Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kolmevuotiaan keijusynttärit

Meillä vietettiin tänään tytön kolmevuotisjuhlia – vähän myöhässä, mutta päätimme odotella vähän ihmisiä lomilta. Heinäkuu on hiukan huono synttärikuukausi varsinkin lapsena, kun kaverit ovat kaikonneet kesälomareissuille. Nyt saatiin mukaan myös lapsen paras hoitokamu, jonka tapaamista odotettiin kuin kuuta nousevaa. Tuo parivaljakko on kyllä jotain niin sydäntäsärkevän ihanaa katsottavaa. Toisaalta he riitelevät kuin vanha pariskunta, mutta toisaalta ikävä on kova, kun eivät ole vähään aikaan nähneet. Saimme pari niin liikkistä halikuvaa heistä ♥

Kaikki meni tällä kertaa ihan nappiin – toisin kuin horror-yksivuotissynttärit. Enkä edes ulkoistanut järjestelyjä ihan niin paljon kuin ajattelin, siivoojakin unohtui varata. Jaakko (!) leipoi suolaiset piirakat ja kakun tietysti tilasin muualta. Kylmä hiki kihoaa otsalle, kun vain katsonkin äitien vääntämiä sokerimassasynttärikakkuja. Minusta ei ole siihen koskaan ja tykkään muutenkin, ettei tarvitse turhia stressailla.

Lisäksi ihailen todella paljon taidokasta kakkukäsityötä ja halusin ehdottomasti jonkin spesiaalikakun tytölle. Selasimme yhdessä Pinterestiä pitkään ennen synttäreitä ja lapsi merkkasi varmaankin joka toisen kakun sieltä. Lopulta kakun varaaminen jäi hiukan viime tinkaan, mutta hoitui kyllä todella näppärästi. Päädyin pikaisella googletuksella Vallilassa sijaitsevaan Frangipani-nimiseen leipomoon (kakusta saatu alennusta) ja sieltä vastattiin nopeasti yhteydenottoon. He tekivät täsmälleen sellaisen kakun, kun heille lähettämässäni Pinterest-kuvassa oli. Lopulta vähän hermostuin runsauden pulaan, mitä inspiraatiokakkuihin tuli ja päätin tilata tuon jäätelökakun. Meillä oli kevyesti keijuteemaiset synttärit, mutta tuo jätskitötterö kakun päällä oli niin hauska idis, etten enää harkinnut muuta. Lapselta ei saanut kauheasti apua päätökseen, sillä yhdessä hetkessä hän halusi Pikku Kakkos -kakun ja toisessa sateenkaarikakun ja sekunnissa päätös vaihtui taas johonkin toiseen.

Kamera on ihan täynnä kuvia tuosta huikeasta kakusta. Halusin ikuistaa sen ihan joka kulmasta, ennen kuin vieraat kävivät siihen käsiksi. Oli tosi hyvää kyllä myös maultaan!

Kukka- ja ilmapalloasetelmalla toin vähän sellaista keijumetsätunnelmaa taloon.

Mitä sanotte kakusta? Oli se kyllä tarjoilupöydän kaunistus! Vieraat jännittivät, kuinka isoja paloja noin korkeasta kakusta oikein tulee, mutta tuossa on siis kaksi kerrosta. Palat olivat siis ihan normikokoisia.

 

 

Tähtisadetikku kakun päälle löytyi Confetista, mistä ostin myös tuon heliumpallon. Yksivuotissynttäreistä oppineena tiesin, että on ihan turha hankkia mitään omia heliumeja ja palloja. Kaikista järkevintä on marssia kauppaan ja hankkia pallot heliumeineen sieltä.

Iloa aamupalapöytään: uudet Muumi-herkut!

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: HELSINGIN MYLLY JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Kolmevuotias alkaa olla jo toisinaan aika huippua seuraa. Kun sellainen jatkuva hoitaminen ja kantaminen on mennyttää elämää ja pikkuvauvan- ja taaperon tilalla on kaikkeen osallistua haluava leikki-ikäinen. Minusta on ihanaa ottaa lasta mukaan arjen puuhiin: ei tarvitse väen vängällä keksiä mitään ihmeempää aktiviteettia, mutta lapsi viihtyy silti varmasti. Hän on ollut hirveän tohkeissaan nyt, kun olen antanut hänen osallistua ruuanlaittoon. Osallistumisen kautta lapsi muuten innostuu syömisestäkin vähän enemmän – ainakin täällä on nyt oltu aika nirsoa tyttöä viime aikoina.

Meillä on aina tehty lettuja, kun on haluttu tehdä vähän spesiaalimpaa aamupalaa milloin mitäkin syntymä- tai vuosipäivää varten. Lettujen tekoon voi ottaa kolmevuotiaankin mukaan – vähän sekoittamaan taikinaa ja odottelemaan lettujen paistumista. Kuiva-ainekaappimme muutti lettujauhopussukka, josta haluan teidänkin tietävän: Myllärin uudet Muumimamman Lettujauhot. Myllärille tuli juuri joukko muitakin Muumi-tuotteita: kaksi makua Pikku Myyn Pikakaurapuuroja, Muumipeikon Mustikka-Hunajamurot ja Niiskuneidin Vadelmarenkaat. Nämä ovat odotetusti kaikki uponneet todella hyvin kolmevuotiaalle. Murot ovat meillä suurinta herkkua ja kutkuttavan helppo ruokalaji.

Parasta on tietysti se, että näissä uusissa tuotteissa on vain vähän tai ei lainkaan lisättyä sokeria. Meillä ei todellakaan ole mitään tiukkaa sokerikieltoa, mutta minusta herkuttelun kuuluu olla herkuttelua ja normaaleilla aterioilla sokerin pitäisi olla minimissä. Muumimamman Lettujauhot käyvät vegaanille ja maitoallergikollekin, sillä jauhoseos ei sisällä maitoa tai kananmunaa. Siihen lisätään siis vain neste, joka voi olla tietysti vettäkin, jos maitoa ei halua käyttää. Jauhoseoksessa on mukana myös täysjyväkauraa.

Lapset rakastavat tunnetusti muroja, ja kaupan murohyllyllä onkin aika mielenkiintoista syynätä tuoteselosteita. Sokerin määrä voi nimittäin nousta joidenkin tuotteiden osalta aivan pilviin. Minusta karkit kannattaa syödä karkkeina ja muroista valita ne vähäsokerisimmat. Muumipeikon Mustikka-hunajamurot ovat ihan siellä kauppojen vähäsokerisimpien murojen joukossa, kun sokeria on sadassa grammassa vain 8,9 grammaa. Niiskuneidin Vadelmarenkaissa on myös vain 10 grammaa sokeria. Pahimmillaanhan sokeria voi nimittäin olla joissakin muroissa yli 40 grammaa. Ja aika monissa onkin se 30-40 grammaa.



Pikku Myyn Pikakaurapuurot ovat pakkauksessa kätevinä pusseina, jotka voi ottaa vaikka mukaan reissuun. Näihin lisätään vain kiehuva vesi. Puurojen osalta olen muuten pitkään ollut kunnon sokerivalistaja – huomasin nimittäin jossain vaiheessa, että myös kaurapuuroissa voi olla aivan hirveä määrä sokeria – vieläpä ihan lisättyä. Minusta se on huijausta pahimmillaan: ihmiset ostavat terveelliseksi mieltämäänsä ruokaa ja siihen onkin ympätty kauhea piilosokerisatsi. Pikku Myyn Banaani-mansikka-mustikka-pikapuurossa on sokeria 7,6 grammaa sadassa, mutta ei yhtään lisättyä sokeria. Pikku Myyn Banaani-päärynä-puurossa taas on 10 grammaa sokeria, mutta tässäkään ei siis ole yhtään lisättyä sokeria.

Ja siis puhumattakaan näiden purkkien ja pussukoiden ulkoasusta! Muumit ovat jo nyt tytölle tärkeitä hahmoja, niissä on jotakin maagista. Onko ketään, joka ei tykkäisi Muumeista? Minusta näissä Myllärin Muumi-tuotteissa on jotenkin tosi hieno, viimeistelemätön Muumi-grafiikka. Ja on jotenkin niin liikkistä, että suomalaislapsi saattaa syödä Muumi-muroja Muumi-astioista Muumi-vaatteissaan. Ihanat kansallishahmomme ♥

Ps: Valeäiti-blogin Hannen ja Miia Metson perheissä on myös tykästytty näihin tuotteisiin, käykää kurkkaamassa heidän aamupalapöytiinsä!

 

Opin pelaamaan golfia pelaamatta golfia ja muut tämän hetken parhaat

Lande-elämä

Täällä maalla on välillä niin idyllistä, että naurattaa. Vai mitä sanotte siitä, että kävelimme eräänä iltana Crocseissamme Jaakon kanssa puutarhaan keräämään viinimarjat iltapalarahkoihimme. Äiti on kasvattanut kasvihuoneeseensa erilaisia tomaattilajikkeita ja käyn poimimassa melkein joka päivä köynnöksistä tomaatit salaatteihin ja munakkaisiin.

Siedän helletäkin, kun voin lojua täällä meikittä tuulettimen ääressä. Heti kun pitäisi lähteä johonkin, helle alkaa ahdistaa. Tosin nyt alan olla aika kypsä tälle kelille. Viikonloppuna täytyy ottaa ilo irti alueen uimarannoista ja Porin maauimalakin on ollut ajatuksissa. Lapsi viihtyy synttärilahjaksi saamassaan ilmatäytteisessä uima-altaassaan.

Kaiken lisäksi täällä ovat rakkaat vanhat ystävät, joiden kanssa kokoonnumme taas lauantaina jokirantaan juhlistamaan KarmaRockia! Nähdään siellä, jos joku teistä on tulossa?

Työ

Kulunut kesä on ollut yllättävän rentouttava, vaikka minulla ei olekaan lomaa. Tai luulen, että juuri siksi. Viime kesä meni ihan pipariksi, koska suoritin lomaa ja pelkäsin koko ajan, ettemme ehdi tehdä kaikkea suunniteltua ja piru vie rentoutua tarpeeksi. Hampaat irvessä lomailu ei oikein aja asiaansa. Tästä kesästä en ole ottanut kerrassaan mitään paineita, koska kalenterissa ei lue kissankokoisin kirjaimin LOMA. Teen tällä hetkellä parin kuukauden mittaista puolipäiväistä palkkatyötä ja siinä sivussa muita juttuja. Kiire on kuitenkin hellittänyt, koska heinäkuu. Siispä päivän pienehkö työrupeama kuluu joutuisasti. Varsinkin kun saa tehdä mielekästä työtä kiinnostavien aiheiden parissa.

Tämä ei tarkoita, ettenkö aikoisi koskaan lomailla. Ehkä ensi kesänä osaan jo olla suorittamatta ja pystyn pitämään oikeasti rentouttavan loman. Sitä ennen ajattelin pitää lyhyempiä lomia ja haaveissa on esimerkiksi edelleen se joogamatka ihan yksin.

Tulevat reissut

Aivan joka hetki en aio tänäkään kesänä työkoneen ääressä istuksia, vaan tiedossa on pari lyhyttä reissua. Ensi viikolla lähdemme käymään Powerparkissa, missä viivymme pari yötä. Sitä seuraavalla viikolla taas lähdemme kolmeksi kokonaiseksi päiväksi reissuun Jaakon kanssa ihan kaksin. Kyseessä on yllätyskohde Jaakolle, joten en paljasta määränpäätä vielä täällä blogissaan, mutta kuulette siitä kyllä myöhemmin!

Golfin paluu

Suoritin green cardin jo vuonna 2004, mutta en oikein jaksanut innostua vielä tuolloin lajista. Swingini oli kuulemma niin hieno, että pron piti kutsua kaverinsakin katsomaan sitä, mutta kierrokset menivät kirjaimellisesti niin päin honkia, että hylkäsin lajin. Aloitin uudestaan Jaakon kanssa muistaakseni vuonna 2013 eikä otteissani silloinkaan ollut kehumista. Innostuin kuitenkin lajista entistä enemmän, mutta sitten tuli raskaus, vauva- ja pikkulapsiaika enkä yksinkertaisesti jaksanut ajatellakaan koko golfia. Jaakko sen sijaan on pelannut aivan maanisesti noista ajoista, kun yhdessä aloittelimme harrastusta uudelleen.

Vasta tänä kesänä (tai itse asiassa vasta nyt heinäkuun lopulla) tuntui, että voisin palata viheriöille ja maksoin jäsenmaksun. Aloitin nollaantuneesta tasoituksesta eli 54:stä ja kahden kierroksen jälkeen olin pudottanut sen 40:ään. Vieläpä iänikuisen vanhoilla mailoillani, joita kaiken lisäksi on vain puolikas setillinen. Pelaan tasaisesti, lyön suoria ja suhteellisen pitkiä lyöntejä ja putitkin onnistuvat. Jotakin on tapahtunut mystisesti sinä aikana, kun en ole pelannut golfia. Luulen itse, että olen vasta nyt henkisesti valmis lajille. Aiemmin olin liian kärsimätön enkä pystynyt unohtamaan riittävän nopeasti mönkään mennyttä lyöntiä saati väylää. Jaakko taas on sitä mieltä, että osaamiseni johtuu raskauden jälkeen kosahtaneesta selästäni, joka estää yliyrittämisen lyönneissä. Toisin sanoen ei siis kannata hoitaa selkää kuntoon, jotta pärjää golfissa. Tiedä sitten tästä teoriasta…