Ikäeroa kiitos

Olen aina haaveillut aika perinteisesti kahdesta lapsesta. Kieltämättä raskausaikana ajatukset ovat karkailleet jopa siihen, että perheemme jäisi kolmihenkiseksi. Sellaiseksi se voi tietysti jäädä joka tapauksessa, emmehän voi tietää, saammeko ylipäätään enempää lapsia. Lasten lukumäärä ei ole itsestäänselvyys. Olen kuitenkin pohtinut, mahdanko kokea koskaan halua olla uudelleen raskaana. Nämä menneet seitsemän kuukautta kun eivät millään mittarilla ole olleet elämäni parasta aikaa, vaikka tietysti olen samalla todella onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä. Itse raskausaika vain ei ole oikein minua varten.

Jos kuitenkin aika kultaa muistot ja haluamme yrittää toista lasta, se tapahtuu joskus vuosien päästä. Olen tuntenut olevani todella ”yksin” tämän haluni kanssa, että lapsilla olisi iso ikäero. Suomessa tuntuu olevan vallalla ajatusmaailma, mitä pienempi ikäero, sen parempi. Vierastan itse todella paljon ajatusta, että olisi jotenkin hyödyllistä saada lapset samaan syssyyn eikä ikään kuin aloittaa koko vauvarumbaa alusta vuosien päästä. Kaksi lasta kun eivät todellakaan mene mitenkään samalla. Tiedän tämän vaikka minulla ei ole yhtäkään lasta. Tiedän myös, että lapsista on toisilleen seuraa, vaikka ikäeroa olisi enemmänkin. Minä ja siskoni olemme kuin paita ja peppu, neljän vuoden ikäerollakin.

siskot2Vauhdikasta yhteiseloa since 1989…

Siksi yllätyin, kun luin Ylen artikkelin siitä, kuinka lasten pieni ikäero ei välttämättä olisi kovin hyvä juttu. Artikkeli kertoo, että lapsia syntyy nykyisin tiuhempaan kuin 70-luvulla ja tutkimusten mukaan trendi olisi huono: ”Hyvin lyhyt syntymäväli voi vähentää sekä äidin että isän elinvuosia ja voi aiheuttaa lapselle ongelmia.” Korostan, etten itse tässä tietenkään väitä, että ihmiset tekevät lapsensa jotenkin väärin. Tämä on yksi tutkimus, enkä ota siihen sen enempää kantaa. Paitsi sen verran, etten kyllä usko, että kaikki pienen syntymävälin perheet olisivat suurissa terveydellisissä hankaluuksissa.

Tässäkin jokainen saa toki toimia kuten parhaaksi näkee, eikä ainakaan minulla ole aiheeseen nokan koputtamista – tietenkään! Olen vain ihmetellyt sitä, kuinka automaattisesti oletetaan, että parin vuoden syntymäväli on ainoa oikea ja sitten oman perhearjen rankkuus yllättääkin täysin. Saati, että ihmetellään muiden päätöstä pitää lasten syntymäväli suurena. Jos vauhdikkaaseen ja vähäuniseen eloon taaperon ja pikkuvauvan kanssa on täysin valmistautunut, niin mikäs siinä. Mielestäni asiaa kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan eikä heittäytyä täysin tunneperäisen vauvakuumeilun pauloihin tai pitää syntymäväli pienenä, koskaa niin jotenkin kuuluu tehdä. Omia voimavarojaan kannattaa punnita todella huolellisesti. Tiedostan ainakin itse, ettei minusta olisi missään nimessä pyörittämään taapero-vauvaperhettä, enkä sitä siksi aio tehdä. Toki monet tähän varmasti pystyvät ilman sen kummempia kipuiluja ja ahdistuksia!

Olin mielissäni siitä, ettei oma näkökantani ole ainakaan tutkimusten valossa mitenkään kummallinen, vaikka se näyttäisi olevan vähän outo tavallisten ihmisten keskuudessa. Ihanteellinen syntymäväli kun on suurimman osan mielestä se pari vuotta (Väestöliiton perhebarometri 2015). Selvästi pienimmän osan mielestä taas yli kolme vuotta. Minusta ikäeroa saisi olla yli neljä vuotta.

siskot

Isoimpaan siskoon ikäeroa onkin peräti 11 vuotta…

Tärkeintä ainakin olisi, että kaikki saisivat tehdä lapsensa, missä tahdissa tykkäävät. Olen kuullut, että monilta pareilta aletaan helposti tentata kuopuksesta juurikin siinä kohdin, kun esikoinen alkaa kolkutella kahta vuotta. Tiedän, että itse hermostuisin lapsiuteluista, koska aihe on muutoinkin arka. Nyrkkisääntönä kannattaisi pitää sitä, ettei lapsista kyseltäisi yhtään keneltäkään muilta kuin aivan läheisimmiltä ihmisiltä ja heiltäkin hyvin varovasti. Eikä silloinkaan tyylillä ”Nooooo koskas teille tulee perheenlisäystä”. Utelemattomuuden pitäisi kuulua ihan peruskohteliaisuuteen.

Mikä teidän mielestänne on sopiva syntymäväli?

25 Comment

  1. En oikein edes pysty ymmärtämään miten samoissa tilanteissa ollaan just nyt! Mulla on 29v.-synttärit tän viikon sunnuntaina, ja odotan tällä hetkellä ensimmäistä lastani, joka on myös tyttö. Oon viikolla 31+5. Myös mulla todettiin RaDi paastoarvon heitolla (5.4) ja nyt kun olen ahminut lähes kaikki postauksesi putkeen eilisen ja tämän päivän aikana, koen olevani hyvin pitkälti samoilla linjoilla TOSI monen asian suhteen sun kanssa. Tää postaus vaan sinetöi koko homman, vaikka mun on tehnyt mieli kommentoida melkein joka postaukseen, että ”Amen!”.

    Liityn innolla lukijakuntasi joukkoon, kyllähän tää nyt on ihan parasta vertaistukea loppumetreille! 🙂

    1. Haha eikä mitä mammakaksosia sitten ollaankin! Täytyy tutustua sun blogiin 🙂

  2. Itselläni ei ole lapsia ja vastaan tietysti sillä utopistisella ajatuksella että lasten ikäeron voisi päättää.

    Mielestäni hassuin ajatus mitä ihmisiltä kuulee on juurikin tuo, että lapset pitää olla pienellä ikäerolla että heistä on seuraa toisilleen. Omassa kaveripiirissä lapsena ja nuorena oli hyvin vahvana sisarusten ikäerona kolme vuotta, vielä niin, että isosisaruksemme oli kolme vuotta vanhempi. Eniten olimme lapsena ja nuorena omien kavereidemme kanssa, riippumatta siitä kuinka hyvät välit oli sisaruksiin, ja se sisarus josta oli meille eniten iloa oli yhden kaverin kymmenisen vuotta nuorempi pikkuveli.

    Nyt vähän vanhempina jokaisella on erilainen suhde sisarukseen eikä se riipu ollenkaan siitä miten tuolloin lapsuudessa asia oli, vaan siitä, millaisiksi me olemme kasvaneet. Minä olen luonteeltani ”isosisko-tyyppi” ja isoveljeni on taas enemmän ”ainoa lapsi”. Kavereillani taas on tilanteita, joissa isosisarus on se ”isosisarus” ja pikkusisarus ”pikkusisarus”, toiset taas ovat luonteeltaan niin samanlaisia että heillä on enemmän kaverisuhde.

    Jos siis mahdollisuus asiaan olisi suoraan vaikuttaa, päättäisin lasten ikäeron ainoastaan sillä perusteella miten se meidän vanhempien jaksamisen ja ”fiiliksen” perusteella tuntuisi oikealta. Tällä hetkellä heittäisin lonkalta viisi vuotta. Ensimmäisen lapsen jälkeen se voisi olla kymmenen tai yksi… tai että yksi riittää. Varmasti kasvatuskin siihen vaikuttaa kuinka läheisiä sisaruksista tulee, mutta suurin vaikutus mielestäni on lasten persoonilla.

    1. Just näin! Olen ihan samaa mieltä siitä, ettei ikä määrittele sisarussuhteita.

  3. ÄkäinenTäti says: Vastaa

    Minun mielestä jokainen päättää ja tietää itse, mikä on omalle perheelle se paras ikäero. Omat esikoiseni oli kaksoset, joten sain kerralla kaksi. Ja esikoisten ja kuopuksen ikäero on 2v3kk ja se on meille sopiva. Nyt on ihana kun lapset alkaa olla sen verran isoja, että pystytään tekemään yhdessä asioita eikä tarvitse mennä vauvan rytmiin.

    1. Juuri näin. Teillä on varmasti ollut aikamoista hulinaa 🙂

  4. Jos toinen lapsi koskaan tulee, toivoisin ikäeroa olevan enemmän kuin 2 ja vähemmän kuin 5 vuotta. Mutta todellakin JOS. Just tällä hetkellä en todellakaan kuumeile toisesta vauvasta.
    Tuli mieleen tuosta tutkimuksesta, et jostain luin, että ennen, kun lapsia imetettiin pidempään myös syntymävälit oli vähän pidempiä, koska imetys pitää usein kuukautisetkin poissa. Eli kai sellainen ”luonnollinen” lisääntymistahti ihmiselle olisikin pidempi kuin mitä nyt on trendinä. Mut kuten sanoitkin, kukin tehköön omalla fiiliksellä.

    1. Juu tuossa jutussa just itse asiassa lukeekin, että 3-4 vuotta on ”luonnollinen” syntymäväli: ”Pitkä imetys yhdessä heikon ravitsemuksen kanssa saattoi pitää raskauden mahdollistavat kuukautiset poissa pidempään lapsen syntymän jälkeen aikana ennen moderneja ehkäisyvälineitä.” Tosin itse vierastan aina vähän, jos lapsiasioissa puhutaan luonnollisuudesta, koska ajat ovat niin erilaisia.

  5. Meillä lasten ikäero on kolme vuotta ja kait jollain mittapuulla iso. Mut ainakin meille hyvä. Esikoinen nukkui yönsä hyvin silloin kun kuopus syntyi ja se helpotti omaa stressiä yöheräämisistä vauvan kanssa, kun ei tarvinnut rampata myös esikoisen luona öisin. Ja kyllä niistä lapsista on seuraa nytkin toisilleen. Vaikka meillä muksut on eri sukupuoltakin. Kuopus oltuaan erossa veljestään tulee halaamaan iso-veljeä ja kertoo, että minulla oli ikävä sinua. Kuopuksesta huomaa, että isoveli on todella tärkeä ja isovelikin rakastaa siskoaan.

    Itse kokisin, että n. 3-4 ikävuoden ikäero olisi paras. Näin omalla kokemuksella. Iso on pienemmän syntyessä sen verran iso, että pystyy hetken olemaan ilman holhousta, imetyksen/vaipan vaihdon ajan ja ymmärtää jo asioita kun selittää. Lisäksi esikoinen on luultavasti pois vaipoista, nukkuu yönsä, osaa syödä itse ja pukee ainakin osittain itse. Tämä kaikki helpottaa paljon, kun kaikkea ei tarvitse tehdä kahdelle lapselle. Plus äitikin on kerennyt toipumaan raskaudesta ja imetyksestä ennen uutta tulokasta.

  6. Hei,
    Meillä lapsilla ikäeroa aika tasan viisi vuotta. Meille tämä on sopinut hyvin ja ensimmäinen vuosi vauvan elämässä menee kuitenkin niin nopeasti, vaikka lapsilla ei vielä olekaan seuraa toisistaan. Tai lähinnä esikoisella ei ole seuraa pikkusiskosta vielä. Yksi suurimmista syistä miksi halusimme toisen lapsen oli että halusimme esikoiselle sisaruksen, että hän saisi kokea sisarrakkauden ?

  7. Paula Lähteenlahti says: Vastaa

    Minulla on pikkuveljeni kanssa ikäeroa 9 vuotta. Äitini sanoi, että jos hankitte useamman lapsen niin älkää tehkö samaa virhettä kuin hän. Juuri kun saa toisen sen ikäiseksi, ettei tarvitse aina katsoa perään, koko show alkaa alusta. Olet 18 vuotta kiinni pienissä lapsissa. Samoin on mieheni siskolla lapset 9 vuoden välein. Niinpä meidän lapsilla on ikäeroa 1,5 vuotta ja lapsenlapsillamme vain 1 v ja 3 kk. Heistä on niin paljon seuraa toisilleen ja sitten kun lapset ovat isompia, vanhemmat pääsevät paljon helpommalla 🙂 Olen huomannut itselläni ja poikani perheessä, että esim mustasukkaisuutta ei ole ollenkaan ja ovathan he melkein kuin kaksoset. Alussa on rankkaa, kaksi ei todellakaan mene siinä kuin yksi, mutta vanhempana helpottaa. Vaikkakin minun lapseni ovat tyttö ja poika niin vieläkin ovat toistensa parhaat kaverit <3

  8. Minua myös häiritsee, että oletetaan automaattisesti lasten ikien olevan mahdollisimman lähellä toisiaan. Sit jos on isolla ikäerolla lapsia, niin udellaan, että onko vanhemmat samat..?! Minulla on 9 vuotta nuorempi pikkuveli, ihan täysin samoista vanhemmista.

    Itsekin kokisin (vielä lapsettoman silmin) parempana hankkia lapset useamman vuoden ikäerolla, vaikkapa 3-4 vuoden. En ymmärrä miten jaksaisin vauvan ja vajaan parivuotiaan kanssa, kun kumpikin vaatii koko ajan seuraamista ja huomiota. Kokisin, etten voisi huomioida molempia kunnolla – harmittaisi varmaan koko ajan olla sanomassa taaperolle, että ”odota äiti nukuttaa” ”odota äiti vaihtaa vaipat”, kun taapero haluaa vaikka lukea yhdessä. Tälläistä olen ainakin itse huomannut tuttavaperheiden luona olevan. Riippuu varmasti ihan perheestäkin.

  9. Meillä ikäeroa kuukautta vailla 5 vuotta. . Ja ihan loistavaa, ja ikäero oli tietoinen valinta!!
    Nyt ainakin tuntuu mielettömän hyvälle
    isosisko 5vee
    pikkusisko 3vk

  10. Sinulla on vahvat mielipiteet moneen asiaan, se on kunnioitettava asia. Minun ja siskoni välinen ikäero on 1,5 vuotta ja se on todella hyvä… Oletko maininnut laskettua aikaasi jossain? 😉

  11. Uskon suomalaisten perheiden kykenevän päättämään itse siitä, mikä on sopiva ikäero. Ei ole oikeaa tai väärää ikäeroa, on vain elettävä sen kanssa mitä on. Tietenkin samanikäisillä lapsilla on toisistaan seuraa, mutta myös suuren ikäeron omaavat lapset voivat olla leikkiä keskenään pienemmän ehdolla. Vanhempien kasvatuksesta myös hyvin paljon kiinni…

  12. Mä oon just viime aikoina miettinyt, että monilla vanhemmilla varmasti vaikuttaa tosi paljon näihin ”päätöksiin” omat kokemukset omien sisarusten ja ikäerojen kesken, suuntaan ja toiseen. Esim itselläni on siskoja (puolikkaita) niin 10, 8 kuin 1 vuoden ikäerolla. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä ja erilaisia sisarussuhteita, mutta esim itseäni usein hiertää se vanhempien siskojen suhtautuminen minuun vähän kuin ikuisena lapsena, vaikka kolmeakymppiä kolkuttelen 😀
    Sitten taas sen melkein samanikäisen siskoni kanssa on ollut niin huippua kaikki yhteiset perheen reissut ja se, että hänen kanssaan oikeasti eletään sitä samaa elämänvaihetta ja ollaan voitu tehdä asioita kavereina. Tuntuu että monet tuttunikin usein tähtäävät samantyylisiin perherakennelmiin, kuin omat lapsuuden perheensä, ainakin silloin jos ovat kokeneet sen hyvänä.

    Meillä on vähän päälle 2v tyttö, jolle pian syntymässä pikkusisko 🙂 Tähtäsimme juuri tälläiseen ikäeroon, ja olen ikionnellinen että se on nyt toteutumassa. Varmasti meillä vaikutti sekin, että esikoisen kanssa oli todella todella rento ja helppo vauva-aika, ja helppoa on elo edelleenkin, joten emme varmasti osaa nähdä isoja kauhuskenaarioita tässä 🙂 Ja kyllä tietty myös oma ja miehen ikä ovat meillä tekijöitä, joiden takia emme haluaisi jättää toisen (ellei mahdollisen kolmannenkin) lapsen saantia kovin paljoa myöhempään, ettei oltaisi sitten ihan vanhus-vanhempia. Mutta todellakin, kaikki ikäerot on ihan yhtä oikein, ja todellakaan ei voi ikinä ennustaa millainen sisarussuhteesta tulee, oli vuosia välissä kuinka paljon tahansa.

  13. Meillä on lasten ikäero vähän päälle viisi vuotta ja se oli ehdottomasti paras ratkaisu meille. Olimme pitkään sitä mieltä, että perheemme jää kolmihenkiseksi, mutta jostain kummasta päälle tuli hirveä vauvakuume ja päädyimme yrittämään toista lasta.
    Olen myös huomannut, että isoa ikäeroa pidetään jollain tavalla poikkeavana ja meiltä ehdittiin jo usean vuoden ajan kysyä emmekö meinaa hankkia lisää lapsia.

  14. Mä halusin aina lapset ”isolla” ikäerolla. Halusin hoitaa yhden vauvan kerrallaan. Nyt minulla on kaksi lasta, viiden vuoden ikäerolla. On heistä seuraa toisilleen näinkin 🙂

  15. Ajattelen ihan samoin kuin sinäkin! Ja tuntuu juuri että muut eivät näin ajattele. Minulla on isoveljeni kanssa 12 vuotta ikäeroa ja isosiskoni kanssa 6 vuotta ikäeroa. Silloinkun olin teini, niin en hirveästi ollut ”tekemisissä” siskoni ja veljeni kanssa, mutta nyt olemme kylä aika läheisiä.

  16. Meillä taas 5, 3 ja 1 vuotiaat. Ikäerot ovat tuntuneet loistavilta – tietenkin onhan tämä meidän oma ihana perhe!
    Ja jos ikäerot olisivat tuplasti isompia, olisi varmasti ne silloinkin ihan yhtä ”hyviä”.
    En oikeasti jaksa uskoa että kukaan voi jälkeenpäin TOSISSAAN sanoa että ”Ei olisi pitänyt tehdä lapsia niin ja niin monen vuoden ikäerolla..”
    Jokainen perhe muotoutuu juuri sellaiseksi kun sen antaa muotoutua 🙂

  17. Minulla ja siskollani on tasan 1,5 vuotta ikäeroa. Meillä on samat kaveriporukat, ja se on yksi positiivinen puoli pienestä ikäerosta siskoni kanssa. Itselleni on ollut todella kiva, että siskoni on lähes samanikäinen, mutta kyllä on näin jälkikäteen vanhempiani käynyt sääliksi. KAIKKI rippijuhlat, ylioppilasjuhlat (meidän ylppäreissä oli alle puoli vuotta väliä), autokoulut, mopokortit + mopot on tulleet todella lyhyen ajan sisällä. Kaikkea piti olla aina kaksi paria. Jos lapsilla on muutamakin vuosi ikäeroa, vanhempi sisarus ehtii saada jo autokortin, kun toinen vasta suorittaa mopokorttia. No, jos palataan sitten siihen vauva-aikaan takaisin. Kenen mielestä on ihanteellista juosta 1,5vuotiaan perässä ison mahan kanssa pahoinvoivana (tai pieni nyytti sylissä) verrattuna siihen, että ensimmäinen lapsi on päässyt jo vaikka siihen 4 vuoden ikään?
    Itse toki olen ainoastaan hyvilläni siitä, että meillä ei tuota ikäeroa hirveästi ole, mutta en yhtään ihmettele, miksi ikäeroakin halutaan.. 🙂

  18. Pikkusiskoni on minua 7 vuotta nuorempi, ja näen ikäerossa monia hyviä puolia. Tavallaan sain pitkään olla ”ainut lapsi”, mutta sain sitten kuitenkin myös sisaruksen, toisaalta siskon ollessa pieni olin jo itse melko omatoiminen. Välit siskon kanssa ovat aina olleet läheiset, kun olen koko ajan ollut selkeästi vanhempi, jonkinlainen (varoittava :D) esimerkki. Nyt siskon ollessa teini-ikäinen on hienoa päästä keskustelemaan syvällisiäkin juttuja, joihin oma ”etumatka” antaa eri tavalla perspektiiviä.

  19. Hennakoo says: Vastaa

    Mä olen samaa mieltä sun kanssa!

    Meillä odotetaan esikoista ja ensimmäinen kolmannes on justiinsa ohi, viikolla 12 porhalletaan. Mulla on ollut niin hirveä ja rankka alkuraskaus (jo 7 viikkoa sairaslomalla jatkuvan oksentelun takia) että en todellakaan tällä hetkellä toivo toista lasta. Onneksi mieskään ei toivo mitään suurperhettä. Jos joskus kuitenkin sattuisi vauvakuume iskemään uudelleen niin ollaan puhuttu että vähintääk 4v olisi hyvä ikäero, mieluiten jopa 5. Mä koen, että kyllä heistä silti on seuraa toisilleen ja se kuten joku olikin jo kirjottanu aiemmin niin siinä vaiheessa esikoinen olisi jo sen verran omatoiminen että asiat sujuisi varmaan kivasti. Voin vaan kuvitella kun sen ikäinen haluaisi jo hoitaa ja auttaa äitiä vauvan kanssa jota vielä esimerkiksi 2 vuotias ei osas tai ymmärrä ollessaan itsekin vielä vauva. Tsemppiä loppu raskauteen ja hyvää kesää!! 🙂

  20. Itselläni ja siskollani on 7 vuotta ikäeroa… Muistan kun pienenä halusin pikkusisarusta todella kovasti ja luulin jo etten sellaista saisi. Mielestäni meillä on ihan ok ikäero mutta omille lapsilleni (sitten joskus) en kyllä näin ”suurta” ikäeroa haluaisi.. Itse tykkäisin ehkä joku 4-5 vuoden ikäerosta.

  21. Näitä kun ei oikein voi koskaan ennustaa että mikä olisi lapsille paras ikäero tai olisiko sillä väliä juuri
    näillä lapsilla. Joillain sisaruksilla kun ei ole mitään yhteistä oli ikäero mikä tahansa tai toisin päin.
    Monilla tutuilla nyt 3- ja 4-vuotiaat lapset, jotka todella pahassa uhmaiässä, niin kuin suurin osa silloin on.. On raskasta muutamilla vastasyntyneen kera. Nämä lapset olivat 2-vuotiaina pieniä aurinkoja, juuri puhumaan ja kuivaksi oppineita. Toki uhma voi alkaa jo 2 v. ja eipä sekään loputtomiin kestä ja on terveen merkki 😉 Eli jos olisi kristallipallo.. Jokaiselle vanhemmalle ja perheelle on omansa parhaat ikäerot, eikä näitä ihminen itse voi päättääkään loppupeleissä <3

Vastaa käyttäjälle Pv Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.