Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Näin jaamme huoltajuuden

Sain eilen kuvakaappauksia Jodel-keskustelusta, jossa spekuloitiin lapsemme huoltajuutta. En käytä Jodelia enkä lue keskustelupalstoja, enkä varsinkaan lue mitään, mitä minusta on kirjoitettu. Päätin kuitenkin vastata pohdiskelijoiden kysymyksiin IG Storiesissa, koska huoltajuudessamme ei ole mitään salaista. Spekuloijat olisivat ihan hyvin voineet kysyä sitä suoraan minulta. Olisin ihan hyvin voinut kertoa itsekin avoimesti, miten perheemme toimii nykyisin, mutta en vain tullut vielä ajatelleeksi.

Jaamme lapsen huoltajuuden täysin tasan, mutta viikko-viikko-systeemi ei tullut missään vaiheessa kysymykseenkään. Kun ero nostettiin pöydälle viime talvena, suurin huoleni oli tietysti lapsi. Ennen kaikkea se, miten hän pärjää kahdessa kodissa, mutta myös se, kuinka itse selviän ilman häntä. Tuntui suunnattomalta helpotukselta päättää heti, ettei Ellin tarvitsisi olla viikkoa erossa kummastakaan vanhemmasta eikä minun tarvitsisi olla niin pitkään erossa lapsestani.

Kun tänään pohdin tätä kirjoitustani aamukahvilla, mieleeni nousi se hetki helmikuulta, kun seisoin itku kurkussa talvisessa leikkipuistossa. Lapsi leikki riemuissaan kiipeilytelineessä ja minä mietin, miten koskaan tulen selviämään erosta ja lapsesta erossa olemisesta. Muistan hetken niin elävästi, että se olisi voinut tapahtua viikko sitten. Toisaalta taas tuntuu, että hetkestä on ikuisuus, sillä minä selvisin. Tänään kyyneleet tulivat paitsi tuskallisesta muistosta myös siitä, että tunsin sillä hetkellä valtavaa helpotusta sekä suurta lempeyttä ja ylpeyttä itseäni kohtaan. Kuinka pitkälle olen tullut siitä helmikuisesta hetkestä!

Huoltajuudesta ei kai oikein voi puhua ilman pakollista disclaimeria. Viikko-viikko-systeemi sopii varmasti erittäin hyvin monille perheille! En väheksy sitä mitenkään, mutta meille se ei olisi sopinut. Elli on vielä pieni ja lisäksi herkkä ja ikävöi valtavasti: nyt hän näkee parin päivän välein molempia vanhempiaan eikä enää juurikaan puhu ikävästä. Asumme Jaakon kanssa lähekkäin, eikä lyhyestä ”vaihtovälistä” ole ollut kerrassaan mitään huonoa sanottavaa kenelläkään.

Systeemimme keksin eräältä tuttavaltani, joka kertoi sen heti, kun kuuli erostamme. Tämä on käytössä myös heidän perheellään ja minusta tämä on todella hyvä! Elli on siis minulla maanantaista keskiviikkoon, Jaakolla keskiviikosta perjantaihin ja taas minulla perjantaista maanantaihin. Sitten taas Jaakolla maanantaista keskiviikkoon ja niin edelleen. Tällä tavalla päivät ja viikonloput vaihtuvat joka viikko. Viikonloppuna lapsi on siis vähän pidempään toisen vanhemman luona, mutta tällöin aina ”vapaalla” oleva vanhempi soittelee kuulumisia ja vaihtelemme esimerkiksi ääniviestejä todella usein. Käymme myös aika usein syömässä tai tekemässä jotain yhdessä koko perheenä viikonloppuisin. Olen todella harvoin ollut ihan koko viikonloppua näkemättä Elliä, vaikka hän on isällään.

Tällainen tiheämpi vaihto sopii minusta ennen kaikkea Ellille mutta myös ainakin minulle todella hyvin. Ikävä ei ehdi kasvaa ihan järkyttäväksi ja lisäksi se on minusta parempi myös sosiaaliselle elämälleni. Tuntuisi, että viikko-viikko-systeemissä tietynlainen sosiaalinen elämä (omat iltamenot) stoppaisi täysin viikoksi.

Tämä järjestely on sujunut todella hyvin. Olemme myös Jaakon kanssa hyvissä väleissä, joten olemme pystyneet todella vapaasti myös sumplimaan menojamme ja vaihtelemaan päiviä, jos on tarvinnut. Hyvät välit eivät ole usein itsestään selvyys, eivätkä ne olleet sitä aluksi meillekään. Kaikille se ei ole edes mahdollista. Olen kuitenkin kiitollinen, että olemme nyt tässä, hyvissä väleissä, edelleen perheenä vaikka erillään.

Kysymyksiä? Kysy kommenttiboksissa, älä Jodelissa 😀

Luonnollinen parketti vai helppo laminaatti?

Kaupallinen yhteistyö: Tarkett

Minulla on kokemusta jos jonkinlaisista lattioista. Kotona Harjavallassa juhlasalissa on hieno ja mahtipontinen mäntylankku, joka on niin pehmeää, että korkokenkien korot uppoavat siihen ja jättävät pyöreitä jälkiä sinne, missä piikkikorkoisimmat leidit ovat astelleet. Harjavallan kotoa löytyy myös kasikytlukulaista muovimattoa ja parkettia.

Kun remontoin piharakennusta Harjavallan kotona, revin muovimaton alla lymynneen lautalattian esiin, hioin ja maalasin sen. Vantaan kotiin valitsin kestävää laminaattia, sillä en halunnut murehtia lattiasta vauhdikkaassa pikkulapsi- ja koira-arjessa.

Alppilan kodissa oli aikoinaan parkettia imitoiva muovimatto, joka oli lopulta ihan karseassa kunnossa repsottavine reunoineen. Kun ostin asunnon omakseni, entinen omistaja oli laitattanut lattiaan uuden laminaatin. Kaipasin kuitenkin uuteen kotiini vaaleampaa ilmettä – ja ihan oikeaa puuta jalkojeni alle.

Onneksi aivan uutta laminaattia ei tarvinnut heivata kaatikselle vaan ilmoitin Instagramissa, että saa tulla hakemaan bränikän lattian. Eräs ystäväni sitten keksi, että voisi käyttää sen lapsensa huoneeseen. Niinpä napsuttelimme eräänä viikonloppuna palaset irti ja ystäväni roudasi laminaatin mennessään. Kätevää! TÄÄLLÄ muuten lisätietoa, miten Tarkett kierrättää lattioita ja lattiamateriaaleja, melko vaikuttavaa.

Ja minä sain ihanaan kaupunkikaksiooni täydellisen tammilankkuparketin Tarkettin valikoimista! Esittelen vielä myöhemmin tarkemmin omaa lattiaani ja näette myös ennen ja jälkeen -kuvat. Sitä ennen vähän infoa parketeista ja laminaateista, koska nämä kaksi materiaalia ovat aina olleet omia lattiavaihtoehtojani. Myös vinyylilankku ja –matto ovat varsinkin nykyisin aivan kelpo vaihtoehtoja nekin.

Upea parketti

KUVAT TARKETT

Opin lattiakaupoilla paljon parketeista, muun muassa niiden sauvaisuudesta. Valitsin omaan kotiini yksisauvaisen parketin eli lankkuparketin. Siinä sauvat ovat yhtä leveitä kuin itse parkettilauta. Lankkuparketti on ylevän ja arvokkaan näköinen – ja hintakin on muita vaihtoehtoja arvokkaampi. 2-sauvaisessa parketissa on kaksi sauvaa jokaisessa laudassa ja 3-sauvaisessa kolme. Mitä enemmän sauvoja on, sitä edullisempi lattia on.

Parketissa minua viehättää sen luonnollisuus: parkettilattia on aina erilainen, koska puun syykuviot ja sävyt vaihtelevat. Se tuntuu ihanalta jalkojen alla ja näyttää upealta.

KUVAT TARKETT

Koska parketti on oikeaa puuta, sen hoidossa pitää muistaa tietyt asiat. Parkettia ei saisi pestä liian kostealla tai liian tujulla puhdistusaineella. Jos parketti tarvitsee imuroinnin lisäksi perusteellisempaa puhdistusta, se kannattaa pyyhkiä nihkeällä mikrokuitumopilla, EI lankamopilla, sillä se on helposti liian kostea. Puhdistamiseen pitäisi käyttää mietoa yleispuhdistusainetta, jonka pH on 6 – 8.

Jotta parketti pysyy hyvänä pitkään, kannattaa käyttää hyviä kynnysmattoja, jotta lika, kosteus ja lattiaa naarmuttavat kivet eivät kulkeudu sisään. Ja huonekalujen jalkojen alle ehdottomasti huopatassut! Tarkettin sivuilta löytyy tarkat ohjeet erilaisten parkettien hoitoon.

Helppo laminaatti

KUVAT TARKETT

Jos olisin valinnut uuteen kotiini laminaattilattian, olisin ehdottomasti ottanut kalanruotolaminaatin. Se näyttää ihanalta esimerkiksi Hennan kotona.

Laminaatti on muutenkin tyylikäs lattiavalinta nykyään ja se on kaiken lisäksi kestävä ja helppohoitoinen. Tarkettin laminaatit valmistetaan vieläpä uusiutuvista luonnonvaroista ja niillä on Der Blaue Engel -ympäristömerkintä (tiukat vaatimukset veden ja luonnonvarojen käytölle sekä ilmasto- ja terveysvaikutuksille.)

Vanhassa kodissamme olin tyytyväinen laminaattiin. Ei tarvinnut pelätä, että koheltava taapero tai koira jättäisivät jälkiä lattiaan. Vinyylilankku, muovimatto tai laminaatti ovatkin kenties parhaita valintoja koiraperheeseen. Varsinkin jos koirat ovat suuria ja vilkkaita.

Meidän pieni pappa-Dino nyt tuskin enää onnistuu raapimaan jälkiä parkettiini. Parketti ja koira voivat muutenkin olla ihan mahdollinen yhdistelmä, ainakin jos lattia on kestävää puulajia ja siinä on pintakäsittelynä kestävä lakka tai öljyvaha.  

Millaisia lattioita teidän kodeissa on, ja millä perusteella olette valinneet lattian? 

Isälle

Isä, tänään kaipaan sinua erityisesti.

Meidän suhde oli aina tulta ja tappuraa. Kaksi jääräpäätä puskemassa yhteen milloin mistäkin. Olimme samanlaisia kiukuttelijoita, mutta unohdimme riidat nopeasti.

Varsinkin nyt vuosia myöhemmin olen oppinut ymmärtämään sinua ja ajatusmaailmaasi paremmin. Kasvoit ilman isää kovia kokeneiden ja aivan liian monia läheisiä menettäneiden isovanhempien ja äidin kanssa. Taaperona sinut vietiin kellariin turvaan ilmahälytyksen tullessa, ja kun aloit puhua lauseita, niihin kuului muun muassa molotov tulee, sattuu. Ei ihme, että ajattelimme monista asioista toisin.

Olen myös oppinut arvostamaan niitä lukuisia tapoja, joilla näytit välittäväsi. Satakuntalaista jurouttasi et halannut tai sanonut rakastavasi. En kuitenkaan koskaan epäillyt, ettet rakastaisi. Paitsi kerran lapsena, kun luulin sinun pitävän tietokonetta minua tärkeämpänä. Muistan ikuisesti tyrmistyksesi, kun kerroin tästä epäilyksestäni ääneen. Pidit huolta, soitit ja kyselit kuulumisia – niin paljon, että välillä ärsytti. Mitä nyt tekisinkään yhdestä puhelusta.

Seitsemän vuotta on pitkä aika ilman sinua. On tapahtunut aika paljon sellaista, jota olisin halunnut jakaa kanssasi. Olisin halunnut, että olisit tavannut lapseni ja saanut seurata, kuinka hänestä kasvaa aivan äitinsä – ja sinun – veroinen tuittupää. Sillä sinnikkyydellä mennään läpi harmaan kiven.

Mitähän ajattelisit minusta tänään? Olisimme ehkä taas napit vastakkain: ihmettelisit feministiränttäämistäni ja poliittisia näkemyksiäni. Mutta olisit takuulla ylpeä, että olen onnistunut toteuttamaan unelmani. Ehkä arvasitkin, että kirjoittaisin vielä joskus kirjan. Ja että minusta tulisi kuin tulisikin yrittäjä niin kuin sinustakin. Koska kumpikin meistä halusi olla itse itsensä pomo. Kuinkas muutenkaan.