulutustottumuksensa pitäisi aivan jokaisen ottaa syyniin viimeistään nyt. Olen miettinyt omiani jo ennen ilmastoraporttia, mutta herättihän tuo maailmaa ravistellut raportti siltikin. Olen jo pitkään ostanut lähes kaikki lapsen vaatteet käytettyinä mutta omissa ostoksissani ei ole ollut kehumista. Myönnän todellakin, että olen ostanut aivan liikaa turhuuksia ja tukenut kertakäyttökulttuuria. Otan opikseni ja teen jatkossa parempia valintoja. Yritän hankkia yhä enemmän 2nd handina ja ostaa laadukkaampaa.

Kyllä ne rahansa saa kulutettua muuhunkin kuin tavaraan, jos tekee mieli tuhlailla. Mietin esimerkiksi, että alan harrastaa enemmän kulttuuria ja käydä enemmän hieronnassa. Seuraavaksi kun mietin, etten raaski mennä vaikka sinne hierontaan, muistan että vähennän/olen vähentänyt kuluttamista muuten, joten voin aivan hyvin törsätä palveluihin, jotka eivät kuluta luonnonvaroja ainakaan samalla tavalla.

Joulu on ahdistanut jo pitkään ja ahdistaa taaskin. En jaksa sitä, että uutta tavaraa ostetaan vain ostamisen ja lahjomisen ilosta. Voisiko joulunakin ostaa käytettyä? Voisiko ostaa mieluummin palveluita (lahjakortilla) kuin ainaista roinaa, jota jokaisella on jo tarpeeksi ja liikaakin? Onko lapsille pakko tyrkyttää tuhatta pakettia, joista paljastuu muoviruojua, joilla leikitään pari päivää? Kaikista parasta olisi lahjoittaa joululahjarahoja hyväntekeväisyyteen.

Kierrätän tehokkaammin

Olen aina kierrättänyt, mutta edelleen voisin olla tarkempi. Kompostia meillä ei esimerkiksi ole ollenkaan, mutta viimeistään siihen toivottavasti loppuelämän kotiin sellainen pitää tietysti saada. Muovin kierrätys on edelleen vähän nihkeää, koska lähin muovinkierrätyspisteemme on vähän tylsässä paikassa, automatkan päässä. Toki kierrätämme tunnollisesti muovin, mutta tuntuu vähän hassulta ajaa autolla kierrättämään. Yritämme kuitenkin jemmata kaikkia kierrätettäviä jätteitä mahdollisimman pitkään terassilla olevassa säilytyspenkissä ja viedä sitten isomman satsin kerralla, vaikka kauppareissulla.

Myös kosmetiikkapakkausten kierrättämisessä minulla on petrattavaa. Onneksi sisko laati kattavan ohjepostauksen siitä, miten se tapahtuu.

Käytän sähköä fiksummin

Vaihdoimme jo sähkön ekosähköön ja käänsimme talon lämmitystä pienemmälle. Saunomme aika paljon ja käytämme kuivausrumpua, joten säästettävää on. Jaakolla on paha tapa jättää valoja päälle ja minä kuljen hänen kannoillaan napsuttamassa valoja pois. Viihdyn muutenkin kotona ollessa vähässä valaistuksessa, kun taas Jaakko tarvitsee telkkarinkatseluunkin kaikki kodin valot.

Kasvatan tiedostavasti

Olen toki tehnyt jo valtavan hiilijalanjäljen synnyttämällä maailmaan yhden kuluttajan lisää, joten vähintä mitä voin tehdä, on kasvattaa hänestä ilmastotiedostava ihminen. Se tietysti onnistuu parhaiten näyttämällä hyvää esimerkkiä.

Äänestän Vihreitä!

Koen, että tämä on yksi tärkeimmistä asioista, mitä yksi ihminen voi ilmaston hyväksi tehdä. Äänestää päättäjiksi ihmisiä, joilla on arvot kohdillaan. Yksittäinen ihminen voi ja hänen pitää tehdä pieniä ilmastoystävällisiä valintoja mutta suuriin linjoihin hän ei voi vaikuttaa muuten kuin äänestämällä oikea ihminen tekemään päätöksiä hänen puolestaan. Toivon koko sydämestäni, että Vihreät ovat ensi vuonna hallituksessa. Tämänhetkinen hallitus on aivan kaiken, eikä vähiten ympäristön, kannalta täysi katastrofi.

KUVA MINUSTA CAMILLA BLOOM