Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ikimuistoiset bileet, enteellinen viini ja muut viime aikojen parhaat

Kun eteen sattuu elämä, sitä huomaa elävänsä sitä ennemmin kuin kirjoittavansa siitä. Olen aika ainutlaatuisessa tilanteessa: en muista, koska blogi olisi jäänyt näin sivuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Välillä tuntuu, että elämässä onkin tapahtunut enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Vaikkei se olekaan totta. Siltä ehkä vain tuntuu, kun autopilotti ei ole päällä eivätkä päivät todellakaan toista toisiaan.

Parhaat bileet

Viime perjantaina vietettiin 34-vuotisjuhliani. Parhaat juhlat ovat selkeästi aika extempore-mielellä järjestetyt ja mahdollisimman vähän suunnitellut. Kutsuin luokseni aluksi vain aivan lähimmät ystäväni Helsingistä, mutta matkan varrella tekikin mieli pyytää paikan päälle muitakin elämässäni vaikuttavia tyyppejä. Kutsuin itse asiassa vielä pari tuntia ennen bileitä yhden tyypin mukaan ja olin iloinen, että hän pääsi paikalle lyhyellä varoitusajalla. Juhlissa tarjoiltiin rennosti Woltista tilattua pizzaa. Selkeästi spesiaalimpi juttu oli yksityiskeikka Musiikkitalolla, kun eräs kaverini halusi esiintyä minulle ja meille synttärilahjaksi. Nämä kaksi sellistiä esiintyvät baareissa ja heittivät meille siis tämän baarisettinsä. Oli ihan uskomattoman upeaa, muistan tuon illan varmasti aina <3

Paras viini

Synttäreilläni tarjoiltiin Viinimaalta PR-näytteenä saamiani Embrazen-viinejä. Nämä kalifornialaiset viinit olivat sopivan kevyitä ja helppoja nimenomaan seurustelujuomiksi ja tekivät hyvin kauppansa bileissä. Pidän näiden viinien valikoitumista juhliini enteenä siitä, että otan Kaliforniassa asuvan kaverini viinitilavisiittikutsun vastaan! Terkkuja Saralle, olen tulossa!

Kiinnostava yksityiskohta löytyi muuten pullojen etiketeistä, joissa esitellään uraauurtavia ja rohkeita naisia. Red Blendin etiketistä löytyy journalisti-maailmanmatkaaja Nellie Bly, joka teki maailmanympärimatkan yksin ennätyksellisesti 72 päivässä vuonna 1888. Chardonnayn kyljessä taas esiintyy Amy Johnson oli ensimmäinen nainen, joka lensi yksin Englannista Australiaan vuonna 1930 ja osallistui myöhemmin Englannin kuninkaallisiin ilmavoimiin Toisessa maailmansodassa.

Paras kirppislöytö

Tämä bambureunainen peili vilahti jo aiemmassa postauksessa, mutta täytyy mainita se vielä, sillä se on aivan täydellinen, kun viimein sain sen seinälle. Se on siis kuin tehty paikalleen, kapealle seinälle parvekkeen oven ja keittiön välissä. Ostin peilin kalliolaiselta Zirppari-nimiseltä kirpputorilta, missä on todella mukava palvelu!

Kuvissa näkyy toinenkin viime päivien mahtava 2nd hand -löytö nimittäin yksi kolmesta wieniläistuolista. Eräs IG-seuraajani nimittäin huomasi pöytäni ympärillä vain kaksi tuolia ja lupasi myydä omansa minulle! Sain kolmannen tuolin tältä seuraajaltani kympillä. Hyvä diili! Roudasin sitten tuolin Jätkäsaaresta ratikalla, sopivasti just ennen synttärijuhlia.

Kuvissa näkyvä kukkakimppu on muuten lahja ystävältäni Miialta. En ole muuten takuulla koskaan saanut keneltäkään yhtä valtavaa kukkapuskaa!! Ihana Miia oli vieläpä suunnitellut kimpun sisältöä siskoni kanssa, jotta se olisi varmasti sellainen, josta tykkään. Pidän kyllä kaikista kukista, mutta kyllä, tämä meni ihan nappiin! Kiitos. Siskolta sain liput Celine Dionin elokuun keikalle – kyllä mua hemmoteltiin!

Paras aktiviteetti

Ryhmäkuva: Heini Pekkala / Marsaana Communications 

Tajusin yllättäen nauttineeni lasersodasta, kun pääsin sotimaan heti aamutuimaan Naked Juicen pressitilaisuudessa. Olen ollut pari kertaa aiemminkin Salmisaaressa lasersotimassa, mutten ole ajatellut olevani sen touhun suurimpia faneja. Tällä kertaa sain kuitenkin adrenaliinit virtaamaan, kun yritin oikeasti olla hyödyksi joukkueelleni. Sain paljon aiempaa enemmän pisteitä, mutta toisaalta myös osumia itseeni. Seuraavaksi yritän pysytellä paremmin hengissä. Voitimmekin tiimimme kanssa ekan pelin, mutta toisessa jouduimme nöyrtymään paremmille. Mukana oli yksi tyttö, joka on kisannut lasertagissa! Aika mahtavaa.

Paras hankinta

Viime aikojen tarpeellisin ostos on keittiöhana, joka tuntuu suorastaan ylelliseltä juuri nyt. Sen toimitus siis viivästyi monella viikolla, joten siksikin (ja keittiöremontin viivästymisen vuoksi) keittiöstäni ei ole saanut vettä pitkiin aikoihin. Olen kerran hanan tulonkin jälkeen erehtynyt hakemaan kylppäristä juomavettä, koska totuin tähän järjestelyyn. Mutta nyt minulla tosiaan on h a n a. Ja kaunis onkin. Messinginvärisiä hanoja, joissa on astianpesukoneventtiili ei löydy mitenkään ihan mielin määrin. Esimerkiksi Ikean vastaavissa ei tätä venttiiliä ole. Vähän ihmettelen, onko tiskikoneettomia keittiöitä nykyisin niin paljon, että kannattaa myydä apk-venttiilittömiä keittiöhanoja…omani löytyi kuitenkin Taloon.comista ja se on merkkiä Damixa. Ja nyt keittiössäni on myös toimiva astianpesukone, luojan kiitos. Elin samaisessa asunnossa vuosia ilman tiskikonetta, mutta nyt en enää suostunut lähtemään siihen elämään uudelleen.

Paras tapahtuma

Vietimme sunnuntai-iltapäivän Kansallismuseossa Día de Muertos -tapahtumassa. Meksikolainen kuolleiden päivä on jotenkin jo pitkään kiehtonut ja oli kiinnostavaa tutustua kaikkeen siihen liittyvään Kansallismuseossa. Kerrankin myös lapsi viihtyi museossa, sillä hän pääsi museoon tutustumisen lomassa välillä askartelemaan. Tapahtumassa oli nimittäin calavera- ja zempasúchitl-työpajoja, joissa ensimmäisessä askarreltiin pääkallonaamioita ja toisessa perinteisiä kuolleiden päivän kukkia. Viimeistään tämä tapahtuma sai lisäämään bucket listilleni uuden kohdan: pakko päästä joskus Meksikoon nimenomaan kuolleiden päivänä.

Kävimme samalla myös Suomen tarina -näyttelyssä, jossa voi ottaa tämän mahtavan kuvan itsestään tulevaisuuden presidenttinä.

Remontti, jonka piti kestää viikon, kestikin kolme kuukautta (vihdoin kuvia uudesta kodista!)

Pieni remonttini on täynnä surkuhupaisia käänteitä enkä ole oikeastaan enää pitkään aikaan jaksanut välittää, koska se saadaan viimein päätöksen. Onneksi sen jatkumiseen ei ole muutamaan viikkoon vaikuttanut kukaan henkilö vaan hanan toimituksen viivästyminen, joka siis kruunasi koko sekoilun.

Remontin päättyminen häämöttää kuitenkin jossakin lähitulevaisuudessa ja pian saan kotiini remonttisiivouksen! En malta odottaa, että pääse järjestämään kaikki tavarat paikoilleen ja hankkimaan loput puuttuvat huonekalut.

Sain napattua muutamia kuvia täältä kaaoksen keskeltä, mutta älkää antako niiden hämätä. Jos kamera olisi sojottanut hiukan toiseen suuntaan, olisi sieltä paljastunut maalipurkkeja ja muuta remonttiroinaa sekä epämääräisiä muuttolaatikkokasoja.

Sängyn virkaa toimittaa vielä toistaiseksi vuodesohva. Sänky on ikään kuin sohvan paikalla olohuoneessa, jolloin kaksiomme makkarista tulee lapsen huone. Aivan kokonaan omaksi Elli ei kuitenkaan isohkoa makuuhuonetta saa, vaan siirrän ainakin vuodesohvan sinne vierassängyksi, kun hankin kunnon sängyn ja patjat itselleni.

Uusi koti alkaa olla täynnä kirppislöytöjä. Rottinkinen yöpöytä löytyi Malmin Fidasta muutamalla kympillä.


Kun guasha-kammat ja kasvorullat on käden ulottuvilla olkkarissa, muistaa käyttääkin niitä 🙂

Bambukehyksinen peili löytyi sekin kirpparilta ja odottaa seinälle nostamista. Sille on ihan täydellinen paikka olkkarissa.

Wieniläistuolit toin vanhasta kodista ja ne olivat aikoinaan hyvin onnekas Facebook-kirpparilöytö. Ikean pyöreä pöytäkin löytyi lopulta Torista, kun sitä sinnikkäästi metsästin. Pinta on vähän huonossa kunnossa, mutta en ole tunnetusti kauhean tarkka.

Maalausharrastus kiinnostelee taas. Ja jep, se on juuri se, miltä näyttääkin.

Sisustuslöytöjen lisäksi olen tehnyt viime aikoina myös hyviä vaatelöytöjä kirppareilta. Esimerkiksi tämä paljettimekko odottaa nyt kuumeisesti tarpeeksi prameita bileitä!

Timpan lempipaikkoihin kotona lukeutuu Parolan rottingin mahtipontinen tuoli, jonka päällä on 2nd hand -lampaantalja. Sohvapöytä on Facebook-kirppislöytö.

Kannan taas kotiini kierrätysastioita kuten ennen vanhaan. Täällä Alppilan kodissani oli aikoinaan ihan kokonainen vitriini astioilleni, joita oli ihan liikaa. Yritän pitää astiavillityksen tällä kertaa aisoissa. Pentikin Halla-lautasia ostan kuitenkin aina, jos niitä tulee vastaan. Kauniit skumppalasit löytyivät Sörnäisten Fidasta.

Tältä olkkarissa näytti ennen kuin siirsin sängyn sinne. Mustat yksityiskohdat tekevät muuten hyvää tällaiselle harmoniselle bohosisustukselle, jossa pääosassa ovat beigen eri sävyt. Aion ainakin ripustaa seinille mustia kehyksiä ja myös olkkarin tulevan lattiavalaisimen jalat ovat mustat.

Asiat, jotka auttavat selviytymään erosta

Aiemmasta erohehkupostauksestani seurasi puhelu Iltalehdestä ja toivomus, että kirjoittaisin aiheesta jutun. Ja minähän kirjoitin. Erohehkustani voi lukea Hyvä olo -osaston puolelta TÄÄLLÄ.

Kannattaa käydä lukaisemassa juttu, siinä on omien ajatusteni lisäksi myös faktaa. Haastattelin juttuun koko erohehkun käsitteen lanseerannutta eroasiantuntija Maria Rosenborgia. Huomasin, että juuri ne Marikankin mainitsemat läpimurrot eron läpikäymisessä ovat olleet omankin toipumiseni kulmakivet.

Nämä asiat auttavat eron keskellä:

Irti uhriutumisesta ja katkeruudesta

Kerroinkin jo aiemmin, että koin ahaa-elämyksen terapiassa, kun terapeuttini pyysi katsomaan eroa uudelta kantilta. Tästä toisesta näkökulmasta katsottuna en ollutkaan uhri, jolle kävi tosi huonosti ja jonka pitäisi siksi rypeä itsesäälissä ja katkeruudessa. Olinkin ihminen, joka oli yrittänyt parhaansa ja jolle ero oli oikea ratkaisu. Mahdollisuus parempaan elämään ja tulevaisuudessa parempaan parisuhteeseen.

Marika Rosenborg kehotti haastattelussani miettimään päättynyttä parisuhdetta puoli vuotta tai vuoden taaksepäin. Haluaisiko siihen elämään palata? Tuskin kukaan eronnut voi sanoa, että eroa edeltänyt vuosi on ollut ihanaa ja onnellista aikaa ja ero on tullut täysin yllätyksenä.

Katkerana uhrina olemisesta ei ole mitään hyötyä! Se vie turhaan voimavaroja, joita erotilanteessa tarvitaan muutenkin. Katkeruus on luonnollinen tunne, mutta siitä kannattaa yrittää päästää irti.

Itseensä keskittyminen

Erossa pitäisi kääntyä aina itseensä. Vaikka olisi tapahtunut mitä, erossa on aina kaksi osapuolta. Eikä sen toisen ihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisten vatvominen auta oikeastaan yhtään mitään. Ainoastaan itseensä voi vaikuttaa. Tuon ymmärtäminen tekee itse asiassa muutenkin elämästä paljon parempaa.

Olen pähkäillyt puhki viimeiset kahdeksan vuotta: millainen olin, mitä tein, miten minä vaikutin kaikkeen? Mitä voisin tehdä jatkossa toisin?

Itsetuntemus. Se on tärkein avain parempaan.

Tähän liittyy myös itsestä huolta pitäminen. Minua on auttanut erossa eteenpäin rakkauslääkäri Emilia Vuorisalmen Sydänsurukurssi, joka lisäsi tietämystä eri rakkaushormoneista. Ja siitä, ettei niiden saamiseen tarvita puolisoa. Parisuhde on niin helppo keino kylpeä ihanissa rakkaushormoneissa, että parisuhteen menettäminen aiheuttaa vieroitusoireita näistä hormoneista, eli dopamiinista, serotoniinista ja oksitosiinista.

Saan dopamiinia suunnittelemalla tulevaa ja toteuttamalla haaveitani, hankkimalla uusia kokemuksia ja sanomalla enemmän kyllä. Serotoniinia saan tekemällä kodistani viihtyisän ja pitämällä yhteyttä läheisiin. Oksitosiinia saan halaamalla ihmisiä, katsomalla heitä silmiin ja silittelemällä eläimiä.

Tunteiden hyväksyminen

Tämä pätee muissakin kriiseissä. Kaikki tunteet ovat sallittuja erossakin. Omat tunteet kannattaa ottaa vastaan lempeydellä ja uteliaisuudella. Ne kertovat meille aina jotakin eikä niitä kannata pelätä eikä sivuuttaa.

Vihan ja katkeruudenkin tunteet kannattaa ottaa vastaan, mutta niihin ei pidä jäädä rypemään ainakaan kohtuuttoman pitkäksi ajaksi.

Yritän itse ottaa aina vähän etäisyyttä tunteisiini: kun huomaan, että jokin asia aiheuttaa voimakkaan tunteen, mietin että okei, kiinnostavaa. Mitä on meneillään, miksiköhän tunnen näin? Tämä auttaa siinä, etteivät tunteet ota liikaa valtaa eivätkä saa hätääntymään.

Haaveilu ja nauttiminen

Ensimmäiset hyvän olon tunteeni eron jälkeen liittyivät omaan kotiin. Väitän siis että kotiasiat kannattaa pyrkiä pistämään järjestykseen mahdollisimman pian eron jälkeen. Kaikenlaisiin välitiloihin jääminen on aina raskasta.

Oli ihanaa suunnittella ihan oman kodin remonttia ja sisustusta. Oli myös ihanaa tajuta nauttivansa omasta ajasta ja yksin olemisesta. Se on voimaannuttavaa: en tarvitse ketään muuta ollakseni onnellinen.

Ero voi lamaannuttaa ja se on ihan ok. Mutta heti, kun pääsee ylös pahimman tuskan alhosta, kannattaa tehdä asioita, joista nauttii, keräillä endorfiineja liikkumalla ja nähdä rakkaita ihmisiä. Miettiä, että mitä juuri minä haluan elämältä. Tehdä asioita, joista ehkä joutui luopumaan huonossa suhteessta.

KUVAT ERIKA NAAKKA