Stop synnytyksen jälkeinen masennus

Meillä on ollut ihana elokuu! Vastoin kaikkia odotuksia. Ekat viikot vauvan kanssa olivat tunteiden mylläkkää ja olin tosi ahdistunut. Synnytyksen jälkeinen masennus teki taas vahvasti tuloaan kuten ekalla kerrallakin.

Nyt siihen osattiin varautua ajoissa ja sain lääkityksen. Se on antanut minulle mahdollisuuden oikeasti nauttia elämästä vauvan kanssa. ”Escitalopramin voimalla tässä mennään”, huomasin heittäväni huolettomasti ihan uusille tuttaville äititreffeillä. Olen onnekas, että sain lääkkeestä niin suuren avun. Se teki minusta taas oman itseni, vei pois hädän ja syvän ahdistuksen.

Esikoisen kanssa en voinut kuvitellakaan, että olisin tavannut vieraita äitejä. Nyt päätin, että toimin toisin. Menen ja teen. Esikoisen kanssa tunsin voimakasta yksinäisyyttä. Olin paljon yksin, eristyksissä muista ihmisistä ja loin pakkomielteisesti rutiineja arkeen, jotta selviäisin. Nyt on ollut ihanaa, kun jokainen päivä on ollut erilainen. Ollaan menty ja tehty ja vauva on kulkenut mukana, välillä hyväntuulisena ja välillä känkkäränkkänä. Vauvan itku ravintolassa ei ole niin vakavaa.

Mä sain kuin sainkin tuntea näitä tunteita, joita ennen vain kadehdin. Vauva on ihana, hänen kanssaan on oikeasti mukavaa. Vielä tulee kaikenlaista vaiheilua ja valvomista, mutta uskon ettei hankaluuksia enää väritä ahdistus, joka tekee vaikeuksista vieläkin vaikeampia.

Vitutus on eri asia kuin ahdistus. Muistakaa se ja pyytäkää apua, jos on liian vaikeaa!

Hyperemeesiselviytyjä

Hyperemeesi ja muutenkin vaikea raskaus jättivät paljon jälkiä, niin mieleen kuin kehoonkin. Päätin jo raskaana ollessani, etten jää jumiin raskauden jättämään katkeruuteen enkä toisaalta työnnä kokemuksen aiheuttamaa tuskaa sivuunkaan. Palan halusta toipua: haluan selkeyttää mieltäni terapiassa ja kehoani osteopaatilla.

Aloitin hiljattain lyhytterapian. Kerran viikossa puin hyperemeesihelvettiä tunnin ajan, etten unohtaisi enkä katkeroituisi. Listasin tavoitteiksi sen, että oppisin paremmin kunnioittamaan kehoani, joka on tehnyt valtavan työn luodakseen ihan uuden ihmisen. Ja joka on kärsinyt kohtuuttomasti sitä työtä tehdessään. Kahdeksan kuukautta pahoinvointia. En osaa vielä edes käsittää, millaisesta tuskasta olen selvinnyt. Olen todellinen taistelija.

Yritän nyt oppia vähättelyn ja laiminlyömisen sijaan arvostamaan kehoani ja hoitamaan sitä. Tällä hetkellä saatan huomata iltapäivällä, etten ole syönyt mitään koko päivänä enkä varsinkaan juonut vettä. Sori keho.

Haluan myös oppia ymmärtämään ja hyväksymään paremmin reaktioitani vaikean raskauden aikana. Kahdeksan kuukautta väsyttävää vihaa koko maailmaa kohtaan oli aika kuluttavaa. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt vihaisuuttani. Suru on paljon helpompi tunne ottaa vastaan toiselta ihmiseltä. Se on ymmärrettävä reaktio vaikeaan elämäntilanteeseen.

Toisen ihmisen viha saa ihmiset pelkäämään ja väistämään, ihmettelemään, että miten tuota nyt osaisi auttaa. Vihaa on kuitenkin helppo tuntea ja purkaa, siksi se ehkä nouseekin pintaan ennen muita tunteita. Hyperemeesilleni ei kuitenkaan ollut syyllistä ja siksi viha sitä kohtaan purkautui esimerkiksi puolisooni, joka sattui olemaan lähellä mutta joka ei olisi vihaani ansainnut.

Aika paljon tavoitteita lyhytterapialle, mutta ainakin se antanee työkaluja käsitellä näitä aiheita itsenäisesti myöhemmin.

Ainutlaatuiset hetket talteen

Lahjakas kaverini Sini (@siniannavisuals) tarjosi meille newborn-kuvauksen (ja teille alekoodin!) ja voi että, miten kauniita kuvista tuli. Elliä ei kuvautettu vastasyntyneenä ammattilaisella, ja nyt nämä kuvat nähtyäni se harmittaa, koska vasta nyt toisella kierroksella tajuan, kuinka lyhyen hetken vastasyntynyt on vastasyntynyt ja kuinka ainutlaatuista aikaa tuo on. Newborn-kuvaus kannattaa tehdä kahden viikon sisällä syntymästä, sillä silloin vastasyntyneen piirteet ovat vielä tallella. Vauva on kohta jo kaksi kuukautta eli ihan eri näköinen ja kasvanut valtavasti. 

Sini on työskennellyt ennen päiväkodissa ja sen kyllä huomaa: hän on todellinen vauvakuiskaaja. En edes uskonut, että hän saisi napattua haluamiaan kuvia, jossa vauva on aivan syvässä unessa, mutta niin hän vain hytkytteli vauvan uneen ja saimme ihanat kuvat. Newborn-kuvaajan työtä katsellessa mietin, että minusta ei kuuna päivänä olisi tuohon duuniin, se vaatii aivan omanlaistaan taitoa, lahjakkuutta ja kärsivällisyyttä. Aikaa kuvien ottamiseen kuluu, mutta on se sen arvoista! Saimme mielettömän kauniit kuvat muistoksi lyhyestä hetkestä aivan vastasyntyneen vanhempina. 

Ja kuvat sisaruksista ovat erityisen liikuttavia! Mulle tosi, tosi arvokkaita ovat myös imetyskuvat. Imetys on asia, johon liittyy mulla todella (kirjaimellisestikin) kivuliaita muistoja, mutta se on silti yksi upeimmista asioista mun elämässä. Ihanaa, että siitäkin on nyt näin kaunis muisto.

Kannattaa siis ikuistaa Sinin luona vastasyntyneet ja kaikki muutkin tärkeät hetket, suosittelen tosi isosti ❤️ Saat 15 prosentin alennuksen nyt elokuussa varatusta newbornkuvauksesta mainitsemalla varauksen yhteydessä koodin IRENE15. Kuvausten ei siis tarvitse ajoittua elokuuhun, mutta alen saan tässä kuussa VARATUSTA kuvauksesta.

TÄÄLTÄ löydät Sinin yhteystiedot!

KUVAT SINI VERTANEN