Fiiliksiä reissusta

Yhdeksän päivän lomareissu Kroatiaan tuli tosiaan eilen päätökseen. On toisaalta mukavaa olla rauhassa kotonakin, mutta pieni lomaltapaluumasis vaivaa minua aina hetken reissusta kotiutumisen jälkeen. Ehkä eniten ikävä jäi ihanaa hotellihuonettamme, sen huikeaa näkymää ja supermukavaa sänkyä. Aloin välittömästi haaveilla makkariin vesinäköalaa tai ylipäätään jotain näköalaa. Nyt näen sängystä ainoastaan pienen palan taivasta pienistä ikkunoista. Olen aina rakastanut vettä elementtinä ja etenkin meren pauhua. Oli ihanaa viettää yhdeksän yötä hotellihuoneessa, josta oli upea näkymä turkoosinsiniselle merelle. Nukuin paremmin kuin pitkään aikaan. Osasyynä tähän on myös se, että koira ei nukkunut jaloissa. Dinolla on paha tapa tuppautua aivan ihoon kiinni yöllä ja joudun usein nukkumaan milloin milläkin mutkalla. Koira- ja talovahtinamme toiminut mieheni sisko olikin onneksi näppärästi opettanut Dinon nukkumaan makkarin lattialla koirankouluttajan rautaisilla otteillaan ja tästä onkin hyvä jatkaa. Koira nukkuikin suht tyytyväisenä omalla paikallaan lattialla ekana yönä kotiinpaluumme jälkeen ja meikäläisellä on varsinainen voittajafiilis! Saan siis nauttia hyvistä yöunista – ainakin vielä pari kuukautta.

Mukavasti pysyttelin reissun ajan edelleen yhtenä kappaleena. Täytyy nimittäin myöntää, että mielessä käväisivät aika ajoin ajatukset siitä, että entäs jos synnytänkin Kroatiassa. Todennäköisyys sille olisi varmasti ollut aivan minimaalinen, mutta jos näin olisi kuitenkin käynyt, se olisi olisi ollut aika katastrofaalista. Siinä vaiheessa, kun ylitimme EU:n rajan ja siirryimme päiväksi Bosnia-Hertsegovinan puolelle, jännitin erityisesti. Mieluummin nimittäin EU:ssa oleva Kroatiakin kuin Bosnia. Nyt saakin matkailu toviksi jäädä – en todennäköisesti äitiysloman alun jälkeen uskaltaudu enää edes lapsuudenkotiin Harjavaltaan.

Lomakuvia ja muutamia vinkkejä Kroatiaan:

Asuimme siis Podstranassa, aivan Kroatian toisiksi suurimman kaupungin, Splitin kyljessä. Splitin vanhaan kaupunkiin ajelimme vajaassa puolessa tunnissa. Meillä oli auto käytössä koko loman ajan emmekä oikeastaan olisi tulleet toimeen ilman. Auto oli alla suurimman osan jokaisesta lomapäivästä.

Splitissä ja sen hurmaavassa vanhassa kaupungissa kiertelimme muutamana päivänä ja paljon jäi varmasti vielä näkemättäkin!

Suuntasimme reissun aluksi lautalla Bracin saarelle, sillä ainakin yksi rannikon saarista piti kuulemma nähdä. Näin jälkikäteen hiertää ehkä hiukan se, ettemme lähteneet mieluummin Hvarille ja siellä esimerkiksi jollekin ihanalle viinitilalle. Tarkoitus oli nimittäin suunnatta sinnekin, mutta päätimme matkailla mieluummin toisaalla. Lauttamatka kun olisi kestänyt vielä pidempään. Bracilla kävimme kuuluisalla, erikoisen muotoisella Zlatni Ratin rannalla. Sinne pääsemiseksi tämä mamma kyllä vuodatti roppakaupalla stressihormooneita. En nimittäin kestä serpentiinisiä vuoristoteitä yhtään! Matkaseurue sai kuunnella kyllästymiseen asti kiljumista, huohotusta ja itkun vääntämistä tältä korkeanpaikankammoiselta.

Dubrovnikin kaupunki oli myös must-kohde, vaikka matka-aikaa sinne kertyikin kolmisen tuntia. Kaupungissa kannattaa ehdottomasti käydä pidemmältäkin, niin ainutlaatuinen se on. Minua se ainakin sykähdytti enemmän kuin Split, vaikka emme siellä kauan ehtineet kiertääkään. Kannattaa ehdottomasti pulittaa reilu kymmenen euroa pääsystä vanhaa kaupunkia kiertävälle muurille, josta on upeat näkymät linnoituksen sisälle ja merelle. Tosin korkeanpaikankammoinen on kovilla muurillakin!

Toukokuu oli hyvä aika matkustaa Kroatiaan, koska turistisesonki alkaa vasta myöhemmin. Dubrovnik oli siltikin tupaten täynnä – on vaikea uskoa, että paikalla voi olla ja onkin vielä paljon enemmän porukkaa heinä-elokuussa. Splitissä sen sijaan oli mukavan väljää ja kaupungilla jaksoi pyöriäkin kun lämpötila oli ”vain” alle kolmessakympissä.

Hurautimme myös Game of Thronesin maisemiin Klisin linnoitukselle. Itse en ole katsonut yhtäkään kyseisen hittisarjan jaksoa, mutta muut matkaseurueesta ovat todellisia faneja, joten heillä riitti ihmeteltävää niin täällä kuin Dubrovnikissakin.

Erityismaininta reissun onnistumisesta menee Podstranassa sijaitsevalle hotellillemme Hotel Splitille. Jonka nimi siis hiukan hämää, sillä matkaa Splitin kaupunkiin on jonkin verran. Hotellin jokaisesta huoneesta on merinäköala, tähtiä on neljä eikä hinta huimannut päätä. Huoneet olivat modernit, siistit ja palvelu hyvää. Paikka sinänsä on vähän kaukana kaikesta ja autoa todellakin tarvittiin, jo ihan illallispaikkaan siirtymiseen, mutta tämä ei meidän seuruetta ainakaan haitannut. Tärkeintä minulle oli tämä mykistävä näkymä parvekkeelta. Näissä maisemissa sielu lepää:

Hotellin kattoterassi oli ihana – harmi vain ettei uima-allas ollut lämmitetty. Myös merivesi on vielä näin toukokuussa aika vilpoista, joten uimiset jäi meikäläiseltä uimatta. Pojat kyllä polskuttelivat kylmässä poolissa päivittäin. Lämpötilat huitelivat 27 asteessa päivittäin eikä pilviäkään juuri näkynyt – ilmat todella suosivat meitä! Kelit olisivat nimittäin toukokuussa olla paljon epävakaisempiakin. Lämpötila oli juuri sopiva, sillä esimerkiksi elokuiset matkamme Kreikan kohteisiin ovat olleet välillä aika tuskaisia liian korkeiden lämpöasteiden vuoksi. Toisaalta superkirkkaisiin merivesiin olisi ollut niin ihana pulahtaa, mutta alle 20-asteinen vesi ei houkuttele meikävilukissaa sitten yhtään.

Podstranassa voin suositella ainakin Jure-nimistä ravintolaa. Aivan ihana rantapaikka…

…etenkin auringonlaskun aikaan. Näissä maisemissa kelpaa illastaa!

Myös Krkan luonnonpuisto oli ehdoton matkakohde. Etenkin veden värit ja upea vesiputous mykistivät….

Kroatian reissulla kannattaa ehdottomasti hyödyntää mahdollisuus käväistä rajojen takana. Meitä lähinnä sijaitsi Bosnia-Hertsegovinan raja, joten suuntasimme päiväksi Bosnian sodan pahasti runtelemaan Mosarin kaupunkiin. Täällä oli ihan erilainen tunnelma vanhan kaupungin basaareineen kuin Kroatian puolella. Myös sodan jäljet olivat kirjaimellisesti näkyvillä niin selvästi, että ajatus lähihistorian sodan kauhuista pysäytti meidät kaikki.

Kuvassa näkyvä Stari mostin silta tulitettiin rikki sodassa vuonna 1993. Asialla oli Bosnian kroaattiarmeija. Silta rakennettiin sodan jälkeen uudelleen.

Mostarin moskeijoista kaikuvat rukouskutsut olivat nekin ainutlaatuinen kokemus, en nimittäin koskaan aiemmin ole käynyt muslimimaassa. Indonesiaa lukuun ottamatta, mutta Balin saari olikin täysin hindulainen.

Splitin ja Dubrovikin välisellä rantatiellä on aika henkeäsalpaavat maisemat sielläkin.

Matkaseurueen mielestä pallokin sai reissun päällä lisää kokoa?

 

Voin suositella Kroatiaa matkakohteena todella lämpimästi ja samaa sanoo jokainen matkaseurueestamme. Maisemat ovat todella ainutlaatuisia ja virkistävän erilaisia! Jokaisessa kohteessamme oli erilaiset näkymät: hotellilta näkyi valkoinen pikkukiviranta ja kirkkainta merivettä, jota olen koskaan nähnyt. Saimme nähdä myös todella jylhiä vuoristomaisemia, rauhallisia oliivilehtoja, vehreitä luonnonpuistoja vesiputouksineen, jännittäviä linnoituksia ja vanhoja kaupunkeja sekä koskettavia sodan merkkejä. Todella mielenkiintoinen kohde! Leppoisaan rantalomailuunkin Kroatia käy, mutta ei sitä sellaiseen kannatta tuhlata.

Seuraa blogia Bloglovinissa // Facebookissa // Blogilistalla // Instagramissa