Tietoa mainostajalle ›

Apu koliikkiin?

Meidän tyttö ei koskaan kauheasti itkeskellyt vauvana, mutta luen aina tosi mielenkiinnolla koliikista – se kun on jotenkin niin mystinen juttu. Symppaan hirveästi kaikkia vauvoja ja vanhempia, jotka siitä kärsivät. Tänään luin hirmu kiinnostavan Ylen artikkelin aiheesta ja mieleen jäi etenkin tämä virke:

Itkuisuus ei johdu vatsavaivoista tai siitä, että äiti on hermostunut, vaan siitä, että vauva on liian pieni vielä ja elämä on hänelle vielä tosi raskas.

Tämän lausui siis väitöskirjaansa itkuisten vauvojen rauhoittelumenetelmistä valmisteleva kätilöopettaja Elina Botha. Botha on siis tutkinut amerikkalaisen Harvey Karpin kehittämää itkuisen vauvan rauhoittelumenetelmää, joka perustuu ajatukseen siitä, että lapset syntyvät kolme kuukautta liian aikaisin. Karpin mukaan vauvat tarvitsisivat vielä kolme kuukautta lisäaikaa kohdussa. Kiinnostavaa! Kannattaa lukea tuo artikkeli, mutta siinä siis kerrotaan tästä viiden kohdan rauhoittelumallista:

Kapalo

Sivuasento

Hellä heijaus

Imeminen

Suhinaääni

Tuota suhinaa minäkin käytin, kun lapsella oli rintaraivo. Muistan myös, että muutaman kerran soitatin Youtubesta valkoista kohinaa itkuun. Siitä tuli mieleeni myös kohtaamiseni Huomenta Suomen kuvauksissa Sini Ariellin kanssa, joka kertoi että heidän Penny-vauvansa itkuisuuteen löytyi valtava apu nimenomaan valkoisesta kohinasta. Kohina tulee heillä nallesta, joka ensinäkemältä näyttää ihan tavalliselta lelunallelta, mutta sisältä tuleekin napin painalluksella tuota kohdunkin ääniä simuloivaa kohinaa. Sini ylisti tuota nallea aivan maasta taivaisiin ja sanoi suosittelevansa sitä kaikille itkuisille vauvoilla. Kuulemma se oli auttanut erästä unettomuudesta kärsivää sukulaismiestäkin! Ainakin Whisbear tekee tuollaisia kohinanalleja.

Onko muilla kokemuksia white noisesta tai muista vauvan rauhoittelumenetelmistä? Onko joku saanut koliikkiin avun tuolla viiden kohdan menetelmällä?

KUVA UNSPLASH.COM

Vauvakuume

Otsikko antaa ehkä olettaa jotain jännempää, mutta älkää innostuko. Olen vain huomannut, että oman lapsen syntymän jälkeen olen kokenut sellaista ihastumista muiden vauvoihin, mitä en ole koskaan aiemmin itsessäni rekisteröinyt. Olen aiemmin kertonutkin, kuinka minulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta enkä ole osannut intoilla muiden vauvoista. En tiedä, mitkä hormonit tässä hyrräävät, kun itkeskelen jatkuvasti elokuvien ja sarjojen synnytyskohtauksille ja Facebook-kavereiden vauvauutisille.

Viimeksi kyyneleet nousivat silmiin niinkin randomin kuvan edessä kuin Rob Kardashianin vastasyntyneen vauvan. Selailin perjantaiaamuna bussissa Instagramia ja vauvan kuva ilmestyi feediini. Jostain syystä liikutuin hirveästi vastasyntyneestä ja siitä, että hän näyttää aivan edesmenneeltä isoisältään Robert Kardashianilta.

Tällainen vauvaintoilu on tosi hämmentävää, kun sitä ei ole aiemmin elässään kokenut ollenkaan. Jotenkin sekin, miten ihmeellisenä ihmisen syntymän on itse kokenut, vaikuttaa tähän herkistymiseen. Vaikka syntymä on maailman arkipäiväisin asia, se tuntuu silti uskomattomalta. Ihminen on syntyessään niin viaton ja täydellinen – hänellä on koko elämä edessään.  Asioita, joita ei ole oikein osannut ajatella, ennen kuin näki sen oman pienen ihmeensä. Nyt sen näkee kaikissa muissakin vastasyntyneissä.

Onko muilla samaa vikaa? 

 

Kätevääkin kätevämpi kantoreppu

Saanen viimein esitellä meidän vauva- ja taaperoarkemme tärkeän helpottajan: kantorepun. Saimme jo ennen tytön syntymää Stokkelta heidän MyCarrier-reppunsa testiin. Olin päättänyt jo aiemmin erilaisia kokemuksia lueskelleena ja kavereiden kertomuksia kuunnelleena, että kantoreppu on varmasti asia, jota meidänkin perheessä tarvitaan. Ja oikeassa olin.

kantoreppu7

Tiesin heti, että kantoreppumme pitää olla sellainen, jossa vauva kulkee kasvot menosuuntaan. Kaikissa repuissa tätä mahdollisuutta ei ole. Happy hips -asento on tietysti myös hyvä ominaisuus repussa, varsinkin jos sitä käyttää yhtään enemmän. Vanhanaikainen rintareppuasento tuskin aiheuttaa harvakseltaan käytettynä mitään hirvittäviä ongelmia, vaikka sellaisistakin kuulee puhuttavan, mutta lienee ihan totta, että mieluummin sitä itsekin roikkuisi ilmassa peppunsa kuin pimppansa varassa. (Stokken sivuilla asiantuntevampaa infoa kantorepun ergonomiasta).

Testasimme MyCarrieria jo ihan vastasyntyneellä Sipellä, mutta kasvot kantajaa kohti -asento ei ollut missään vaiheessa hänelle mieleen. Emme antaneet periksi, koska tiesin, että heti, kun ikä mahdollistaa kasvot menosuuntaan kantamisen, tyttömme alkaa viihtyä repussa. Ja olin taas oikeassa 🙂 Tyttö on kiikkunut repussaan isänsä kantamana pitkät pätkät kaupoissa, matkoilla, metsässä ja lentokentillä. Edessä vaihtuvat koko ajan kiintoisat maisemat, joten ei ole ollut vauvalla valittamista. Kertaakaan emme ole joutuneet nostamaan itkevää tyttöä repusta. Siinä on ollut poikkeuksetta mukava olla – ainakin siis, kun kasvot ovat olleet menosuuntaan.

stokkemycarrier6

Kreikan-reissulla siirsimme tytön matkaamaan selkäpuolella ja siinäkin taapero tuntui viihtyvän, vaikka suoraan eteen ei ollutkaan näköyhteyttä. Kymmenkiloista on toki jo mukavampi kantaa selässä ja nyt pystyimme patikoimaan pitkään rannalla ja esimerkiksi ylös Plataniaksen kylään. Kantoreppu on tietysti erityisen ylivertainen maastoissa, missä rattaat tai vaunut kulkevat huonosti tai eivät ollenkaan.

Ensimmäisellä matkallaan isänsä selkäpuolella tyttö muuten jopa nukahti. Seuraavalla kerralla tajusimme ottaa repusta esiin kätevän kangaskaistaleen, joka suojaa pientä nukkuvaa päätä retkahtamasta outoon asentoon. Loistava lisäosa!

Tämä selkäpuolella kantaminen huomattiin käteväksi myös lentokentillä: Jaakko pystyi roudailemaan painavia kantamuksia, vaikka kantoi samalla tyttöäkin. Monet kuljettavat lapsia lentokentällä rattaissa, mutta onhan se näppärä saada molempien vanhempien kädet vapaaksi lapsen kuljettamiselta. Tyttö on roikkunut kantorepussa myös esimerkiksi kauppareissuilla silloin, kun hän ei vielä osannut istua (ostoskärryissä).

stokkemycarrie3

Nämä kasvot menosuuntaan -kuvat on otettu jo alkukesästä. Selkäkantamiset kuvattu Kreikassa viime viikolla.

Meidän reppumme on hengittävää meshiä, joka lienee aika ässä meidän kuumaverisessä perheessämme. Reppua saa myös luomupuuvillamatskussa.

stokke2stokke

Plussaa Stokkelle myös repun nätistä ulkoasusta. Tällä hetkellä tuota meidän vaalean beigeä väriämme ei näyttäisi uudessa mallissa olevan, mutta punaista, ruskeaa, sinistä ja mustaa löytyy.

stokkemycarrie7stokkemycarrier

MyCarrierissa on tosi tukeva tuo selkäosa, joka helpottaa kantamista selvästi. Käytimme lainarintareppua asuntomessuilla ja Jaakko valitti selkäänsä heti ensimmäisen talokierroksen jälkeen.

stokkemycarrier2

Kantorepun parhaita puolia on vanhemman näkökulmasta tietysti se, että kädet jäävät vapaaksi muuhun. Itsehän olen käyttänyt reppua kerran esimerkiksi imuroidessa 😀 harmi, ettei tuosta ole videomateriaalia.

kantoreppu kantoreppu2 kantoreppu3 kantoreppu4 kantoreppu5

Tässä kuvassa näkyy tuo esiin otettu unisuoja, vaikka juuri tuolla hetkellä tyttö ei nukkunutkaan.

kantoreppu6

Reppu tuntuu välillä hiukan monimutkaiselta vehkeeltä, mutta paketin mukana tulee ja netistä löytyy tarkat ohjeet sen käyttöön. Lisäksi YouTubesta löytyy näppärä käyttöohjevideo, jota meilläkin on katseltu muutamat kerrat, kun reppua on viritelty uuteen asentoon.

Millaisia kokemuksia muilla on kantorepuista?