Eteisen muodonmuutos ja 5 vinkkiä toimivampaan vaatesäilytykseen

Mainos: Elfa

Alppilan asuntoni eteisessä komeilee aivan uutuuttaan kiiltävä Elfa-säilytysjärjestelmä. Taistelin samaisen eteisen epäkäytännöllisyyden kanssa jo reilu vuosikymmen sitten, kun asuin samassa asunnossa ensimmäistä kertaa. Vanhoissa alkuperäisissä, tunkkaisissa kaapeissa oli lähinnä hankalia hyllyjä ja turkiskuoriaisia, jotka tuhosivat kaikki villavaatteeni.

Ennen

Täältä voi lukea lisää projektista.

Jälkeen

Olen hirveän huono pitämään järjestystä, joten tarvitsen siihen kaikki liikenevät avut. Epäkäytännöllinen hyllytila ei todellakaan houkuttele pitämään vaatteita järjestyksessä – kaikki kamat olivat aivan hujan hajan, koska inhoan vaatteiden viikkaamista. Suurimman osan ajasta vaatteet olivat vain runnottuna hyllyille, siisteistä vaatepinoista ei ole minun tapauksessani koskaan tietoakaan. En oikeastaan edes ymmärrä, mitä virkaa vaatehyllyillä on, jos on mahdollisuus valita vaatetankoja ja ulos vedettäviä koreja. No, ehkä jotkut ovat tottuneita viikkaamaan vaatteitaan värikoodattuihin pinoihin, mutta ei se ainakaan ole kaikista helpoin tapa järjestää vaatteitaan.

Halusin itse uuteen säilytysjärjestelmääni mahdollisimman paljon tankotilaa ja lankakoreja. Hyllytilaa on lähinnä aivan ylinnä, missä voi säilyttää vaatteita tai tavaraa, joka ei ole päivittäisessä käytössä. Myös kengille on sekä hyllytilaa että ulosvedettäviä kenkähyllyjä.

Seuraavassa kuvia Elfani parhaista ominaisuuksista ja lopussa vielä vinkkilistaa toimivampaan säilytykseen.

Nämä liukuovet ovat todella kauniit ja sopivat asunnon tyyliin. Peiliovet olisivat varmasti luoneet tilantuntua pieneen eteiskäytävään, mutta en itse kovasti pidä peiliovista: ne ovat omaan silmääni aika kolkot. Nämä Estetic-ovet sävyssä Sandstone istuvat asunnon sisustukseen ja sävyihin.
Halusin liukuovet yläkantoisina, sillä näin vältyin pölyä kerääviltä lattiakiskoilta. Liukuovet ovat todella kätevät kapeassa käytävätilassa.
Halusin säilytysjärjestelmään mahdollisimman vähän hyllytilaa ja paljon tankoja sekä mesh-vetolaatikoita. Niissä ilma kiertää ja vaatteet pysyvät raikkaina.
Matala vetolaatikko on hyvä asusteille, koruille ja muulle pienemmälle tavaralle.
Tykkään säilyttää vaatteet henkareilla, joten kaappiin tuli paljon tankotilaa.
Housuripustimet ovat aivan superkätevät, niihin housut saa helposti roikkumaan.
Ylähyllyillä voi pitää laatikoissa sellaisia tavaroita, joita ei käytetä aivan joka päivä.
Ulos vedettäviin kenkätelineisiin mahtuu kenkiä kahdelle riville.

5 vinkkiä

Pystyviikkaa vetolaatikoihin

Jos pääset itse vaikuttamaan säilytysjärjestelmän osiin, suosittelen minimoimaan hyllytilan ja sisällyttämään systeemiin mahdollisimman paljon vetolaatikoita. Jos taas olet jumissa hyllyjen kanssa, hanki hyllyillä pidettäviä säilytyskoreja. Kannattaa ostaa sellaisia, joissa on pieniä reikiä, niin ilma kiertää koreissakin. Vaatteet alkavat helposti tuoksahtaa tunkkaisilta, jos ne lojuvat hengittämättömissä laatikoissa.

Vetolaatikot toimivat siksi niin hyvin, että näet heti laatikon avatessasi, mitä siellä on, eikä tarvitse kaivella hyllyltä pinon alimmaista vaatetta eikä toisaalta jemmata aivan hyllyn takaosaan mitään, vaan koko säilytystilan syvyys on näppärästi käytössä.

Kaikista järkevintä olisi säilyttää vaatteita kunnon konmarittajan tapaan pystyviikattuna. Näin vaatteet vievät vähemmän tilaa laatikossa eikä laatikkoa tarvitse kaivella löytääkseen sieltä etsimänsä. Totuuden nimissä täytyy silti sanoa, että minähän en jaksa viikata mitään, en pystyyn enkä vaakaan. Vetolaatikot sopivat kuitenkin meille huithapeleillekin ihan hyvin. Heittelen vaatteet laatikoihin ja ihan hyvin sieltä aina löytyy päälle pantavaa.

Säilytä esillä vain kausivaatteet

Jos tilaa on vähän, kannattaa tietysti pakata kevään tullen paksut takit ja villavaatteet tai talven tullen kesäkamat varastoon ja säilyttää päivittäin käytössä olevassa vaatekaapissa tai -huoneessa vain sesonkiin sopivia vaatteita. Tämä on kiva tapa siinäkin mielessä, että sesongin vaihtuessa saa kaivaa esiin vaatteet, jotka näyttävät melkein uusilta, kun niitä ei ole katsellut joka päivä. Oma ongelmani tässä on se, etten välttämättä aina muista, mitä vaatteita siellä varastossa onkaan. Tässä voisi käyttää apuna esimerkiksi polaroid-kameraa. Pakkaa kaikki meneillään olevaan sesonkiin kuulumattomat vaatteet yhteen paikkaan, jotta löydät ne helposti taas sesongin vaihtuessa ja kuvaa vaatteet sitä ennen! Kiinnitä kuvat säilytyspussien tai -laatikoiden kylkeen, jolloin tiedät missä on mitäkin. Aika hyvä apukeino säilyttämiseen on myös tyhjiöpussit, joista tilaa vievän ilman saa imettyä imurilla pois ja vaatteet säilyvät hyvinkin pienessä tilassa.

Jos taas koko vuoden vaatteet mahtuvat samaan vaatesäilytysjärjestelmään, aika hyvä vinkki on säilyttää joitakin vaatteita pukupusseissa! Juhlavaatteet ja esimerkiksi talvivaatteet näyttävät taas freesimmiltä, kun ne ottaa esiin pussistaan eivätkä roiku näkösällä ihan joka hetki ympäri vuoden. Pukupusseilla saa myös vaatesäilytystä yhtenäisemmän näköiseksi, varsinkin jos käytössä on avosäilytysjärjestelmä. Voi olla ihan hyvä harmonisoida värimaailmaa pukupussien avulla, jolloin kaikenkirjava vaatevalikoima ei hypi silmille ihan koko ajan.

Kierrätä herkästi

Melkein tärkeintä toimivassa vaatesäilytyksessä on tietysti se, että säilyttää vain vaatteita, joita käyttää. Uusi säilytysjärjestelmäni sai inventoimaan oikein kunnolla oman vaatevarastoni ja vein peräti viisi säkillistä vanhoja vaatteita kierrätykseen. Myin vaatteita helpoimman mahdollisen kaavan mukaan eli roudasin vaatteet Flea Second Handiin all inclusive -palvelulla, eli vaatteet hinnoiteltiin puolestani myyntiin. Myyntijakson päätyttyä myymättömät vaatteet vietiin hyväntekeväisyyteen. Rikkinäiset ja sellaiset vaatteet, joissa on pysyviä tahroja, vein poistotekstiilikeräykseen.

Kannattaa käydä vaatteet läpi pari kertaa vuodessa, vaikka aina sesongin vaihtuessa. Näin vaatevarasto säilyy järkevänä eikä tule niin paljon hutiostoksiakaan. Jotkut tangoilla vaatteita säilyttävät käyttävät tässä henkarikikkaa: aseta vaatteet henkarille ja henkari tankoon väärin päin. Käännä henkari oikein päin, kun olet käyttänyt siinä roikkuvaa vaatetta. Näin huomaat, mitkä vaatteet ovat jääneet käyttämättä ja mieti sitten, olisiko aika laittaa vaate kiertoon.

Olen itse kärsinyt ”ei ole mitään päällepantavaa” -syndroomasta aina, vaikka olen ollut aina hirveä vaatehamstraaja ja vanhojen vaatteiden hilloaja. On paljon helpompi pukeutua, kun ei ole liikaa vaatteita ja jokaiselle vaatteelle löytyy useita erilaisia asuvaihtoehtoja. Hyvä keino vaateostoksilla on myös tunnustella todella herkällä otteella, RAKASTAISIKO vaatetta ihan koko sydämestään. Opin Kaisa Merelältä, että kaiken pitäisi tuntua siltä, että HELL YES, muuten on turha hankkia mitään uutta. Yritän olla tekemättä mitään noh, menettelee -hankintoja vaan kaiken pitää tuntua siltä, että oikeasti rakastan ja vaalin hankintaani. Tällä menetelmällä ei tule tehtyä harmittavia heräteostoksia ja tulee kenties hankittua enemmän laatua, joka kestää aikaa.

Säilytä (hyvillä) henkareilla ja hanki höyrytin

Tykkään itse säilyttää vaatteita henkareilla, koska silloin ne todella ovat esillä ja näen yhdellä silmäyksellä, mitä voisi valita päälle. Henkarilta ne saa myös helposti käteen mallailtavaksi versus se, että joutuu repimään vaatteita esiin pinoista ja viikkaamaan taas uudelleen hyllylle/koriin vaatteen, jota ei sitten valitsekaan päälle. Henkareilta voi ottaa esiin useammankin kerralla ja miettiä asua. Ja sitten vain työntää vaate henkarillaan takaisin rekille.

En tosiaan ole siistein ihminen, mutta totta kai tykkään, että vaatesäilytyskin olisi ilo silmälle. Helppo tapa pitää kokonaisuus kauniina, on käyttää vain samanlaisia henkareita. Kannattaa myös satsata vähän parempiin henkareihin, jotka pitävät vaatteet kauniissa muodossa. Nuo tällä hetkellä Elfassani olevat henkarit eivät ole tähän tarkoitukseen kaikista parhaita, sillä kapeat metallihenkarit tekevät painaviin neuleisiin painaumia. Paksummat puiset henkarit ovat paljon parempia.

Suosittelen myös aivan jokaista hankkimaan vaatehöyryttimen! Hyvän saa varsin huokeaan hintaankin. En omista silitysrautaa enkä -lautaa vaan höyrytän kaikki vaatteeni sileiksi. Omistan paljon helposti rypistyviä mekkoja, mutta kaikki ovat kovassa käytössä koska höyryttelen ne nopeasti sileiksi ja ne myös säilyvät sileinä, koska ne roikkuvat henkareilla eivätkä ole viikattuna pienessä tilassa.

Helpota lasten vaatesäilytystä

Elfaamme piti saada tilaa sekä aikuisten vaatteille että kaikkien ulkovaatteille. Erityisesti talviaikaan lapsiperheiden eteisissä vallitsee usein kaaos, kun kaikki paikat pursuilevat paitsi paksuja talvivaatteita ja -asusteita, myös kuravaatteita. Eteissäilytykseen on hyvä sisällyttää koukkuja ja koreja, joihin myös lapset yltävät. Näin he saavat itsekin laitettua riisumansa vaatteet omille paikoilleen. Meidän kuusivuotiaan kanssa ainakin helpottaa se, että on ihan oma laatikko, joka tuntuu niin tärkeältä, että sinne haluaakin jemmata omat kamat. Vetolaatikot ovat tässäkin hyviä, kun pipot ja hanskat saa sinne rennosti heitettyä eikä tarvitse alkaa asettelemaan vaatteita sen kummemmin. Päällysvaatteetkin saa helposti nostettua henkarillekin, kun tanko on pikkukäsien ulottuvilla.

Lue lisää vinkkejä eteissäilytykseen täältä.

Näin kierrätät käyttökelvottoman tekstiilin

Mainos: Stockmann

Metallit, lasit, muovit ja biojätteet sujahtavat toivottavasti jo kaikilla eri jätelaareihin eivätkä postu kotoa saman sekajätteen mukana, eikö niin? Tekstiili taas on ehkä vähän eri juttu. Varsinkin käyttökelvoton tekstiili. Käyttökelpoinen mutta itselle turha vaate osataan kenties viedä hyväntekeväisyyteen, ellei sitä myydä itse kirpparilla, mutta poistotekstiiliin liittyy selvästi aika paljon tietämättömyyttä.

Olen itse himokierrättäjä, mutta luulin vielä äskettäin, että esimerkiksi reikäiset sukat voi kierrättää poistotekstiilinä. Tässä siis muillekin tietämättömille rautalankamalli. Nämä voi kierrättää poistotekstiilin joukossa:

  • käyttökelvottomat (kuten rikkinäiset tai hieman tahraiset) vaatteet ja kodintekstiilit, kuten takit, housut, hameet ja paidat, lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat
  • puhtaat ompelujäämät, tilkut ja langat pakattuina erilleen muista tekstiileistä

Nämä taas menevät sekajätteeseen:

  • homeiset, märät, öljyiset, luteiden ja muiden tuholaisten tuhoamat sekä voimakkaasti haisevat tekstiilit
  • sukat, sukkahousut, alusvaatteet, matot, kengät, laukut, vyöt, tyynyt, peitot, pehmusteet ja pehmoeläimet

Näin kierrätät:

Pakkaa poistotekstiilin joukkoon kelpaavat tekstiilit tiiviisti muovipusseihin. Vie pussi(t) poistotekstiilin keräyslaatikkoon, jollaisia löydät pääkaupunkiseudulla Stockmanneilta. Stockmann on mukana HSY:n poistotekstiilien keräyspilotissa, ja kesäkuuhun asti tekstiilit voi viedä keskustan, Itiksen, Tapiolan ja Jumbon tavarataloihin. Ja samalla kauppareissulla voit kierrättää myös käyttökelpoiset vaatteet, nimittäin Stockalta löytyvät myös Emmyn second hand -verkkokaupan myyntilaatikot.

Stockmann haluaa olla mukana edistämässä muoti- ja tekstiilialan vastuullisuutta. Kaikki keräykseen toimitetut poistotekstiilit lajitellaan, käsitellään ja hyödynnetään uusien tekstiilien raaka-aineena täällä Suomessa. Esikäsittelyn jälkeen hyödyntämiskelpoiset tekstiilit toimitetaan Paimioon, mistä löytyy Pohjois-Euroopan suurin poistotekstiilien jalostuslaitos. Kierrätyskuidusta valmistetaan esimerkiksi vaatteita, lankaa, suodatinkankaita, eristemateriaalia ja akustiikkalevyjä. Kuidulle etsitään myös jatkuvasti uusia käyttökohteita.

Stocka on ennenkin aktivoinut kierrätystä tavarataloissaan: sinne on saanut aiemmin viedä esimerkiksi paistinpannuja ja kynsilakkoja. Kiertotalouteen on panostettu myymälöissä myös mahdollisuutena korjauttaa ja muokata vaatteita suutarilla ja ompelimossa ja Emmyn 2ndhand-myyntilaatikoiden lisäksi Helsingin keskustan Stockalta löytyy myös Reloven kirppis. Stockalta löytyy myös esimerkiksi ylijäämäkankaista, kierrätysmateriaaleista ja muoviroskista valmistettuja vaatteita ja muita tuotteita. 

Stockalla voi kierrättää näppärästi sekä poistotekstiilit että käyttökelpoiset vaatteet. HSY:n keräyslaatikon vierestä löytyy Helsingin keskustan Stockmannin kuudennesta kerroksesta myös Emmyn keräysboksi.
Stockmannilta löytyy myös monia mallistoja ja tuotteita, jotka on tehty kierrätysmatskuista. Vitra Toolbox Re on valmistettu kierrätetystä muovista.
Myös Iittala myy kierrätyslasista valmistettuja tuotteita. Ne on tehty Iittalan lasitehtaalla tuotannon hukkalasista.
Fiskarsin ReNew-keittiösakset taas on tehty 80-prosenttisesti kierrätetyistä ja 13-prosenttisesti uusiutuvista materiaaleista.


Raskauspahoinvointi – kun raskaus vie elämänilon

Olen raskaana ja elän samalla elämäni vaikeinta ja tuskallisinta aikaa. Kaikki eivät saa kokea odotuksen onnea ja iloa, toiset saavat osakseen lamaannuttavan pahoinvoinnin, jota ei edelleenkään osata ottaa tosissaan edes terveydenhuollossa.

Osasin odottaa pahoinvointia, olinhan kärsinyt voimakkaasta sellaisesta jo esikoista odottaessani. Mutta aika on joko kullannut muistot tai sitten tilanne on tällä kertaa vieläkin pahempi. Ainakin painon putoamisesta (tällä hetkellä kuusi kiloa) voisi päätellä, että pahoinvointi on voimakkaampaa nyt toisessa raskaudessa.

En ole saanut diagnoosia hyperemeesistä, mutta puhun siitä tässä postauksessa, koska ainakaan pahoinvointini ei ole tavanomaista raskauspahoinvointia. Sain kuitenkin hiljattain kivuliaan muistutuksen siitä, kuinka ala-arvoista kohtelua monet hyperemeesistä kärsivät ihmiset saavat usein osakseen.

Olin ollut täysin työkyvytön yli kaksi kuukautta ja elänyt lähinnä oman kodin seinien sisäpuolella, sängyn ja WC:n välillä. Kun aloin oksentaa verta ja mieleeni alkoivat pyrkiä yhä useammin ajatukset: kunpa kuolisin, kunpa tämä raskaus menisi kesken, päätin yrittää hakea apua Terveystalon gynekologilta. Itkunsekaisen etävastaanoton jälkeen minulla oli kädessäni Rennie-resepti ja diagnoosi: vähäinen raskauspahoinvointi.

Yritin kysyä lääkäriltä mahdollisuutta mielialalääke mirtatsapiinin kokeiluun, sillä monet hyperemeesistä kärsivät olivat saaneet siitä merkittävän avun, kun pahoinvointilääkkeistä ei ole ollut hyötyä. Ajattelin, että lääkkeestä olisi hyötyä myös mielialaani, joka sekin oli jo pitkään ollut pohjamudissa.

Lääkäri ei kuitenkaan toiveitani kuunnellut, vaan aloitti yksinpuhelunsa virkkeellä, jota ainutkaan vakavasta raskauspahoinvoinnista kärsivä ei halua kuulla: ”Syö pieniä annoksia usein”. Pyydän, älä koskaan ehdota tätä pahoinvoivalle, sillä hän on sataprosenttisen varmasti tietoinen tästä vinkistä, joka on yleensä yhtä tyhjän kanssa tilanteessa, joka EI ole tavanomainen raskauspahoinvointi.

Lisäksi lääkäri kertoili, kuinka joillekin pahoinvoinnin PUUTTUMINEN aiheuttaa huolta sikiön voinnista. Hän siis todella kehotti minua rivien välistä olemaan kiitollinen pahoinvoinnistani, sillä ainakin voisin olla varma, että olen raskaana. Voin vakuuttaa, ettei absoluuttisesti kukaan hyperemeesistä kärsivä ole tilastaan hetkeäkään kiitollinen, vaikka kuinka joku raskaana oleva saattaakin olla huolissaan oireiden puuttumisesta.

Hän neuvoi myös olemaan syömättä raskaita aterioita iltaisin ja menemättä sellaisten jälkeen makuulle, sillä tämä voisi lisätä närästystä. En saanut edes sanottua yksinpuhelun väliin, etten ole voinut kuukausiin edes ajatella raskaita aterioita ja olen nukkunut usein lähes istuma-asennossa.

Tein lääkäristä valituksen ja sain vastaavalta lääkäriltä vastauksen, että lääkärini toimi oikein. 150 euroa Rennie-reseptistä ja täysin myötätunnottomasta kohtaamisesta, joka jää kummittelemaan mieleen todennäköisesti koko loppuelämäkseni, on 150 euroa liikaa. Toivon, että lääkärit käsittäisivät, millaista valtaa he käyttävät potilaisiinsa ja kuinka kivuliaan jäljen he voivat jättää ihmisten mieliin. Jos se lääkäri, joka sanoi minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen pahimmassa vaiheessa, tietäisi millaista tuhoa hänen sanansa aiheuttivat, olisiko hän lausunut ne? ”Vauva-aika nyt vain on rankkaa.” Entä sitten se lääkäri, jonka kohtasin ensimmäisessä raskaudessa, kun voimakas pahoinvointi oli juuri alkanut ja hain sairauslomaa, koska en yksinkertaisesti kyennyt edes nousemaan sängystä. ”Raskaus ei ole sairaus.”

Kärsi, nainen

Itkin monta kertaa hyperemeesin vertaistarinoiden äärellä Facebookin Hyperemesis Gravidarum -ryhmässä. Tilaan ei auta usein mikään, eivät edes pahoinvointilääkkeet, joita niitäkin hyperemeesistä kärsivät joutuvat välillä anelemaan lääkäreiltä, vaikka ne ovat turvallisiksi todettuja. Monet ovat saaneet hetkellisen avun hakeuduttuaan nesteytykseen päivystykseen. Tiputuskin on kuitenkin monilta evätty, vaikka kroppa on ollut niin kuiva, ettei pissaa juuri tule moneen päivään.

Eniten surettavat nimenomaan kohtalot, joissa hyperemeesistä kärsivä on yrittänyt hakea apua sitä saamatta. Lääkitykset, hoidot ja sairauslomat, jotka on meiltä kielletty. Eniten surettavat lääkärit, jotka ovat nöyryyttäneet, syyllistäneet ja osoittaneet täydellistä sekä ammattitaidon että empatian puutetta naisille, jotka saavat hädin tuskin nestettä alas muuten kuin jääpaloja imeskelemällä.

En ymmärrä vähättelevää suhtautumista voimakkaaseen raskauspahoinvointiin siksi, että aiheesta ja sen vakavuudesta pitäisi olla nyt jo riittävästi tietoa, jonka pitäisi olla saavuttanut terveydenhuollon ammattilaiset. En ymmärrä sitä myöskään siksi, että jokainen voi ainakin kuvitella tilan omalle kohdalleen. Miltä saattaisi tuntua, kun oksennustauti jatkuisi kuukausia? Jokainen tietää, millaista painajaista se on muutaman päivän. Mieti siis, millaista se on kuukausia. Se on helvettiä, silkkaa kidutusta.

Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi taistella sairauslomasta, tiputuksesta tai lääkityksestä. Toivoisin, että edes terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtäisivät, että tämä tila saa äidit haaveilemaan toivotun raskauden keskeyttämisestä ja jopa omasta kuolemastaan. Toivon, ettei hyperemeesipotilaan (tai kenenkään raskaana olevan) tarvitsisi kuulla, ettei raskaus ole sairaus. Tietenkään raskaus ei ole sairaus ja jokainen tietää sen sanomattakin. Raskaus voi kuitenkin tehdä todella sairaaksi. Minä en ole elämässäni ollut niin sairas kuin olen nyt.

En valitettavasti voi olla ajattelematta, vähätelläänkö meitä siksi, että hyperemeesistä kärsivät tyypillisesti naiset. Samalla tavalla kuin endometrioosi on vain ”normaalia kuukautiskipua” ja ferritiinin puute vain ”trendisairaus”, hyperemeesi on vain ”normaalia aamupahoinvointia”. Se ”kuuluu naiseuteen ja äitiyteen”.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi joutua kärsimään kohtuuttomasti menkoista, raskauksista, imettämisestä ja synnytyksistä. Terveydenhuollon pitäisi voida erottaa kohtuulliset kivut ja tilat kohtuuttomista.

Jos haluat tietää enemmän naisten vähättelemisestä terveydenhuollossa, suosittelen Caroline Criado-Perezin Näkymättömät naiset: näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille -kirjaa. Kirjassa kerrotaan, kuinka jopa naisten sydänkohtaukset hoidetaan usein väärin, sillä ne ovat erilaisia kuin miesten. Naisilla on suurempi todennäköisyys kuolla sydänkohtauksen seurauksena kuin miehillä. Suurin syy saattaa olla se, etteivät lääkärit edes huomaa naisten sydänkohtauksia.

Criado-Perez muistuttaa asiasta, jonka varmasti moni nainen on huomannut omassa elämässään: ”Sen sijaan, että uskoisimme naisia, kun he sanovat, että heillä on kipuja, meillä on taipumusta leimata heidät hulluiksi.”

Lisäksi aiheeseen liittyy myös aivan uusi Sairas ja viallinen: Naiset lääketieteen historiassa -kirja, jonka on kirjottanut Elinor Cleghorn. Kirja on raadollinen kuvaus naisten, sairauksien ja lääketieteen historiasta. ”Lääketieteen historia on paitsi tieteellistä myös yhteiskunnallista ja kulttuurista historiaa, jonka perustan ovat luoneet miehet. Naisen keho on ollut poliittisena taistelukenttänä koko ihmiskunnan historian ajan.” En ole vielä lukenut kirjaa itse, sillä se olisi todennäköisesti juuri tällä hetkellä aivan liian tuskallista, mutta otan sen lukulistalle, kun olen käsitellyt pahoinvointitrauman terapiassa.

Viimeinen kerta

Olen nyt 17. viikolla raskaana ja olen voinut hetken hieman paremmin, pystyn jo työskentelemään, vaikka olo on vielä hyvin heikko ja väsyn helposti. Esikoisen kanssa pahoinvointi helpotti viikolla 20 ja olo on luottavainen. Ehkä pahinta ei kestä koko raskautta.

Tähän asti olen elänyt jokaisen päivän selviytymis-moodissa. En ole tuntenut juuri mitään tunteita, paitsi syvää epätoivoa. Kaikki aiemmin iloa tuoneet asiat ovat yhtä tyhjän kanssa. Kehossani ei kertakaikkiaan ole energiaa edes tuntea tunteita.

Kokeilin reseptilääkettä, lukuisia käsikauppalääkkeitä, osteopatiaa, akupunktiota, b-vitamiinia, japanilaisia luumuja, pahoinvointirannekkeita ja sähköistä pahoinvointiranneketta. Mikään ei ole auttanut. Ruokahaluni on ollut lähestulkoon täysin pois ja aika usein olen ollut nälässä, sillä nälän tunteen on välillä sietänyt helpommin kuin ruoan vatsalaukussa ja ruokatorveen nousemassa. Olen maannut muutaman kerran vessan lattialla täysin voimattomana ja niinä kertoina olisi pitänyt hakeutua tiputukseen. En ole kuitenkaan uskaltanut, sillä pelkään kauhukseni vähättelyä.

Olen yrittänyt olla miettimättä ja laskematta, koska tämä loppuu. Olen yrittänyt selvitä vain yhden päivän kerrallaan ja olla iloinen aina, kun yksi päivä on takana.

Pian tämä on ohi, eikä minun tarvitse kokea tätä enää koskaan. Kaikki synnytystalkoisiin patistavat sedät toivottelen iloisesti helvettiin erityisesti siihen asti, että raskaana olevien ja synnyttäjien tuska otetaan vakavasti ja kunnes vanhemmuus on viimein tasa-arvoista.  

Jos kärsit voimakkaasta raskauspahoinvoinnista, tutustu Hyperemeesi ry:n sivuihin TÄÄLLÄ ja hakeudu vertaistuen piiriin FB:n Hyperemesis Gravidarum -tukiryhmään.