Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vuosi terapiaa takana – mikä on muuttunut

Kirjoittelin aiemmin, mitä puoli vuotta terapiassa on saanut aikaan. Huvittaa, että olin mukamas jo niin muuttunut tuolloin. En ollut tajunnut vielä mitään!

Nyt, vuosi Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa takanani, ymmärrän että olen edelleenkin vasta alussa, mutta sentään vähän edennyt vuodessa. Tällaisia asioita nousi mieleen, kun pohdin, mitä olen oppinut vuodessa.

Itsetuntemus parantunut

Tämä on tietysti se pääjuttu, johon terapiassa pyritään. Että oppisi tuntemaan itsensä. Tätä ei välttämättä tule ajatelleeksi – tietääkö todella millainen itse on. Moni varmasti sanoisi, että no tottakai itseni sentään tunnen, mutta lopulta ei ehkä kuitenkaan.

Yksi suurimmista ahaa-elämyksistä itselleni oli se, kun tajusin, ettei minulle saa suuttua. Minusta en tee koskaan mitään sellaista, että minulle voisi vihastua. Olen itse asiassa aina oikeassa. Vihastun takaisin, jos minulle suututaan. En ansaitse sellaista, koskaan. Aina on joku perustelu sille teolleni tai sanomiselleni, josta joku on minulle perusteetta suuttunut. Vielä en tiedä, mistä tämä johtuu, mutta olen petrannut tässä paljon jo lyhyessä ajassa. Olen tajunnut, että vaatimukseni suuttumattomuudesta on saanut ihmiset käpertymään kuoreensa seurassani. Minulle ei ole voinut kertoa rehellisesti tunteistaan. Onneksi jo se, että tajuaa tällaisia juttuja itsestään, auttaa paljon. Toivoisin oikeastaan, että ihmiset suuttuisivat nyt minulle enemmän, että pääsisin harjoittelemaan oikeanlaista lähestymistapaa 😀

Kehuin viimeksi sitä, että terapeuttini on ratkaisukeskeinen. Hänellä on ratkaisuja, mutta totta kai joudun pähkäilemään ongelmiani ja ratkaisuja niihin myös omassa päässäni. Huomaankin, että oivallan jatkuvasti asioita, kun olen saanut pohtia niitä hetken itse. Terapeuttini osaisi varmasti kertoa minulle heti paljonkin itsestäni, mutta hän odottaa kyllä, että hoksaan itse.

Hyvästä itsetuntemuksesta on tietysti paljon erilaisia hyötyjä, kuten se että osaa asettaa rajoja. Terapiaan mennessäni keikuin uupumuksen rajamailla ja osasin mielestäni tosi hyvin selittää terapeutilleni, etten vain yksinkertaisesti voinut vähentää työntekoa. Jännästi sitten kuitenkin pystyin enkä ole enää uupunut ja jatkuvasti stressaantunut.

Itseen keskittyminen

Vaikka terapeutti ei ratkaise asioita puolestani, yhdestä asiasta hän kyllä joutuu minua muistuttamaan. Nimittäin siitä, etten voi lopulta vaikuttaa keneenkään muuhun kuin itseeni. Olen todella taitava syyttämään kaikkia muita ihmisiä kaikesta ja käytän samalla aivan turhaan energiaa muiden ihmisten tekemisten ja sanomisten vatvomiseen. Kaikki lähtee kuitenkin itsestä. Jos johonkin toiseen ihmiseen haluaa jotenkin vaikuttaa, senkin pitäisi lähteä vain ja ainoastaan itsestä.

Tämä on joskus turhauttavaa. Haluaisin valittaa terapeutille toisesta ihmisestä ja tehdä omia oletuksiani. Terapeuttini kääntää kuitenkin välittömästi puheen takaisin minuun ja siihen mitä, minä voisin tehdä, jotta asia toimisi jotenkin paremmin.

Hän muistuttaa usein myös, että oletukseni ovat vain oletuksia. Ja usein vaarallisia sellaisia. Jos en tiedä, on turha pyöritellä asiaa omassa päässä ties mihin sfääreihin. Jos haluaa olla selvillä toisen ihmisen mielenliikkeistä, pitää puhua avoimesti. Oletuksille ei saisi antaa tilaa.

Näissä on vielä tehtävää

Itsemyötätunto ja itsensä hyväksyminen. Näihin on vielä matkaa. Olen aika kova täti moittimaan itseäni virheistä ja vaatimaan täydellisyyttä. Kun tiukat standardini ja todellisuus eivät kohtaa, olen tyytymätön.

Pitäisi osata hellittää ja toisaalta hyväksyä tietyt piirteet itsessäni. Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat säilyttää tyyneytensä ja positiivisuutensa vaikeissa tilanteissa. Olen kuitenkin herkkä – se on ominaisuus, josta en koskaan pääse eroon vaikka haluaisin. Ja miksi haluaisin, se tekee minusta minut? Tähän pisteeseen en ole kuitenkaan vielä päässyt – että osaisin arvostaa ominaisuuksiani ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Huomaan edelleen usein toivovani, että olisin toisenlainen. Parempi siinä ja siinä.

Minulla on taipumusta vaipua synkkyyteen nopeasti elämän potkiessa päähän. Tämäkään ominaisuus ei ehkä minusta koskaan katoa, mutta terapian avulla onnistun ehkä joskus säätelemään paremmin tunteitani ja pääsemään ainakin nopeammin ahdistuksen niskan päälle.

Jossakin vaiheessa terapiavuotta mietin, olisinko jo valmis, oppinut kaiken tärkeän enkä tarvitsisi enää terapiaa. En todellakaan, olen todellakin vasta alussa.

Eipäs-juupas-kevään luottoasu

Anteeksi, mutta mitä tämä miinus kymmenen astetta on?! Kevät oli jo niin kovasti tuloillaan. ”Tämä lumentulo saisi jo riittää”, lapsikin sanoo jo tomerana – mistä lie sellaista kuullut 😀

No, lämpömittariin katsomatta olen kuitenkin päättänyt jo vaihtaa kevyempiin vermeisiin. Se talven luottoasuuni kuulunut muhkutakki on nyt saanut väistyä ohukaisen villakangastakin tieltä. Takki on jo vuosia vanha ja vähän jo nuhraantunut. Mietin, että pitäisikö ostaa uusi, mutta näissä tilanteissa se vastuullisempi kuluttaminen punnitaan. Miksen mieluummin huoltaisi takkia? Molemmissa taskuissakin on reiät, mutta muutamalla langanvedollahan nuo on korjattu. Tällä siis mennään niin kauan, kuin nuttu on joten kuten kasassa!

Jaloissa sen sijaan on bränikät kengät, jotka sain hiljattain. Dr. Martensin PR-toimistossa oli joitakin kreisejä mallikappaleita omassa koossani ja sain valita yhdet itselleni. Ihan hulluthan nämä glitterillä ja liekkikuviolla koristellut maiharit ovat, mutta itse asiassa just passelit meikäläiselle. Olen nimittäin nykyään niin mukavuudenhaluinen, että viipotan leggingseissä ja neuleessa tai hupparissa joka paikkaan. Päheät kengät tuovat vähän jotain jujua muuten niin tylsiin arkiasuihin.

Takki Zara (vanha) // neule 2nd hand // trikoot BomBom // kengät Dr. Martens (saatu) // laukku 2nd hand Gucci

Lapsen eka kerta kampaajalla ja 5 vinkkiä takkutukan taltuttamiseen

Kaupallinen yhteistyö: Tangle Teezer / Nordic Beauty Import, postaus sisältää mainoslinkkejä

Meidän peikkotyttö pääsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa kampaajalle! Pisimmät haituvat ovat olleet hänen päässään vauvasta lähtien, sillä en ole koskaan leikannut hänen hiuksiaan – paitsi kerran otsatukkaa. Mikä oli virhe, sillä otsatukasta tuli kauhea ja etutukka on siitä lähtien roikkunut vuosia silmien edessä, kun se ei ole yltänyt ponnariin.

Typy pääsi vielä oikein kunnon pro-kampaajalle eli FAB Makeup & Hair -salongin omistajalle Riia Koivistolle. Tapasimme Riian kanssa ensimmäistä kertaa eräillä PR-illallisilla ja ihastui heti tuon boss ladyn draiviin. Tuo energiapakkaus taitaa niin hiukset, meikit kuin KUKATKIN, joten laskin hyvillä mielin lapseni takkutukkineen hänen tuoliinsa.

Mummo ja perhepäivähoitaja toivoivat lapselle polkkatukkaa – ovat kai nimittäin hekin saaneet osansa inhottavista takuista, joita joutuu päivittäin selvittelemään. Lapsi itse lämpeni noin viiden sentin leikkaukselle (näytin sormillani ehdotuksia) ja pelkäsi kovasti sitä, että leikkaaminen sattuu. Lopulta päädyimme Riian kanssa reilun kymmenen sentin pätkäisylle. Ja vakuuttelimme lapselle, ettei hiusten leikkaaminen satu ollenkaan.

Riia leikkaa lasten hiukset veitsellä, sillä pienet päät eivät pysy niin hyvin paikoillaan kuin aikuisemmat. Veitsen leikkausjälki on hiukan armollisempi kuin saksien. Jos pikkuasiakkaan kärsivällisyys vielä riittää, Riia käy latvat läpi vielä saksilla, kuten tässä kuvassa.

Riian leikellessä lapsen tukkaa veitsellä (ja lapsen imeksiessä tikkariaan, jolla hänet houkuteltiin olemaan paikoillaan) juttelimme samalla lasten hiustenhoidosta. Vauvahan syntyy ihan eri tukalla kuin mikä lopulta jää päähän, mutta Riia sanoi, että isommankin lapsen tukka on hyvin erilainen kuin aikuisella. Se takkuuntuu helposti – etenkin yöllä, kun lapsi liikkuu paljon unissaan. Takkuongelma ei kuulemma liity edes välttämättä pohjoismaalaiseen ohueen tukkaan, vaan paksumpikin lapsen hius on altis takuille.

No, meilläkin tämä takkuongelma on päivittäinen riesa. Ilman Tangle Teezer -harjoja lapsella tuskin edes olisi pitkää tukkaa, sillä millään muulla harjalla en saa sotkuja auki. Toisaalta omat hiukseni takkuuntuvat ihan yhtä helposti, joten lapsen takkuongelma tuskin katoaa, vaikka hiukset aikuistuvatkin.

Riian vinkit takkutukalle:

  1. Ennakoi! Älä päästä hiusta takkuuntumaan pahasti. Harjaa hiukset joka päivä ja pidä niitä kiinni, mieluiten letillä. Letitä hiukset myös yöksi. Levitä pesun yhteydessä latvaan laadukasta hoitoainetta, joka pitää hiuksen liukkaana.
  2. Tee diili! Etenkin pitkiä hiuksia pitää hoitaa ainakin harjaamalla joka päivä, joten sovi tästä lapsen kanssa. Sopikaa vaikka, että lapsi saa katsoa telkkarista lempiohjelmaa ja itse harjaat hiukset sillä aikaa.
  3. Kastele! Kun vahinko on tapahtunut eli tukka on solmussa, älä harjaa kuivaa tukkaa. Suihkuta hiukseen esimerkiksi jätettävää hoitoainetta tai hiusöljyä, joka auttaa harjaa liukumaan hiuksessa paremmin.
  4. Jaa osioihin! Älä yritä avata takkukasaa yhdellä kerralla vaan jaa hiukset nipsuilla 3-4 osaan ja avaa sotkut sitten yksi kerrallaan. Aloita latvasta ja etene kohti tyveä pikkuhiljaa. Pidä napakasti kiinni tyven lähettyviltä, jolloin takkuun kiinnittyvä hiusharja ei vedä hiuspohjaa kivuliaasti.
  5. Varaa aikaa! Jos tukka on tosi pahasti takussa, se kannattaa avata suihkussa tai kylvyssä pesun yhteydessä. Riia kertoo istuttavansa oman lapsensa kylpyammeeseen, lisäävänsä hoitoainetta tai hiusnaamiota parikin kertaa ja avaavansa takut yksi kerrallaan Tangle Teezerillä. Harja voi kastua, joten sen voi ottaa suihkuun mukaan.
Ennen
Jälkeen
Pikkuinen sai lopuksi hiuksiinsa vielä prinsessakiharat. Kuuma kiharrin oli aluksi hiukan pelottava, mutta lopulta riehakasta asiakasta ei olisi saanut kampaamosta edes ulos.

The Hiusharja

Olen itsekin huomannut, että pahat takut aukeavat ehdottomasti parhaiten, kun hiukset on pesty (ja uitettu hoitoaineessa). Olen käyttänyt sekä oman että lapsen tukan avaamiseen omaa Tangle Teezer -suosikkiani eli viime vuonna lanseerattua varrellista Tangle Teezer Wet Detangler -harjaa. Nyt markkinoille on kuitenkin tullut nimenomaan pohjoismaalaiselle, ohuelle ja hauraalle tukalle sopiva Tangle Teezer Fine & Fragile -harja.

Kuvassa uusi Tangle Teezer Fine & Fragile -harja. Olen muuten hiljattain vasta ymmärtänyt, että TT:llä kannattaa harjata ihan rauhallisesti ja antaa harjan tehdä se takkujen selvitystyö, koska siihenhän se on nimenomaan kehitetty. Toki sellaisia pahempia, rastamaisia takkuja täytyy näprätä vähän eri tavalla, mutta niihinkin TT on mielestäni ihan ykkönen.

Uudessa Fine & Fragile -harjassa on TT-harjoille tuttu ”two-tiered”-harjasteknologia, mutta harjaksista on tehty entistä pehmeämmät ja hellävaraisemmat. Pidempien harjasten tehtävä on selvittää takut ja lyhyempien silottaa ja kiillottaa hiuksen pinta.

Olen ihan TT-uskovainen ja tuo aito, oikea takkuharja löytyy meiltä eri malleissa suurin piirein joka huoneesta, laatikosta ja meikkipussista. En rehellisesti voisi elää ilman näitä harjoja. Olen hehkuttanut tätä rakkauttani jo niin pitkään, ettei sitä varmaankaan tarvitse epäillä! Ja niistä kopioharjoista ei muuten minusta ole mihinkään.

Harja-asiat ovat makuasioita – itse tykkään, että omassa harjassani on varsi, josta pitää kiinni. Toisaalta ainakin lapsen takkujen kimppuun saattaa olla helpompikin käydä perinteisen muotoisella, kahvattomalla Tangle Teezerilla. Nimittäin harjaosasta kiinni pitämällä saa aikaan sellaisen spesiaalin ranneliikkeen, jolla takut aukenevat.

Tangle Teezer satsaa kivasti lasten harjoihin. Harjojen teknologia itsessään on samanlainen, mutta lasten malleissa on ihania värejä ja hahmoja! Löytyy esimerkiksi Muumi-aiheisia harjoja, Frozen-harja, Star Wars -harjoja sekä Minni Hiiri -aiheisia harjoja. Noita pienikokoisia harjoja on mukava kantaa reissuilla mukana – omasta meikkipussistani löytyy reissuilla usein joko Frozen- tai Hello Kitty -harja, heh.

Muista muuten, että tavallisia Tangle Teezereitä ei saa käyttää föönatessa! Kuuma ilma vauroittaa muoviharjaksia. Jos käytät harjaa föönatessa, hanki siihen tarkoitettu Tangle Teezer Blow-Styling Smoothing Tool Full Paddle -harja.

Uusia Fine and Fragile -harjoja ja muitakin harjamalleja voi tilata esimerkiksi maahantuojan omasta NOBE Beauty -verkkokaupasta, josta löytyy monia muitakin kauneussuosikkejani. Osa harjoista on muuten alennuksessa, joten kannattaa käydä nyt nappaamassa oma suosikki!

Joku joskus ihmetteli, että miten lapsi on aina niin yhteistyöhaluinen kuvien suhteen. Monet ovat sanoneet, ettei omista lapsikuvauksistani ole tulla yhtään mitään. No, kyllä se meilläkin aikaa ja kärsivällisyyttä vaatii. Aika suuri osa kuvista on nimittäin tietenkin tällaisia 😀

Mitkä on sun parhaat kikat takkujen avaamiseen tai niiden välttämiseen?