Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kolmevuotiaan keijusynttärit

Meillä vietettiin tänään tytön kolmevuotisjuhlia – vähän myöhässä, mutta päätimme odotella vähän ihmisiä lomilta. Heinäkuu on hiukan huono synttärikuukausi varsinkin lapsena, kun kaverit ovat kaikonneet kesälomareissuille. Nyt saatiin mukaan myös lapsen paras hoitokamu, jonka tapaamista odotettiin kuin kuuta nousevaa. Tuo parivaljakko on kyllä jotain niin sydäntäsärkevän ihanaa katsottavaa. Toisaalta he riitelevät kuin vanha pariskunta, mutta toisaalta ikävä on kova, kun eivät ole vähään aikaan nähneet. Saimme pari niin liikkistä halikuvaa heistä ♥

Kaikki meni tällä kertaa ihan nappiin – toisin kuin horror-yksivuotissynttärit. Enkä edes ulkoistanut järjestelyjä ihan niin paljon kuin ajattelin, siivoojakin unohtui varata. Jaakko (!) leipoi suolaiset piirakat ja kakun tietysti tilasin muualta. Kylmä hiki kihoaa otsalle, kun vain katsonkin äitien vääntämiä sokerimassasynttärikakkuja. Minusta ei ole siihen koskaan ja tykkään muutenkin, ettei tarvitse turhia stressailla.

Lisäksi ihailen todella paljon taidokasta kakkukäsityötä ja halusin ehdottomasti jonkin spesiaalikakun tytölle. Selasimme yhdessä Pinterestiä pitkään ennen synttäreitä ja lapsi merkkasi varmaankin joka toisen kakun sieltä. Lopulta kakun varaaminen jäi hiukan viime tinkaan, mutta hoitui kyllä todella näppärästi. Päädyin pikaisella googletuksella Vallilassa sijaitsevaan Frangipani-nimiseen leipomoon (kakusta saatu alennusta) ja sieltä vastattiin nopeasti yhteydenottoon. He tekivät täsmälleen sellaisen kakun, kun heille lähettämässäni Pinterest-kuvassa oli. Lopulta vähän hermostuin runsauden pulaan, mitä inspiraatiokakkuihin tuli ja päätin tilata tuon jäätelökakun. Meillä oli kevyesti keijuteemaiset synttärit, mutta tuo jätskitötterö kakun päällä oli niin hauska idis, etten enää harkinnut muuta. Lapselta ei saanut kauheasti apua päätökseen, sillä yhdessä hetkessä hän halusi Pikku Kakkos -kakun ja toisessa sateenkaarikakun ja sekunnissa päätös vaihtui taas johonkin toiseen.

Kamera on ihan täynnä kuvia tuosta huikeasta kakusta. Halusin ikuistaa sen ihan joka kulmasta, ennen kuin vieraat kävivät siihen käsiksi. Oli tosi hyvää kyllä myös maultaan!

Kukka- ja ilmapalloasetelmalla toin vähän sellaista keijumetsätunnelmaa taloon.

Mitä sanotte kakusta? Oli se kyllä tarjoilupöydän kaunistus! Vieraat jännittivät, kuinka isoja paloja noin korkeasta kakusta oikein tulee, mutta tuossa on siis kaksi kerrosta. Palat olivat siis ihan normikokoisia.

 

 

Tähtisadetikku kakun päälle löytyi Confetista, mistä ostin myös tuon heliumpallon. Yksivuotissynttäreistä oppineena tiesin, että on ihan turha hankkia mitään omia heliumeja ja palloja. Kaikista järkevintä on marssia kauppaan ja hankkia pallot heliumeineen sieltä.

Iloa aamupalapöytään: uudet Muumi-herkut!

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: HELSINGIN MYLLY JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Kolmevuotias alkaa olla jo toisinaan aika huippua seuraa. Kun sellainen jatkuva hoitaminen ja kantaminen on mennyttää elämää ja pikkuvauvan- ja taaperon tilalla on kaikkeen osallistua haluava leikki-ikäinen. Minusta on ihanaa ottaa lasta mukaan arjen puuhiin: ei tarvitse väen vängällä keksiä mitään ihmeempää aktiviteettia, mutta lapsi viihtyy silti varmasti. Hän on ollut hirveän tohkeissaan nyt, kun olen antanut hänen osallistua ruuanlaittoon. Osallistumisen kautta lapsi muuten innostuu syömisestäkin vähän enemmän – ainakin täällä on nyt oltu aika nirsoa tyttöä viime aikoina.

Meillä on aina tehty lettuja, kun on haluttu tehdä vähän spesiaalimpaa aamupalaa milloin mitäkin syntymä- tai vuosipäivää varten. Lettujen tekoon voi ottaa kolmevuotiaankin mukaan – vähän sekoittamaan taikinaa ja odottelemaan lettujen paistumista. Kuiva-ainekaappimme muutti lettujauhopussukka, josta haluan teidänkin tietävän: Myllärin uudet Muumimamman Lettujauhot. Myllärille tuli juuri joukko muitakin Muumi-tuotteita: kaksi makua Pikku Myyn Pikakaurapuuroja, Muumipeikon Mustikka-Hunajamurot ja Niiskuneidin Vadelmarenkaat. Nämä ovat odotetusti kaikki uponneet todella hyvin kolmevuotiaalle. Murot ovat meillä suurinta herkkua ja kutkuttavan helppo ruokalaji.

Parasta on tietysti se, että näissä uusissa tuotteissa on vain vähän tai ei lainkaan lisättyä sokeria. Meillä ei todellakaan ole mitään tiukkaa sokerikieltoa, mutta minusta herkuttelun kuuluu olla herkuttelua ja normaaleilla aterioilla sokerin pitäisi olla minimissä. Muumimamman Lettujauhot käyvät vegaanille ja maitoallergikollekin, sillä jauhoseos ei sisällä maitoa tai kananmunaa. Siihen lisätään siis vain neste, joka voi olla tietysti vettäkin, jos maitoa ei halua käyttää. Jauhoseoksessa on mukana myös täysjyväkauraa.

Lapset rakastavat tunnetusti muroja, ja kaupan murohyllyllä onkin aika mielenkiintoista syynätä tuoteselosteita. Sokerin määrä voi nimittäin nousta joidenkin tuotteiden osalta aivan pilviin. Minusta karkit kannattaa syödä karkkeina ja muroista valita ne vähäsokerisimmat. Muumipeikon Mustikka-hunajamurot ovat ihan siellä kauppojen vähäsokerisimpien murojen joukossa, kun sokeria on sadassa grammassa vain 8,9 grammaa. Niiskuneidin Vadelmarenkaissa on myös vain 10 grammaa sokeria. Pahimmillaanhan sokeria voi nimittäin olla joissakin muroissa yli 40 grammaa. Ja aika monissa onkin se 30-40 grammaa.



Pikku Myyn Pikakaurapuurot ovat pakkauksessa kätevinä pusseina, jotka voi ottaa vaikka mukaan reissuun. Näihin lisätään vain kiehuva vesi. Puurojen osalta olen muuten pitkään ollut kunnon sokerivalistaja – huomasin nimittäin jossain vaiheessa, että myös kaurapuuroissa voi olla aivan hirveä määrä sokeria – vieläpä ihan lisättyä. Minusta se on huijausta pahimmillaan: ihmiset ostavat terveelliseksi mieltämäänsä ruokaa ja siihen onkin ympätty kauhea piilosokerisatsi. Pikku Myyn Banaani-mansikka-mustikka-pikapuurossa on sokeria 7,6 grammaa sadassa, mutta ei yhtään lisättyä sokeria. Pikku Myyn Banaani-päärynä-puurossa taas on 10 grammaa sokeria, mutta tässäkään ei siis ole yhtään lisättyä sokeria.

Ja siis puhumattakaan näiden purkkien ja pussukoiden ulkoasusta! Muumit ovat jo nyt tytölle tärkeitä hahmoja, niissä on jotakin maagista. Onko ketään, joka ei tykkäisi Muumeista? Minusta näissä Myllärin Muumi-tuotteissa on jotenkin tosi hieno, viimeistelemätön Muumi-grafiikka. Ja on jotenkin niin liikkistä, että suomalaislapsi saattaa syödä Muumi-muroja Muumi-astioista Muumi-vaatteissaan. Ihanat kansallishahmomme ♥

Ps: Valeäiti-blogin Hannen ja Miia Metson perheissä on myös tykästytty näihin tuotteisiin, käykää kurkkaamassa heidän aamupalapöytiinsä!

 

Kesän kirppislöytöjä

Melkein aina Harjavallassa ollessani yritän päästä lähtemään sopivassa välissä Poriin kirppiskierrokselle, sillä kaupungissa on muutama ihan superhyvä kirppari, joista teen aina löytöjä. Patakirppiksellä on hyvät aukioloajat ja siellä tavara vaihtuu tiuhaan. Porin ja Ulvilan rajalla taas on Retrokirppis, missä taas on hyvät hinnat ja paljon huonekaluja. Jos haluaa tehdä oikein kunnon kirppiskierroksen, suosittelen vielä Friitalan löytötoria, Hyllymerta ja Karhu Kirppistä.

Tänä kesänä olen vaihteeksi tehnyt hyviä löytöjä myös oman lapsuudenkodin nurkista. Yksi ihana punoslaukku odottaa puhdistusta vuosikymmenten pölyistä ja seiteistä. Lapsellekin löysin pari ihanaa vaatetta, jotka ovat olleet aikoinaan minulla. Kolusin varastoa, kun etsin häistämme jääneitä paperipalloja Erikan häihin ja silmäni osuivat pinkkiin heppakollariin. Muistan, että rakastin sitä yli kaiken enkä olisi pukenut päälleni mitään muuta. Olin heppatyttö henkeen ja vereen. Paita unohtui yhdeksi kesäksi hevoshaan aitaan roikkumaan ja menetti vähän väriä, mutta on siltikin vielä kymmenien vuosien jälkeen ihan kelpo paita. Toinen varastolöytöni on tuo ihana keltakukallinen mekko, joka kuvissakin näkyy…

pöytäliina Patakirppikseltä

kukka-college Patakirppikseltä

suolakivituikku Patakirppikseltä

maljakko Patakirppikseltä

paperipaino Patakirppikseltä