Tietoa mainostajalle ›

Oma koti ihan tylsä

Kääk, pahoittelut radiohiljaisuudesta, mutta olen nyt laittanut kotia kuntoon pää kolmantena jalkana muutaman päivän, sillä huomenna avaan ovemme erään lehden toimittajalle ja kuvaajalle. Jännä muuten, miten sitä näkeekin oman kotinsa eri silmin, kun alkaa miettiä, miltä se näyttää lehden sivuilla. Ihan tylsä tämä meidän sisustus on, ei täällä mitään nähtävää ole, tuokin kohta repsottaa, vitsit että meillä on liikaa tavaraa… kotia katsoo myös ennen kuulumattoman kriittisin silmin, mitä tulee kaiken maailman sotkuihin, joita ei aiemmin ole edes huomannut. Aloin vielä tässä viime töikseni iltasella pestä ikkunoita, phuuh!

Palataan siis taas viikonloppuna, kun arki normalisoituu! Pus!

Kolme hyvää

Olen bongannut tämän 3 x hyvä -haasteen monista blogeista ja päätin itsekin sen tehdä odottamatta, että joku haastaa.

3 hyvää asiaa päivissäni

Lapsen jutut ja vitsit. On ihanaa, että kaksi- ja puolivuotiaan kanssa voi jo jonkin verran keskustella. Hän kertoilee, mitä päivän aikana on tapahtunut. Ja vitsailee, pelleilee ja juksaa ihan koko ajan. Hänellä on oma elämänsä, josta me vanhemmat emme täysin tiedä. Hän on esimerkiksi jutellut nyt pitkään yöleikistä, jota hän leikkii hoitokaverinsa kanssa. Perhepäivähoitajamme lähetti sitten videon tästä yöleikistä ja saimme käsityksen, mistä on kysymys. Ja kyseessä on siis leikki, jossa nämä kaksi kaverusta ikään kuin nukkuvat. Koska on leikisti yö. Tyttö on myös innostunut kuvaamaan järkkärillä ja olemme päässeet ihastelemaan hänen ottamiaan hienoja kuvia, joista pari esimerkkiä alla 🙂

Palaute. Tällä hetkellä parasta työrintamallani on ihana palaute, jota saan kirjastani. On loputtoman kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea, mitä muut ova mieltä kirjastani ja millaisia ajatuksia se on heissä herättänyt. Rakkautta & Mamarkiaa -blogin Mari sanoi hiljattain kirjasta muun muassa näin: Hullu kuin äidiksi tullut antaa vertaistukea ja ymmärrystä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta myös äitiyden tuomiin mullistuksiin. Kirja on kaikille, huolimatta sukupuolesta, tai siitä onko synnyttänyt. Se tuo vaietut asiat päivänvaloon ja tekee niistä aivan tavallisia. Niin, että me muut äidit nyt nyökyttelemme, kuinka kirjan tekstit olisivat voineet olla omasta kynästä, vaikka olemme olleet hiljaa tähän asti.

Valeäidin Hanne taas kirjoitti: [Kirjassa] Irene kuvaili omaa matkaansa synnytysmasennuksen ja -ahdistuksen kanssa ja tunnistin itseni hurjan monessa kohdassa. Miten paljon helpompaa kaikki olisikaan voinut olla, jos olisin silloin tajunnut ettei ole normaalia asetella pöydälle hiuspampulaansa oikeaan asentoon huomista päivää varten. Pampulan paikka oli viiimeisenä tavarajonossa, jossa oli myös päivän vaatteet, kello ja kaikki muutkin tarvikkeet jotta onnistuisin saamaan vauvan ensimmäiseen neuvolaan yhdeksältä aamulla.

Hallitsin tavaroita, jotta hallitsisin tilanteen.

Kirjaa lukiessa muistin että on rankkaa olla vähän hullu. Muistin myös, ettei vauvat ole ihan minun juttuni. Pärjään siinä ajassa, mutta siihen liittyy myös paljon vaikeaa siedettävää. Sitä en vielä osaa sanoa johtuiko vaikeudet vain synnytysmasennuksesta vai onko tämä minun hallinnan tarpeeni joka tapauksessa haaste vauva-ajalle.

Koti kuntoon -projekti. Emme olisi ehkä koskaan saaneet esimerkiksi olohuoneen kattovalaisimia paikoilleen, ellei meille olisi tulossa eräs lehti kuvaamaan. Nyt on sitten pikatahdilla laitettu kaikki ne ikuisuusprojektit pakettiin, jotka ovat roikkuneet jo vuoden. Mikään ei ole niin tehokas motivaattori kevätsiivoukselle ja muulle paikkojen kuntoon panemiselle kuin lehtikuvaukset!

3 hyvää asiaa minussa

Empaattisuus. Koen, että osaan yleensä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää sellaisiakin keloja, joita omissa ajatuksissani ei ole. Tähän ainakin pyrin. Jos huomaan, että paheksun ja tuomitsen jonkun ajatuksia, tekoja ja tai mielipiteitä, ainakin yritän miettiä, mitä niiden taustalla voi olla.

Luotettavuus. Olen kiltti, välillä liiankin. Jos lupaan jotakin, täytyy tapahtua aika isoja, etten pitäisi lupaustani. Toisinaan olen vähän hajamielinen, mutten ainakaan tarkoita pahaa, vaikka joskus unohtelenkin asioita. Pidän visusti salaisuudet ja olen tunnollinen työssäni.

Avuliaisuus. Minulla on aika vahva tarve auttaa muita. Joudun välillä taistelemaan itseni kanssa, että onnistuisin joskus sanomaan myös ei. Perhettä ja ystäviä täytyy minusta kuitenkin auttaa mahdollisuuksien mukaan. Vaikka se olikin pois omasta ajasta. Auttamisesta tulee itsellekin hyvä mieli.

3 hyvää asiaa elämässäni

Rakkaus. Tärkein kaikista tietysti: rakkaus, jota saan tuntea omia ihmisiäni kohtaan ja jota saan heiltä. Pakahduttava rakkaus omaa lasta kohtaan tekee jokaisesta päivästä paremman. Vaikka päivä olisi ollut hirveä ja jopa se pieni rakkauden hedelmäkin aivan kauhea uhmahirviö, sydän sulaa joka kerta kun käyn ennen nukkumaan menoa katsomassa häntä yöunilleen sammuneena. Perhe ja ystävät. Ne ovat ne tärkeimmät ja parhaimmat.

Seesteinen arki. Minulle tosi tärkeä arvo on helppo arki. Että asiat sujuvat omalla painollaan, parisuhde voi hyvin, ehdin näkemään rakkaita ystäviä, ei tarvitse stressata rahasta ja asiat ovat kaikin puolin mallillaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei arjen eteen tarvitse ponnistella liikaa.

Työ. On hienoa, että on ylipäänsä työ, mutta aivan tähtitieteellisen hienoa on, että saa tehdä työtä, mistä todella nauttii. Minulla on tietyllä tavalla hankala mutta kuitenkin positiivinen ongelma, että töitä on vähän liikaa, mutta yritän saada tähän muutoksen.

 

 

3 hyvää asiaa tänä vuonna

Matkat! Ehdottomasti matkat. Ensimmäinen on jo takana, pikainen pyrähdyksemme Pariisissa. Keväällä olemme lähdössä kavereiden kanssa johonkin kaupunkikohteeseen Eurooppaan. Toukokuussa on luvassa vielä paljon odotettu perhematka Kosille. Haaveilen myös, että pääsisimme käymään ystäväperheen luona Shanghaissa, mutta ajankohdasta ei ole vielä ollut puhetta.

Järkevämpi ajankäyttö. Minulla on meneillään aika laajan elämäntapamuutos, johon kuuluu myös ajankäytön parempi hallinta, työnarkomaniasta vieroittuminen ja arki, jossa olisi paljon enemmän vapaa-aikaa. Tässä muutoksen opettelussa isona apuna on ollut Anna Perhon valmennus ja hänen uusin kirjansa. Kaikista tärkeimmät oivallukset ovat olleet: suunnittele ajankäyttösi ja tee asioita, jotka edistävät arvojasi.

Terveellisemmät elämäntavat. Tämä liittyy myös elämäntapamuutokseeni. Sain tähän massiivisen buustin Anna Perhon valmennuksesta. Tämä liittyy tuohon tee asioita, jotka edistävät arvojani. Terveys on minulle elämässä aika jättimäinen arvo. Olenko viime vuonna tehnyt mitään, mikä edistäisi terveyttäni? En. En ole syönyt terveellisesti, en ole liikkunut, en ole saanut aikaiseksi hakeutua psykoterapiaan, en ole vieläkään hoitanut selkääni kuntoon. Voisi siis sanoa, että olen käyttäytynyt ja ajatellut todella idioottimaisesti. Tähän niin tulee muutos tänä vuonna.

3 hyvää asiaa blogissani

Apu. Kun mietin, miksi haluan pitää blogiani, suurin syy on nykyisin se, että haluan auttaa ihmisiä. Vaikka blogissani on myös paljon kevyttä höttöä, joka toivottavasti viihdyttää, tärkeintä on, että blogini on alusta, joka toimii toivottavasti vertaistukena muille ruuhkavuosissa rämpiville äideille. Toivon että blogini, kuten kirjani, ovat sellaisia, että niitä lukiessa tajuaa, että kaikki muutkin äidit ovat yhtä epätäydellisiä kuin itse. Haluan  muistuttaa siitä, että äidit eivät ole pelkästään äitejä vaan myös ennen kaikkia naisia omine haaveineen, tarpeineen ja intohimoineen.

Lukijat. Ilman teitä blogiani ei olisi. Olen myös aina ollut hirveän kiitollinen siitä, millaisia te olette. Olette fiksuja aikuisia ja teillä on mielenkiintoisia kokemuksia ja ajatuksia.

Luovuuden alusta. Elämäni olisi aikaa tyhjää ilman tätä blogia. Minulla on pakko olla jonkinlainen alusta, jonne tuutata näitä sanoja, joita vain pursuaa mielestäni päivästä toiseen. Parasta on, että täällä saan toteuttaa myös toista intohimoani: valokuvaamista. Välillä sanavarannot ehtyvät, mutta kuvia kohtaan kokemani intohimo ei sammu varmaankaan koskaan.

 

Kuka minä olen

Jee, aamu alkoi kivoilla uutisilla: Mutsie on valittu Suomen Blogimedian kuukauden blogiksi! Mietiskelin, että nimitys saattaa tuoda blogiini uusia lukijoita, joten voisin vähän ystäväkirjatyylisesti kertoilla, kuka oikein olen. Nämä ovat kenties tuttuja juttuja teille, jotka olette lukeneet pidempään blogiani, mutta infoksi uusille!

Kuka ja mistä: Olen Irene Naakka, 32-vee. Olen syntyperäinen harjavaltalainen, pääkaupunkiseudulla olen asunut pian 13 vuotta. Muutin tänne opiskelemaan ja viime vuonna siirryin Helsingistä Vantaalle asumaan. Luulen, ettei meistä oikein vantaalaisia saa ja muutamme jossakin vaiheessa takaisin pääkaupunkiin.

Perhe: Perheeseeni kuuluu aviomies Jaakko, 2,5-vuotias tytär ja 10-vuotias rescue-koira Dino. Läheisiä myös äiti miehineen, sisko poikaystävineen ja Jaakon vanhemmat.

Pika-CV: Olen filosofian maisteri, pääaine suomen kieli. Toimittajan töitä olen tehnyt jo 14 vuotta, ensin lähinnä friikkuna ja nyt kohta jo 8 vuotta Iltalehdessä. Bloggaajana olen kirjoitellut jo 10 vuotta ja sittemmin minusta on tullut myös kirjailija. Esikoiskirjani Hullu kuin äidiksi tullut on myynnissä just nyt! Varmaankin minua voisi siis kutsua kirjoittamisen sekatyöläiseksi.

Mikä minusta tulee isona: Toivottavasti (tuottelias) kirjailija.

Motto: The price of greatness is responsibility. – Winston Churchill

Miten kuvailen itseäni: Herkkä, rakastava, empaattinen, boheemi, vihainen feministi

Miten muut kuvailevat minua: No Jaakko ainakin näin: ”Tulivuori: uinuu normaalisti ylvään rauhallisena, mutta räjähtäessään saa juosta karkuun henkensä kaupalla. Tosin tulivuoret purkautuu vain kerran sataan vuoteen. Oot poikkeuksellisen aktiivinen.”

Harrastukset: Harrastukset ovat vähän jääneet bloggaamisen muututtua työksi. Eniten nautin valokuvaamisesta ja sisustamisesta, vaikka nekin liittyvät usein vahvasti työhön. Tykkään myös lukea, meikata ja pelata tennistä/racket ballia. Ja haaveilla matkoista ja suunnitella niitä.

Rakastan: Lastani, Jaakkoa, perhettä, kotia, eläimiä ja luontoa, matkustamista, helppoa arkea ja kaikkea kaunista.

Vihaan: Suvaitsemattomuutta, sovinismia, seksismiä, empatiakyvyttömyyttä, kantaa ottamattomuutta, rasismia, välinpitämättömyyttä, pelkuruutta, itsekkyyttä, lihansyöntiä ja hämähäkkejä.

Ihailen: Rohkeita, älykkäitä feministejä, kunnianhimoisia ja aikaansaavia tyyppejä, ihmisiä, jotka auttavat muita ja (moni)lahjakkaita ihmisiä kuten Antti Holmaa.

Lempiruoka ja juoma: Sushi ja olut!

Bravuurini keittiössä: Soijamakaronilaatikko ja erilaiset salaatit.

Lempielokuva: Ikisuosikki on Brokeback Mountain. Minusta on iän myötä tullut niin herkkis, etten oikein katso edes mitään kunnollisia elokuvia, koska ne aiheuttavat vähän liiankin suuria ja ahdistavia tunnereaktioita.

Lempikirja: Luen yleensä dekkareita (parhaimpia Liza Marklundin, Jo Nesbon ja Stieg Larssonin sarjat) mutta mieleenpainuvimpia muiden muassa Riikka Pulkkisen Raja.

Lempisarja: Moderni perhe! Ehdottomasti. Mutta rakastan katsella sarjoja ja lemppareita on paljon. Top vitosessa myös Girls, Big Little Lies, Sinkkuelämää ja Good Wife.

Lempimusiikki ja -biisi: Jazz ja Dave Brubeckin Take Five.

Salainen paheeni: Somestalkkaus ja juoruilu.