Tietoa mainostajalle ›

”Sota maassa, pimennetyt ikkunat…”

Hyvää 100-vuotispäivää, Suomi!

Juuri tänään haluan jakaa uudelleen reilu vuosi sitten julkaisemani tekstin, joka sisälsi katkelmia oman isäni vauvakirjasta, jota mummuni kirjoitti:

Pienokaisen Elämänkulku, kirjoittanut Aili Naakka pojastaan Anssista, joka syntyi helmikuussa 1938. Anssin Antero-isä menehtyi öljytynnyrin räjähdyksessä kesäkuussa 1938.

 

Joulu 1938. Ensimmäinen joulu. Ihmeellistä on elämä. Viime jouluna oli minulla iso rakas Antti ja tänä jouluna pieni rakas Anssi. Ja siihen väliin mahtuu suurinta onnea ja suurinta surua, mitä ihmisen osalle voi täällä tulla.

Paljon ei Anssi-poju joulusta ymmärtänyt ja joululahjat olivat peloittavia etupäässä. Kulkeva ja suriseva auto oli oikein kauhistus ja vinkuva koira ja kukko kumista tehtyinä ajoivat myös miehen pakosalle. Torvea ja pilliä hän ei osannut puhaltaa eikä uudesta puvusta ja hienosta pyjamaksesta ymmärtänyt yhtään mitään. Paras lahja oli puinen kuorma-auto, jossa oli paperinen numerotaulu ja parasta siinä oli juuri tuo paperipalanen, jolla hän kovin leikki sovittamalla sitä tavarakoriin ja sitten taas ottaen pois.

Lokakuu 1939. Hiukset leikattu oikeaksi poikatukaksi. Ei sentään itkenyt, vaikka ensin aikoi, kun parturia pelkäsi. Kengät n:ro 26. Kuukauden alussa Suomen miehet kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin, sillä Venäjä uhkaa. Yleinen pimennys, ei mistään saa valo pilkahtaa.

Marraskuu 1939. Arvo-setä on Porissa kertausharjoituksissa ja käy aina pyhisin kotona. Opettanut Anssille muutamia kirjaimia alkaen S:stä, joka on hänen hihassaan ja sitten he yhdessä tupakoivat ja puhaltavat ”läpiä” eli savurenkaita. Ensin puhaltaa setä oikeita renkaita ja Anssi hajottaa kädellään ja sitten Anssi saa pakettinappulan ja tuhkakupin ja vuorostaan puhaltaa huulet trötössä ja sedän täytyy hajottaa ja välillä aina pienellä sormella kopistetaan tuhka astiaan aivan kuin setäkin. Toimitus on hyvin tärkeä.

Anteron nimipäivä on surun päivä, sillä silloin ryssä hyökkäsi Suomeen. Kestämmekö epätasaisessa taistelussa? Jos emme kestä, niin milloinkaan et lue tätä kirjaa.

Joulukuu 1939. Ensimmäisenä päivänä tuli Helsingistä pommitusta paennut rva Tehalenko meille ja oli ensimmäinen ilmahälytys. Hätäsignaalit olivat peloittavia kuulla. Emme toimertuneet lähtemään mihinkään suojaan, varsinkin kun Anssi nukkui päiväuntaan. Joulukuun puolivälissä lähti Arvo-setä Porista Sallan rintamalle pohjoiseen. Ei kukaan laita joululahjoja muille kuin sotilaille rintamalle. Leivotaan nelikulmaisia leipiä ja kudotaan ja neulotaan kaikki sotilaillemme. Ensin alussa menimme kaikki kellariin, kun tuli ilmahälytys, mutta muutaman kerran jälkeen vietiin sinne vain pieni Anssi ja hän tottui siihen touhuun niin, että istui yksinkin kellarissa kun vain välillä käytiin katsomassa. ”Iimahälytyt, iimahälytyt” huutaa Anssi, kun torvet ja pillit alkavat soida ja sitten ”Motoppi” (Molotov) tulee, pommi puttoo päähän, tattuu (sattuu). Mutta se leikki on vain hauskaa hänen mielestään. Anssi alkaa puhua lauseita.

Joulu 1939. Sota maassa, pimennetyt ikkunat, ei edes joulukuusen kynttilöitä ollut lupa sytyttää, ettei sitten vahingossa jäisi palamaan, jos tulisi ilma-hälytys. Joululahjoja vain Anssille. Irja-täti sotasairaalassa Helsingissä, Arvo-setä taisteli Sallan rintamalla. Joulupäivänä ankara pakkanen. Hevosella mentiin Kariselle lentohälytystä pakoon, kun huhu kulki, että on paljon koneita tulossa ja vielä kaasuakin. Ei mitään kuitenkaan kuultu eikä nähty.

Tammikuu 1940. Ensimmäisenä päivänä kaatui Arvo-setä Sallan rintamalla, lähemmin Joutsijärvellä, vaikka tiedon saimme vasta kymmenentenä päivänä. Edellisenä yönä hän kirjoitti kirjeen, joka saapui myöskin kymmenentenä päivänä ja siinä kysyy, että vieläkö Anssi mahtaa muistaa setää.

Maaliskuu 1940. 13. päivä rauha ja raskaan surun päivä. Vielä raskaampi päivä kun oli sodan syttyminen. Ihmiset täälläkin olivat surusta hiljaisina, mitä sitten karjalaiset. Rauha tuli ihan odottamatta, ei edes huhua kulkenut edeltä. Tuntui kummalliselta, kun ei ollut ilmahälytyksiä, joita välistä oli viisikin kertaa päivässä. Harjavalta säästyi pommituksilta. Kiukainen oli lähin paikka, jota pommitettiin. Kerran koneet pudottivat lentolehtisiä meidän talon lähettyville ja toisen kerran kaksi pommikonetta tulivat, mutta kääntyivät tästä takaisin. Kova ääni niissä oli.

Lahjoita lapselle parempi elämä #veronkiertopäivänä

Huomenna ne tulevat, veronpalautukset. Niitä jaetaan yhteensä 2,6 miljardia euroa – keskimäärin 720 euroa henkilöä kohden. Minäkin saan aika reilun palautuksen ja olen siitä taas innoissani, vaikka joku aina muistuttaakin, että olen vain huono verosuunnittelija.

Kun me onnekkaat juhlimme ”ylimääräisellä” rahalla, joka kymmenes suomalaislapsi on lastensuojelun piirissä. 100 000 lasta. Siksi SOS-Lapsikylä toteuttaa tänään ja huomenna #veronkiertopäivä-kampanjan, jonka tavoitteena on saada suomalaiset antamaan osan veronpalautuksestaan hyväntekeväisyyteen.

Pienelläkin lahjoituksella on väliä.

100 € turvallinen syli

50 € mahdollisuus harrastaa

30 € viikonloppu ilman pelkoa

10 € turvallinen leikkihetki

Big Little Lies, Paula Vesala ja muut viikon parhaat

Paras sarja

  

Olen usein hiukan myöhäisherännäinen sarjojen suhteen, mutta koska sain katsottua Modernin perheen kolmatta kertaa ympäri, aloin etsiskellä uutta seurattavaa. Muistin että Big Little Liesista on puhuttu niin paljon, että päätin katsoa, onko sarja minua varten. Ja se todellakin oli! Ihanaa, että kerrankin sarja onnistuu todellakin koskettamaan ihan sydänjuuria myöden. Olo oli hirveän tyhjä, kun sain koko minisarjan katsottua, vaikka siinä olikin vain seitsemän jaksoa. Tunnekokemus oli jokaisessa jaksossa niin vaikuttava, että oli kuin näiden naisten tunteet olisi oikeasti koko ajan tuntenut itsekin. Etenkin Celesten pelon, Janen epätoivon ja Madelinen äitiyden huolet. Ja loppu oli niin hieno. Katso tämä NYT, ellet ole vielä katsonut.

Paras palaute

Vitsit, miten sydän pomppasi kurkkuun kun kaverini tägäsi minut tuohon Paula Vesalan päivitykseen. Hän oli siis jakanut artistisivuillaan minun Iltalehden Ilonaan kirjoittamani näkökulman sukupuolisensitiivisyydestä. Olin todella otettu, että hän jakoi kirjoitukseni ja vielä juuri artistisivuillaan, missä hänellä on yli 50 000 seuraajaa. Ihan kyyneleet tulivat silmiin, kun ihailemani ihminen kertoi, että oli pitänyt tekstistäni. Puhumattakaan siitä, että hän jakoi noin suurelle joukolle aiheen, joka on minun sydäntäni lähellä. Oma sähköpostini sen sijaan ei ole näiden kannanottojeni jälkeen ihan kauheaan mieltä ylentävää selattavaa 😀 Harvemmin nimittäin lähetetään positiivista lukijapalautetta, vaan sama sovinistijengi on kyseenalaistamassa naistoimittajien älykkyyttä, ammattitaitoa, miesten heitä kohtaan tuntemaa halukkuutta ja näin päin pois. Ei onneksi ihan hirveästi jaksa hetkauttaa.

Paras reissu

No ihan kuin muita reissuja olisi edes ollut 😀 Olimme tiistaina Tukholmassa tutustumassa Gigi Hadidin Maybelline-mallistoon. Saatiin Ruotsi-bloggaajien kanssa meikit ja kuvaukset huippumalliteemalla. Päivä meni ihan supernopeasti, vaikka siihen kuuluikin odottelua lentokentillä ja muualla, sillä meillä oli niin huippujengi koolla. Alexaa olen tavannut aiemmin vain ihan ohimennen, mutta nyt oltiin koko päivä yhdessä: siinä on muuten ihan supersydämellinen ja kiinnostava tyyppi. Alexalla on aina monta rautaa tulessa ja hänen projektejaan on mielenkiintoista seurata. Suomesta meitä lähti reissuun myös tubettaja Elisa Malik, jota en ole aiemmin tavannut. Onneksi tavattiin, sillä hänkin on mielettömän kiva tyyppi ja ilmiselvästi nouseva Tube-talentti. Tube on minulle tosi vieras paikka vielä ja olikin kiinnostava kuunnella, kun Elisa kertoi siitä maailmasta enemmän. Ruotsin puolella treffattiin myös Linda ja Natalia ja kuten sanoin: päivä oli huikea!

Paras saavutus 

Kirjani menee painoon ihan näillä hetkillä! En voisi olla helpottuneempi, sillä kirjan kirjoittaminen ei ole henkisesti ihan sitä helpointa työtä. Alkuun liittyy niin paljon epävarmuutta ja loppuun hermoja raastavaa, kirjaimellista pilkunviilausta. On oikeasti todella helpottavaa lähettää tekele painoon ja alkaa odotella valmista kirjaa.