Tietoa mainostajalle ›

Käy täällä! Kurpitsakauppa on Vantaan symppiksin paikka

Instagram Storyani seuraavat huomasivatkin, että kävimme eilen shoppailemassa kurpitsoja! Paikka on itse asiassa aika lähellä kotiamme, mutten olisi todennäköisesti tiennyt siitä mitään, ellen seuraisi SBM-kollegaani Johanna Turpeista Instagramissa. Silmäni nauliutuivat nimittäin välittömästi hänen ihanaan kurpitsa-aiheiseen kuvaansa Instassa ja menin tietysti heti vakoilemaan lisätietoa hänen blogistaan, että mistä on oikein kyse.

Valokuvajumalat eivät olleet minun kohdallani oikein suotuisia Kurpitsakauppaan matkatessamme, alkoi nimittäin tietysti sataa ja kamerastani loppui kaiken kukkuraksi akku. Paikka olisi ollut rapistuneine latoineen ja kaikkine lyhtyineen ja muine tilpehööreineen aivan todella kuvauksellinen, mutta ehdin napata vain muutaman kuvat itse pellolta. Missä taapero oli aivan ihmeissään isojen kurpitsojen ympäröimänä. Ito omena, hän huusi.

Kurpitsoita Vantaalla kasvattaa siis Katariina Kääpä, joka käyskentelee pellolla hauska halloween-peruukki päässään myymälän aukioloaikana. Paikka on aika ainutlaatuinen, sillä siellä kasvatetaan nimenomaan isoja amerikkalaisia, ”halloween-kurpitsoja” ja niitä myydään suoraan kuluttajille. Tilalla oli käynyt kuulemma viime viikonlopun aikana peräti 700 ihmistä, joten kyllähän tuolla kauppa käy, sillä tuskin moni tyhjin käsin pellolta lähtee. En itsekään ole mitään suuri halloweenin juhlija enkä oikeastaan kurpitsalla herkuttelijakaan, mutta heti kun sain muhkean kurpitsan käteeni, päätin että kaiverran siitä lyhdyn terassillemme ja teen sisällöstä kurpitsarisottoa!

Kurpitsatilan ladon ylisillä voi muuten myös istahtaa alas ja juoda teetä tai syödä kurpitsasoppaa. Suosittelen ihan todella isosti tätä paikkaa. Nyt viikonloppuna siellä vietetään koko perheen sadonkorjuutapahtumaa. Katso lisätietoa ja aukioloajat Kurpitsakaupan sivuilta.

 

    

Parasta maailmassa ovat muun muassa minipossut

Ehdin jo saada yhden tiedustelun Insta Storyni (@irenenaakka) kautta, että missä oikein olimme sunnuntaina rapsuttelemassa minipossuja. Harmikseni jouduin sanomaan, että kyseessä oli oikeastaan yksityinen karsinavierailu tätini tallipaikalla eli uutta kivaa kotieläintilaa minulla ei ole tällä kertaa valitettavasti vinkata. Tädilläni on Espoossa lauma kanoja, kukko ja viereisessä tallissa on nyt myös minipossuja, joita tätini hoitaa. Vieressä on myös iso ratsastustalli, joten tallivierailuilla näemme myös hevosia, poneja ja yhden äänekkään aasin. Tiluksilla lentelee myös naakka nimeltä Anssi (isäni mukaan), joka on ilmeisesti nyt monen vuoden jälkeen tullut takaisin tallille! Sillä täytyy olla jo ikää ja on ihan uskomatonta, että se on löytänyt pitkän aikaa poissa oltuaan takaisin tätini ruokittavaksi. Tätini on ihan varma, että kyseessä on sama naakka, sillä hän tunnistaa Anssin kävelytyylin ja tavat toimia.

Tytön huppari Aarrekid (saatu) / TÄMÄ

Leggingsit Aarrekid (saatu) / NÄMÄ

saappaat 2nd hand

     

POSTAUS SISÄLTÄÄ MAINOSLINKKEJÄ

Murot saapuivat ruokapöytäämme

Olin kolmisen viikkoa sitten (meinasin kirjoittaa viime viikolla, kunnes katsahdin kalenteriin, huh miten aika rientää) tutustumassa erääseen kiinnostavaan uutuustuotteeseen. Lapsuuteni superidoli Tino Singh lanseerasi nimittäin ystävänsä kanssa ihan uuden lastenruokamerkin TwoDadsin. Tässä vaiheessa tuotevalikoimassa on vain kahta erilaista murolaatua, mutta nehän nyt lapsille maistuvat. Meidän tyttö ei itse asiassa ole saanut aiemmin muroja, mutta näiden hyvistä ravintoarvoista vakuuttuneena päätin alkaa tarjoilla hänelle niitäkin välillä.

TwoDadsin porukalla oli aika kiva ajatus firmansa taustalla. He haluavat tuoda terveellistä, mutta lapsiakin innostavaa ruokaa kaikkien saataville. Tuotteita saa siis ihan markettireissulta sopuhintaan ja kannen oravahahmo kiinnittää lastenkin huomion. Tino kertoi lanseeraustilaisuudessa, että hän työskenteli ennen markkinoinnin pariss firmoissa, joiden tuotteita hän ei pystynyt antamaan omalle lapselleen. Niinpä hän päätti perustaa yrityksen, jonka ruokaa vanhemmat voivat tarjoilla hyvällä omallatunnolla lapsilleen. Välihuomio: hihittelin itsekseni tilaisuudessa, kun kuuntelin Tinoa: olin oikeasti Passi ja hammasharja -aikoihin ihan älytön Tino-fani. Näin hänet kerran Kokemäellä eräässä tapahtumassa ja joku rohkeampi kaverini taisi pyytää häntä kanssani yhteiskuvaan ja vitsit että olin tohkeissani siitä kuvasta pitkään!

Uudet murot uppoavat erinomaisesti tytölle, joka ei ole tottunut sokeriin. Toista voisi olla sellaisen lapsen kanssa, joka on pitkään syönyt sokeriherkkumuroja. Toivottavasti tuosta oravasta tulisi lasten keskuudessa sellainen hitti, että muroja haluttaisiin syödä ihan niidenkin vuoksi.

Tarjoilin ensin tytölle noita vieläkin terveellisempiä Ruispuhku-muroja, mutta ajattelemattomana heitin tyhjän purkin keräykseen, joten kuvissa siksi siis vain noita Kaurapuhkuja. Ruispuhkuissa on sokeria vain 3,8 grammaa sadassa. Kuitua löytyy 14 grammaa ja proteiinia 9,5 grammaa sadassa. Kaurapuhkuissa on sokeria 11 grammaa sadassa, mikä sekin tosin on vähän verrattuna niihin kaikkein sokerisimpiin. Kuitua Kaurapuhkuissa on 11 grammaa ja proteiinia 14 grammaa sadassa. Nuo murot ovat muuten erinomaisia myös mukaan pikkuminigripiin otettaviksi automatkalle!

Murojen ainut huono puoli on se, että ne ovat vielä tässä vaiheessa myynnissä ainoastaan S-ketjun kaupoissa. Tänään kävin ostoksilla K-kaupassa, sillä minun piti hakea sieltä yksi lähetys. Tyttö hinkui muroja, mutta TwoDadseja ei siis vielä K:sta löydy. Siispä tsekkasin kaupan murohyllyn ja järkytyin lastenmurojen sokerimääristä! Terveellisemmät murot löytyvät taas tosi tylsistä pakkauksista, mutta onneksi tyttö ei vielä ole hoksannut tuota hahmojen ihanuutta. Nappasin mukaani Talk Muru -nimisiä muroja, jotka ovat kyllä terveellisiä, mutta ulkoasu houkuttelee korkeintaan aikuisia. Talk Muruissa sokeria on vain vähäiset 1,5 grammaa, kuitua kivat 21 grammaa ja proteiinia 12 grammaa sadassa.

Meillä ei siis ole mitään ehdotonta sokerikieltoa, mutta minusta piilosokerin tuputtaminen joka tuotteessa on karseaa. Esimerkiksi makupuuroissa ja mysleissä saattaa olla ihan hillitön sokerimäärä ja ravintosisältöjen syynäämiseen tottumaton kuluttaja ostaa niitä terveystuotteina. Tykkään itse herkutella, mutta ei tulisi mieleenkään herkutella puurolla tai myslillä! Enkä halua tytönkään syövän sokeria murojen muodossa vaan mieluummin sitten myöhemmin ihan ehtana karkkina tiettyinä päivinä. En halua myöskään opettaa häntä sokerin makuun pienestä pitäen, jolloin mikään ei oikein maistu sitten myöhemmin enää miltään, ellei siinä ole kasaa sokeria. Puhumattakaan että hänestä tulisi äitinsä veroinen sokeriaddikti.

Lapset saisivat järkyttävän sokerilastin sisuksiinsa päivittäin, ellei yhtään tsekkaa, kuinka paljon sokeria on missäkin tuotteessa. Jugurtit ostamme aina sokeroimattomina, mehut sokerittomina ja niin edelleen. Herkut sitten herkkuina niille pyhittyinä päivinä.