10 kk

Olen taivastellut nyt parin päivän aikana ehkä tuhat kertaa, että meidän kotona asustaa enää kaksi kuukautta vauva. Tyttö täytti viikonloppuna kymmenen kuukautta ja vauvavuosi alkaa olla loppusuoralla. Ihan uskomatonta…

Mitään ihmeempiä kehitysaskeleita tässä kuukauden aikana ei ole otettu. Tyttö vaikuttaa tyytyväiseltä liikkumismahdollisuuksiinsa eikä osoita kiinnostusta esimerkiksi tuetta kävelyyn. Hän testailee tosin välillä kykyään seisoa tuetta. Ehkä liikkuminen on nyt jäänyt vähän taka-alalle ja tyttöä kiinnostaisi enemmän ilmaista itseään sanoilla. Hän matkii mielellään kaikenlaisia ääniä, joita ihmiset ja koirat päästelevät ja yrittää toisinaan tapailla sanoja.

epa

Illat ovat taas lipsuneet valvomisen puolelle ja esimerkiksi eilen tyttö meni 23 jälkeen nukkumaan ja heräsi klo 11. Minulla on tapana valvoa vielä tytön mentyä nukkumaan ja herätä sitten hänen kanssaan samaan aikaan. Ei mitään järkeä, tiedetään. Mutta en nyt jaksa stressata rytmin aikaistuksesta, sillä nukumme kaikki kuitenkin ihan hyvin. Keksimme viikonloppuna Harjavallassa nukkua niin, että Jaakko ja Sipe nukkuivat kaksistaan toisessa huoneessa (lapsiturvallisemmassa, pienemmässä sängyssä, joka on seinän vieressä) ja minä sitten yksin viereisessä huoneessa. Taisimme saada kaikki parhaimmat unet miesmuistiin. Tyttö ei selvästikään kaipaa maitoa, kun en ole hänen vieressään ja nukkuu tyytyväisenä koko yön. Kotiin tullessamme vaihdoimme Jaakon kanssa paikkoja sängyssä niin, että hän nukkuu pinnasänkysivuvaunun vieressä ja minä toisella laidalla. Tyttö nukkuu selvästi rauhallisemmin isänsä vieressä. Päiväunia hän nukkuu vielä pari kertaa päivässä.

Ruokailutottumuksiinkaan ei ole nyt tullut muutoksia. Olen nyt varmaankin jo kolmatta kuukautta imettänyt vain toisesta rinnasta. Olipa muuten helpottavaa jättää toinen pois pelistä! Ei tarvitse stressata, että molempien tulisi tyhjentyä. Yritin miettiä, montako kertaa imetän vuorokaudessa, mutta en oikein itsekään pysy laskuissa. Ehkä 7-8? Soseet ja sormiruoat uppoavat edelleen hyvin tytölle. Hampaita on tullut näkyviin muuten jo kolmisen kappaletta sekä ylä- että alaleukaan.

Parhaita juttuja kymmenkuisen elämässä:

– Ulkoilu! Rattaissa viihdyttäisiin vaikka koko päivän. Jännittävintä on tietysti, kun pääsee jo itse tutkailemaan ruohonkorsia ulkona. Tämänikäisen kanssa ulkoilu tosin on jatkuvaa valvomista, sillä kaikki käteen osuvat on tietty laitettava suuhun.

– Uudet paikat! Tyttö nauttii edelleen suuresti, kun maisemat ja paikat vaihtuvat. Uusia ihmisiäkään hän ei juuri vierasta.

– Tanssiminen. Aina kun jostain kuuluu vähänkin rytmintapaista, tyttö alkaa tanssia. Hervottomasti heiluva vaippapylly on kyllä hauskinta katsottavaa ikinä.

– Uiminen. Viimeinen vauvauintikerta koittaa sunnuntaina. Sen jälkeen on kesätauko ja syksyllä onkin perheuinnin vuoro. Olemme nauttineet hirveästi vauvauinnista, ihana harratus! Sipekin sai ihan uusia ulottuvuuksia uimiseen, kun otimme käyttöön lötköpötkön, jonka avulla tyttö voi uida ”itse”.

112

Millaisia teidän vauvat olivat samassa iässä?

Sotkevat lapset hus pois ravintoloista (?)

Voi v mitä Suomi-meininkiä taas, ajattelin kun luin jutun syömään opetelleen lapsen äidin tylystä kohtelusta ravintolassa. Helsinkiläinen äiti oli siis mennyt syömään 16 kuukauden ikäisen poikansa kanssa sushiravintolaan ja antanut lapsen syödä itse. Tarjoilija oli sitten ottanut asiakseen kertoa äidille, että tämän tulisi syöttää lastaan. Tarjoilija oli tullut vielä uudelleen vaatimaan syöttämistä ja sanomaan, ettei lapsi saa sotkea ja leikkiä ruualla. Äiti oli yrittänyt sanoa, ettei lapsi koskaan opi syömään, ellei hän saa opetella. Äidin vastaväitteiden jälkeen tarjoilija oli napannut lautasen lapsen nenän edestä.

Voihan pyhä sylvi. No, toki ravintolat voinevat itse valita asiakkaansa. Jos joku ei halua lasta sotkemaan ravintolaansa, se on sitten varmaan ravintoloitsijan asia. Itse tosin en moiseen ravintolaan halua jalallani astua, kertokaa siis jos tiedätte, mikä rafla on kyseessä. Mutta! Oletin, että Iltalehden kommenttiboksiin olisi sadellut äitiä ja lasta symppaavia kommentteja, mutta vielä mitä. Syömään pitäisi kuulemma opetella ensin kotona ja vasta sitten kokeilla, josko lapsi osaisi käyttäytyä ravintolassa. Uskallanpa väittää, että vain Suomessa jauhetaan tällaista sontaa. En edes pystynyt lukemaan jatkojutun kommentteja, sillä jo pari ensimmäistä mielipidettä saivat vereni kiehumaan pahanpäiväisesti. Minäkään en siis tunnetusti ole erityisen lapsirakas noin yleisesti, mutta kuvittelevatko ihmiset ihan oikeasti, että muksut pitäisi piilottaa johonkin koloon siihen, asti että käyttäytyvät kuin aikuiset? Eivätkö lapset kuulu aika luonnollisena osana tähän elämään siinä missä täysi-ikäisetkin olennot?

rafla

Hartain haaveeni on, että eurooppalainen (ravintola)kulttuuri saapuisi edes joskus hamassa tulevaisuudessa Suomeenkin. Ja ylipäätään suhtautuminen lapsiin. Uskon, että ranskalaiset lapset käyttäyvät ravintoloissa (ja ylipäätään missä tahansa) paremmin kuin suomalaislapset, eikä syy ole se, että heillä on tiukempi kuri. Vaan koska ravintolat ja illanistujaiset ovat heille arkipäivää.

Sipe taisi olla ensimmäistä kertaa ravintolassa kolmen kuukauden ikäisenä. Voi olla, että olin vain hormoneineni yliherkässä tilassa, mutta olen melko varma, että saimme osaksemme pari paheksuvaa katsetta, kun saavuimme rattainemme illalliselle. Suomessa taitaa olla vallalla ajatus, että äänekkäät ja sotkevat lapsiperheet kuuluvat koteihinsa. Ravintoloissa saa mekastaa vain kännissä kaveriporukassa. Kanarialla tuntui suorastaan vapauttavalta, kun lapset ravintolassa olivat ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tosin en ole enää muutenkaan niin herkkänä, että välittäisin tuon taivaallista, jos joku silmäilee paheksuvasti vauvamme saapumista ravintolaan.

rafla2

Ja ravintoloissa käymmekin, tuon tuosta, erilaisilla kokoonpanoilla. Tyttö napostelee omia ruokiaan, kun me aikuiset höpötämme ruokiemme ääressä. Kotona syötän hänelle myös soseita, mutta ravintoloissa annan nimenomaan sormiruokaa, sillä silloin aikakin kuluu rattoisammin, kun tyttö saa puuhastella oman ruokansa kanssa. En halua koskaan tehdä mitään numeroa ulkona syömisestä; toivon että se on ihan normaalia arkeamme ja tyttö oppii siihen pienestä pitäen.

Toivon, että muutkin vanhemmat lähtevät rohkeasti tekemään kodin ulkopuolelle niitä juttuja, joista nauttivat – lastenkin kanssa. Eivätkä pysäytä elämäänsä lapsen/lasten tultua kuvioihin ja jää neljän seinän sisälle ”opettelemaan tavoille”. Mitä enemmän lapsia ravintoloissa, harrastuksissa ja milloin missäkin pyörii, sitä helpommin tämä nipottajien Suomikin heihin tottuu. Toivon myös, etteivät vanhemmat välittäisi paheksuvista katseista tai edes tuon puheena olleen sushiravintolan ”asiakaspalvelusta”. Saavat moiset tuta ainakin tämän äidin raivosta, jos uskaltavat kyseenalaistaa meidän perheemme ulkona syömiset.

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

9 kk

Meidän tyttöpä pamautti torstaina mittariinsa jo yhdeksän kuukautta. Hän on ollut siis hyvän aikaa olemassa pidempään kroppani ulko- kuin sisäpuolella.

blogiinesipe2

Aikamoista menoahan tuo yhdeksän kuukautta vanhan vauvan elo on verrattuna vaikka puolivuotiaaseen. Sipe liikkuu karhukävelytyylillä ja lujaa liikkuukin! Huomio ei oikein voi herpaantua hetkeksikään, sillä tyttö on parissa sekunnissa jo jossain ihan muualla, kuin mihin hänet jätti. Lapsiportit täytyy oikeasti muistaa vetää perässään kiinni aina, sillä tyttö kiipeää jo rappusiakin. Hän osaa siis kävellä jo tuettuna hyvin, mutta jostain syystä jännittää tosi paljon esimerkiksi kärryjen kanssa liikkumista eikä tykkää kävellä käsistä tuettuna.

blogiinelli2

Kommunikointimme on selvästi kehittynyt entisestään. Hän hokee mammammmammaamammaa jos haluaa jotakin, yleensä maitoa. Ihan parasta on, kun hän antaa pusun pyynnöstä!! Sydämeni ei koskaan lakkaa sulamasta, kun hän lähestyy minua suu ammollaan ja muiskauttaa ihan megamärän suukon kasvoilleni. Myös Jaakko on ihan hullaantunut tästä leikistä ja hokee joka päivä tytölle anna pusu, anna pusu. Minulta hän ei muuten ole tainnut vastaavaa pyytää ehkä koskaan 😀 niin ne vain pienet tytöt vievät isien sydämet. On niin hellyyttävää, kun tyttö muiskauttaa pusun pyynnöstä mummillekin, vaikka näkevät vain harvoin. Tuntuu että Sipe on alkanut muutenkin selvästi hakea läheisyyttä. Hän saattaa itkeskellä syliä ja kun nappaan hänet käsivarsilleni, hän painaa pään olkapäälle. Taisin kertoa viimeksi, että tyttö ymmärtää anna tutti -pyynnön. Nyt tuntuu, että hän käsittää myös mitä eroa on minun anna tutti – ja anna tutti iskälle -pyynnöilläni. On ollut aika hienoa olla todistamassa juuri tätä ymmärryksen kehittymistä.

blogiinssipe3

Ruokailut taitavat mennä samalla kaavalla kuin kahdeksankuisenakin. Aamulla syömme hedelmäsosetta ja/tai puuroa. Päiväunien jälkeen hän syö kasvis-/luomulihasosetta. Päivällisen syömme koko perhe pöydän ääressä ja myös tyttö saa syödä itse sormiruokaa. 80 prosenttia ruoasta päätyy koiralle, joka päivystää pöydän alla. Iltapalaksi syödään puuroa. Imetän yleensä ennen ja/tai jälkeen kaikkien ruokailujen. Sipe tykkää myös juoda itse vettä nokkamukista/tuttipullosta.

En haluaisi puhua nukkumisesta kerrassaan mitään, että jinxaa sitä. Ihan varovasti vain mainitsen, että tyttö nukkuu uudessa unipussissaan aika hyvin, ja koputan sitten puuta. Hän nukkuu suht hyvin 22.30 – 9.30 välisen ajan ja minä tämän saman ajan. Jossain välissä aamulla tyttö haluaa huikan maitoa, mutta en ole enää pitkään aikaan katsonut kelloa, joten en oikeasti tiedä, koska imetän. Ehkä tärkein syy hyvin nukuttuihin öihin ja ainakin minun väsymykseni kaikkoamiseen on se, että olemme nyt against all odds saanet opetettua koiran nukkumaan alakerrassa. Yöunien lisäksi tyttö nukkuu parin kolmen tunnin päiväunet puolen päivän tienoilla ja vielä puolen tunnin/tunnin pätkän noin viiden kuuden aikaan.

Sipen lemppariasioita:

– Kaukosäätimet ja kanavien vaihtaminen sekä tv:n asetusten vaihtaminen niin, ettei äiti saa niitä enää takaisin.

– Ikkunasta katsominen, kun joku tulee.

– Äidin ihon repiminen ja nipistely imetettäessä.

– Koiran vesikupin kaataminen.

– Ulkoilu. Tyttö viihtyisi rattaissa hereilläkin varmaan tuntikausia.

– Maissinaksut! Nämä pelastavat oikeasti tilanteen kuin tilanteen. Jaakko muistaa aina mainita, että tyttö on tullut äitiinsä, kun ”sipsit” saavat poikkeuksetta paremmalle mielelle.

En käsitä, miten ihminen voi olla niin ihana kuin tämä pieni tyttö. 

blogiinelli

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka