P-Gluk 0 5,4, normaali alle 5,3
P-Gluk 1 h 7,1, normaali alle 10,0
P-Gluk 2 h 5,6, normaali alle 8,6
Tuossa sokerirasituskokeeni tulokset. Eli tuon ensimmäisen kohdan 0,1-kokoinen ylitys tarkoittaa, että joudun tästä päivästä lähtien raskauden loppuun asti mittaamaan verensokeriani ja noudattamaan tiettyä ruokavaliota.
Olin niin vihainen ja surullinen tuloksen kuultuani, että olisin voinut räjähtää siihen paikkaan.
Vaikka tiedostan koko ajan, että minun pitäisi olla ainoastaan kiitollinen tilastani pikkuvaivoista huolimatta, olen kaikin puolin etuoikeutettu eikä minulla ole oikeastaan mitään oikeita ongelmia elämässäni juuri nyt, en voinut olla ajattelematta, että TÄMÄKIN VIELÄ. Raskauspahoinvointi näillä viikoilla on todella harvinaista, joten pitikö minut nyt tunkea vielä siihen kahdeksaan prosenttiin odottavista äideistä, jotka kärsivät raskausdiabeteksesta.
Tai jos nyt todennäköisyyksiä lähemmin tarkastellaan, niin mahdollisuuteni saada tauti lienee vielä aika paljon pienempi, kun otetaan huomioon, ettei taustallani ole pienintäkään sukurasitetta ja olen normaalipainoinen. Enkä nyt sentään vielä kovin vanhakaan ole. Vaikka raskausdiabetes ei olekaan mikään megavakava asia (ei vakava mutta vakavasti otettava, sanoi diabeteshoitajani), en voi olla ajattelematta, mitkä kaikki todennäköisyydet onnistun vielä tässä raskaudessa kumoamaan. Pelkään myös, mitä kaikkea kamalaa ehtii vielä sattua, koska ”Sellainen on todella harvinaista” ei selvästikään päde meikäläiseen. ”Raskaus ei ole sairaus”, kuulostaa sekin korvaani aika hassulta ilmaisulta, kun nappailen itseltäni verinäytteitä ja kirjaan tuloksia ylös.
En varmasti olisi ollut niin hepulissa diagnoosista, jos raskaus olisi sujunut mukavasti tähän asti. Mutta raskausviikko 26 oli kaikin puolin aika karsea. Luulin jo päässeni oksenteluvaiheen yli täysin (parin oksuvapaan viikon jälkeen), mutta viimeperjantainen iltapala lensi jälleen kokonaisuudessaan kaaressa kurkustani ulos ja aamuyökkäilytkin tulivat takaisin. Olo on yleisesti ottaen jatkuvasti tukala ja ristiselkää kolottaa niin paljon, että työpäivät ovat menneet tuolilla kiemurteluksi.
Nyt kun hiilihydraattien tarkkailua ja verensokerin mittaamista on hetki takana, voin onneksi sanoa, ettei tämä mikään katastrofi kuitenkaan ole. Tällä samalla tavallahan pitäisi ihmisen joka tapauksessa syödä! Minulla on paha tapa ruokailla liian harvoin ja nyt ”joudun” syömään usein ja terveellisesti, joten win win. Kiukuttelin aluksi kuin kolmevuotias, että tahdon syödä pizzaa ja karkkia tasan niin paljon kuin mieli tekee. Mutta tosiasiahan on, etten saisi ajatella niin, vaikken radi-diagnoosia olisikaan saanut. Minulle ei tee yhtään pahitteeksi ajatella ruokaa hiukan enemmän polttoaineena kuin suurena nautintona. Tähän asti olen kieltämättä suhtautunut ruokaan myös lohtuna, koska olo on ollut niin kurja.
Olen aiemmin kyllästynyt hiilihydraattien laskemiseen noin kahdessa minuutissa, mutta nyt ei ”onneksi” saa luovuttaa. Uskon, että tähän tottuu nopeasti ja eri ruokien hiilarimäärät jäävät hyvin muistiin. Ei ole yhtään pahitteeksi seurata hiilarimääriä synnytyksen jälkeenkin, sillä haluan tietysti eroon raskauskiloista niin ulkonäöllisten seikkojen kuin ihan hyvän terveydenkin vuoksi. Radi-potilailla kun on suurentunut riski sairastua kakkostyypin diabetekseen ja sitä pitää ehkäistä nimenomaan kiloja karttamalla.
Tarkka ruokavalio harmittaa sikäli edelleen, että mahdolliset syömiseni kutistuivat aika vähään diagnoosin myötä. Olen kala-kasvissyöjä ja raskaus jo itsessään rajoittaa tietysti syömisiäni jonkin verran. Söisin mielelläni pelkkää salaattia ja kasviksia, mutta ruoansulatuskykyni on raskauden myötä muuttunut täysin olemattomaksi ja esimerkiksi lautasellinen salaattia aiheuttaa melkoisia vatsanpuruja. Olo tuntuu siltä kuin odottaisin ihmisvauvan sijaan täysikasvuista virtahepoa. Välillä on siis jo muutenkin ollut vähän hankala keksiä, mitä sitä suuhunsa milloinkin laittaisi. Siksi olen aika surutta pistellyt poskeeni esimerkiksi pakastepizzaa. Diagnoosin jälkeen sain sanoa näille entisille ruokailutavoilleni hyvästit.
Verensokerin mittaamista nyt ei varmasti tule raskauden jälkeen ikävä, mutta tässä sivussakos tuokin menee. Pelkäsin aluksi, että itseltä verta ottaminen on ihan karmivaa ja että mies joutuu tekemään pistot puolestani. Neulakynä ei onneksi tunnu oikeastaan miltään ja mittaus käy ihan käden käänteessä. Paastoarvoni ovat olleet normaalit tähän asti, joten niiden perusteella en joudu lääkityksellekään ainakaan vielä. Ensi viikolla testaan jokin päivä ruokailujen jälkeiset verensokerit, mutta nehän olivat sokerirasituskokeessakin normaalit. Pieni ylitys tapahtui kokeessa nimenomaan tuossa paastoarvossa.
Katsotaan mitä tuleman pitää….
Seuraa blogia Bloglovinissa // Facebookissa // Blogilistalla // Instagramissa
Äh, miten harmittava! Niin pienestä kiinni. Harmittaisi kyllä itseäkin. On noista mittailuista kuitenkin vaivaa.. Mutta ilmeisesti radilaisia seurataan tarkemmin, ja ainakin jotkut tutut ovat päässeet tavallista useampaan ultraan, tarkistelemaan vauvan kokoa. ..joten on siinä jotain hyvääkin (mikäli siis pääset useampaan ultraan)! 🙂
On kyllä mielenkiintoista seurata sun (/teidän) odotusta, vaikka asia ei itselle ajankohtainen olekaan. Kerrot nimittäin näistä asioista aika perusteellisesti, joten näistä saa tosi hyvän kuvan mitä se voi myös pahimmillaan (tai parhaimmillaan) olla! 🙂
Tuntuu jotenkin vähän ylireagoinnilta jos paastoarvo ylittää vain tuon verran viiterajan niin joutuu tarkkailun alle. Ymmärrän kyllä että kaikella tällä ajatellaan vain vauvan ja äidin hyvinvointia mutta kyllä tää homma menee välillä lähes hysterian puolelle. Ihan kun ei muutenkin jo jännittäisi ja mietitytä ihan kaikki niin luodaan vaan lisää paineita. Luulisi että olisi ollut järkevämpää vaikka uusia tuo rasitus. Itsehän olen samanikäinen ensisynnyttäjä, normaalipainoinen, ei sukurasitetta, niin minua ei edes passitettu rasitukseen. Kovasti sitä ihmettelin kun muka kaikki yli 25(?) vuotiaat pitäisi testata. Voihan minullakin ton verran arvot heittää eikä kukaan tiedä nyt siitä.
Mutta, hyvä tietty että huolta pidetään ja ainakin saat nyt ruokavalion kuntoon 🙂
Mä mietin ihan samaa ja neuvolahoitajanihan sanoi, ettei mun tarvitse mennä sokerirasitukseen. Lähete tuli neuvolalääkäriltä iän vuoksi. Näillä nyt sitten mennään, plääh 🙁
Esikoisesta mä narahdin kans sokerirasituksesta eka arvosta sen 0,1. Mutta mut lähetettiin uuteen testiin, jonka läpäisisin kirkkaasti! Mun mielestä tässä luodaan sulle turhaa stressiä. Vaatisin sinuna testin uusintaa. Mulla tuloksiin vaikutti se että olin edeltävänä päivänä syönyt pullaa (päivällä eli ennen sitä kun paasto piti aloittaa). Äidilleni oli käynyt täsmälleen samoin kun mua odotti. Koska sulla ei ole muita riskitekijöitä, tuo on oikeasti ihan naurettavaa.
BÄNG! Haastetta pukkaa. 😉
http://bebeaulait.bellablogit.fi/2015/04/17/paljastuksia-minusta/
Jos yhtään lohduttaa niin mä oon Monicasta ja Viljamista kärsinyt hyperemeesistä, Penan kohdalla oli vaan perus pahoinvointia 6kk 😀 Koita kestää, kohta se ihanuus jo syntyy <3
Voi käääk! Kiitos tsempistä 🙂
Tsemppiä jatkoon ja mittailuihin! Harmi, että raja ylittyi. Onneksi kuitenkin noin vähän, että varmaankaan vauvalle/itselle ei edes haittaa tuosta ole. Mulla on maanantaina sama koe edessä. Olen 32 ja painokin oli raskauden alkaessa lievän ylipainon puolella ja kovasti pelkään tuloksia. Oliko sulle muuten ohje, että 12 h paaston aikana sai juoda vettä ihan normaalisti vai vain 2 dl koko paaston aikana? Mulle neuvolassa sanottiin, että vettä saisi juoda normaalisti, mutta labran ajanvarauksesta, että 2 dl koko paaston aikana.
Mä en kuullut mitään rajoja keneltäkään, labrassa sanottiin että saa odotellessa juoda vettä ja aamulla ennen labraan menoa join kyllä lasillisen. Toivotaan, ettet saa diagnoosia!
Voi Irene, älä suotta murehdi. Mä oon mitannut verensokereita työkseni 40 vuotta ja voin sanoa, että tuo on ihan normaalitulos ja sun ei kannata surra sitä pätkääkään. Tuo hössötys neuvolassa on mennyt ihan överiksi ja odottavat äidit laitetaan aivan turhaan paineeseen tuollaisella huomautuksella. Toki kannattaa noudattaa vähäsokerista ruokavaliota, mutta älä hyvänen aika ala mittaamaan sokeria jatkuvasti. Kokemuksen ääni ja kahden lapsen äiti sanoo näin <3
Hei! Haluan lohdutuksena kertoa omasta raskaudesta lyhyesti eli syksyllä rajun pahoinvoinnin lisäksi sairastin mykoplasman ja tietysti en voinut ottaa lääkitystä. Joulukuussa todettiin raskausdiabetes ja tammikuussa raskaushepatogestoosi. Tästä lähtien juoksin äitiyspolilla vähintään pari kertaa viikossa. Tässä vaiheessa mietin jo että mitä vielä:) lasketun ajan piti olla 31.3.2015. 17.2.2015 rv 34 minulle soitettiin että sappiarvoni jatkoivat rajua nousua lääkityksestä riippumatta joten minuuttiin haluttiin osastolle käynnistykseen. Lopulta täysin terve poika syntyi rv 34+3 2930 gramman painoisena, edelleenkin pohdin että mitä poika olisi painanut laskettuna aikana 😀 mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt mietin rankkaa syksyä ja talvea ja pohdin miten ihmeessä jaksoin kaiken 😀
Voi ei! Tosi inhottava tuollainen pienen pieni ylitys! Mulla meni kans tuo keskimmäinen arvo melkein yhtä niukasti yli, ja ymmärrän niin noi fiilikset!
Mutta, olen samaa mieltä kuin tuossa ylempänä, että älä liikaa stressaa. Hyvä pitää huoli säännöllisestä syömisestä, mutta satunnaiset herkut tai hiilarit ei ole kovin vaarallista noin hyvillä arvoilla.
Mulla itsellä mittaillessa aamiainen oli kriittisin verensokerin nostaja. Senkin sain kuriin vinkillä, ettei yöllä tulisi liian pitkää taukoa syömisestä, vaan söisi iltapalan ihan just ennen nukkumaanmenoa.
Tsemppiä!
Mittaile neuvolan ohjeen mukaan, jos arvot pysyy hyvinä niin tiedän ettei joka päivä tarvii seurata. Arvot kuitenkin saattavat pompata kun viikkoja tulee lisää joten seuranta on perusteltua. Olen raskaana suunilleen puolivälissä ja kaikki arvot olivat rasituksessa vinksallaan. Kuitenkin saan syödä entiseen tapaan ilman että sokerit nousee. Myös sitä pizzaa välillä.
Sokerirasitus tehdään tärkeästä syystä ja vauvan parhaaksi, ja tottakai tutkimuksissa on tietyt rajat. Se että ylittyykö raja vähän vai paljon on oikeastaan sivuseikka, vaan se mitä arvot on kotiseurannassa ratkaisee. Mikäli ne on alle raja-arvojen niin kaikki hyvin. Voit kokeilla miten eri ruoka- aineet nostaa verensokeria, toisilla esim. leipä nostaa ja toisilla puuro. Älä laita ruokavaliota liian tiukaksi heti, mutta tottakai herkut on muutenkin hyvä jättää pois. Tuo raskausdiabetes on todella yleinen ja suurimmalla osalla se ei vaikuta raskauteen mitenkään! Joten älä stressaa asiaa liikaa!
Pakko kommentoida. Ollaan suht samoilla viikoilla ja oma paastoarvoni oli raja-arvo. Eli mittailemaan joudun myös. Ja kyllä ketuttaa. Varsinkin, kun hoitaja kertoi, että ruualla on vaikea paastoarvoon edes vaikuttaa. Turhauttavaa on mutta mitä sitä ei vauvan hyväksi tekisi. Tsemppiä kovasti sinne!!
Hei!
Paastoarvo saattaa nousta myös liian pitkän paaston vuoksi, kun maksa alkaa tuottaa sokeria. (Tämä tieto äidiltäni, jolla ykköstyypin diabetes) Eli noin pieni ylitys saattaa johtua vain tuostakin asiasta. Eli varmasti ei syytä huoleen tai stressiin, tsemppiä mittailuihin!
Kiitos tiedosta! Mietin nimittäin ihan samaa, että miksi rasitustestissä pitää olla 12 tuntia ja kotitestauksessa ei saisi mennä yli 10 tunnin. Kotimittauksessa paastoarvot ovat olleet 4.4-4.7 eli ei lähellekään tuota 5.4:ää.
Oi ei,olen pahoillani puolestasti ! Mutta hyvä, että olet asiaan nyt tottunut ja eihän tarkasta ja hyvästä ruokavaliosta haittaa ole. Itsekin odottelen nyt stressaantuneena sokerirasituksen tuloksia . En myöskään kuulu riskiryhmään mutta eihän sitä ikinä tiedä. Olen myös kasvissyöjä joten raskaudessa pitää muutenkin olla tarkka syömisistä. Minulla oli ennen raskautta todella hyvä ruoansulatus,mutta nyt se on ihan nollassa. Painoni on noussut 55 kilosta 69 kiloon vaikka olen syönyt terveelisesti ja liikkunut paljon. No tärkeintähän on terve vauva ja kyllä sitä sitten saa itsensä jälleen kuntoon. On todella mukava seurata blogiasi ja saada ”vertaistukea”, toivottavasti jatkat blogia myös vauvan syntymänkin jälkeen.
Voi kurja ”tuomiota”. :/ Itsellä kävi sama narahdus pari viikkoa sitten sokerirasituksessa. Odotan nyt toista lasta, ensimmäisen kanssa ei vastaavaa tullut. Minulla paastoarvo oli tuo raja-arvo 5,3. Tunnistin kyllä heti tunteesi siitä, että miten raskaasti tuon otti, vaikka mitenkään hirvittävän vakava tilanne ei ole edes onneksi kyseessä. Sitä ei vaan näiden hormonimyrskyjen keskelle toivoisi mitään ylimääräistä enää. 🙂
Olen nyt mittaillut omia arvoja tuon rasituksen jälkeen ja vaikken minkäänlaisia muutoksia ole ruokavaliooni tehnyt, kaikki arvot ovat pysyneet reilusti alle kotimittausten tavoitearvojen. Soitin neuvolaankin jo tästä, kun pelkäsin käyttäväni mittaria jotenkin väärin ( 😀 ), mutta terkka oli vain tyytyväinen ja sanoi tuntevansa useita tapauksia, joissa jokin arvo rasituksessa aiheuttaa radi-diagnoosin, mutta kotona ylityksiä ei tapahdu enää kertaakaan. Toivottavasti sinulla tilanne on sama. 🙂 Kuulemma stressikin voi nostaa verensokeria, tämä voisi hyvin selittää ”oudot” arvot rasittuskokeessa. 🙂
Kannattaa käydä katsomassa Karkkipäivä-blogin ruokaosiota. Sanni on kalakasvissyöjä ja lisäksi karppaaja. Hän tekee monipuolista vähähiilihydraattista kasvisruokaa. Itsekin olen sieltä löytänyt muutamia hyviä reseptejä, vaikka syön ns.normaalisti (lihaa ja hiilareita).
Raskausdiabeetikon ruokavalio on hyvä ihan kaikille. Opin terveellisen rytmin ja noudatan niitä pääsääntöisesti vieläkin, 12 v jälkeen. Nykyisin vaan pastat ja potut korvaan mieluummin kasvislisäkkeillä. Kilot pysyy poissa.
Ehdottomasti on! Mutta itse asiassa noudattaisin sitä mieluummin raskauden jälkeen, jolloin kroppani pystyy jälleen sulattamaan ne kasvikset 😀
Voi harmi! Tsemppiä jatkoon! 🙂
http://teresa-isa.blogspot.fi/2015/04/perfect-breakfast_18.html
Tsemppiä verensokereiden kanssa! Uskon, että harmittaa. Itse sairastuin alle vuosi ennen raskaaksi tuloa ykköstyypin diabetekseen, eli verensokerien kanssa kamppailu ja hiilihydraattien laskeminen on tuttua puuhaa. Ja suunnilleen joka päivä toivon, että saisin nauttia raskaudesta ilman tätä ylimääräistä rasitetetta ja huolenaihetta. Mutta toivon sydämestäni kaikkea hyvää sulle loppuraskauteen! Itse yritän huonoimpina päivinä ajatella tämän diabeteksen sillä tavalla positiivisena asiana, että todellakin tulee ainakin syötyä terveellisemmin 😀
Itsekkin kävin rasituksia, koska suvusta löytyy rasite. Ekalla kerralla ok ei hätää – mutt toisella kerralla nous just ~0.3 eli mitaushommiin. Muistan itseäkin suututti nii paljon meinas itkuki päästä.. Onhan tämä uuvuttavaa mittailla koko ajan arvoja ja pitää ruokapäiväkirjaa mitä sinne suuhun menee… Minulla ei ole arvot noussu yhtään mittauksien aika lähinnä ollut 4.2-6.6 ruokailunkin jälkeen. Nää on vaan nykyään sika tarkkoja näissäki asioissa. Tällä hetkellä rv 30 ja mittaukset näyttää hyviltä. 🙂
Kävin itsekin sokerirasitus testissä eilen, nyt odotellaan tuloksia. On sitä testiä kyllä kovasti liioiteltu puheissa joita olen kuullut. Glukoosi juomaa on sellainen onnettoman kokoinen pahvi törppö ja kahdella muovimukillisella se oli juotu. Makukin muistutti todella makeaa mehua joka on vähän normaalia tönkömpää ja ilman makuainetta. Ei mikään paha rasti ollut todellakaan.
Jos toiveita saa esittää tuleviin postauksiin liittyen, niin vaunujen hankinnasta, teille tärkeistä mielipiteistä liittyen vaunuihin jn olisi kiva kuulla. Kohta kun meillekin vaunujen hankinta tulee ajankohtaiseksi.