Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ulkonäköpaineet (eron jälkeen)

Katsoitko eilen viraaliksi lähteneen Girls. Girls. Girls. -lehden kampanjavideon? Jos et, katso se nyt. Se on tärkeä muistutus siitä, millaisessa maailmassa elämme.

Be a Lady They Said from Paul McLean on Vimeo.

Paul McLeanin ohjaamalla videolla Sinkkuelämää-sarjastakin tuttu Cynthia Nixon lukee Camille Rainvillen tekstin siitä, millaisia ristiriitaisiakin vaatimuksia ja oletuksia naiset kohtaavat elämässään päivittäin: ole nainen, näytä seksikkäältä, älä ole provosoiva, älä ole lihava, älä ole laiha, syö, lopeta syöminen, poista karvat, peitä raskausarvet, valkaise, meikkaa, ole viaton, ole tuhma, älä tule raiskatuksi.

Video muistuttaa myös, että meidän oletetaan pitävän erityisen tärkeänä sitä, millaisia olemme miesten näkökulmasta. Miehet eivät tykkää, jos yrittää liikaa, miehet pitävät naisista, joilla on lihaa luidensa ympärillä, miellytä miehiä, miehet eivät tykkää lutkista.

Video on kaikessa karmeudessaan totuudenmukainen. Olen kuullut näitä samoja sanoja omassa elämässäni niin kauan kuin muistan. Varhaisteininä sain jatkuvasti kuulla, että näytän pojalta, olen liian laiha ja lauta enkä ole tippaakaan naisellinen, jotta kukaan poika voisi kiinnostua minusta. Kun sitten vihdoin sain niitä kauan kaivattuja naisellisia muotoja, ajattelin että se ulkonäkö, joka nyt vihdoin kelpaa muille (erityisesti pojille) on tärkein ominaisuuteni.

Valitettavasti en ole päässyt kauhean pitkälle tuosta 15-vuotiaan ajatuksesta.

Olen tehnyt elämässäni oikeasti merkityksellisiä asioita, mutta mietin silti päivittäin lukuisia kertoja sitä, miltä näytän. Ja nykyisin sinkkuna erityisesti sitä, miltä näytän miesten silmissä, kelpaanko jollekin.

Olen julkaissut itsestäni kuvia joka viikko kymmenille tuhansille ihmisille 12 vuoden ajan. Olen poseerannut, miettinyt missä asennossa näytän parhaimmalta, photoshopannut finnejä piiloon. Julkaissut ja jättänyt julkaisematta, ellen ole näyttänyt tarpeeksi hyvältä. Ja koko ajan olen tullut epävarmemmaksi ulkonäöstäni: olen saanut lapsen, kiloja, ikää, arpia, juonteita ja lisää finnejä. Mikään näistä ei nykyisten kauneusihanteiden valossa varsinaisesti lisää naisen viehätysvoimaa.

Kaiken tämän jälkeen pamahdan sinkuksi 33-vuotiaana. Hiukan painavampana, ryppyisempänä ja väsyneempänä kuin silloin joskus, kun viimeksi olin sinkku. Ja koska olen sinkku tässä ajassa, olen myös Tinderissä, joka perustuu ainakin ensipyyhkäisyllä lähes pelkästään ulkonäköön.

Elämäni pyörii siis entistäkin vahvemmin ulkonäön ympärillä ja se on välillä aika uuvuttavaa. Olen entistä tietoisempi kauneusihanteista ja siitä, miltä näytän, miltä haluaisin näyttää ja miltä ”kuuluisi” näyttää. Ei ole peiliä tai mitä tahansa heijastavaa pintaa, jota en ohi mennessäni katsoisi. Syynään toista kymmentä vuotta kestäneiden iho-ongelmien jättämiä arpia, otsani juonteita ja muita asioita kasvoillani ja vartalollani, joista en pidä. Pääni sisäinen puhe itselleni ja ulkonäölleni ovat kaikkea muuta kuin mairittelevaa.

Terapeuttini antoi minulle tehtävän: kuuntele, mitä sisäisellä puheellani on asiaa ja keksi sille sitten vastaväite. Kirjoita vastaväite ylös. Viikon jälkeen minulla pitäisi olla paperilla realistisia toteamuksia ulkonäöstäni. Minusta tämä kuulosti kauhean vaikealta, sillä ainakin tällä hetkellä tuntuu, että sisäinen puheeni on oikeassa ja vastaväite olisi valhe. Lupaan kuitenkin yrittää.

Luulen, että ulkonäkökeskeisyys on tässä ajassa ja omassa päässäni niin vahvasti läsnä, etten pääse siitä koskaan eroon. Ainakaan täysin. Toivon kuitenkin, että tyttäreni säästyisi näiltä paineilta edes osittain ja yritän tehdä osani. Keskityn kehumaan hänen taitojaan, tekojaan ja luonteenpiirteitään ja jätän vähemmälle kommentit ulkonäöstä. Haluan muistuttaa häntä joka päivä siitä, kuinka hyvä tyyppi hän on, en aina siitä kuinka kaunis hän on. Kehun hänen vartaloaan siksi, että se toimii ja jaksaa, en siksi että se on jonkun mielestä oikean näköinen.

Sanon hänelle kuitenkin toisinaan myös, että hän on söpö. Kerran kysyin retorisesti: miksi sä oot niin söpö. Hän vastasi: koska sä rakastat mua.

Lapset tietää.

Aikuisten ystäväkirja

Bongasin tämän aikuisten ystäväkirjan Lauran kauniista blogista ja ajattelin täyttää sen itsekin. Tällaiset täytettävät listat helpottavat, kun on maannut koko viikon jonkin oudon taudin kourissa ja kaikki kirjoitustyöt ovat saman verran jäljessä!

Siviilisäätyni:

Naimisissa vielä.

Asumismuotoni:

Asun omistamassani kerrostalokaksiossa Helsingin Alppilassa.

Ammatti:

Toimittaja, bloggaaja, yrittäjä. Olen oman osakeyhtiöni toimitusjohtaja.

Työpaikka:

Irene Naakka Oy. Noin konkreettisesti työpaikkani on kotonani ja toisinaan Content Cornerissa, joka on 13 vaikuttajan yhteisesti vuokraama toimistotila Punavuoressa.

Kiinalainen horoskooppini:

Fun fact: en tiedä edes tavallista horoskooppiani, siis tätä eläinradan merkkiä. Olen skorpionin ja vaa’an välissä, enkä tiedä kumpi olen. Eikä oikeastaan voisi yhtään vähempää kiinnostaa. Voinette siis arvata, etten tiedä kiinalaista horoskooppianikaan. Näköjään olen härkä:

”Härän vuonna syntyneet ihmiset ovat kärsivällisiä ja vähäpuheisia ja he herättävät muissa luottamusta. He ovat kuitenkin usein omalaatuisia ja kiihkoilevia ja he suuttuvat helposti. Härkä-ihmiset pitävät yksinäisyydestä, eivätkä he siten erityisemmin nauti sosiaalisesta elämästä. He ovat myös sangen riippuvaisia toisista ihmisistä, loogisia ja jääräpäisiä. He ovat tuliluontoisia, ja vaikka he puhuvatkin vähän, ovat he puheissaan sangen kaunopuheisia. Härkä-ihmiset ovat sekä fyysisesti että henkisesti eloisia ja valppaita. Heidän kanssaan on yleensä helppo tulla toimeen. He voivat silti olla sangen itsepäisiä ja he vihaavat epäonnistumista ja vastustusta.”

Täytyy sanoa, että herätti heti luottamukseni tämä horoskooppi, koska tuohan on ihan kirjaimellinen kuvaus meikäläisestä 😀 Tosin suurin osa ystävistäni ovat myös kasivitosia eli näin ollen härkiä ja harva heistä on tuon kuvauksen kaltainen, heh.

Harrastukset:

Ravaan salilla, kierrän Töölönlahtea, aloitin twerkin, haaveilen sulkapalloparista ja kerään rohkeutta palata vanhan pesisharrastuksen pariin. Telkkarin katsomista tuskin voi lukea harrastukseksi, mutta pakko myöntää, että nollaudun parhaiten arjen hektisyydestä katsomalla iltaisin muutaman pari jaksoa lempisarjaani. Tällä hetkellä suosikkini on Parks & Recreation, jota katson toista kertaa. Se on hauska hyvänmielensarja, jonka jälkeen on kiva nukahtaa. Ajattelen myös bloggaamisen ja kaikki siihen liittyvät jutut edelleen harrastuksena, vaikka blogi ja some ovat myös työtäni. Kirjoitan blogia, päivitän Instagrami ja käyn monissa tilaisuuksissa edelleen ihan omaksi ilokseni.

Periaatteeni:

Olen joustava tyyppi ja oppinut lisääkin joustavuutta. En ole siis varsinaisesti mikään periaatteen nainen, mutta sellainen elämäni perusohjenuora voisi olla se, että pyrin elämään onnellista elämää luontoa, muita ihmisiä ja eläimiä kunnioittaen.

Maailmankatsomukseni:

Pohdin:

Aika paljon kaikkea, liikaakin, koko ajan. Pitäisi oppia elämään hetkessä eikä murehtia niin paljon mennyttä ja tulevaa.

Vihaan:

Viha on voimakas sana, mutta toisaalta minullakin on voimakkaita mielipiteitä. Voin sanoa vihaavani monia asioita kuten rasismia, sovinismia, suvaitsemattomuutta, itsekeskeisyyttä sekä luonnon, eläinten ja lasten kaltoinkohtelua.

Halveksun:

Välinpitämättömyyttä. Huumeita ja ihmisiä, jotka niitä välittävät.

Pyrin:

Kehittymään ihmisenä koko ajan.

Rakastan:

Käytän rakastaa-verbiä yleensä melko hövelisti, mutta eniten rakastan tietysti lastani.

Haaveilen:

Matkoista aika usein. Haluaisin lähteä kaverin luo Kaliforniaan ja toisen kanssa Lontooseen. Haaveilen myös uudesta perheestä sitten joskus. Lyhyemmän tähtäimen haaveita on muun muassa se, että saisin vihdoin kodin kuntoon. Kauhujen keittiöremontti sai minut kyllästymään koko kodinlaittamiseen niin tyystin, että asunnostani puuttuvat edelleen esimerkiksi kattovalaisimet.

Tarvitsen:

Läheisiäni, läheisyyttä mutta myös yksinoloa.

Pelkään:

Eniten sitä, että lapselleni tai läheisilleni sattuisi jotakin. Pelkään myös irrationaalisen paljon hämähäkkejä.

Kaipaan:

Kesää, uimista lämpimässä meressä.

Murehdin:

Aika monia asioita joka päivä. Olen murehtimisen kuningatar, kun sille päälle satun. Tänään olen murehtinut esimerkiksi huumeiden käytön yleistymistä.

Kerään:

Meemejä! Niille on omat kansionsa sekä puhelimen kuva-arkistossa että Instagramin tallennetuissa. Hyvä meemi on päivän todellinen piristys.

Kerään myös kaikenlaisia aarteita kirppareilta. Tosin vähentyneet neliöt ovat pakottaneet kiertelemään kirppiksiä vähän kriittisemmin.

Lempi…

Värini:

Riippuu kontekstista. Pukeutumisessa musta ja valkoinen, kodin sisustuksessa ruskean ja beigen eri sävyt. Mutta ehkä ihan vain puhtaasti värinä kirkas pinkki on ihana.

Vuodenaika:

Keväässä on ihanaa odotuksen tuntua, mutta kyllä kesä kaikkineen on vain ihana. Syksyssäkin on tunnelmansa, mutta talvea en voi sietää.

Eläin:

No rakastan tietysti koiria ja monia muitakin eläimiä, mutta sanon silti hevonen, vaikka pelkäänkin niitä. Hevonen on eläin, jonka seurassa on pakko olla sataprosenttisesti läsnä. Ne ovat kunnioitusta herättäviä mutta kuitenkin jotenkin rauhaa levottomaan sieluun tuovia olentoja. Voisin vain olla lauhkeiden islanninhevosten kanssa, silitellä, harjata ja halailla – siinä, kuvailin juuri unelmien päiväni.

Kirja:

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Elokuva:

Yksi kaikkien aikojen suosikkini on A Star Is Born.

Musiikkilaji:

Jazz

Numero:

En ole koskaan ajatellut, mikä olisi lempinumeroni. Minulla ei ole onnennumeroa enkä oikeastaan ole ollenkaan numeroihminen.

Asia minussa:

Sinnikkyys, joustavuus ja avoimuus. Se että välitän ja näytän sen. 

Ruoka:

Salaatti

Juoma:

Kaikki muut paitsi vesi 😀 Minun pitäisi juoda enemmän vettä, mutta saan sitä juotua lähinnä salilla. Sen sijaan kaikki muut juomat ovat eri tilanteisiin suorastaan välttämättömiä. Aamu ei voi alkaa ilman kahvia (kunnon loraus kauramaitoa seassa). Joisin mieluusti aamulla myös tuoremehua, mutta päätän olla ostamatta sitä, muuten kittaisin sitä jatkuvasti. Olen myös koukuttunut light-limsoihin ja kotona on melkein aina kokista tai jaffaa. Alkoholijuomista suosikkini on olut.

Lomakohde:

Kreikan saaret

Tuoksu:

Lapseni hiukset <3

Olen tuoksuihminen ja fiilistelen tuoksuja monissa eri tilanteissa. Loma tuoksuu aurinkovoiteelta, kevät syreeneiltä ja rakas kotikaupunginosani kahvilta (Meiran kahvitehtaalta). Minä tuoksun Byredon Mojave Ghostilta. Tykkään myös hevosten tuoksusta.

Kasvi:

Palmu

Säätila:

Aurinkoinen, 20 astetta.

Tapa viettää vapaailta:

Riippuu ihan mielentilasta. Toisinaan on maailman parasta olla yksin kotona, herkutella ja katsoa lempisarjaa. Parhaat illat ovat ehkä kuitenkin ystävien kanssa vietettyjä.

Onko sinulla salaisuuksia?

On

Onko sinulla valkolakkia?

On

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?

Ensimmäinen tatuointini oli pikkuruinen tribaali, jonka otin selkään 14-vuotiaana vanhemmiltani salassa. Olin väärentänyt äidin nimikirjoituksen lupalappuun. Myöhemmin otin peitetatuoinnin tribaalin päälle ja nyt haluaisin oikeastaan kaikista tatuoinneistani eroon.

Mitä tilaat baarissa?

Pääosin olutta.

Onko sinulla parasta ystävää?

Siskoni on läheisin ystäväni, mutta olen todella onnekas, että olen saanut elämääni paljon muitakin läheisiä ystäviä. Monet heistä elävät ruuhkavuosiaan vieläpä aika kaukana minusta, mutta silloin harvoin kuin näemme, on kuin emme olisi olleet edes erossa. Tiedän, että ystävyyteni ihmisiin, joihin olen tutustunut alakouluiässä kestää läpi elämän. On mieletöntä voida luottaa siihen sataprosenttisesti.

Mitä muuttaisit itsessäsi?

Ehkä voisin olla vähemmän impulsiivinen. Tästä piirteestäni olen kärsinyt eniten. Ulkonäköni suhteen olen hyvin kriittinen ja siinä muuttaisin monia asioita. Vaikka noin ensialkuun hävittäisin ne tatuointini. Tosin itse asiassa muuttaisin itsessäni aivan ensimmäisenä sen, että olen niin itsekriittinen.

Kerro jotain siitä, kun…

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi:

Kymmenen vuotta sitten olin opiskelija ja bloggaaja. Hengailin silloisen poikaystäväni kanssa. Tein töitä sisältösuunnittelijana opetuspelejä tekevässä firmassa. Haaveilin kuitenkin toimittajan urasta ja pohdiskelin kuumeisesti kesätyöpaikkaani. Aika tarkalleen 10 vuotta sitten taisin hakea Iltalehteen kesätoimittajaksi ja tässä kohdin on kyllä pakko käyttää inhokkisanontaani, eli loppu on historiaa.

Viimeksi koit romanttisen hetken:

En kerro 🙂

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla?

Neljävuotiaat ovat melko kiitollinen yleisö tämän suhteen. En ehkä ole sellainen tyyppi, joka naurattaisi aikuisia tuon tuosta, mutta lapseni saan kyllä kikattamaan helposti. Tänään esimerkiksi sanomalla, että joudun tekemään töitä, mutta tulen välillä latautumaan hänestä. Tämä latautuminen tapahtuu siis kunnon halauksessa.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi:

Alla biisi, joka on ollut todella tärkeä viimeisen vuoden aikana. Sain siitä voimaa heti ja se tuo edelleen välittömästi kyyneleet silmiin. Mieletön voimabiisi. 

Breaking fake news: Tosimies kuolemassa sukupuuttoon

Maskuliinisuus ei ole koskaan ennen ihmiskunnan historian aikana ollut vaarassa. Miehisen miehen yksipuolista mallia on tuotu kautta aikain esille niin populaarikulttuurissa kuin lasten kasvatuksessakin.

Patriarkaalinen yhteiskuntarakenne on luonut määreet tosimiehisyydelle: miehen on kuulunut olla ennen kaikkea vahva niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tosimies ei tunnetusti puhu eikä pussaa. Hän ei nimittäin missään nimessä ole naisellinen. Eli herkkä, empaattinen, lempeä, huolehtiva, myötätuntoinen, tunteellinen ja niin edelleen. Tällaiset naisen piirteet on ollut hyvä kasvattaa tai viimeistään koulukiusata pois jokaisesta oikeasta miehestä.

Miehisen tosimiehen malli on niin syvällä rakenteissamme ja asenteissamme, ettei sen elinvoimaisuutta ole koskaan ennen kyseenalaistettu. Ennemminkin ei-tosimies naisellisine piirteineen (kansankielellä esim. hintti) on joutunut ahtaalle. Tällaisia tosimieheltä elintilaa vieviä yksilöitä onkin ollut hyvä hätistellä kauemmas sekä mieluiten pyrkiä esimerkiksi väkivalloin poistamaan moisia piirteitä potentiaalisesta tosimiehestä.

Nyt näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, että nimenomaan tosimiestä uhkaa sukupuutto. Feministit ja muut tosimiehen olemassaoloa uhkaavat tahot ovat nimittäin vaatimuksillaan aiheuttaneet sen, että tosimiehen elinpiiri on kutistunut huolestuttavalla tavalla. Mikään ei uhkaa tosimiestä yhtä voimallisesti kuin nainen, kaikenlainen naisellisuus ja eritoten tasa-arvo.

Kaikki miehet ovat luonnostaan tosimiehiä, mutta naiset emaskuloivat miehet vaatimuksillaan, kontrolloivat heitä koko heidän elämänsä ja kasvattavat miehet naisen vallalle alisteisesti. Matriarkaatti on siis ollut voimissaan jo pitkään, sitä ei vain ole huomattu aiemmin, mutta nyt se siis uhkaa vaarallisesti tosimiestä.

Uhanalaisuuden voi todeta esimerkiksi siitä, että monet ovat nyt rientäneet pelastamaan tosimiestä. Muiden muassa toimittaja Sanna Ukkolan kolumnissaan. Nämä Ukkolan esiin tuomat faktat kertovat karua kieltä tosimiehen viimeisistä hetkistä:

  • Miehisyyttä ei käsitellä enää juuri muuten kuin feminismin tai toksisuuden kautta.
  • Maskuliinisuudesta on tullut kirosana, jota yritetään padota tarmokkaammin kuin Kiinassa riehuvaa koronavirusta.
  • American Psychological Association -järjestö: on väärin olla maskuliininen mies.
  • Naiset sullovat kaikkia miehiä pehmeän hoivaajan rooliin.
  • Miehet taantuvat surkastuneiksi vässyköiksi.
  • Indiana Jones on liian “toksisen maskuliininen”.
  • Indiana Jonesista on tulossa nainen.

Tilanne on vakava, sillä samalla, kun tosimies häviää maailmasta, koko ihmislaji on sukupuuton vaarassa! Nytkin käsillä oleva vauvakato johtuu siitä, että miehet eivät enää kykene lisääntymään, koska heidät on henkisesti kastroitu tossukoiksi. ”Kyllä kai siinä seksihalut menevät keneltä tahansa, jos koko ikänsä kuulee olevansa väärällä tavalla mies”, muistuttaa Ukkola.

Tosimiehen uhanalaisuudesta ja vauvakadosta voidaan syyttää myös me too -liikettä. Me too nimittäin lannisti erityisesti vielä kokemattomat tosimiehet ja vei heiltä yksinkertaisesti kaikki tavat lähestyä naisia. Tosimieheltä vietiin vapaus toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistään, mikä oli omiaan vähentämään tosimiehen elinvoimaisuutta.

Nyt olisikin tärkeää elvyttää jälleen tosimiehisyys. Ukkola kehottaa epäsuorasti kolumnissaan lisäämään maskuliinisuutta ja vähentämään feminismiä. Tämä onkin ensimmäinen askel tosimiehen pelastamiseksi, sillä kuten sanottu, kaikenlainen feminiininen on myrkkyä nyt heikoissa kantimissa olevalle tosimiehelle.

On hyvä muistaa, että vaikka tosimiehisyys on ollut kautta aikain ainoa yleisesti hyväksyttävä miehisyyden tapa, tätä ei silti voida korostaa jatkossakaan liikaa. Totuus on nimittäin vaarassa unohtua kaikessa feminismin tuoksinassa.