Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Muutin mieleni mielialalääkkeistä – ja sain kammottavat vieroitusoireet

Voisi kuvitella, että kun on julkaissut kokonaisen kirjan hulluksi tulemisistaan, olisi tosi helppoa jatkossakin kertoilla kaikenlaisista mielenterveydellisistä ongelmistaan. No, ei se koskaan taida olla. Mutta hammasta purren yritän olla näissä asioissa avoin, koska yritän myös näyttää mallia. Jos on flunssa, voi kertoa ihmisille, että on flunssa. Jos masentaa tai ahdistaa, voi senkin kertoa ihmisille.

Olen käyttänyt muutamia kertoja elämässäni mielialalääkkeitä, aina noin parin vuoden jaksoissa. Näin jälkikäteen ajatellen uskon, että ne on aina määrätty melko heppoisin perustein. Liukuhihnalta. Uskon oikeastaan, että niistä on ollut pidemmän päälle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Olin ennen tosi pro-lääke-ihminen. Uskoin, että kaikkia vaivoja kannatti hoitaa helposti ja näppärästi lääkkeellä. Kaikkeen on joku ihana lääke, joka pelastaa! En edelleenkään ole mikään lääkkeiden vastustaja, mutta kieltämättä ajatukseni mielialalääkkeitä kohtaan ovat muuttuneet.

Lienee aika selvää, että mielialalääkkeitä tarvitaan. Ne tekevät olosta paremman. Niille on varmasti paikkansa monien erilaisten mielenterveysongelmien hoidossa. Mutta omalla kohdallani luulen, että ne ovat vieneet ojasta allikkoon. Synnytysmasennukseeni ne eivät edes tehonneet! Kumma etten kyseenalaistanut nappejani edes siinä vaiheessa.

Minulla on omat tunnelukkoni ja perustavaa laatua olevat ongelmani, jotka ovat olleet ahdistuksieni taustalla. Aina kun ahdistus on pompannut pintaan, lääkäri on työntänyt eteeni rasti ruutuun -testin, jonka perusteella olen lievästi tai keskivaikeasti masentunut. Ja sitten olen saanut mielialalääkereseptin.

Olen käynyt erilaisissa terapioissakin vuosien varrella, mutta luulen, etten ole koskaan (ennen) saanut terapiasta tarvitsemaani apua, koska lääkkeet ovat tehneet kaikesta suurin piirtein tasaista enkä ole lopulta edes kokenut tarvitsevani terapiaa. Todellisuudessa olisin varmasti säästynyt monilta vaikeilta ajoilta (ja niiltä mielialalääkkeiltä), jos olisin heti ensimmäisten mielenterveysongelmien ilmaantuessa avannut lukkoni ja selvittänyt ongelmani terapeutin kanssa ilman tunteita turruttavia lääkkeitä.

taustakuva: Unsplash

Olen muistaakseni aina lopettanut mielialalääkkeet omin päin, ilman lääkäriä. Painotan, ettei näin saisi tehdä! Sain tästä juuri vakavan ripitykset lääkäriltä. Lopetin nimittäin jälleen lääkkeet vuoden vaihteen tienoilla. Unohtelin niitä jatkuvasti ja unohtelu aiheutti inhottavaa huimausta. Tunsin olevani hyvinvoiva ja ajattelin, etten tarvitsisi enää lääkkeitä. Söin pitkään puolikasta annosta ja sen jälkeenkin vielä pitkään puolikkaan puolikasta, joten arvelin, ettei mitään vieroitusoireita tulisi. Olin väärässä.

Olin kuukauden ajan aivan ihmisraunio. Tunteet heittelivät laidasta laitaan. Olin kirjaimellisesti yhdessä hetkessä täysin masentunut ja sitten kuin naps vain taikaiskusta iloinen. Pinnani oli niin kireä, että raivoistuin sekunnissa nollasta sataan. Olo oli kammottava. Onneksi pohjimmiltani ymmärsin, että kyseessä olivat vieroitusoireet vaikka aallonpohjalla toki ajattelinkin, että tämä on nyt se normaalioloni, jonka lääkkeet pitävät poissa. Se oli aika pelottava ajatus. Vieroitusoireet on itse asiassa huono sana kuvaamaan tuota tilaa, koska mielialalääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Parempi sana on lopetusoireet. Lopetusoireista voi lukea virallista infoa täältä.

Järkyttävät lopetusoireet vahvistivat ajatuksiani siitä, etten haluaisi enää jatkossa käyttää mielialalääkkeitä. En siis ainakaan niihin ongelmiin, joihin ne on aiemmin määrätty. Käyn psykoterapiassa pian toista vuotta ja haluan oppia pääsemään ongelmieni niskan päälle, käsittelemään vaikeat tunteet. Enkä oikein usko, että pääsen sinne ongelman ytimeen, jos taion ongelmani piiloon lääkkeillä.

Korostan, että puhun vain omasta kokemuksestani. Maallikon on vaarallista alkaa puhua lääketieteen asioista, mutta toivottavasti osasin muotoilla tekstini niin, että kaikki ymmärtävät tämän olleen minun henkilökohtainen kokemukseni. Enkä missään nimessä kehota ketään lopettamaan lääkkeitään tai edes suhtautumaan niihin kielteisesti. Mielialalääkkeitä tarvitaan, se on aivan selvä. Kaikki eivät saa niistä helvetillisiä lopetusoireita. Toisille ne ovat pelastus. Jotkut ovat niin masentuneita, ettei ehkä edes terapiaa voida aloittaa ennen kuin pahin lamaannus on taltutettu lääkkeillä. Puhumattakaan kaikista muista mielen sairauksista, joihin niitä määrätään ja joista minulla ei ole tietoa eikä kokemusta.

Minä en kuitenkaan koskaan ole ollut vakavasti masentunut ja tunnen, etten ole saanut lääkäreiden vastaanotoilta apuja ongelmiini. Vasta psykoterapiassa koen kehittyneeni siihen suuntaan, etteivät elämän vastoinkäymiset kaada välittömästi venettä.

Terapia-ajatuksistani voi lukea lisää täältä.

Olisi mahtavaa kuulla muiden kokemuksia mielialalääkkeistä! Onko joku muukin saanut lopetusoireita ja millaisia ne ovat olleet?

Tarvitseeko lapsi pakkasvoidetta?

Pakkasvoide. En ollut ajatellutkaan asiaa ennen kuin kävin tovi sitten itse ihoanalyysissä, jossa ihoni todettiin olevan couperosaan taipuvainen. Couperosalla tarkoitetaan kasvojen punoitusta, joka johtuu laajentuneista tai katkenneista hiusverisuonista. Esimerkiksi ihon paleltuminen aiheuttaa couperosaa.

Kasvojeni punakkuus ja helposti ilmaantuvat punaiset läikät ovat aina häirinneet minua ja aloin miettiä, voisinko ehkäistä tätä samaa ”vaivaa” lapsellani. Hänellä tuntuisi olevan aika samanlainen iho kuin minullakin ja etenkin talvella tosi kuivat poskipäät. Mietin, voinko suojata lapsen ihoa pakkaselta ja mieleen tulivat voiteet.

 

Aika nopealla googletuksella kuitenkin selviää, ettei pakkasvoiteita tulisi käyttää. Tämän tiedon vahvisti minulle Ihosairaalan ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Johanna Förster.

Nykytietämyksen mukaan pakkasvoiteita ei suositella käytettäväksi (lapsilla tai aikuisillakaan), sillä tietyissä olosuhteissa ne saattavat jopa lisätä paleltumariskiä. Jos iho kuivaa pakkasilla, on se parempi rasvata kotona sisällä lämpimässä esimerkiksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja tarvittaessa aamulla hyvissä ajoin ennen uloslähtöä niin, että rasva on ehtinyt kunnolla imeytyä ennen kovaan pakkaseen menoa, Förster sanoo.
Paleltumia kuitenkin voi tulla Suomen olosuhteissa ja niiltä kannattaa suojautua – ei tosin sillä voiteella vaan vaatteilla ja sen pituisilla ulkoiluilla, ettei paleltumia ehdi tulla. Paleltuma jättää nimittäin jäljet ihoon. Tässä Ylen jutussa sanotaan, että lievä paleltuma voi tulla jopa muutamassa minuutissa kovassa pakkasessa ja tuulessa, kääk!
Paleltuman asteella on merkitystä. Paleltumisessa syntyvän kudosvaurion syvyys vaikuttaa siihen, jääkö paleltumasta jälkiä tai onko siitä myöhemmin haittaa. Pinnalliset paleltumat paranevat jälkiä jättämättä.
Paleltunut iho muuttuu tunnottomaksi ja valkoiseksi, paha paleltuma aiheuttaa jopa rakkuloita. Lapsen iho paleltuu helpommin kuin aikuisten. Ja jos iho paleltuu kerran, se paleltuu helposti uudelleen. Paleltumien hoidosta ja esimerkiksi siitä, koska pitää mennä lääkäriin, kannattaa lukea tarkemmin vaikka Duodecimista.

Okei, ei siis pakkasvoiteita ja mutta jotakin voidetta tuo lapsen korppuinen poskien iho vaatii ainakin iltaisin. Olen itse luottanut lapsen voitelussa Madaraan ja Bepantheniin. Bepanthen saattaa hoitaa kuivuuden parissa yössä, eikä voiteilla tarvitse läträtä jatkuvasti.

Huulet ovat niin ikään kovilla talvisin meidän pienokaisella, kuten kuvista näkyy. Muistan, että kärsin tuollaisesta suun ympärille rohtuvasta rinkulasta itsekin lapsena. Bepanthen autta tähänkin, täytyykin laittaa taas yöksi!

Pidinkö uuden vuoden lupaukseni?

Vuosikatselmusta kootessani huomasin, että olin tehnyt tammikuussa tänne blogiin listan uuden vuoden lupauksistani. No, en edes muistanut koko listaa, mutta olin aika tyytyväinen, kuinka hyvin lupaukset ovat takaraivossa kuitenkin lymynneet. Aloin kuitenkin lunastaa joitakin lupauksiani vähän turhan myöhään (joulukuussa), mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Uutta uuden vuoden lupauslistaa tuskin tarvitsee nyt tehdä, sillä jatkan näiden parissa. Näissä riittää nimittäin edelleen tekemistä enemmän kuin tarpeeksi…

Liikun enemmän

Joo, liikun, mutta tähänkin tuli muutos vasta marraskuussa. Kevät ja kesä meni enemmän tai vähemmän lusmuillessa, kunnes vasta syksyn tullen (ja töitä vähennettyäni) aloin panostaa siihen, että liikkuisin edes pari-kolme kertaa viikossa. Satsaan hyötyliikuntaan (kävelen paljon) ja käyn uimassa. Keväällä aion yrittää raahautua myös joogaan ja salille.

Hoidan selän kuntoon

Hah! Melkein vuosi siinä taas hurahti, että asia eteni. Vasta joulukuussa nimittäin marssin FemiHealthiin äitiysfysioterapiaan erikoistuneen Ira Rissasen pakeille. Eihän tässä nyt olla kuin 3,5 vuotta kärsitty kipeästä selästä vatsalihasten erkauman vuoksi. Pelkään pahoin, etten olisi vieläkään fysioterapiassa, ellen tekisi aiheesta juttua. Mutta ei takerruta nyt siihen. Vuosi 2019 tullaan muistamaan siitä, että selätin selkäsärkyni!

Hoidan mielen kuntoon

No tämän suhteen olinkin sitten huomattavasti reippaampi! Aloitin jo huhtikuussa psykoterapian ja se oli ehdottomasti yksi vuoden (ja koko elämän) parhaista päätöksistä. Olo on kuin eri ihmisellä ja monet tunnelukot ovat pamahdelleet auki.

Syön paremmin

Tämä taas ei sitten sujunutkaan aivan muitta mutkitta. Nimittäin edelleen joulukuussa kärvistelin huonojen ruokatottumusten aiheuttamassa alhossa. Olin jo aivan varma ties mistä taudeista tai vähintäänkin kaamosmasennuksesta, kunnes terapeuttini kehotti syömään säännöllisemmin. Siitä lähtien, kun aloin syödä lounaan aiemmin kuin iltapäivällä ja välissä vielä välipalojakin, on olo ollut noin tuhat kertaa parempi. Tällä hyväksi havaitulla tiellä siis jatketaan ensi vuonnakin! Joulun jälkeen jatketaan myös vähäsokerisemmalla linjalla, tämä joulun aika on ollut aivan mahdotonta suklaan suhteen…

Luen enemmän

Tässä olen pärjännyt yllättävän hyvin! Riippuu vähän tilanteesta, kuinka paljon jaksaa lukea. Stressaavassa hetkessä kirja tulee kaivettua esiin harvemmin, mutta toisinaan sitä ahmii monia kirjoja samaan aikaan. Olen kuitenkin kuunnellut ja lukenut tänä vuonna monia hyviä kirjoja! Sähköisiä ja paperisia. Lukemattomia dekkareita, hienoja romaaneja ja muutamia tietokirjojakin. Lukuharrastus jatkuu tulevana vuonnakin!

Teen vähemmän töitä

Hah, hah ja hah. Terveisin alkava vatsahaava. Työ on tänä vuonna tuntunut kuitenkin tosi erilaiselta, aloitinhan yrittäjänä huhtikuussa. Viime vuonna tein kuitenkin päivätyötä ja blogia, joten aika tiukkaa teki silloinkin. En kuitenkaan osannut vielä ekana vuonna yrittäjänä asettaa omia rajojani  ja tuli huhkittua liikaa. Loppuvuodesta jo hoksasin paremmin, mitä haluan tehdä ja mikä ei kannata. Opin sanomaan ei. En ole mikään mestari vieläkään, mutta olen ehdottomasti edistynyt. Aluksi otin vastaan aivan kaiken tarjotun työn, nyt olen myös tajunnut, etten voi tehdä alihinnalla hommia, vaikka ehtisinkin.

Tämä vuosi opetti, miten oma kroppa viestittää esimerkiksi liiasta stressistä. Opin myös, että niitä viestejä pitää kuunnella mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Uskon vakaasti, että ensi vuonna stressitasot eivät huitele taivaissa. Osakeyhtiöön liittyvät hommat ovat kutakuinkin hallussa ja mainiot asiakkaat plakkarissa. Toivoisin kuitenkin vielä enemmän mahdollisuuksia blogin suhteen!

Lomailen enemmän

Heh, vähän hihittelin, kun luin viime vuoden pyhiä lupauksiani: ”Minulla on viikkokausia pitämättömiä lomia ja niilläkin lomilla, jotka pidän, teen kuitenkin jotain toista työtä. Pyhä lupaus, käsi sydämellä: tänä vuonna pidän loman, johon ei kuulu yhtään työntekoa.” Not happened. Kosin reissulla en tainnut tehdä muuta kuin Instagramia, mutta muuten olin kyllä töissä koko vuoden. Kun muut pitivät kesälomiaan, minä otin vastaan kesätyön. Katsotaan uudestaan ensi vuonna…

Vähennän maitotuotteita

Tämä on kyllä ollut mielen päällä koko ajan, mutten ole aivan kauhean kiitettävästi tässäkään onnistunut. Ensi vuonna riittää kirittävää tässä(kin) asiassa.

Summa summarum: ensi vuodelle on isot odotukset! Uskon että voin paljon paremmin kaikin puolin vuonna 2019. Opin syömään, liikkumaan ja lepäämään. Perusjuttuja, jotka eivät ole vielä näin aikuisenakaan hanskassa.

♥ Hyvää uutta vuotta kaikille! ♥