Paljon puhuttu Lennin tarina sai kiukun kyyneleet kihoamaan silmiini. Olisin halunnut ottaa tarinassa esiintyneitä, ahdasmielisiä idiootteja hartioista kiinni, ravistaa ja sanoa, että HÄVETKÄÄ. Painukaa johonkin koloihinne oikeasti häpeämään, älkääkä tulko takaisin ennen kuin osaatte käyttäytyä, aikuiset ihmiset.
Lennin kokemusten vuoksi minäkin osallistun huomenna maanantaina Minäkin olen Lenni -tapahtumaan:
Minä pukeudun maanantaina vaaleanpunaiseen, kimallukseen ja mekkoon vapaamman, suvaitsevaisemman ja avoimemman Suomen puolesta. Pukeudu sinäkin. Meillä yhdessä on valta muuttaa ennakkoluuloja ja määritellä uudelleen se, miten ihminen saa pukeutua riippumatta sukupuolesta (tai iästä tai taustasta tai kulttuurista). Annetaan jokaiselle pojalle lupa ja mahdollisuus olla keijuprinsessa, pukeutua mekkoon ja olla juuri sellainen kuin itse haluaa.
Minä aion tehdä kaikkeni, ettei tyttäreni koskaan joudu häpeämään itseään tai pelkäämään sitä, mitä hänen vanhempansa hänestä ajattelevat. Aion muistuttaa häntä jatkuvasti, että hyväksyn hänet juuri sellaisena kuin hän on. Jos hän haluaa pukeutua poikamaisesti, hän saa niin tehdä. Jos hän haluaa olla poika, hän saa sellainen olla. Jos hän tuokin myöhemmin kotiin näytille poikaystävän sijaan tyttöystävän, siinä ei ole mitään pahaa. Voin vain toivoa, että myös muut ihmiset hänen ympärillään hyväksyvät hänen valintansa.
Sanoin juuri yhtenä päivänä miehelleni, että mieti. Meillä on hieno mahdollisuus kasvattaa tyttärestämme suvaitsevainen ihminen. Olla mukana siinä, ettei hänen tulevaisuudessaan ole enää sovinismia, rasismia ja homofobiaa. Minun tyttäreni tulevaisuus on paljon tasa-arvoisempi kuin minun. Jonkun mielestä ehkä liiankin optimistinen ajatus, mutta minä uskon siihen. Onhan jo meidän sukupolvemme edellistä suvaitsevampi. Uskon, että meidän lapsemme nauravat vuosien päästä, että aateelkaa, siellä ne fossiilikäävät joskus äänestivät niin itsestään selvän asian puolesta kuin tasa-arvoinen avioliittolaki. Tai että voitteko kuvitella, naisen euro oli joskus 80 senttiä.
Kuvassa mieheni joitakin vuosia sitten.
Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi-palvelussa // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä
Upeesti tiivistetty, samanlaista riemua paremmasta tulevaisuudesta on skoolailtu meilläkin. Kahden tummahipiäisen pienen pojan kummitätinä olen herkkä havaitsemaan rasismia, mutta myös sen kolikon kääntöpuolta. Mä ainakin uskon, että näissä asioissa on tultu roima loikkaus jo meidän ikäpolven kohdalla eteenpäin- ja seuraavathan ovat aina edeltäjiään viisaampia.