Paras päätös
Irtisanouduin tasan viikko sitten Iltalehden palveluksesta. Takana on aika tarkalleen kahdeksan työvuotta lehdessä. Päätöstä olin pyöritellyn mielessäni jo pitkään, mutta täytyy myöntää, että pelko esti toimimasta aiemmin. Uutta työpaikkaa ei ole tiedossa, vaan alan työllistää itse itseäni. Olen miettinyt, miksi nyt kutsuisin itseäni, koska aion tehdä muutakin kuin free-toimittajan töitä. Ehkä olen siis vapaa kirjoittaja. Tähän kuuluu tietysti bloggaamista ja toivottavasti ehkä kirjojenkin kirjoittamista. Tästä aiheesta kuitenkin paljon lisää myöhemmin!
Paras kirja
Täytyy myöntää, että Anna Perholla on myös pieni osansa siinä, että uskalsin hypätä tuntemattomaan ja alkaa yrittäjäksi. Ymmärsin hänen luennollaan, että vapaudenkaipuu, jota olen jatkuvasti tuntenut viimeisen vuoden, on asia, jota ei oikein voi sysätä syrjään. Luin innolla Perhon kirjan, josta vinkkasin aiemminkin. Nyt kun olen tämän lukenut, en voi kuin suositella kaikille. Etenkin sellaisille, joilla on ongelmia ajankäyttönsä suhteen. Uskon, että tästä saa kullanarvoisia vinkkejä, vaikkei kokisi ajankäyttöään ongelmaksi. Kirja lupaa, ettei sen lukijalle ole koskaan enää kiire. Suuria sanoja, mutta luulen, että jos kirjan opit todella sisäistää ja alkaa oikeasti suunnitella ajankäyttöään, kiire vähenee minimiin. Olen itse saanut kirjan vinkeillä tehostettua työntekoani huomattavasti. Olen tajunnut esimerkiksi lopettaa sähköpostin kyttäämisen, joka jo itsessään tuo työpäivään valtavasti laadukasta lisäaikaa. Tästäkin siis tulossa vielä lisää!
Paras palaute
Olen saanut tasa-arvoa sivuavista Iltalehden teksteistäni niiden painu vittuun -sähköpostien lisäksi myös aivan ihanaa palautetta. Yksi niistä tuli eräältä isältä, joka sanoi kehottaneensa vanhinta tytärtään lukemaan tekstejäni. ”Pidä tyylikkäästi tyttöjen puolta jatkossakin”, hän sanoi ja minä pyyhin jo silmäkulmiani. Millään määrällä aivotonta haistattelua ei ole väliä, kun luen yhden tällaisen palautteen. Tyttöjen puolien pitäminen. Se on todellakin elämäntehtäväni.
Paras ostos
Olen harvinaisen ummikko kaikkien ale- ja ystävämyyntien suhteen (muistatte Gugguu-shoppailuni). Ihan pöljänä taas suuntasin Minna Parikan sample saleen Kluuviin perjantaina, juuri ennen kello 12, kun myynnin oli tarkoitus alkaa. Muistan vielä ajatelleeni, että tuskin arkipäivänä puolelta päivin siellä mikään älytön ryysis on. Jono ulottui puolesta välistä ostaria ulos asti. Siellä oli siis jonotettu varmaankin aamusta alkaen. Koska minähän en jonota, lähdin lounaalle ja tulin vielä kello 15 aikoihin tsekkaamaan, onko jono huvennut ja onko mitään enää jäljellä. Jonoa ei ollut enää ollenkaan ja sain napattua mukaani aika ihanat puput. Itselleni ja tytölle.
Paras brunssi
Olimme Johannan ja Auroran kanssa sunnuntaibrunssilla kirppiskahvila Relovessa. Ensinnäkin kirppis on todella hyvä, teen sieltä melkein aina löytöjä ja siellä on myös aina myynnissä supersymppiksiä uusia kotitavaroita. Kirppiskamat menevät täällä kuulemma myös todella hyvin kaupaksi, mutten ole vielä monien yritystenkään jälkeen saanut varattua myyntipöytää, koska ne varataan nopeasti loppuun. Niin ikään kahvila on aivan huippu ja eilisen kokemuksen perusteella myös brunssi. Olen vähän kyllästynyt buffetbrunsseihin ja tämä Reloven brunssi nautitaankin ihanasti pöytään kannettuna. Erilaisista brunssivaihtoehdoista saa valita mieleisensä ja me otimme setin, johon kuuluivat avokadotoast, mango-chiatuorepuuro, kookossmoothie, bananabread ja mikä tahansa erikoiskahvi. Setti oli niin iso, ettemme millään jaksaneet sitä syödä aivan viimeistä murua myöten. Kahvin sai tosiaan valita pitkältä listalta, joka sisältää kaikkia erikoisiakin sumppeja kuten punajuurilaten! Suosittelen lämpimästi.
