Aloin tovi sitten harmitella, miksen ole raskauden alusta lähtien kirjannut fiiliksiäni, kropassa ja raskaudessa tapahtuneita muutoksia jne. ylös esimerkiksi viikottain. Toisaalta esimerkiksi ensimmäisellä kolmanneksella mitään muutoksia ei oikeastaan tapahtunut, samaa tuskaa koko ajan. Toinen kolmannes kului todella nopeasti eikä sekään tuonut juuri muutoksia esimerkiksi pahoinvointiin, joka oli aika vallitseva olotila jatkuvasti. Nyt, viimeisellä kolmanneksella erilaisia fiiliksiä on kuitenkin helpompi kuvailla. Siksi voisinkin kertoilla täällä blogissa viikottain kuluneen raskausviikon tuntemuksista, aina h-hetkeen asti. Palaan ajassa hiukan taakse päin, jotta voin aloittaa tasaluvusta, eli viikosta 30.
Viikon 30 vietin siis Kroatiassa lomamatkalla. Olo oli parempi kuin koskaan tämän raskauden aikana. Matkan ajankohta meni siis ihan nappiin. Monesti matkailua suositellaan tuleville äideille energisen ja muutoinkin ah niin auvoisan keskiraskauden aikaan, jos joskus, mutta minulla keskiraskaus oli yhtä karseaa oksentelua kuin alkuraskauskin. Eikä olo muutenkaan ollut millään tavoin energinen toisen kolmanneksen aikaan. Nyt pahoinvointi on melkein kokonaan väistynyt ja energiaa oli sen verran, että jaksoin pysyä matkaseurueen mukana ainakin kohtalaisen hyvin. Mitään turvotuksia en ole havainnut, edes lentokoneessa eikä pitkät automatkat vaikuttaneet mitenkään. Ainoastaan jalat vaivasivat pitkillä kävelymatkoilla, sillä jalkapohjani ja polveni eivät varmasti ole tottuneet plus kymmeneen lisäkiloon, joita joutuvat nyt yhtäkkiä kantamaan.
Yritettiin siskon kanssa ottaa tosi sensuelleja raskauskuvia…joiden onnistumisesta voi olla monta mieltä 😀
Ruokavalio aiheutti reissussa ärtymystä, jonka saivat tuta kanssamatkustajatkin. Ärsytti, kun muut herkuttelivat ihanilla juustoilla, jäätelöillä ja viineillä illallisilla ja minun piti karsia ruokavaliosta jopa raa’at kasvikset! Luojan kiitos raskausdiabetes ei ole osoittanut elonmerkkejä – en todellakaan tiedä, mitä olisin syönyt, jos esimerkiksi ranskalaisia perunoita ja vaaleita viljoja olisi pitänyt vältellä. Ruokavalioni reissussa oli täydellinen karppaajan painajainen, mutta vaihtoehtoja ei hirveästi ollut. Kaikkiin maailman ikäviin raskausvaivoihin saati isompiin suruihin nähden on aika hölmöä itkeä herkuttelun saati viinin litkimisen perään, mutta en voi silti väittää, ettenkö olisi tehnyt melkein mitä tahansa viinilasillisesta. Alkuraskauden pahoinvoinnit pitivät aika monet mieliteot täysin pois mielestä, mutta reissussa teki todellakin mieli viiniä. Eikä todellakaan mitään kännejä vain ihan vain punaviinilasillista ruoan kanssa.
Sirpa liikkuili matkalla paljon ja minusta on ollut jännittävää huomata, kuinka se on alkanut pusertaa jalkojaan oikeaan kylkeeni. Tunnen ihan selvästi, kun se siirtää jalkansa kylkeen enkä voi olla koskematta kovaa kohtaa, joka ihon pintaan silloin ilmestyy. Yleensä pyydän tällöin aina kaikkia muitakin paikalla olijoita koskemaan pikkukantapäätä. Vatsassa liikkuva vauva tuntuu edelleen, 30 viikon jälkeenkin, alienilta. On edelleen outoa, että vatsassani kasvaa ja liikkuu elävä olento. Viikolla 30 Sirpa keksi myös hikan. Se on kai aiemminkin nikotellut, ainakin äitiyspolin ultrassa se kuulemma hikkaili, mutten tuntenut sitä. Nyt hikka tuntuu ja se kestää pitkään. Eräänä päivänä laskin neljä hikkaa ja viimeinen on aina ennen nukkumaanmenoa. Kuulemma nikottelu aiheutuu, kun vauva harjoittelee hengittämään.
Tällä viikolla mietin myös paljon sitä, miten elämämme muuttuu, kun lapsi syntyy. Nukuin reissussa aivan älyttömän hyvin ja tulin ajatelleeksi sitä, että nämä pitkien ja rauhallisten unien yöt ovat ihan pian luetut pitkiksi ajoiksi. Olen muutenkin raskausaikana nukkunut ihan laittoman hyvin. Minä, jolla on aina ollut univaikeuksia. Melkein toivoisin, että olisin nukkunut huonommin, niin olisin ehkä paremmin valmistautunut katkonaisiin öihin.
Mietin myös paljon tulevia matkojamme. Olen koko elämäni matkustanut paljon, vähintään kerran vuodessa – usein jopa kaksi. En suostu luopumaan tästä elämäntavasta mistään hinnasta. Tulemme siis todennäköisesti matkustamaan paljon myös lapsen kanssa. Itse asiassa mietin jo ensimmäistä matkaamme, koska se tapahtuisi ja minne. Norwegianin lennolla oli ainakin neljä pikkuvauvaa menomatkallamme ja mietin, kuinka paljon lento on mahtanut jännittää vanhempia. Minua ainakin jännittäisi. Lapsen itku on väistämättä kanssamatkustajien mielestä raivostuttavaa, vaikka he sitä yrittäisivätkin ymmärtää. Minä ainakin pyrin aina lentokoneessa katsomaan itkevän vauvan vanhempia kannustavasti, koska eihän itku heidän vikansa ole ja todennäköisesti kaikista lentokoneessa olevista ihmisistä juuri he ahdistuvat itkusta kaikista eniten. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, ettei lasten kanssa pitäisi matkustaa ollenkaan! Jos lähimailleni sattuu pitkällä lennolla parkuva lapsi, todennäköisesti ärsyynnyn mutta asialla on vain huono tuuri. Lastenkin pitää voida matkustaa. Itse en tosin uskaltaisi lähteä vauvan ensimmäiselle matkalle minnekään kovin kauas. Luultavasti harjoittelemme jollakin vähän lyhyemmällä lennolla ensin. Alle kolmituntinen aamulento Kroatiaan on esimerkiksi aika kätevä. Kysymykseen voisi siis tulla jokin kevätreissu Eurooppaan ensi vuonna – kolmistaan!
Fiiliksiä viikolta 31-32 luvassa tulevana perjantaina, kun kolmekakkonen pyörähtää käyntiin!
Ihania matkakuvia niin tässä kuin aiemmissakin postauksissa. Karsitko raa’at kasvikset pois juuri listeriavaaran takia (eli epäilit, että niitä ei ole pesty kunnolla)? Itse matkustan Kreikkaan kuukauden päästä, kun olen viikolla 26. Saa nähdä, minkälainen ”rumba” tulee, jos yrittäisi varmistella juustojen tms. pastoröintia. Kasviksia ajattelin syödä, sillä syönhän niitä täälläkin esim. ravintolassa, vaikka en itse pääse näkemään pesuprosessia. Tietenkään en luultavasti menisi katukeittiöön ja tilaisi salaattia. Olen jotenkin luottanut siihen, että paikan yleisestäkin siisteystasosta voisi jotain päätellä…
Toisaalta aina pohdin, että ollaanhan muissakin maissa raskaana ja varmasti naiset syövät kaikkea. Kiellot ovat Suomessa kuitenkin melko tiukkoja muihin maiden ohjeisiin nähden. Juuri keskustelin hollantilaisen ystäväni kanssa, joka on samoilla viikoilla raskaana ja kun kerroin, että meillä ei homejuustoja voi syödä, niin hän kertoi syöneensä juuri edellisenä iltana sinihomejuustopatongin. Ei kuulemma ole siellä kiellettyä :). Ja sitten taas toisaalta, jos tietäisi syöneensä jotakin ”kielletyllä listalla” olevaa ja kävisikin jotain, niin en varmaan ikinä voisi olla ajattelematta, että mitä jos.
Nämä syömähommat askarruttavat kyllä usein mieltä. Olen pitänyt itseäni yleensä hyvinkin rationaalisena ja maalaisjärjellä ajattelevana, mutta välillä tuntuu, että menen näissä asioissa myös itse liiallisuuksiin :).
Kuulin, että eteläisessä Euroopassa listeria on nimenomaan maaperässä, joten siksi raakoja kasviksia ei suositella syötäväksi raskaana ollessa. Listeriahan ei tuhoudu pesemällä vaan kiehuvan kuumaksi kuumentamalla. Ja juustoissa voi myös olla listeriaa, vaikka ne olisi pastoröity ja olen ymmärtänyt, että aika usein muualla maailmassa juustot ovat nimenomaan pastoröimattomia, Suomessa eri tilanne. Syön itse aika vapaasti ja turhia panikoimatta, mutta kyllä tuo listeria lienee ihan hyvä ottaa vakavasti, sillä se on vauvalle niin vaarallinen.
Kiva yhteensattuma, olen itsekin lähdössä kohta Kreikkaan ja raskausviikolla 28. Ruokailu myös mietittyttää, olen yrittänyt etsiskellä netistä tietoa pästöroidaanko Kreikassa maitotuotteita mutta kovin monenlaisia vastauksia on löytynyt. Täytyy ihan kysäistä paikan päällä oppaalta miten on fetan laita, eihän siellä yksinkertaisesti pysty olla syömättä kreikkalaista salaattia 😀
Itse välttelisin, koska pastöroimisesta ei voi ikinä tietää eivätkä ravintolatyöntekijät välttämättä edes tiedä mitä koko aihe tarkoittaa, jos heiltä kysyy 🙂 Juustoja ainakaan harvemmin ja pehmeitä juustojahan ei edes suositella syötäväksi vaikka ne olisikin pastöroituja.
Minustakin tuntuu edelleen uskomattomalta, että tästä eteeni kasvaneesta pahkasta todella tulee ulos aivan oikea vauva (IHMINEN, HENKILÖ!), vaikka olen nähnyt sen omin silmin jo kerran. Tosin tässä hiljattain sain asiasta hieman konkreettisempaa vihiä kun yöllä kylkeä kääntäessäni hän ”muljahti” vähän rajummin, mikä aiheutti muutaman kiukkuisen potkun. Reaktio! Häntä ärsytti! 😀
Tuosta matkustamisesta vielä. Kannustan ehdottomasti reissaamaan vauvan ja lapsen kanssa. Me tehtiin ensimmäinen ulkomaanmatka esikoisen ollessa 4 kk jolloin vietimme pitkän viikonlopun Kööpenhaminassa. Ensimmäisen lentonsa hän oli jo siihen mennessä lentänyt Pohjois-Suomeen mummolaan parikuisena. Ensimmäinen pitempi reissu tehtiin 8 kk:n kohdalla Japaniin.
Ihan pieni vauva on aika hyvin suojassa pöpöiltä imetyksen ansiosta ja koska ei liiku tai kosketa mitään vaan möllöttää vain vaunuissa tai sylissä, mutta kannattaa jutella neuvolassa rokotuksista ennen reissua. Me annoimme MPR-rokotteen varhennetusti ja Twinrixinkin heti kun se oli mahdollista. Ensimmäiset matkakohteet valittiin pitkälti hygienia ja kehittyneisyys mielessä. Japaniin raahasimme omat piltit ja vaipat. Jäi hyvin tilaa tuliaisille kun varasto hupeni. Pikkuvauvan kanssa lentäminen pitkiäkin matkoja on helppoa, koska hän ei halua liikkua ja mahtuu nukkumaan mukavasti koneen vauvakaukaloon. 2-vuotiaaksi mennessä esikoinen oli jo kokenut lentomatkustaja. Hän on itkenyt tasan kahdella lennolla, joita kaikkiaan on koettu jo useampi kymmenen.
Varustepuolelta suosittelen laadukkaita matkarattaita. Babyzenin Yoyot taittuvat niin pieniksi, että mahtuvat standardien mukaisiin käsimatkatavaramittoihin ja sopivat (kalliin lisäosan avulla) jo vastasyntyneelle. Meillä itsellämme on edullisemmat ja omaan makuumme työntäjälle miellyttävämmät MountainBuggyn Nanot, jotka myöskin mahtuvat lentokoneen hattuhyllylle vaikka ovatkin hiukan standardimitoitusta suuremmat. On mukavaa, että lapsen voi työntää rattaissa koneen ovelle ja toisin päin, eikä rattaiden hukkumisesta ole vaaraa. Lisäksi pieni koko on plussaa monessa matkakohteessa, kun rattaat ovat pienet ja kevyet kantaa tarvittaessa.
Siksi ulkomailla ainakin osaksi on erilaiset ruokarajoitukset koska bakteerikanta ja ruokailutottumukset on erilaiset. Esim välimeren maissa lähes jokainen on sairastanut toksoplasmoosin jonka voi saada esim ilmakuivatusta kinkusta. Siellä raskaanaolevat testataan ja ne kenellä sitä ei ole, niin eivät saa enää syödä ilmakuivattua kinkkua. Suomessa ko. liha ei ole ns perusravintoa niin siksi myös vielä kiellettyä. Ehkä se joskus on ok. Toki Suomen rajoitukset tuntuu aika hurjilta kun jossain on kielletty vain muutama asia. En tiedä sitten onko kyse hätävarjelun liioittelusta vai mistä. Mutta minulle lääkäri sanoi että niitä rajoituksia kannattaa noudattaa ettei sitten, JOS jotain tapahtuu, niin tarvitse itseään syyttää ja miettiä että kun tuli sitä sushia syötyä. Varmasti todennäköisyys saada jotain ruuasta on pieni mutta kyllä vauvan terveyden puolesta olin valmis noudattamaan ohjeita hyvinkin tiukasti. Se on kuitenkin vain 9 kk kun joutuu ”kärvistelemään”.