Meillä on ollut ihana elokuu! Vastoin kaikkia odotuksia. Ekat viikot vauvan kanssa olivat tunteiden mylläkkää ja olin tosi ahdistunut. Synnytyksen jälkeinen masennus teki taas vahvasti tuloaan kuten ekalla kerrallakin.
Nyt siihen osattiin varautua ajoissa ja sain lääkityksen. Se on antanut minulle mahdollisuuden oikeasti nauttia elämästä vauvan kanssa. ”Escitalopramin voimalla tässä mennään”, huomasin heittäväni huolettomasti ihan uusille tuttaville äititreffeillä. Olen onnekas, että sain lääkkeestä niin suuren avun. Se teki minusta taas oman itseni, vei pois hädän ja syvän ahdistuksen.
Esikoisen kanssa en voinut kuvitellakaan, että olisin tavannut vieraita äitejä. Nyt päätin, että toimin toisin. Menen ja teen. Esikoisen kanssa tunsin voimakasta yksinäisyyttä. Olin paljon yksin, eristyksissä muista ihmisistä ja loin pakkomielteisesti rutiineja arkeen, jotta selviäisin. Nyt on ollut ihanaa, kun jokainen päivä on ollut erilainen. Ollaan menty ja tehty ja vauva on kulkenut mukana, välillä hyväntuulisena ja välillä känkkäränkkänä. Vauvan itku ravintolassa ei ole niin vakavaa.
Mä sain kuin sainkin tuntea näitä tunteita, joita ennen vain kadehdin. Vauva on ihana, hänen kanssaan on oikeasti mukavaa. Vielä tulee kaikenlaista vaiheilua ja valvomista, mutta uskon ettei hankaluuksia enää väritä ahdistus, joka tekee vaikeuksista vieläkin vaikeampia.
Vitutus on eri asia kuin ahdistus. Muistakaa se ja pyytäkää apua, jos on liian vaikeaa!
Lue myös
