Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kun lapsen passaaminen menee yli

Havahduin omaan koti-curling-harrastukseeni, kun luin tällä viikolla Ile Uusivuoren Meidän perhe -lehden kolumnin. Siinä Uusivuori kehottaa yksinkertaisen nerokkaasti olemaan enemmän laiska kotona.

En ole pitänyt itseäni curling-vanhempana, sillä en ole sellainen hössöttävä vanhempi, jonka jokainen hetki kuluu lapsen ympärillä kokkaillen, harrastuksiin kuskaten, leikkien ja niin edelleen. Menemme aika usein siitä, mistä aita on matalin enkä esimerkiksi juuri koskaan leiki lapsen kanssa – mitä nyt joskus pelataan jotain pelejä.

Huomaan kuitenkin tekeväni aika paljon lapsen puolesta. Vastaan hänen pyyntöihinsä välittömästi, välillä aivan kuin jollain autopilotilla. En välillä edes huomaa, kun olen hänen pyynnöstään (tai käskystään) vaihtanut telkkariohjelmaa, kiikuttanut banaanin, levittänyt keittiöön vesiväriateljeen ja mitä ikinä. Välillä tuntuu myös, että hän pyytelee asioita vain saadakseen huomiota – varsinkin kun pitäisi mennä nukkumaan. Ja minä huomaan pörrääväni toteuttamassa vaatimuksia, jotta saisin hetken rauhan pyyntöihin vastaamisen jälkeen.

”Viikko sitten tajusin, ettei yksikään kolmesta lapsestani kykene odottamaan mitään sekuntiakaan. He haluavat kokoa ajan huomioni, ja kotona ollessani en saa hetkeäkään rauhaa”, Uusivuori kirjoittaa. Pelkään pahoin, että lapseni kärsivällisys on samaa luokkaa. Harva se päivä vaadin häneltä tiukasti ”ODOTA” ja hän saattaa sanoa vielä tiukemmin ”EN ODOTA”. Enkä tuskin voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni.

Olen välillä aika helisemässä pyyntöjen pyörteessä yhden lapsen kanssa. En todellakaan tiedä, miten ihmiset pysyvät järjissään kolmen lapsen kanssa.

Toisaalta omassakaan kärsivällisyydessäni ei ole kehumista. En aina edes tajua, että lapsen pitäisi jo osata tehdä tiettyjä juttuja omin päin. Hän osaa jo hyvin pukea, mistä saan kiittää täysin hänen hoitajaansa. Olen itse niin kärsimätön (ja valitettavasti joskus myös kiireinen), että tekisi mieli pukea hänet itse päästä varpaisiin aikaa säästääksemme. Huomaan tekeväni muitakin asioita itse siksi, etten malta odottaa.

Liika palveleminen on lapselle karhunpalvelus: passaamme lapsistamme kärsimättömiä ja riippuvaisia.

Uusivuori ratkaisi passaamisongelmat yksinkertaisesti – lopettamalla passaamisen. ”Missioni on maksimoida perhe-elämämme tylsyys. Joka aamu aamiaisen jälkeen menen takaisin sänkyyn olemaan. En palvele ketään, en kysy mitään. — Jo ensimmäisten kokeilupäivien jälkeen moni asia on muuttunut paremmaksi. Mitä tylsempi olen jaksanut olla, sen omatoimisempia lapsistani on tullut”.

Aloitin saman kokeilun tänään.

Laiskempaa viikonloppua kaikille!

*kuvan vaatteet Gina Tricot Mini (saatu)

Lastenvaatteiden ja -tavaroiden säilytys meidän perheessä

Olen konmarittajan vastakohta ja siten ehkä epäkiinnostava säilytysvinkkien antaja, mutta täältä pesee siitäkin huolimatta. Menen nimittäin monissa kodin organisoimiseen liittyvissä hommissa siitä, mistä aita on matalin – ehkä siellä ruutujen takana on tähän tyyliin samastuvia?

Kiinnitin kerran Facebook-feedissäni huomiota erääseen päivitykseen, jossa valiteltiin lapsiperheen pyykkirumbasta: ainaisesta pyykkäämisestä, pyykkien viikkaamisesta ja lajittelusta.

En aivan osannut samastua tähän tuskaan. Toki meidän perheen pyykkäämisiä helpottaa tietysti jo se, että lapsia on vain yksi. Mutta eritoten siihen vaikuttaa se, etten ota siitä kovasti stressiä.

Meillä kaikki käyttövaatteet säilytetään siinä kerroksessa, missä on kodinhoitohuone pyykkitorneineen. Jos joskus muutamme toiseen kaksikerroksiseen taloon, tämä on ehdoton vaatimukseni: vaatteita on voitava säilyttää samassa kerroksessa kuin missä ne pestään. Jos joutuisin kuljettamaan vaatteita kerroksien välillä, tätä kuljettamista ei tapahtuisi.

Niinpä siis talomme alakerran ainut makuuhuone on pyhitetty vaatehuoneeksi. En edes harkinnut vaatekaappeja yläkerran makkareihin, vaikka ne kuuluivat talopakettiin. Vaatehuoneessa säilytetään kaikki minun ja Jaakon vaatteet.

Lapsen vaatesäilytys sen sijaan on vähän erikoisempi. Käyttövaatteet säilytetään nimittäin koreissa kodinhoitohuoneessa. Harvemmin käytössä olevat vaatteet taas löytyvät Ikean isosta Hemnes-lipastosta tytön huoneesta.

Yleensä pesen lapsen vaatteet väreittäin kerralla ja huiskin ne sitten omiin laareihinsa kodinhoitohuoneessa: yläosat yhteen, housut toiseen ja alusvaatteet sekä sukat kolmanteen. Ei kummempia viikkaamisia eikä ainakaan mitään silittämisiä! Saatan joskus höyryttää lapsen juhlavaatteet, mutta silitysrautaa en harrasta. Noista laatikoista saa sitten helposti kaiveltua sopivat vaatteet aamulla.

Eteisessä meillä on Granitista ostettu säilytyslaatikko, jonne jemmaan ulkovaatteita, joita ei käytetä joka päivä. Joka päivä käytössä olevat vaatteet yleensä lojuvat näppärästi tuon laatikon päällä.

Ikean Stockholm-kaappi pelasti lapsenhuoneen lelusäilytysongelman. Kaappi vetää ihan tuhottomasti kamaa sisäänsä. Yritin etsiä kaappia pitkään käytettynä (koottuna!) ja kerran se oli Face-kirpparilla ihan hyppysissä, mutta ehti mennä toiselle ostajalla. Lopulta kävin hakemassa sen Ikeasta ja Jaakko kursi sen kokoon. Lapsi muuten sanoo, että iskä teki kaapin. Yhtenä päivänä hän kysyi, missä hänen palikkalelunsa ovat ja sanoin, että kaapissa huoneessasi. Hän kysyi: Ai iskän tekemässä? 😀 Nykyajan lapsen ajatuksia.

Olen sijoitellut kaappiin sekalaisia säilytyskoreja ja -laatikoita, joissa sitten säilytetään palikoita, palapelejä, kyniä ja muita lapsen kamoja. Järkevintä tietysti olisi, että säilytyslaatikot olisivat läpinäkyviä, jotta näkisi heti kaapin avattuaan, mitä missäkin on.

Sängyn alapuoli meillä on tietysti myös käytetty kokonaan säilytykseen. Sieltä löytyy isompi säilytysarkku, Lego-kori ja pari kannellista Ideakorun laatikkoa, joissa säilytytän muun muassa piirustuksia ja muuta lapsen taidetta.

Miten säilytät lapsen vaatteita ja leluja? Viikkaatko vaatteet säntillisesti kaappiin tai peräti silität kaikki vaatteet? Vai oletko vaatehuollon suhteen boheemimpi?

Kirppislöytöjä ja kotipäiviä

Yksi lapsiperhearjen kurjimmista puolista on ehdottomasti sairastelut, jotka pakottavat koko perheen pitkäksi ajaksi pois pelistä. Juuri kun parannuin viikkotolkulla kestäneestä flunssasta (se taisi muuten ollan adenovirus eikä influenssa) tuli lapselle vatsapöpö, jota nyt parannellaan edelleen.

Vaatii aikamoista kikkailua vanhempien töiden suhteen, jotta kotipäivät onnistuvat. Onneksi omat työni ovat melko hyvin järjesteltävissä – Jaakolla taas on sellaisia töitä, ettei hän oikein voi olla pois, vaikka olisi itse pää pöntössä. Tänäänkin kuitenkin teemme iltapäivällä läpsystä vaihdon ja sitten illalla varmaan taas toisen.

Onneksi olemme kuitenkin tähän asti olleet melko terveinä. Juuri luin kauhulla Hannan kertomusta heidän kolmilapsisen perheen norosta. Huh, miten tuollaisesta edes selviää pää edes jotenkuten kasassa? Joudun aina koputtamaan puuta, kun sanon tämän, mutta minulla ei ole koskaan ollut noroa eikä oikeastaan mitään pahempaa vatsatautia.

Ehdin tehdä mummilassa perinteisen kirppiskierroksen ennen kuin lapsi kipeytyi pahasti. Porin Patakirppis on kyllä yksi parhaista – lähinnä koska se on niin valtaisa, että sieltä tekee takuulla löytöjä. Aarteenetsintä on kyllä paras tapa tyhjentää pää vellovista ajatuksista – todella meditatiivista.

Nappasin mukaan muun muassa tämän Lindexin bambipaidan. Tiedättehän, etten voi vastustaa söpöjä eläinkuoseja ja korvayksityiskohtia. Tässä korvat ovat olkapäillä ja paidan takaosassa vielä häntäkuvio.