DIY-sateenkaari

Sisustusinspiraatio nousi taas tässä pakkokotoillessa uusiin sfääreihin ja päätin viimein saattaa monet kotiprojektit maaliin. Ellin huone on ollut vähän hunningolla: se on aika iso lapsenhuoneeksi ja olen säilönyt siellä ylimääräistä romua. Nyt päätin kantaa roinat varastoon ja sisustaa huoneen vihdoinkin nätiksi. Kun mietin, mitä kaunistusta seinille voisi nostaa, törmäsin Pinterestissä, Etsyssä ja kotimaisessa Kaarre Livingissä suloisiin sateenkaariseinäkoristeisiin. Sateenkaaria tehdään usein köydestä, mutta minua viehätti materiaalina niini.

Halusin kokeilla sateenkaarikoristeen tekemistä itse, koska – no, mitäpä muutakaan sitä tällä kaikella vapaa-ajalla tekisi kuin askartelisi. Esittelin tuotostani jo aiemmin Instagramissa ja yksi seuraaja pyyteli ohjetta blogiin, joten tässä tulee. Kehitin tämän nyt ihan päästäni, joten joku pro-käsityöläinen tekee tämän varmasti paremmin. Näytän kuitenkin, kuinka tällainenkin peukalo-keskellä-kämmentä-askartelija saa ihan kelpo sateenkaaren aikaiseksi.

Tarvitset:

Ainakin niintä ja paksua villa(-akryyli)lankaa. Molempia saa esimerkiksi Sinellistä. Ostin itse kahta eriväristä villalankaa. Muut tarvikkeet riippuvat vähän taidoistasi ja mieltymyksistä. Itse käytin tähän myös rautalankaa, koska sillä saa ilman ylenpalttista näpräystä asiat tiukasti nippuun ja sidokset pysyvät varmemmin paikoillaan 🙂 Luulen, että tässä voisi kuitenki pärjätä pelkällä niinelläkin ja kiinnittää kaikki yhteen sillä. Jos kuitenkin käytät rautalankaa, sen kannattaa olla aika ohutta. Mulla lanka oli turhan paksua. Lisäksi tähän voi varata jotakin ohuempaa lankaa, jolla niini solmitaan yhteen kolmesta kohtaa.

Näin teet:

Ota niintä sopivankokoinen nippu. Tee pienet solmut (niinellä tai ohuella langalla) nipun keskikohtaan (eli sateenkaaren korkeimpaan kohtaan) sekä niihin kohtiin, joista aloitat villalangan pyörittämisen.

Kiinnitä villalangan pää tiukasti rautalangalla merkkikohtaan ja ala pyörittää sitä niininipun ympärille napakasti toiseen merkkikohtaan asti.
Minulla ylimmän pötkön villalankaosuus on noin 80 senttiä. Kiinnitä toinenkin pää rautalangalla.

Päät voisi siis ehkä kiinnittää niininarullakin, mutta kieputin tähän itse rautalankaa, jonka peitin niininarulla.

Tee kolme samanlaista pötköä ja mallaile aina kunkin kohdalla, että villalangat lähtevät samasta kohdasta, kun asetat pötköt sateenkaaren muotoon.

Pötköjen yhteen kiinnittäminen on ehkä kinkkisin osuus. Käytin tässäkin rautalankaa, jonka kieputin ensin yhden pötkön ali, seuraavan yli jne. kolmesta kohdasta eli samoista, joissa on myös merkkilangat. Rautalanka vain näkyy helposti villalangan seasta, mutta ohuempi rautalanka varmasti piiloutuu paremmin. Tee rautalangasta samalla myös seinäkiinnitysrinkula sateenkaaren ylimpään kohtaan.

Kuten kuvasta näkyy, itselläni lipsahti etenkin tuon keltaisen langan kieputtaminen hiukan löysälle tuosta ylimmästä kohtaa, joten kannattaa kieputtaa napakasti. Sisko onnistui kieputuksessaan paremmin.

Terapiavuosi kolmosen tavoite: Tiukemmat omat rajat ja vähemmän paskaa niskaan

Psykoterapiaani on takana nyt kaksi vuotta ja edessä on vielä vuosi. Aika rientää. Tällä hetkellä tunnen itseni terveemmäksi kuin pitkään aikaan – siitäkin huolimatta, että elämä on pääosin neljän seinän sisällä. Ajatukset ovat yhä kirkkaammat, ja nukun paremmin kuin vuosiin. Kaikenlaiset vastoinkäymiset ovat vieneet minulta aivan ensimmäisenä uneni koko elämäni ajan, mikä on tehnyt kaikesta moninkerroin raskaampia. Nyt pystyn nukahtamaan ilman lääkeapua ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Oivallan jatkuvasti lisää itsestäni ja toimintatavoistani. Alan luottaa enemmän itseeni: pärjään ja selviän. Kohtaan tunteeni enkä pelästy niitä.

Kolmannelle ja toistaiseksi viimeiselle terapiavuodelleni minulla on yksi selkeä tavoite: omien rajojen vetäminen. Olen vasta aivan hiljattain tajunnut, kuinka vaikeaa se on minulle. Olen myötäsyntyisesti kiltti ihminen, ja minulla on tarve miellyttää muita. Olen kiva, olen kuullut, että minusta on helppo pitää. Haluan, että minusta pidetään. Olen lojaali ja luotettava. Kanssani on helppo tulla toimeen, sillä olen yleensä aika easy-going, minulle käy kaikki. Kivuus on varmasti yksi hyvistä puolistani, enkä ajatellut nyt alkaa mitenkään ikäväksi ihmiseksi. Mutta olen myös kärsinyt kiltteydestäni koko elämäni, ja nyt alkaa riittää.

En voi täysin sivuuttaa kilttiä tyttöä minussa, mutta voin opetella asettamaan tiukempia rajoja. Aion sisäistää oman arvoni ja kieltäytyä paskasta kohtelusta.

Tällaiset prosessit vievät selvästi aikaa ennen kuin edes ymmärtää muutoksen tarpeellisuuden. Tajusin, että terapeuttini on yrittänyt jo pitkään vihjata, että olen liian höveli rajojeni kanssa. Vedän puoleeni välinpitämättömiä, ohareita tehtailevia tyyppejä, jotka eivät selkeästi arvosta minua, aikaani ja seuraani. Siedän huonoa kohtelua aivan liian pitkään. Minua on helppo käyttää hyväksi, koska siedän, ymmärrän ja annan anteeksi niin paljon. Koska olen kiva.

Pieni ulkopuolinen sysäys päätti viimeistään tämän koko elämäni jatkuneen noidankehän. Kiinnostuin nimittäin IG:ssä seksuaalikasvattaja ja voimaantumisvalmentaja Kaisa Merelän (@kaisaminni) sisällöistä niin paljon, että aloin imeä itseeni kaikkea hänen sanomaansa. En ole (vielä) osallistunut hänen valmennuksiinsa, mutta jo pelkästään hänen lyhyet, IG:ssä julkaisemansa voimalauseet ovat todellakin tehneet kohdallani sen, mihin Kaisa työssään pyrkiikin: naisten voimaantumiseen.

Take no shit, get no shit lienee Kaisa Merelän oppi numero yksi. Tuossa lyhyessä lauseessa on kaikki! Alan todella uskoa siihen, että kun en siedä paskaa, sitä ei eteeni edes tule. Kaisa selittää tätä IG-julkaisussaan: When you’re in your power, your vibe will say HOLD UP before your mouth does. — Mostly in my life I’m not setting any boundaries. I don’t have to. People value my time, energy and dignity so much they automatically assume I take no shit – and act accordingly. Our dignity & silent power walks into a room before we do.

Meitä opetetaan aivan liikaa olemaan kivoja ja kilttejä. Etenkin naisia. Emme saisi olla millään tavalla hankalia tai vaativia. Meidän pitää hymyillä, sietää ja tyytyä. Aivan kuin emme ansaitsisi yhtään enempää. Ärsyttää kaikenlaiset It costs nothing to be kind tai In a world where you can be anything be kind -kehotukset. Sillä ne jotka ovat kivoja, ovat kivoja. He kaipaavat enemmän rajanvetoja kuin kehotuksia kivana olemiseen. Ne jotka taas eivät ole kivoja, eivät varmasti ole sitä senkään jälkeen, kun näkevät jonkin pateettisen aforismin Instagramissa.

Lopulta tässäkin asiassa pätee tärkein opetus, jonka olen terapiasta saanut: emme voi muuttaa ketään muuta kuin itseämme. Oikeastaan se on itsestään selvää, mutta ainakin minä lipsahdan helposti ajattelemaan, että minun kohdalleni nyt vain sattuu ikäviä ihmisiä, joiden pitäisi toimia toisin. Luulen, että aika moni muukin kiltti tyttö uhriutuu: miksi minua kohdellaan näin? Ansaitsenko huonon kohtelun, koska olen jotenkin huono itsekin?

Ei, minua kohdellaan näin, koska annan kohdella. Muutos lähtee itsestä. Minua ei kohdella enää näin.

Lue myös: Herkän on pakko siivota ihmisiä elämästään

Hamppulakanoissa on hyvä olla

Kaupallinen yhteistyö: HEMPEA

Heräsin sunnuntaiaamuna uusista lakanoista, joita RAKASTAN. Rakkaus on aika voimakas ilmaus, kun puhutaan lakanoista… Mutta oletko miettinyt, kuinka tärkeät kunnon vuodevaatteet ovat? Sängyn mukavuudesta muistetaan aina puhua, vietämmehän siellä kolmasosan elämästämme. Siksi ei ole yhdentekevää sekään, millaisissa lakanoissa nukumme.

Rakkauteni kohteena ovat siis kotimaisen HEMPEAn hamppulakanat. Kyllä, ne ovat tosiaankin hamppua. HEMPEAn valikoimaan kuuluvat lakanat, pussilakanat, tyynyliinat, pyyhkeet ja pöytäliinat, ja minä tutustuin siis itse pussilakanoihin ja tyynyliinoihin. Sain itselleni Nangu-nimiset parivuoteen värjäämättömät, beigenvärisen pussilakanan, samansävyiset Nuvvus-tyynyliinat ja Nuvvus-logotyynynpäällisen. Elli puolestaan sai ihan itkettävän suloisessa Metsän lepo -kuosissa (suunnitellut Eveliina Muotkavaara) pussilakanan sekä tyynyliinan.

Lakanamakuni on selvästi muuttunut vuosien varrella. Tykkäsin pitkään trikoolakanoistani, jotka ovatkin kivan pehmeät, mutta nyttemmin olen kaivannut rapsakampiin lakanoihin. Ostin vuosia sitten pellavalakanat mutten pitänyt niistä ollenkaan: ne olivat yhtä lattanat kuin tavalliset puuvillalakanat, mutta extrana vähän kutittavat. Luulin, että kaikki pellavalakanat ovat sellaisia. Äiti oli ostanut itselleen laadukkaat pellavalakanat ja mankeloinut ne ihanan ryhdikkäiksi. Kokeilin äidin peittoa ja se tuntui niin ihanalta, että aloin itsekin haaveilla samanlaisista pussilakanoista.

Sitten sain HEMPEAlta hamppulakanat, joissa on samaa rosoista mutta ylellistä ryhdikkyyttä kuin pellavalakanoissa. Lisäksi niillä on samoja ominaisuuksia: ne pitävät talvisin lämpimänä, mutta ovat kuitenkin kesällä hiostamattomat. Minusta hamppulakanani ovat vielä pellavaisiakin ihanammat: eivät tosiaan mitkä tahansa tusinalakanat.

Yhteistyö HEMPEAn kanssa tuli sopivaan saumaan muutenkin, sillä olen taas alkanut laittaa uutta kotiani uudella tarmolla. Minulla on yksiömäinen sisustus olohuoneessa, sillä Elli on valloittanut kaksioni makuuhuoneen. Niinpä sohvan virkaa toimittaa olohuoneessa sänkyni. Siksi vuodevaatteet ovat olleet nyt enemmänkin mielen päällä: sänky kun ei ole normaaliin tapaan erillisessä makkarissa, katseilta suojassa. Vuodevaatteiden on nyt erityisen tärkeää sopia yhteen muun sisustuksen ja kodin tyylin kanssa.

Kotona ollessani näen sänkyni oikeastaan koko ajan. Siksikin haluan, että se näyttäisi kivalta ja kutsuvalta petaamattomanakin. Olen todella huono käyttämään päiväpeittoja! En jaksa venksalata päiväpeittoa joka aamu paikoilleen. Jos vieraat käyttävät sänkyäni sohvana, levitän sängylle päiväpeiton, mutta itse käytän kotona aina erillisiä kotivaatteita ja lojun petaamattomassa sängyssä. Kaunis hamppupussilakana menee minusta hyvin päiväpeitostakin – jopa silloin, kun se on jäänyt vähän huolimattomasti myttyyn sängylle. Toisaalta lakanat näyttävät kauniilta siististi pedattunakin.

Hamppulakanat ovat aluksi tymäkämmät mutta pehmenevät käytössä. Tykkään niistä kyllä uudenkarheina ja jämäköinäkin. Lisäksi pidän niiden boheemista ryppyisyydestä enkä halua silittää vekkejä pois. Minusta rypyt ja huoleton petaus sopivat näihin lakanoihin.

Äidin luona lakanat tuntuvat muuten aina ihan extra-ihanilta, sillä hän käyttää pyykkietikkaa ja kuivaa lakanat pyykkinarulla ulkona. Sen jälkeen hän mankeloi ne. Onkohan se muuten ensimmäinen keski-ikäistymisen merkki, kun alkaa haaveilla mankelista! Seuraavalla Harjavallan-reissulla taidan ottaa hamppulakanat mukaan ja mankeloida ne.

HEMPEAn hamppulakanat sopivat paitsi boheemista kodinsisustuksesta ja rouheammista lakanoista tykkääville myös vastuullisuutta priorisoivalle. Hamppu on nimittäin ympäristöystävällinen materiaali monista syistä. Sen kasvattamisessa ei käytetä torjunta-aineita, lannoitteita tai keinokastelua ja lisäksi hamppu on biohajoavaa. Sen viljely parantaa maaperän laatua ja se soveltuu kiertoviljelyyn. HEMPEA ei käytä kemikaaleja kankaiden valmistuksessa. Niiden värjäyksessäkin vain myrkyttömiä, vesiohenteisia värejä. Hamppu on siis paitsi ympäristölle myös iholle turvallinen matsku.

Vastuullisuus näkyy HEMPEAn toiminnassa muutenkin kuin ympäristövastuullisuutena. Niiden valmistuksessa ei esimerkiksi synny ylijäämämateriaalia. Tuotteet myös suunnitellaan ajattomiksi, ja tuntuukin ihanalta, että voin ehkä käyttää näitä lakanoita koko loppuelämäni.

Lisäksi hamppukangas kasvatetaan ja viljellään luonnonmukaisesti Romaniassa, jossa työntekijöillä on turvalliset olosuhteet ja kunnon vakuutukset. Tuotteet ommellaan Rovaniemellä ja Ivalossa, pienissä ja ammattitaitoisissa ompelimoissa. Kuosilliset tuotteet painetaan Suomessa.

Ihan liikutuin, kun luin, että HEMPEA istuttaa puun jokaisesta verkkokauppatilauksesta Treenation-ohjelman avulla. Sekin vielä <3

Jos yhtään innostuit lakanoista tämän palopuheeni myötä, niin nyt on ihan erityinen aika suosia suomalaista ja tukea yrittäjää! HEMPEA valmistaa tuotteita myös tilauksesta. Voit esimerkiksi hankkia lakanat omien mittojesi mukaan.

HEMPEAn oman verkkokaupan lisäksi sen tuotteita saa Made in Finland Shopista, OHTO Nordic Homesta, Pikkuisten puodista ja WEECOS-nettikaupasta. Ja jos haluat tutustua tuotteisiin IRL, niitä löytyy Rovaniemeltä Arctic Design Shopista ja Helsingistä Kaarna Livingistä.

PS. Kerron myöhemmin vähän lisää noista Ellin ihanista lakanoista ja hänen huoneensa muodonmuutoksesta 😊

Millaisissa lakanoissa sinä nukut mieluiten?