Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hykerryttävä blogi, symppis sarjauutuus ja muut viime aikojen parhaat

Paras ruoka

Ruoka jolta kukaan somea selaava ei ole voinut välttyä! Tuntuu, että tätä tekee nyt ihan jokainen. No onhan se uunifetapasta vain ihan ässä! Todella helppo, simppeli mutta kuitenkin herkullinen. Tätä on nyt väännetty jo muutamasti ja aina vain maistuu. Ihanaa, että saatiin yksi lisäruoka todella suppeaan arkisapuskarepertoaariin. Tätä voi jatkossa tehdä aina, kun ei keksi, mitä syötäisiin. Pitäisi muuten kokeilla myös vegaanifetalla. Alkuperäinen ohje löytyy Liemessä-blogista.

Paras blogi

Aika huippua, että Antti Holma tuli meidän blogitalliin uudella Harpunsoittajan vaimo -blogillaan! Olen Holma-fani ja kulutan kaikkia hänen kanaviaan: katsoin säntillisesti hänen IG-livensä, kuuntelen podcastia, luen kirjat ja haluan pysyä kärryillä kaikesta, mitä hän tekee. Huumorini menee niin täsmällisesti yksiin hänen juttujensa kanssa, etten halua jäädä mistään paitsi. Ihan mahtavaa, että hänellä blogi ja vielä meillä!

Paras dokkari

Tältäkään hypetykseltä ei ole voinut välttyä, jos somea selailee yhtään ahkerammin. Nimittäin Netflix-dokkari surullisenkuuluisasta Fyre Festivaalista. Muistan uutiset peruuntuneesta luksusfestarista, mutten kiinnittänyt siihen aikanaan sen kummempaa huomiota. Katsoin kuitenkin dokkarin siskon suosituksesta, ja se sai kyllä leuan loksahtamaan auki. Hommahan meni sen verran pahasti pieleen, että festarin puuhamies Billy McFarland tuomittiin törkeästä petoksesta vankeuteen. Kannattaa katsoa, vaikkei mitkään luksusfestarit aiheena kiinnostaisi. Dokkari on tehty todella taiten ja saa takuulla jokaisen pohtimaan, että miten ihmeessä moinen sekoilu on ollut mahdollista!

Paras sarja

En muista, mistä keksin alkaa seurata This Is Us -jenkkisarjaa, mutta onneksi aloin! Sarja on juuri sitä, mitä kaipaan iltoihini just nyt. En halua spoilata mitään, joten tyydyn vain sanomaan, että jos laadukas perhedraama kiinnostaa, katso tätä. Ekan jakson lopussa on mahtava yllätysmomentti, josta koko sarjan juju itse asiassa paljastuu. Sarjaa voi katsoa Ruudusta, sinne tulee aina torstaisin kaksi uutta jaksoa.

Paras kokemus

Kävin keskiviikkona ensimmäistä kertaa syyhygienistillä ja kokemus oli yllättävän kiva! Olen käynyt aina ennen kerran vuodessa hammaslääkärillä, mutta lääkärini sanoi, että voisin käydä vain parin vuoden välein, koska en saa reikiä. Hammaskivi täytyy kuitenkin poistaa, joten siksi suuhygienistin pakeilla käynti voisi tulla kyseeseen. Päätin siis skipata tänä vuonna lääkärin ja varasin hygienistin ajan Bulevardin Oralilta. Minulla on ollut lievä hammaslääkäripelko, mutta jostain syystä en osannut jännittää suuhygienistiä. Hampaat putsattiin aivan viimeisen päälle enkä joutunut makaamaan penkillä jännittyneenä kuin viulunkieli, olen siis todella tyytyväinen.

5 random-asiaa minusta

Huono kielipää

Osaan suomen kieltä tavanomaista paremmin, mutta samaa ei todellakaan voi sanoa muista kuin äidinkielestäni. Olen opiskellut englantia kolmosluokasta lähtien, saksaa vitosluokasta, ruotsia seiskaluokasta ja ranskaa kasiluokasta. Yliopistossa luin hiukan viroa. Näistä ainoastaan englantia olen käyttänyt kouluaikojen jälkeen, joten se on ainut vieras kieli, jonka hanskaan jotenkuten.

Englanti ja ruotsi sujuivat koulussa kasin, ysin arvoisesti, saksa ja ranska huonommin. Olin ihan ok pänttäämään aineita koulussa, mutta kielitaitoni oli vain ulkoa opettelun tulosta. Unohdin kaiken oppimani välittömästi koulujen jälkeen. En osaa lukea simppeleimpiäkään tekstejä esimerkiksi ruotsiksi tai saksaksi. Puhumattakaan puhumisesta.

Olen hävettävän huono myös englannissa. Tämä on itse asiassa melko kova paikka minulle maailmassa, jossa monet suomalaisetkin tuntuvat puhuvan englantia kuin natiivit. Tuo kieli sentään sujuu, koska luen ja kuulen sitä päivittäin. Käänsin aiemmassa työssäni joka päivä monta juttua englannista suomeen, mutten silti voi sanoa käyttäväni kieltä sujuvasti. Voin tehdä haastatteluja englanniksi, mutta sellainen rento small talk on aika painajaismaista ujolle luonteelleni. Pelkään virheitä niin paljon, etten halua sanoa mitään, ellen ole varma, että kielioppi on oikein. Tyhmää, tiedetään. Tähän auttaisi ainoastaan harjoitus, jota en saa tarpeeksi usein.

Banaanitutkimukset

Tutkin ostamani banaanit hyvin tarkkaan, ennen niiden ostoskoriin laskemista. Pelkään kuollakseni hämähäkkejä ja kaikenlaiset ”banaanikontista löytyi jättihämähäkki” -uutiset ovat porautuneet verkkokalvoilleni.

En käytä koskaan stringejä

Näin yhtenä päivänä salilla erään naisen treenitrikoiden alta string-mallisten alushousujen rajat ja järkytyin, vaikka toki tiesin että jotkut hullut käyttävät stringejä urheillessa! Miksi, miksi joku haluaa treenata inhottavan narun raastaessa pyllyä?!? Pelätäänkö normaalien alkkareiden reunojen näkymistä trikoiden alta niin paljon, että ollaan valmiita kärvistelemään naru pyllyssä? Vai väittääkö joku oikeasti, että stringit tuntuvat mukavilta päällä? En käsitä, miksi kukaan haluaa käyttää alusvaatteita, jotka ovat TERVEYSRISKI, kun toisenlaisiakin on tarjolla. Mielipiteeni stringeistä tuli täten selväksi: minusta ne pitäisi kieltää lailla.

”Valokuvamuisti”

Muistan asioita valokuvamaisesti, muttei minulla siis missään nimessä ole sellaista Lisbet Salander -tyyppistä, elokuvista tuttua valokuvamuistia, jossa muistetaan esimerkiksi kaikki kertaalleen luettu ikuisesti. Onko sellaista oikeasti edes olemassa?

Joka tapauksessa muistan itse tilanteet ja esimerkiksi paikat valokuvamaisesti. Muistan esimerkiksi kanarialaisen hotellihuoneemme vuodelta 2000 lähes täydellisesti. Jaakko sen sijaan ei muista esimerkiksi Kosin hotelliamme ollenkaan, ja matkasta on alle vuosi. Hotelliesimerkit siksi, että keskustelimme juuri aiheesta. En käsitä, millä muulla tavoin ihmiset muistavat asioita kuin kuvina. Muistan myös esimerkiksi minun ja Jaakon ensimmäiset treffit lähes täydellisenä kuvasarjana – Jaakolla sen sijaan ei ole minkäänlaista muistikuvaa tuosta illasta. Eikä siihen siis liittynyt alkoholia 😀 En tiedä kertooko tämä enemmän siitä, että Jaakolla on jonkinlainen aivovaurio. Lähipiirissäni käytyjen keskustelujen pohjalta voisin kuitenkin väittää, että nämä muistin eroavaisuudet liittyvät sukupuoleen.

Oman tilan tarve

Minulla on vahva oman tilan tarve. Jos joku tulee puhumaan liian lähelle minua, otan vaistomaisesti askeleen taakse. Saatan ahdistua ja vihastua, jos joku tulee istumaan liian lähelle julkisessa kulkuneuvossa. En pysty keskittymään mihinkään, jos vieraan ihmisen käsi nojaa omaani vasten bussissa. Olen huono halaamaan ihmisiä ja luulen, että se johtuu tästä personal spacestani. Tuntuu, että nykyisin on tapana halata ihmisiä, joita ei ole koskaan ennen nähnytkään ja minun on tosi vaikea sisäistää tätä.

Onko siellä ketään kohtalotovereita?

Arkikuva, viikko 5

IG Stooriani seuraavat huomasivatkin jo aiemmin, että joku pahainen influenssa kaatoi minut täysin sängyn pohjalle loppuviikosta. Olen harvoin kipeä, enkä koskaan kuumeessa, joten en tarvitse testejä tietääkseni, että jep, influenssaa on. Nytkään kuume ei kohonnut kauhean korkealle, mutta olo oli muutaman päivän aivan kertakaikkisen kamala.

Jaakko oli fiksuna poikana ottanut töissä rokotteen, joten häneen tämä iski vähän lievempänä – mutta iski kuitenkin. Ja viime yönä sänkyymme kömpi tavallista lämpöisempi ja yskivä kolmevuotias, joka aamulla valitteli erilaisia särkyjä.

Vaikka usein näin ruuhkavuosina toivon, että olisi aikaa ja mahdollisuus olla yksin kotona, maata sohvalla ja katsella telkkaria rauhassa tuntikausia, niin sitten kun se mahdollisuuden todella saa, ei se tunnukaan niin kauhean kivalta. Itse asiassa se tuntuu ihan hirveältä.

Nyt kun hikoilen sohvalla viidettä päivää, tuntuu että järki alkaa lähteä. Vieläpä kun tietää, että sama meno jatkuu lapsen kanssa vielä, kun itse on jo paranemaan päin. Onneksi lapsi vaikuttaa ihan hyvinvoivalta heti kuumelääkettä saatuaan, mutta kotipäiviä on joka tapauksessa vielä edessä. Tältä siis tuntuu totaalinen mökkihöperöityminen.

Nyt vain peukut pystyyn, ettemme keräile vielä kaiken lisäksi jotain jälkitauteja…

Ehkä ensi kerralla muistan sen influenssarokotteen.