Tietoa mainostajalle ›

”Sota maassa, pimennetyt ikkunat…”

Hyvää 100-vuotispäivää, Suomi!

Juuri tänään haluan jakaa uudelleen reilu vuosi sitten julkaisemani tekstin, joka sisälsi katkelmia oman isäni vauvakirjasta, jota mummuni kirjoitti:

Pienokaisen Elämänkulku, kirjoittanut Aili Naakka pojastaan Anssista, joka syntyi helmikuussa 1938. Anssin Antero-isä menehtyi öljytynnyrin räjähdyksessä kesäkuussa 1938.

 

Joulu 1938. Ensimmäinen joulu. Ihmeellistä on elämä. Viime jouluna oli minulla iso rakas Antti ja tänä jouluna pieni rakas Anssi. Ja siihen väliin mahtuu suurinta onnea ja suurinta surua, mitä ihmisen osalle voi täällä tulla.

Paljon ei Anssi-poju joulusta ymmärtänyt ja joululahjat olivat peloittavia etupäässä. Kulkeva ja suriseva auto oli oikein kauhistus ja vinkuva koira ja kukko kumista tehtyinä ajoivat myös miehen pakosalle. Torvea ja pilliä hän ei osannut puhaltaa eikä uudesta puvusta ja hienosta pyjamaksesta ymmärtänyt yhtään mitään. Paras lahja oli puinen kuorma-auto, jossa oli paperinen numerotaulu ja parasta siinä oli juuri tuo paperipalanen, jolla hän kovin leikki sovittamalla sitä tavarakoriin ja sitten taas ottaen pois.

Lokakuu 1939. Hiukset leikattu oikeaksi poikatukaksi. Ei sentään itkenyt, vaikka ensin aikoi, kun parturia pelkäsi. Kengät n:ro 26. Kuukauden alussa Suomen miehet kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin, sillä Venäjä uhkaa. Yleinen pimennys, ei mistään saa valo pilkahtaa.

Marraskuu 1939. Arvo-setä on Porissa kertausharjoituksissa ja käy aina pyhisin kotona. Opettanut Anssille muutamia kirjaimia alkaen S:stä, joka on hänen hihassaan ja sitten he yhdessä tupakoivat ja puhaltavat ”läpiä” eli savurenkaita. Ensin puhaltaa setä oikeita renkaita ja Anssi hajottaa kädellään ja sitten Anssi saa pakettinappulan ja tuhkakupin ja vuorostaan puhaltaa huulet trötössä ja sedän täytyy hajottaa ja välillä aina pienellä sormella kopistetaan tuhka astiaan aivan kuin setäkin. Toimitus on hyvin tärkeä.

Anteron nimipäivä on surun päivä, sillä silloin ryssä hyökkäsi Suomeen. Kestämmekö epätasaisessa taistelussa? Jos emme kestä, niin milloinkaan et lue tätä kirjaa.

Joulukuu 1939. Ensimmäisenä päivänä tuli Helsingistä pommitusta paennut rva Tehalenko meille ja oli ensimmäinen ilmahälytys. Hätäsignaalit olivat peloittavia kuulla. Emme toimertuneet lähtemään mihinkään suojaan, varsinkin kun Anssi nukkui päiväuntaan. Joulukuun puolivälissä lähti Arvo-setä Porista Sallan rintamalle pohjoiseen. Ei kukaan laita joululahjoja muille kuin sotilaille rintamalle. Leivotaan nelikulmaisia leipiä ja kudotaan ja neulotaan kaikki sotilaillemme. Ensin alussa menimme kaikki kellariin, kun tuli ilmahälytys, mutta muutaman kerran jälkeen vietiin sinne vain pieni Anssi ja hän tottui siihen touhuun niin, että istui yksinkin kellarissa kun vain välillä käytiin katsomassa. ”Iimahälytyt, iimahälytyt” huutaa Anssi, kun torvet ja pillit alkavat soida ja sitten ”Motoppi” (Molotov) tulee, pommi puttoo päähän, tattuu (sattuu). Mutta se leikki on vain hauskaa hänen mielestään. Anssi alkaa puhua lauseita.

Joulu 1939. Sota maassa, pimennetyt ikkunat, ei edes joulukuusen kynttilöitä ollut lupa sytyttää, ettei sitten vahingossa jäisi palamaan, jos tulisi ilma-hälytys. Joululahjoja vain Anssille. Irja-täti sotasairaalassa Helsingissä, Arvo-setä taisteli Sallan rintamalla. Joulupäivänä ankara pakkanen. Hevosella mentiin Kariselle lentohälytystä pakoon, kun huhu kulki, että on paljon koneita tulossa ja vielä kaasuakin. Ei mitään kuitenkaan kuultu eikä nähty.

Tammikuu 1940. Ensimmäisenä päivänä kaatui Arvo-setä Sallan rintamalla, lähemmin Joutsijärvellä, vaikka tiedon saimme vasta kymmenentenä päivänä. Edellisenä yönä hän kirjoitti kirjeen, joka saapui myöskin kymmenentenä päivänä ja siinä kysyy, että vieläkö Anssi mahtaa muistaa setää.

Maaliskuu 1940. 13. päivä rauha ja raskaan surun päivä. Vielä raskaampi päivä kun oli sodan syttyminen. Ihmiset täälläkin olivat surusta hiljaisina, mitä sitten karjalaiset. Rauha tuli ihan odottamatta, ei edes huhua kulkenut edeltä. Tuntui kummalliselta, kun ei ollut ilmahälytyksiä, joita välistä oli viisikin kertaa päivässä. Harjavalta säästyi pommituksilta. Kiukainen oli lähin paikka, jota pommitettiin. Kerran koneet pudottivat lentolehtisiä meidän talon lähettyville ja toisen kerran kaksi pommikonetta tulivat, mutta kääntyivät tästä takaisin. Kova ääni niissä oli.

Jouluarvonta: Ideakoru

Ajattelin järjestää teille tässä kuussa muutamankin arvonnan joulun kunniaksi ja tässä tulisi ensimmäinen. Sain yhtenä iltana jonkin energiapuuskan ja aloin suunnitella 24 joulukalenteriarvontaa, mutta sitten arki puski taas päälle enkä ennättänyt millään laittaa sellaista projektia pystyyn. Yritän nyt saada kuitenkin mahdollisimman monta kivaa arvontaa blogiin ja muihin somekanaviin!

Ekana tietysti Ideakoru-arvonta! Äiti lupasi arvottavaksi yhden korunsa: valitse siis joko kapea rannerengas (5 x 155 mm) Memento Vivere -tekstillä tai omalla tekstillä (max. 15 merkkiä) TAI lanttirannekoru omalla kirjaimella! Osallistu arvontaan yksinkertaisesti kommentoimalla tätä postausta. Kyselen tarkemmat speksit voittajalta sitten s-postilla. Aikaa osallistua on tämän viikon loppuun. Arvon voittajan maanantaina 11. joulukuuta.

Onnea arvontaan!

Lahjoita lapselle parempi elämä #veronkiertopäivänä

Huomenna ne tulevat, veronpalautukset. Niitä jaetaan yhteensä 2,6 miljardia euroa – keskimäärin 720 euroa henkilöä kohden. Minäkin saan aika reilun palautuksen ja olen siitä taas innoissani, vaikka joku aina muistuttaakin, että olen vain huono verosuunnittelija.

Kun me onnekkaat juhlimme ”ylimääräisellä” rahalla, joka kymmenes suomalaislapsi on lastensuojelun piirissä. 100 000 lasta. Siksi SOS-Lapsikylä toteuttaa tänään ja huomenna #veronkiertopäivä-kampanjan, jonka tavoitteena on saada suomalaiset antamaan osan veronpalautuksestaan hyväntekeväisyyteen.

Pienelläkin lahjoituksella on väliä.

100 € turvallinen syli

50 € mahdollisuus harrastaa

30 € viikonloppu ilman pelkoa

10 € turvallinen leikkihetki