Tietoa mainostajalle ›

Monta pitkää Muumi-halia

Teimme aiemmin tällä viikolla minivisiitin Naantaliin ja kävimme tietysti Muumimaailmassa. Satuimme onneksi tapaamaan reissullamme kuuluisan Naantalin auringon, vaikka koko kesä on ollut sateinen ja kotiinlähtöpäivänämmekin satoi. Muumimaailmassa pyöriessämme aurinko kuitenkin paistoi melkein kirkkaalta taivaalta.

Muuten emme ennättäneet kiertää Naantalia vaan suuntasimme melkein suoraan Muumien luota Naantalin kylpylään kylpemään ja yöpymään. Lounastimme tosin satamassa ja haikailin kiertämään kaunista vanhaa kaupunkia. Kaksivuotiaan kanssa on kuitenkin vielä vähän hankala matkustaa, kun täytyy ottaa huomioon esimerkiksi päiväunet, joita hän ei ennättänyt Muumien ihastelun lomassa nukkua. Niinpä uni tulikin vasta matkalla kylpylään ihan liian myöhään ja lopulta hän pomppi hotellisängyssä vielä iltamyöhällä.

Muumimaailma oli kuitenkin todellakin vieralemisen arvoinen kaksivuotiaankin kanssa. Tyttö puhui jo monta päivää aiemmin Muumimaailmasta, tietenkään vielä ymmärtämättä mihin todella olemme menossa. Selvästi hän kuitenkin aavisti, että jotain kivaa ja jännittävää on tulossa. Perillä Muumien luona hän sitten kapsahtikin välittömästi hahmojen kaulaan. Pehmohahmot halattiin monta kerta läpi ja Muumipapalle kannettiin kiviä lahjaksi. Oli liikuttavaa seurata lapsen lämpimiä Muumi-haleja. Nipsun sylissä hän istui niin kauan, että minun piti käydä ottamassa hänet pois, sillä muut lapset alkoivat olla aika kärsimättömiä.

Ei sattumalta jätetty tutteja Mamman tuttikattilaan ennen Rodoksen-lentoja 😀

   

Kylpylässäkin tyttö viihtyi älyttömän hyvin, mikä antaa osviittaa siitä, että Rodoksella ei paljon muuta tehdäkään kuin uidaan hotellin altaalla ja lämpimässä merivedessä. Hän ei olisi lähtenyt kylpyläosastolta pois ollenkaan, vaikkei siellä lastenallasta ollutkaan.

Liput Muumimaailmaan saatu

Loma ja sen uusi merkitys kaksivuotiaan kanssa

Sain itseni kiinni asettamasta aivan liian suuria odotuksia meneillään olevalle lomalle. Kun ennen loma oli akkujen totaalilatausta, aivojen narikkaan heittämistä ja halutessa x-asennossa makaamista, se ei luonnollisestikaan ole ihan sitä nyt kaksivuotiaan kanssa. Tuo kaksivuotias tättähäärä koettelee äitinsä jo ennestään riekaileisia hermoja tuon tuosta. Aivan kaikki on tällä hetkellä EIEIEI ja äidin jakamaton huomio sekä nöyrät palvelukset ovat oltava saatavilla jokaisella valveilla olon hetkellä.

Minulla oli suorastaan paineita saada kunnolla levätyksi lomalla, koska täydellinen loppuunpalaminen ei ole ollut ennen lomia kauhean kaukana. Aikomus oli siis suorittaa lomakin ja kun hermoromahdus tuntuu edelleen kurkkivan nurkan takana, pettymys kalvaa mieltä. Ja siksi kaksivuotiaan uhmailijan pompoteltavana olo on tuntunut kieltämättä viime viikkoina hivenen heviltä. Jaakko ihmettelee, että mikäs se tässä pienen kullannupun kanssa on ollessa, mutta huomaan tytön käsittelevän isäänsä eri tavalla kuin minua. Äiti on nyt se, keneen kokeillaan rajoja.

Viidenkään viikon loma (toisesta työstä) ei kuittaa alkukesän uupumusta, mutta sellaisia ne ruuhkavuodet kai ovat. Syksyn tullen ja arjen alkaessa on vain maltettava ottaa järeämmät otteet käyttöön rentoutumisen suhteen, kevennettävä taakkaa, oltava itselleen armollisempi ja hoidettava ennen kaikkea itseään, parisuhdettaan ja perhettään ennen kaikkea muuta. Eikä siinä, ainakin olen lomalla saanut nukuttua, sporttailtua, luettua jopa yhden kokonaisen kirjan ja vielä on pari kivaa reissua edessä. Kyl tää tästä!

Mites muilla meni lomat? Miten te koette lomat pienten lasten kanssa?

Syntymäpäiväjuhlallisuuksia

Heinäkuu on varsinkin isommalle lapselle vähän kurja syntymäpäiväkuukausi, kun kaikki ovat lomalla ja varsinkin isompia kaverisynttäreitä on varmaan aika mahdoton järjestää. Tytönkään kaksivuotissynttäreille oikeana päivänä ei olisi päässyt kummeista tai perheestä kuin ihan muutama hassu vieras, koska suurin osa porukasta oli lomamatkoilla. Niinpä päätimme tehdä oikeana synttäripäivänä kaikkea sellaista, joista tiedämme tytön itse nauttivan ja pitää oikeat juhlat sitten myöhemmin elokuussa, kun arki on kaikilla alkanut.

Synttäripäivänä piti ainakin päästä näkemään eläimiä, leikkimään ja pomppimaan. Niistä tiedämme olevan tehty tytön unelmien päivä. Niinpä lähdimme aamupäivällä Leineperin ruukille, missä tiesimme olevan ainakin lampaita. Lampaat sattuivat olemaan vielä varsin sosiaalista sorttia ja tulivat äänekkäästi portille rapsutettavaksi ja syötettäväksi. Ruukin alueella oli paljon muutakin näkemistä ja tekemistä, muun muassa kanoja, kankaanpainantaa ja taidenäyttelyä.

Piiitkien päiväunien ja lounaan jälkeen maistelimme vähän syntymäpäiväkakkua ja lähdimme sitten Porin Hoplopiin. Paikka oli perjantai-iltana aika tyhjä ja tyttö pääsi trampoliinihyppimään ja laskemaan liukmäkiä vapaasti. Me vanhemmat taas kävimme vuoron perään alennusmyynneillä, mistä tulikin mieleen, että on paljon kivempi, että Hoplop on ostoskeskuksen yhteydessä versus omassa rakennuksessaan, kuten Vantaalla.