Ensimmäiset synttärit ja foliopallofiasko

Nyt on typyn yksivuotissyntymäpäivät juhlittu! Päätimme juhlia oikeana päivänä torstaina, kun monet ovat kuitenkin lomalla eivätkä nämä nyt mitkään megabileet olleetkaan. Paikalla oli vain perhettä ja kummit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

eppa3

Juhlista oli tulla ihan fiasko, kun monta (pientä) asiaa alkoi mennä ihan mönkään jo pari päivää ennen juhlia. Ensinnäkin otin riskin ja jäin Harjavaltaan lomailemaan viime viikonlopun jälkeen, kun Jaakko palasi takaisin Helsinkiin. Hän kuitenkin vannoi, että saisi yksinkin kämpän juhlakuntoon, varsinkin kun siivooja oli tulossa keskiviikkoaamuna joka tapauksessa. Tulin itse äidin ja Erikan kanssa Helsinkiin vasta torstai-iltapäivänä ja vieraat saapuivat vain pari tuntia myöhemmin kuin me. Ajattelin ehtiä ottamaan hiukan kuvia jo ennen kuin vieraat saapuisivat, jotta ehtisin sitten ottaa rennommin. Mutta se siitä ideasta, kun huomasin että olin jättänyt kamerani Harjavaltaan ja myös Jaakko unohti ottaa töistä kameran mukaan. Erikakin oli tulossa vasta myöhemmin eikä hänenkään kameraa siis saatu ihan ensihätään paikalle. No, appiukon perusjärkkäri oli onneksi kilometrin päässä, mistä Jaakko sen kipaisi, mutta kyllähän se kirpaisi, ettei kädessä ollut se suunniteltu ammattilaiskamera. Varsinkin siis minua, pahanlaatuisesta ikuistamispakkomielteestä kärsivää äiti-ihmistä.

eppa2 copy

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

No entäs sitten ilmapallot! Voi hyvä jumala, mikä j ä ä t ä v ä kohellus niihin liittyi. Se alkoi jo monta päivää ennen juhlia. Ostin tyttöni etunimen sekä numeron yksi kirjoittavat foliopallot eBaysta jo hyvissä ajoin. Ajattelin, että näppärästi sitten ostamme heliumia ja täytämme ne, ei se kovin kallista voi olla. Kuinka väärässä olinkaan 😀 Tein Jaakolle ostoslistan juhlatarvikeliikkeeseen ja pyysin ostamaan vielä muutaman tavallisen kumi-ilmapallon, jotka sitten voisi myös täyttää heliumilla. Koska pullossahan täytyy olla niin paljon heliumia, että sillä voi täyttää vaikka sata isoa ilmapalloa ja sen lisäksi vielä koko porukka voi vetää sitä henkeen (ei kai, tätä ei saa oikeasti tehdä!). Jaakko sitten soitti ostosreissunsa jälkeen, että heliumpullon lisäksi piti ostaa jotain lisätarvikkeita pallojen täyttöä varten ja koko setin hinnaksi tuli aika iso summa. Jaakko ei hoksannut, että heliumilla täytettäisiin ensijaisesti ne aiemmin ostamani foliopallot eikä kumipalloja. Kun mainitsin tästä, hän sanoi että sitten olisi pitänyt ostaa ihan erilainen heliumpullo ja lisätarvikkeet. Kumipallot täytetään eri tavalla. Olin tietysti ihan maani myynyt, koska tokihan ne folioilmapallot ovat koko päivän tärkein juttu. Mutta niin hullu minäkään en ole, että olisin käskenyt ostamaan toisen, ziljardin maksaneen heliumsetin folioille. No, Jaakko sitten kuitenkin saikin kuin saikin täytettyä sekä kumipalloja että foliopalloja, mutta helium loppui kesken ja ilmassa oli tytön nimen kaksi ensimmäistä kirjainta sekä ykkönen. Kunhan on ensimmäinen kirjain, ajattelin, otetaan sen kanssa sitten kivoja kuvia. Kun Jaakko kävi palauttamassa heliumpullon synttäripäivän aamuna, hän osti vielä pari jo valmiiksi heliumilla täytettyä ilmapalloa ja ykkösfoliopallon. Näin olisi kannattanut tehdä heti aluksi: ostaa vaikka kirjain E ja ykkönen suoraan liikkeestä valmiiksi täytettynä, hintaa olisi tullut nelisen kymppiä.

epensyndet12

Sitten. Aivan kuin minua ja kukkaroamme ei olisi koeteltu tässä foliofiaskossa jo tarpeeksi, niin…voitte ehkä jo arvata…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jep. Juuri kun olimme ottamassa niitä halvatun kuvia ja käänsin selkäni kahdeksi sekunniksi leikatakseni kakkua, that happened. E-kirjain karkasi taivaan tuuliin. Mitäpä tuossa voi muuta sanoa, kuin että Jumala ei nyt selvästi halua meidän nauttivan foliopalloistamme.

Ärsytti julmetusti. Jos kaikki olisi sujunut ylipäätään hyvin ja taivaalle karkaava pallo olisi juhlien ainut pikku miinus, olisi verenpaineeni pysynytkin normaalilukemissa, mutta tämä. Tämä oli viimeinen, jotenkin vielä niin helvetin kliseinen, niitti. Äiti sitten lohdutti ilmapallon perään itkevää 30-vuotiasta lastaan, ettei kukaan, edes minä itse, muistaisi juhlista mitään, ellei jotain tällaista ikimuistoista tapahtuisi. Oli se sitten negatiivista tai positiivista. Niin kai sitten. Saakeli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä sitten kilisteltiin 1-vuotiaalle, kesälle ja E-kirjaimelle, joka toivottavasti sai ansaitsemaansa huomiota joltain muilta ihmisiltä leijaillessaan Helsingin yllä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi tietysti myös ykköspallolla sai kivoja kuvia ja juhliin sopivampiakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja onneksi ihanista ihanin Tiia oli leiponut maailman kauneimman raakasuklaavadelmamansikkakakun juhliimme. Olin salaa onnellinen, että kakkua jäi juhlista. Nyt saan herkutella sillä itse pari päivää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

1-vuotias

Vuosi sitten pieni peikkotyttöni tuuheine tummine hiuksineen syntyi!

kollaasiE

Tuntuu ihan hullulta, että vuosi sitten ahdistuin ihan järjettömästi siitä, että lapseni kasvaa. Muistan ikuisesti, kuinka kauhuissani olin, kun ystäväpariskunta tuli seitsenkuisen kanssa käymään vauvaa katsomassa ja tajusin, kuinka järkyttävän iso on seitsemän kuukautta vanha ihminen. Siis sehän on vielä vauva ja noin iso. En todellakaan kestä yhtään sitä, että omasta vauvastani tulee noin iso. Tuossa se on seisoo tuettuna ja muuta kauheaa. Pikku-V oli kaiken lisäksi vielä tosi pienikokoinen mutta vastasyntyneen lapsen äiti näki hänet aivan valtavana taaperona. Nyt E ja V ovat jo varmaan suht samankokoisia ja tekevät yhdessä hiekkakakkuja rannalla.

Olisikohan joitain baby bluesin oireita tuollainen, että lapsen kasvaminen ahdistaa. Nyt on vain tajuttoman ihanaa huomata, kuinka tuo pieni oppii koko ajan uutta. Nythän hän jo kävelee (muksahtaa maahan kuitenkin viimeistään metrin pituisen matkan jälkeen), huutaa kakkkkaaa aina kun mahdollista, syö ja juo itse. Laittaa itse musiikkikirjansa päälle ja alkaa laulaa ja tanssia. Kävipä hän kerran potallakin!

Toisaalta nyt on alkanut miettiä, kuinka helppoa elämä oli vastasyntyneen kanssa. Eihän sitä tarvinnut tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla ja imettää. Eihän se pikkuvauva tehnyt oikeasti mitään muuta kuin söi ja nukkui. Mutta ei se ihan niin mene. Onhan silloin niin paljon enemmän kiinni vauvassa kuin nyt, vaikka toisaalta nyt tuo ihminen vaatii muutakin tekemistä kuin nukkumista ja syömistä.

Olin hiljattain Suvi Tiilikaisen kulmapigmentoitavana ja kun kerroin lapseni iän, hän sanoi ”Vuoden kohdalla helpottaa”. En ollut siis maininnut mitään mahdollisista vaikeuksistani, mutta tuo taitaa olla aika yleismaailmallinen totuus. Niin tai näin, Suvi taatusti tietää mistä puhuu. Hänellä itsellään on kolme pientä poikaa. Vaikka tulee uusia vaiheita, vaikeuksia ja uhmaa, on elämä yksivuotiaan kanssa helpompaa kuin nollavuotiaan. Lapsi on koko ajan itsenäisempi ja helpommin muidenkin kuin vanhempiensa hoidettava.

Ja se isoin juttuhan on se, että lapsi alkaa antaa itsestään koko ajan enemmän ja enemmän. On paljon helpompi kestää hetkelliset hermojen menetykset, väsymys ja hormonihumpsahdukset kun toinen moiskauttaa kieli edellä märän pusun keskelle kasvoja. Tai kikattaa kuin hullu, kun vähän kutittaa leuan alta. Ottaa haparoivia ensiaskeleitaan ja kiljahtelee innoissaan. Nyökyttelee pientä päätään, kun häneltä kysyy, rakastaako hän äitiä. Ei voi olla mitään parempaa!

Parhainta yksivuotispäivää rakas lapseni ♥

 

Kontrollifriikki jazzeilla

Ai että, jazz-viikonloppu on mennyt ihan täydellisesti. Saatiin juhlia kunnolla perjantaina, kun tyttö oli ihan enkelinä isovanhempiensa kanssa. Olimme aika varmoja, ettei hän suostu nukahtamaan ilman meitä, mutta oli lopulta antanut (tosi myöhään) periksi ja simahtanut ukkinsa kainaloon. Lauantaina lähdimme sitten koko perheen voimin jazz-kadulle ihmettelemään ja syömään ihan älyhyvät falafelrullat.

Tytöllä on kyllä maailman ihanimmat isovanhemmat. Mummo ja ukki tulivat Helsingistä asti yhdeksi yöksi Harjavaltaan, jotta me vanhemmat pääsemme jazzailemaan. En pysty kylliksi kiittämään heidän avuliaisuudestaan <3 Myös Harjavallan mummi on tärkeä tytölle: kun äitini oli lauantaina tullut jazzien korumyyntityöstään kotiin, oli ilo ollut ylimmillään ja Sipe oli muksahtanut suoraan mummin kaulaan halailemaan. Ei tietoakaan vierastamisesta, vaikkei tyttö mummiaan ihan liian usein näekään.

porijazzkollaasiPerjantain konsertissa Suomen kesä ei antanut aivan parastaan vaan taivaalta vihmoi isompia ja pienempiä sadekuuroja melkein koko illan, mutta eipä tuo haitannut, kun ympärillä juhlivat parhaat ystävät ja musiikki soi. Terkkuja muuten ihan megaihanalle lukijalle, joka tuli moikkaamaan konsertissa: tulipa hyvä mieli tuosta kohtaamisesta!

Yllättäen illan parhaasta musavedosta vastasi Joss Stone, joka jammaili yleisön seassa ja oli järkännyt itsensä Jenni Vartiaisen duetoimaan keikalleen. Joss oli myös opetellut yhden Jennin biisin suomeksi ja veti Suru on kunniavieras -biisiä parhaansa mukaan Jennin kanssa. Tuollaiset maanläheidet ja yleisön todella huomioon ottavat artistit vetävät kyllä aina pisteen parhaiten kotiin. Sen sijaan illan pääartisista, Lauryn Hillistä jäi todella ylimielinen kuva. Hän ohjaili ja käskytti koko ajan bändiään todellisen diivan oloisesti.

Viikonloppu oli onnistunut kaikin puolin ja se toi luottamusta lapsen hoitamiseen ja lapsen hoitoon jättämiseen isovanhemmille ja meille vanhemmille. Ehdin nimittäin ennen perjantaita päättää ehkä viisitoista kertaa, ettemme lähde koko keikalle, koska eihän tyttöä nyt vain saa kukaan muu nukkumaan kuin me vanhemmat, eihän siitä nyt vain yksinkertaisesti tule mitään, mitä ihmettä oikein olen ylipäätään ajatellut. Keikalla sain sitten luennon ystävältäkin, kahden lapsen äidiltä, että nainen nyt ihan oikeasti lopetat tuon kontrolloimisen ja opettelet ottamaan rennommin. Ja tottahan se on: Jaakon vanhemmat ovat kasvattaneet neljä lasta ja oma äitini kaksi omaa ja siinä sivussa hoitanut kahta miehensä lasta, joten eivätköhän nuo osaa yhden yksivuotiaan pitää yhden illan jotakuinkin tyytyväisenä. Eli tsemppiä myös muille kontrollifriikkiäideille, kyllä tämä tästä, kun harjoittelee!