Lekmerin kreisien päivien lempituotteet

Lekmerillä on meneillään Crazy Days -päivät, jotka tarjoavat hyviä alennuksia ja vielä ilmaisen toimituksen. Keräilin Lekmerin toiveesta kollaasin tämän päivän tuotteiden suosikeistani. Täältä voit katsoa kaikki tämän päivän aletuotteet ja huomenna sekä sunnuntaina sitten taas tarjolla eri tuotteita.

Omassa kollaasissani taas mielen päällä olevia syys- ja talvijuttuja sekä tietty sisustustuotteita. Tuo kaktuslamppu on ihan mieletön! Ja huomaatteko, kun ymppään tuon lämpöpussin jokaiseen kollaasiin 😀 Se on vain niin hyvä. Meillä Elodie Detailsin versio, mutta tuo Carena toimii kuulemma hyvin esimerkiksi matkarattaissa. Kohta onkin taas aika kaivaa lämpöpussukka esiin syksykelejä varten. Suosittelen ihan todella lämmöllä.

kolla

Carenan LÄMPÖPUSSI // Goodnight Lightin KAKTUSVALAISIN // Jox Trendin LASKOSVERHOT // NG Babyn (ruskea) VUODEKATOS // Kuling Outdoorin HAALARI // Didriksonsin TAKKI // Kuling Trendin PIPO // Reimatec-KENGÄT // Elodie Detailsin REPPU //

* CRAZY DAYS + ILMAINEN TOIMITUS: joka päivä satoja uusia diilejä, jotka ovat voimassa 24 tuntia. Sen lisäksi saat ilmaisen toimituksen koodilla: CRAZYILMAINEN Päivän diili on voimassa klo 10.00 – 10.00 tai niin kauan kuin tavaraa riittää. 

postaus sisältää mainoslinkkejä

Kyllä maalla on mukavaa

Vietimme tosiaan vajaan arkiviikon Harjavallan kotona typyn kanssa, ilman Jaakkoa. Viihdyn etenkin kesäisin paljon paremmin landella kuin kaupungissa ja hengailen Harjavallan kotona aina kuin mahdollista. Todennäköisesti maalla tulee vietettyä suuri osa miehen lomastakin elokuussa. Onneksi myös Jaakko viihtyy toisessa kodissani! Hän on rakentanut vanhaan navettaan lätkätreenipaikan eli lämyluolan ja tykkää autella äitini miestä tilan hommissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eikä Harjavalta onneksi mikään ihan eristynyt kyläpahanen ole. Kaupungista löytyy palveluja ja esimerkiksi upea uusi urheiluhalli kuntosaleineen ja uimahalleineen. Ja tietty esimerkiksi maailman paras pizzeria. Pori on niin lähellä, että sinne kipaisee helposti shoppailemaan,  leffaan (ellei Harjiksen oma Kino-Huovi kelpaa) ja ravintolaan.

Ylipäätään landella tuntuu kaikki olevan niin ihanan helppoa. Ennen jazzeja kysäisin Facebookissa, olisiko kenelläkään myydä lippuja perjantain konserttiin. Ystäväni mies laittoi heti viestiä, että hänen tuttunsa myy yhtä lippua, haluanko ostaa sen alehintaan. No haluan! Seuraavana päivänä tyyppi oli jo käynyt hakemassa liput ja tuonut sen äidilleni, vaikka sanoin, että voin tietysti itsekin sen hakea. Silloin piti ihan taas muistuttaa itseään, että muistaisi olla itsekin niin ystävällinen ja avulias muille.

Harjavallassa on muutenkin ihana oma pikkukaupungin tunnelmansa. Jaakko ihmettelee edelleen, kuinka kotonamme on aina ovi auki ja sisään saattaa koska tahansa tupsahtaa joku. Koskaan ei tiedä, kuka istuu keittiön pöydän ääressä kahvilla. Ovikelloa ei yleensä soiteta eikä kukaan varmasti ainakaan soita etukäteen tulevansa vierailulle. Tuo tapa on minulle kauhistus, sillä en voi sietää yllätysvierailuja. Äitini on kuitenkin tapaan jo tottunut eikä ole siitä moksiskaan. Viikko sitten eräs vanha tuttu ratsasti hevosella pihaamme kysyäkseen erästä palvelusta. Erikan ystäviä oli kylässä ja lopulta kolme tyttöä ratsasti vuoronperään hevosella pihanurmellamme. Oman mausteensa kotitilallemme on tuonut maatilamajoitus, jota äiti pitää piharivissä. Tilan on löytänyt jo moni maakuntamatkailija ja onpa pihassamme kerran tavattu myös ripaskaa tanssivia suomalaisia ja äimistyneitä japanilaisturisteja.

Yhtenä aurinkoisena aamuna tepsuttelimme paljain jalon tytön kanssa puutarhaan ja napostelimme viinimarjoja suoraan pensaasta. Myöhemmin napsin äidin kasvihuoneesta lämpimiä pieniä tomaatteja ja korianteria maasta. Mietin, kuinka kurjaa olisi, jos en voisi viedä tytärtäni maalle. Jos meillä ei olisi mummilaa landella. Olen asunut Helsingissä yli kymmenen vuotta, mutta olen sielultani ihan landepaukku. On ihanaa, että lapseni saa viettää aikaa mummilassa, metsäretkillä ja rantasaunalla. Ihmetellä mummin kukkamaita, omenapuita ja marjapensaita. Lähteä mummin kanssa bongaamaan lähimetsässä asustavia liito-oravia. Työntää varpaat multaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA Meillä oli ihana tyttöjen viikko maalla, kun Erikakin oli lomailemassa lapsuudenkodissamme. Yksi odotetuimmista jutuista aina Harjikseen tullessani ovat lähialueet ihanat kirpputorit, jotka haluaisin koluta oikein ajan kanssa kunnolla läpi. Erika ei valitettavasti jaa tätä kirppisinnostustani kanssani, mutta sain hänet houkuteltua kuskikseni lupaamalla, että matkan varrelta löytyy varmasti Pokemoneja. Minä en ole vielä innostunut jättimäisen suosion saaneesta pelistä, mutta sen sijaan harrastan Pokemonin-bongaajien bongaamista. Missä ikinä kulkeekaan törmää kännykät kädessä kulkeviin ihmisiin tai ryhmiin. Heistä ei voi erehtyä, ihan selvästi Pokemoneja etsimässä. Ihan loistoharrastus, jos minulta kysytään. Mahtavaa, että tuollainen sovellus on saanut nuoret telkkareiden äärestä ulkoilmaan liikkumaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaisia löytöjä tein Porin kirppiskierrokselta. Retrolinna on yksi parhaista kirppareista! Ostin sieltä muun muassa messinkijalkaisen lasisohvapöydän tulevaan asuntoomme. Houkuttelin Erikan autostaan Retrolinnaan lupaamalla hänelle kahvin ja pullan. Hän löysi sitten nuo kuvan siniset lautaset yhden pöydän uumenista, kun kannoimme pöytää toiselta puolelta kirpputoria kassalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haahuilin myös tilallamme koluamassa paikkoja ja etsimässä huonekaluja uuteen kotiimme. Pari varastona toimivaa huonetta on täynnä hienoja huonekaluja ja esineitä, joilla kukaan ei juuri nyt tee mitään. Kamoilla voisi sisustaa monta kotia, mutta tuolla ne ovat tyhjänpanttina. Ainakin parit tuolit ja sängyn ajattelin napata asuntoomme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

Ensimmäiset synttärit ja foliopallofiasko

Nyt on typyn yksivuotissyntymäpäivät juhlittu! Päätimme juhlia oikeana päivänä torstaina, kun monet ovat kuitenkin lomalla eivätkä nämä nyt mitkään megabileet olleetkaan. Paikalla oli vain perhettä ja kummit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

eppa3

Juhlista oli tulla ihan fiasko, kun monta (pientä) asiaa alkoi mennä ihan mönkään jo pari päivää ennen juhlia. Ensinnäkin otin riskin ja jäin Harjavaltaan lomailemaan viime viikonlopun jälkeen, kun Jaakko palasi takaisin Helsinkiin. Hän kuitenkin vannoi, että saisi yksinkin kämpän juhlakuntoon, varsinkin kun siivooja oli tulossa keskiviikkoaamuna joka tapauksessa. Tulin itse äidin ja Erikan kanssa Helsinkiin vasta torstai-iltapäivänä ja vieraat saapuivat vain pari tuntia myöhemmin kuin me. Ajattelin ehtiä ottamaan hiukan kuvia jo ennen kuin vieraat saapuisivat, jotta ehtisin sitten ottaa rennommin. Mutta se siitä ideasta, kun huomasin että olin jättänyt kamerani Harjavaltaan ja myös Jaakko unohti ottaa töistä kameran mukaan. Erikakin oli tulossa vasta myöhemmin eikä hänenkään kameraa siis saatu ihan ensihätään paikalle. No, appiukon perusjärkkäri oli onneksi kilometrin päässä, mistä Jaakko sen kipaisi, mutta kyllähän se kirpaisi, ettei kädessä ollut se suunniteltu ammattilaiskamera. Varsinkin siis minua, pahanlaatuisesta ikuistamispakkomielteestä kärsivää äiti-ihmistä.

eppa2 copy

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

No entäs sitten ilmapallot! Voi hyvä jumala, mikä j ä ä t ä v ä kohellus niihin liittyi. Se alkoi jo monta päivää ennen juhlia. Ostin tyttöni etunimen sekä numeron yksi kirjoittavat foliopallot eBaysta jo hyvissä ajoin. Ajattelin, että näppärästi sitten ostamme heliumia ja täytämme ne, ei se kovin kallista voi olla. Kuinka väärässä olinkaan 😀 Tein Jaakolle ostoslistan juhlatarvikeliikkeeseen ja pyysin ostamaan vielä muutaman tavallisen kumi-ilmapallon, jotka sitten voisi myös täyttää heliumilla. Koska pullossahan täytyy olla niin paljon heliumia, että sillä voi täyttää vaikka sata isoa ilmapalloa ja sen lisäksi vielä koko porukka voi vetää sitä henkeen (ei kai, tätä ei saa oikeasti tehdä!). Jaakko sitten soitti ostosreissunsa jälkeen, että heliumpullon lisäksi piti ostaa jotain lisätarvikkeita pallojen täyttöä varten ja koko setin hinnaksi tuli aika iso summa. Jaakko ei hoksannut, että heliumilla täytettäisiin ensijaisesti ne aiemmin ostamani foliopallot eikä kumipalloja. Kun mainitsin tästä, hän sanoi että sitten olisi pitänyt ostaa ihan erilainen heliumpullo ja lisätarvikkeet. Kumipallot täytetään eri tavalla. Olin tietysti ihan maani myynyt, koska tokihan ne folioilmapallot ovat koko päivän tärkein juttu. Mutta niin hullu minäkään en ole, että olisin käskenyt ostamaan toisen, ziljardin maksaneen heliumsetin folioille. No, Jaakko sitten kuitenkin saikin kuin saikin täytettyä sekä kumipalloja että foliopalloja, mutta helium loppui kesken ja ilmassa oli tytön nimen kaksi ensimmäistä kirjainta sekä ykkönen. Kunhan on ensimmäinen kirjain, ajattelin, otetaan sen kanssa sitten kivoja kuvia. Kun Jaakko kävi palauttamassa heliumpullon synttäripäivän aamuna, hän osti vielä pari jo valmiiksi heliumilla täytettyä ilmapalloa ja ykkösfoliopallon. Näin olisi kannattanut tehdä heti aluksi: ostaa vaikka kirjain E ja ykkönen suoraan liikkeestä valmiiksi täytettynä, hintaa olisi tullut nelisen kymppiä.

epensyndet12

Sitten. Aivan kuin minua ja kukkaroamme ei olisi koeteltu tässä foliofiaskossa jo tarpeeksi, niin…voitte ehkä jo arvata…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jep. Juuri kun olimme ottamassa niitä halvatun kuvia ja käänsin selkäni kahdeksi sekunniksi leikatakseni kakkua, that happened. E-kirjain karkasi taivaan tuuliin. Mitäpä tuossa voi muuta sanoa, kuin että Jumala ei nyt selvästi halua meidän nauttivan foliopalloistamme.

Ärsytti julmetusti. Jos kaikki olisi sujunut ylipäätään hyvin ja taivaalle karkaava pallo olisi juhlien ainut pikku miinus, olisi verenpaineeni pysynytkin normaalilukemissa, mutta tämä. Tämä oli viimeinen, jotenkin vielä niin helvetin kliseinen, niitti. Äiti sitten lohdutti ilmapallon perään itkevää 30-vuotiasta lastaan, ettei kukaan, edes minä itse, muistaisi juhlista mitään, ellei jotain tällaista ikimuistoista tapahtuisi. Oli se sitten negatiivista tai positiivista. Niin kai sitten. Saakeli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä sitten kilisteltiin 1-vuotiaalle, kesälle ja E-kirjaimelle, joka toivottavasti sai ansaitsemaansa huomiota joltain muilta ihmisiltä leijaillessaan Helsingin yllä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi tietysti myös ykköspallolla sai kivoja kuvia ja juhliin sopivampiakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja onneksi ihanista ihanin Tiia oli leiponut maailman kauneimman raakasuklaavadelmamansikkakakun juhliimme. Olin salaa onnellinen, että kakkua jäi juhlista. Nyt saan herkutella sillä itse pari päivää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka