Kirjoittelin jokin aika sitten imetyksestä ja sen ympärillä pyörivästä raivostuttavuuden puolelle lipsahtavasta fanatismista (lue postaus täältä). Moni teistä oli kanssani samoilla linjoilla ja siksi ajattelin vinkata teille hyvästä, imetykseen liittyvästä artikkelista Hesarissa (18.5.2015). Nettiversiot löytyvät täältä ja täältä. Jutussa kerrotaan mahdollisista uusista suosituksista, joiden mukaan vauvalle voitaisiin suositella kiinteiden ruokien maistelua jo nelikuisina. Erityisesti taustajuttu on mielenkiintoinen. Siinä puhutaan nimenomaan suositusten aiheuttamista paineista.
On hienoa, että aiheesta puhutaan asialliseen sävyyn ja siihen ottavat kantaa fanatismia vastustavat asiantuntijat. Artikkelissa Väestöliiton perhekoordinaattori, terveydenhoitaja Minna Oulasmaa puhuu jutussa samoista aiheista kuin minäkin postauksessani. Imetyksestä on Oulasmaan mukaan tullut vahvasti äitiyttä arvottava asia, eikä sitä oikein osata ajatella kunkin äidin yksityisasiana. Mikä kuulostaa kaikin puolin aika karmaisevalta. Oulasmaan mielestä tavoitteet, jotka vain prosentti äideistä saavuttaa, voivat aiheuttaa monille paineita. Ihan varmasti aiheuttavatkin ja siksi kannattaa ehdottomasti pitää jatkuvasti mielessä, että imetyksen suhteen saa ja pitää voida tehdä ihan kuten itse parhaaksi näkee!
Huomatkaa, etten tarkoita fanatismilla nyt sitä, miten kukakin kokee oman imetyksensä. Äideillä on tietysti oikeus tuntea mitä tunteita tahansa, myös ”fanaattisia” tuntemuksia omaa imetystään kohtaan. Puhun nyt ainoastaan siitä, miten imetystä tuodaan esille muille äideille ja perheille. Äitien pitää voida saada pitää imetyksensä henkilökohtaisena asiana ja tehdä omat imetyspäätöksensä ilman uteluita, ihmettelyä ja painostusta. Tietysti myös ohjausta ja tukea tulee saada, jos sellaista haluaa.
Peräänkuulutan myös tilannetajua. Kannattaisi aina vähän tunnustella tilannetta ennen tästä selvästi arasta aiheesta avautumista. Itse en lähtisi esimerkiksi hehkuttamaan omaa imetystäni kenelle tahansa, sillä keskustelukumppani on saattanut kokea itse pettymyksen omalla imetystaipaleellaan.
Äidit, pidetään puolemme imetyksen suhteen! Pyritään tietoisesti eroon paineista, joita kaikenlaiset suositukset ja muiden sanomiset meille yrittävät luoda. Jokainen saa myös olla imettämättä, jos siltä tuntuu. Tiedämme itse, mikä käytäntö sopii meille ja meidän perheillemme parhaiten!
Ainoa mikä mun mielestä tuossa on outoa, on se, että eihän aikuistenkaan ravintosuosituksia muuteta sen vuoksi, että joku kokee paineita niiden noudattamisesta?
Sellaiset äidit, jotka todella tietoisesti valitsevat pulloruokinnan, eivät syyllisty ratkaisustaan. Yleensä syyllisyyttä tuntevat äidit, jotka olisivat halunneet imettää, mutta eivät ole siinä esimerkiksi tiedon tai tuen puutteen tai fyysisen esteen vuoksi onnistuneet. Hyvän ohjauksen tarvetta ei voi liikaa korostaa, mutta sellaista on Suomalaisissa neuvoloissa aivan liian huonosti tarjolla. Kun tietoa ja taitoa olisi, voitaisiin neuvoloissa myös käsitellä äidin mahdollista imetyspettymystä, mikäli imetys ei halusta huolimatta onnistu.
Plus mä pidän tuota ”fanaatikko” sanaa vähän alentavana ja negatiivissävytteisenä. Se nousee liian helposti esiin jo pelkästään imetysmyönteisten ihmisten kohdalla.
Totta, pitäisi ehdottomasti erottaa imetysmyönteisyys fanatismista! Myönteisyydessä kun ei tietenkään ole mitään pahaa, päinvastoin. Käytän kuitenkin sanaa, koska sellaista ihan todellista fanatismiakin on olemassa, valitettavasti 🙁
Oma äitini alkoi antamaan minulle aikoinaan jo viisikuisena kiinteätä ravintoa – neuvolassa tästä ei tosin voitu puhua, sillä sehän olisi ollut maailmanloppu ! 😀 Jokainen lapsi on erilainen ja jos se rintamaito ei enää riitä vauvalle ravinnoksi niin jostainhan se ravinto on saatava…
Olen huomannut joidenkin ystävieni joukossa tälläista fanaattisuutta, että asiat tulee tehdä juuri niin kuin neuvolassa/kirjassa/ystävät/oma äiti etc sanoo..maalaisjärjellä kaiken saa hoidettua. 😉