Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Sopimattomia ja sopivia Halloween-asuja…

Meillä on jo tämän vuoden ekat Halloween-kemut juhlittu, kun kälyn lapsen synttäreitä vietettiin hurjissa merkeissä. Meidänkin pieni on osannut jo alkaa odottaa Halloweenia ja serkun teemasynttärit tulivat kuin tilauksesta.

Kävimme perjantaina etsimässä naamiaisasua lapselle. Varsinaisesta juhlakaupasta ei löytynyt mitään ja aloin miettiä, onko ihan sopivaa pukea lastaan kaikkiin niihin pukuihin, joita naamiaiskaupassa oli myynnissä. Minusta esimerkiksi poliisiasu mekolla on vähän outo lastenjuhlissa… Puhumattakaan intiaaniasuista yhtään missään naamiaisissa.

Parhaat naamiaisvermeet löysimmekin sitten ihan Flying Tigerista. Lapsi kiinnitti ensimmäisenä huomionsa luutaan ja päätimme sitten kehitellä hänelle luudan ympärille noita-asun.


Hatullinen panta ja luuta ovat Tigerista ja seittisukkahousut sekä lepakkohame H&M:stä. Kurpitsa sattui mukaan kuviin juhlapaikalla.

Meikäläisen peruukki on H&M:stä ja panta Tigerista.

Kerrankin sai meikata vähän eri tavalla kuin yleensä. Kulmakarvoissakin oli pinkkiä glitteriä, harmi kun se ei oikein kuvista erotu.

Myös Jaakon hämähäkinseitti on Tigerista, samoin muovikäsi. Jaakko kätteli sillä synttärisankaria, joka pahaa-aavistamattomana vetäisi sen irti…

Koska pitää päättää, missä me asutaan?

Asuin koko lapsuuteni samassa talossa ja lapsuudenkoti on edelleen rakas paikka, siellä asuu äitini. Jostain syystä minusta on silti tullut ahkera kodinvaihtaja. Parin vuoden välein alan haikailla uuteen kotiin. Siinä vaiheessa olen yleensä viimeistään keksinyt, mitä vikaa senhetkisessä kodissa on ja haaveilen paremmasta. Tälläkin hetkellä selaan asuntoilmoituksia ja tontteja harva se päivä (alkuvuodesta tulee kaksi vuotta täyteen nykyisessä kodissamme).

En silti toivo, että muuttaisimme koko elämämme – haluaisin, että lapsella olisi oma, rakas, pysyvä lapsuudenkoti niin kuin minullakin.

LAPSUUDENKOTI HARJAVALLASSA

Viime aikoina olenkin havahtunut siihen, että ehkä sen suurin piirtein pysyvän kodin tai ainakin asuinalueen pitäisi lähivuosina jo löytyä. Mieluiten eskariin, mutta viimeistään ekaluokalle haluaisin lapsen sellaiselle asuinalueelle, jolta emme ainakaan kouluikäisen lapsen kanssa muuta pois. Se, että lapsi vaihtaisi koulua kesken kaiken, tuntuu kauhean pelottavalta ajatukselta, vaikka ihan arkipäiväistä sekin tietysti on. Toivon kuitenkin, että lapsi saisi käydä koulunsa rauhassa ilman vaihdoksia ja muuttoja.

ENSIMMÄINEN OMISTUSASUNTO TAPANINVAINIOSSA

Meillä on tästä miehen kanssa vähän eri näkemys. Hänen mielestään perheet voivat aivan hyvin vaihtaa aluetta ja lapset koulua. Itse arvostan kuitenkin pysyvyyttä. Minä asuin lapsuuden samassa kodissa ja olin samojen kavereiden kanssa koulussa alakoulusta lukioon. Jaakko puolestaan oli lapsuudenkavereidensa kanssa välillä samoissa kouluissa, välillä eri kouluissa ja valitsi esimerkiksi lukion puhtaasti erikoistumisen näkökulmasta eikä kavereiden. Harjavallassa oli ja on tietysti tasan yksi lukio ja koko vanha kaveriporukkamme meni sinne. Ja tuo samainen kaveriporukka on edelleen minulle äärimmäisen tärkeä, vaikka asummekin nykyisin Satakunta – Hki – Kiina -akselilla.

NYKYINEN KOTI VANTAALLA

Näin pienoiseen kontrollipakkomielteisyyteen taipuvaisena tuntuu aika hurjalta yrittää päättää, että mihin sitä sitten asettuisi. Helsinkiin todennäköisesti (pääkaupunkiseudulle joka tapaukssa), mutta minne siellä? Kuinka paljon kotiin voi rahallisesti panostaa ja asummeko kerros-, rivi- vai omakotitalossa? Toisaalta haaveilen, että rakennamme itse omakotitalon, toisaalta unelmoin töölöläisen jugend-kodin remontista. Vaihtoehtoja on liikaa. Sekin, että kouluja on useita ja erilaisia, tuntuu oudolta. Harjavallassa ei ollut kauheasti valinnanvaraa.

Mitä te ajattelette tästä aiheesta? Pitäisikö perheenä jo asettua aloilleen? Mitä mieltä olet siitä, että lapsi vaihtaa koulua?

Elämä ja ajatukset järjestykseen muistikirjoilla ja kalentereilla

Olen aina ollut listojen tekijä. Tykkään laatia to do -listoja ja kirjoitan aina ylös ennen matkoja, mitä tehdä ja missä käydä. Listani eivät kuitenkaan ole kauhean organisoituja: puran ajatukseni ja tehtäväni listaan, mutta sitten saatan unohtaa ja hukata koko listan. Olen myös aina suosinut paperikalentereja, mutta välillä kalenteri saattaa huutaa tyhjyyttään viikkotolkulla, kun olen unohtanut täyttää sitä. Tällöin pää on täynnä pelkkää aivosumua, sillä säilön kaikki deadlinet ja muut muistettavat asiat päähäni. Sanomattakin selvää, että pikkupäässäni on silloin aivan liikaa dataa. Kun aivot ovat ylikuormittuneet, huomaan että unohtelen outoja asioita, kuten tuttujen ihmisten nimiä ja tunnuslukuja tai salasanoja, joita olen käyttänyt vuosia.

Terapeuttini ehdotti minulle muistikirjan ostamista. Tehtäväni olisi kirjoittaa sinne päivittäin tunteitani ja positiivisia asioita (jotta osaisin keskittyä niihin). Rakastamme siskon kanssa kauniita kalentereita, vihkoja ja kortteja ja suuntasimme Fredalla sijaitsevaan Papershopiin. Kiinnitin heti huomioni ihaniin muhkeakantisiin muistikirjoihin, joissa on tilaa peräti viiden vuoden muistiinpanoille. Jos kirjoitan tänään muistiinpanon, näen vuoden päästä samana päivänä mitä olen kelaillut tasan vuosi sitten. Luulen, että tuo One Line a Day -kirja sopii hyvin juuri näihin terapeuttisiin tarkoitusperiini.

Kirjan viimeisille sivuille teen myös to do -listaa. Olen oppinut, että to dot ahdistavat huomattavasti vähemmän, kun päättää tehdä esimerkiksi yhden asian päivässä. Ei siis kannata kirjata listalle SUURSIIVOUS vaan vaikka kylpyhuoneen tavaroiden järjestäminen, kylpyhuoneen pesu, vaatehuoneen inventaario ja niin edelleen. Ja sitten ruksia tehtäviä tehdyksi yksi kerrallaan.

Ostin myös samanlaisen Mom’s One Line a Day -kirjan, johon päätin kirjoittaa lapsen liikuttavia pohdintoja ja hauskoja sutkauksia. Niitä nimittäin kolmevuotiaalla riittää, mutta kukaan tuskin muistaa niitä myöhemmin, ellei joku kirjoita ylös.

En bongannut juuri näitä muistikirjoja Papershopin nettikaupasta, mutta kivijalkaliikkeestä pitäisi löytyä.

Minun piti ostaa myös uusi kalenteri, mutta sain juuri ennen paperikauppavierailua vinkin kätevästä Tigerin pöytäkalenterista, joka on pienikokoinen mutta siinä näkyy kerralla koko kuukausi. Tajusin, että tarvitsen juuri tuollaisen kalenterin, jota ei tarvitse viikottain plärätä, vaan josta näen kuukauden hommat yhdellä vilkaisulla. Asiat eivät unohdukaan yhtä helposti, kun ne ovat jatkuvasti näkyvillä eivätkä taskukalenterin suojissa. Kaikista tärkeimmät muistettavat lisään vielä kännykän kalenterin ja lisään mukaan hälytyksen.

 

Miten te pidätte kirjaa tärkeistä asioista, päivämääristä ja to do -hommista?