Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kanarialla olen…

…käynyt joka päivä salilla. Treenikärpänen puri jo aiemmin ihan koto-Suomessa ja täällä se on päässyt aivan valloilleen! En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa on tehdä salitreeni ulkoilmassa, merta ja auringonlaskua ihaillen. Kyllä saletisti tympii taas pian katsella kotisalin kellariseinää. Hotellimme sali on kaikenlisäksi todella monipuolinen, siellä voi tehdä melkein samat jutut kuin tavallisella punttiksellakin.

…levittänyt aurinkorasvaa itkevän ja kiemurtelevan lapsen päälle. Päivittäin! Mikä siinä voikin olla niin ikävää? Ei auta vaikka kuinka selittäisi, ettei paahtavaan aurinkoon voi mennä uimaan, ellei ole kunnolla suojattu. Joka ainut kerta kammottava huutokonsertti. Seuraavaksi taidan hankkia lapselle sellaisen kokovartalo-UV-puvun lierihattuineen, niin säästymme ehkä raivolta.

…palanut auringossa. Vaikka olen niin tarkka aurinkosuojien kanssa enkä ota aurinkoa, onnistun aina kuitenkin kärtsäämään itseni etelänlomilla. Aina joku kohta unohtuu suojata eikä aina voi olla varjossakaan. Tällä kertaa pahiten kärventyi päänahka, kun typeränä hengailin veneellä ilman lätsää. Jotenkin sitä usein unohtaa, etteivät hiukset suojaa päätä ihan sataprosenttisesti.

…menettänyt hermoni lukemattomia kertoja. Pitkä loma näin, että on ainoana vanhempana lapsen kanssa lähes 24/7 ei varsinaisesti tuo esille niitä äitiyden parhaita puolia. Varsinkin kun kolmevuotiaalla on meneillään taas joku uhmakausi, johon kuuluu sellainen asenne, ettei missään nimessä voi tehdä mitään äidin pyynnöstä. Kaikki, siis aivan kaikki on ei, ei ja EI. Pienemmistäkin asioista saattaa roihahtaa valtaisa raivo. Hermoni ovat olleet lievästi sanottuna kireällä, vaikka puitteet täällä ovatkin upeat. Onneksi oma äitini auttaa täällä todella paljon ja pääsen tosiaan lähtemään esmes sinne salille joka ilta.

…ihastellut upeita maisemia. Teneriffa on mun lempipaikkoja maailmassa! Ihan täydellinen ilmasto, ei liian kuuma. Ja niin kaunis luonto. Jylhiä tulivuorimaisemia, laavakalliota, vehreyttä, palmuja ja kaktuksia. Tänne tulemme takuulla taas joskus uudelleen. Itse asiassa saatan haluta ihan tähän samaan hotelliin. Kunnon mummomeininkiä!

…lukenut kaksi kirjaa. Luen aina paljon juuri lomamatkoilla. Kotona telkkari ja kännykkä houkuttelevat yleensä vapaina hetkinä enemmän ja lukeminen jää, mutta aurinkotuolissa on ihana lueskella kaikkea hömppää. Olen ehtinyt lukea Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen ja vihdoin ja viimein kesken jääneen Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet. Tuo Vadelmavenepakolainen on Nousiaisen esikoinen ja jo vuodelta 2007, mutta aivan älyttömän hauska. Siinä suomalaismies Mikko ihailee Ruotsia ja ruotsalaisuutta niin paljon, että haluaa tekeytyä ruotsalaiseksi. Seuraa paljon todella omituisia kommelluksia. Mustat valkeat valheet taas on se Moriartyn romaani, jonka pohjalta on tehty samanniminen (Big Little Lies) tv-sarjakin, joka oli superhyvä. Sarjasta julkaistaan kakkostuotantokausi kesäkuussa. Sitä ennen ajattelin katsoa uudelleen ekan tuottarin, jota katselee takuulla nyt ihan eri silmin, kun on lukenut kirjan.

…syönyt kilokaupalla verigreippiä. Täällä on hulppein aamupalatarjoilu, johon olen koskaan törmännyt! Aivan kaikkea löytyy. En silti kaipaa aamuisin mitään muuta kuin sämpylän, ehkä munakkaan, appelsiinimehua ja kahvia. Ainakaan mitään leivonnaisia en koskaan halua syödä aamuisin! Täällä olen kuitenkin mussuttanut joka aamu ison läjän verigreippiä. Aivan älyttömän hyvää just nyt.

…syönyt monia kanarianperunoita. Herkkuruokaani, jotka tilaan melkein jokaisella aterialla. Yritin tehdä kerran näitä perunoita myös kotona, mutta eiväthän ne maistu ollenkaan niin hyvältä, ellei niitä syö Kanarialla.

Huijarisyndrooma hiiteen – näissä jutuissa olen tosi hyvä!

Saan itseni toisinaan kiinni potemasta huijarisyndroomaa. Milloin en tavoita itse asettamiani tähtitieteellisiä standardeja äitiydessä, milloin epäilen kykyjäni omassa ammatissani. On toisinaan paljon helpompi keskittyä niihin juttuihin, jotka eivät suju (ja siihen, mitä kaikki muut tekevät paremmin) kuin vakuuttaa itsensä siitä, että on oikeasti tietyissä asioissa tosi hyvä.

Ehkä kaipasin pientä reality checkiä, kun silmiini osui upean Marin Magicpoks-blogissa haaste, jossa tarkoitus on vähän kehua itseään. Mari oli bongannut haasteen Jonnalta, joka taas oli kuullut siitä Vienan ja Artun No Filter -podcastista. Tehtävä kuuluu: kerro missä olet hyvä, todella hyvä ja erinomainen. Täältä pesee.

Olen hyvä juhlien järjestämisessä. Jos en olisi kirjoittaja, voisin olla sellainen handsfree-kuulokkeisiin puhuva juhlajärjestäjä. Rakastan järjestää (yllätys)juhlia, suunnitella ja väkertää yksityiskohtia. Rakastan teemabileitä eivätkä mitkään merkkipäivät eivät mielestäni liian vähäisiä kunnon kestien pitämiseen! Tykkään erityisesti siitä suunnittelupuolesta, itse emäntänä en ole kauhean kaksinen. Huomatkaa, etten voi kehua itseäni ellen vähän myös vähättele! Vieraat kuitenkin viihtyvät järkkäämissäni juhlissa, vaikka kahvin kaatelu usein unohtuukin.

Olen todella hyvä monissa visuaalista silmää vaativissa tehtävissä. Olen aina saanut kehuja värisilmästäni ja kotieni sisustuksesta. Nautin kaikenlaisesta stailaamisesta ja erilaisten tyylien luomisesta. Osaan luoda kivan tyylin niin vaatteista kuin sisustusjutuistakin. Valokuvien ottaminen ja sommitelmien luominenkin ovat aina luonnistuneet.

Olen erinomainen kirjoittaja. Tätä joudun välillä todistelemaan itselleni, sillä pystyn helposti myös väittämään toista. Kenties kun koko ura perustuu tähän taitooni, itseluottamus on toisinaan koetuksella. Olen kova vertailemaan ja aina kun olen lukenut esimerkiksi Stella Harasekin blogia tai Riikka Pulkkisen romaania, olen aivan varma, että olen täysin väärällä alalla. Sitten muistan, että olen vain erilainen kirjoittaja (ja että on muutenkin ihan pöljää vertailla itseään esimerkiksi Finlandia-kirjailijoihin). Olen aina ollut enemmän asiatekstien kirjoittaja. Lukiossa uskoin vakaasti, että olin aivan keskinkertainen kirjoittaja, kun sain aineistani vain vaivoin kaseja. Sitten kirjoituksista pamahdi laudatur ja tajusin, että se yksi ainut opettajani oli vain arvostanut enemmän kaunokirjallisia aineita. Ylioppilastutkintolautakunnassa taas arvioitiin tekstejä niiden genren perusteella. Olen kaiken lisäksi aivan älyttömän tehokas kirjoittaja! Gradun päräytin kahdessa viikossa ja sittemmin työnantajat ovat kiitelleet nopeuttani.

Ai että mä oon sitten hyvä! 😀 Haastan kaikki tämän lukevat listaamaan parhaita kykyjään!

Relaamista auringossa

Heipat Teneriffalta! Postausten rustailu jäikin unohduksiin, vaikka tarkoitus oli jatkaa julkaisua normaaliin tapaan. Olen kaivanut kameran esiin pari hassua kertaa, tehnyt jonkin verran muita töitä ja sitten vain relannut. Olemme hengailleet lähinnä hotellilla ja sen lähiympäristössä – yhtenä päivänä kävelimme Los Christianosiin ja bongailimme pari tuntia valaita ja delfiinejä merellä.

Eilen illalla jumiuduinkin sitten kännykän ääreen koko illaksi seuraamaan vaalituloksia. Ihan järkyttävä jännitysnäytelmä, jonka lopputulos ei varsinaisesti sielua hivele. En ole koskaan äänestänyt demareita enkä varmaan äänestäkään, mutten myöskään ole toivonut heidän voittoaan koskaan niin paljon kuin eilen. Luojan kiitos voitto tuli vaikka hilkulle menikin. Jos nyt saataisiin hallitus, joka välittää edes vähän enemmän luonnosta, tasa-arvosta, eläimistä ja koulutuksesta.