Tajusin tässä yksi päivä, että olisi ehdottomasti pitänyt laskea raskauden alusta lähtien, kuinka monta kertaa joku kysyy: Koska on laskettu aika? Tiistaina nimittäin huomasin vastanneeni siihen ainakin kymmenen kertaa. Te kenellä raskaus on vasta ihan alussa, jemmatkaapa taskuun paparinpala ja tehkää tukkimiehenkirjanpitoa: kuinka monta kertaa vastaatte kysymykseen yhdeksän kuukauden aikana. Ihan mielenkiinnosta. Mieheni ehdotti, että painattaisin t-paidan, jossa laskettu aika näppärästi ilmoitettaisiin. Siinä jollekin hyvä bisnesidea?
Kysymykset eivät tietysti mitenkään haittaa, on vain kiva että ihmisiä kiinnostaa. Olisihan melkein outoa, jos vyöryisin paikalle pallomahoineni eikä ketään välittäisi, koska sen sisällön on määrä tulla maailmaan. Tosin lasketun ajan jälkeen tunnelmat voivat olla erilaiset. Olen oppinut, ettei yliajalla olevilta saa tentata: ”Joko? Joko?”
Sitä on yleisesti ottaen paljon näkymättömämpi ihminen, kun ei ole raskaana. Etenkin nyt, kun vauvavatsani on ihan selvästi vauva eikä mitään epämääräistä turvotusta, juttelen paljon enemmän ihmisten kanssa. Ihmisiä kiinnostaa kovasti se laskettu aika ja yleinen vointi. Paljon kysellään myös jännittääkö ja että onko kaikki tavittavat kamat jo hankittu. Suosittu kysymys on myös se, onko raskauden aikana ollut mitään erikoisia mielitekoja. Peloteltuja masun koskettelijoita ei ole ilmaantunut ollenkaan! Tuttujen kosketukset eivät haittaa vähääkään, mutta tuntematon ihminen hipelöimässä vatsaa voisi olla kauhistus.
heh, tuo mieliteot tuntuu kiinnostavan monia, varmaan lähes jokainen joka raskaudestani tietää on sitä kysynyt. Ja olen siis viikolla 11 😀 vastaan yleensä että mielihaluja on kaikki se mikä alas menee tässä vaiheessa, on meinaan noita oloja ollut riesana minullakin.
Tämä blogi on muuten aivan mahtava! Luin tätä jo ennen kuin edes olin raskaana ja olin ihan koukussa. Paitsi että kirjoitat tosi hyvin, olen lähes joka asiasta ihan samaa mieltä. Ihana lukea ajatuksiasi etenkin kun et ole niin, hmm.. ”lapsihullu” (vähän kärjistetty ilmaus mutta kun ei nyt parempaa keksinyt) ja tuntuu että ajattelet monia asioita järjellä jalat maassa eikä vain tunnepohjalta. Pystyy samaistumaan ja tuntuu helpottavalta lukea samoja fiiliksiä. Varmasti raskausaikana palaan vielä moniin kirjoituksiin. Kaikkea hyvää loppuraskauteen 🙂
Itseäni ihmetytti (7 vuotta sitten), kun sain esikoisen se, että kuinka koko suomen mainostajat löysi mut. Postissa tuli jos jonkinlaista, onnea vauvasta osta, tilaa, hae jotain jostain. Nyt kun toinen syntyi kaksi vuotta sitten, niin tätä ilmiötä ei tuntunut enää olevan. Synnytyssairaalassakin kätilöt jätti rauhaan, melkein jo tuntui, et mut on unohdettu sinne ? ekan aikaan koko ajan hössättiin ympärillä.
Tää on niin hyvä! Toinen hyvä vedonlyöntikohde voisi olla ihmisten reaktiot sen jälkeen, kun on kertonut lasketun ajan: a) silloin jo b) silloin vasta c) sähän räjähdät ennen sitä (tämä vatsan koosta riippumatta). Nyt, kun laskettu aika on enää kolmen viikon päässä kysymysten listaan voisi lisätä kysymykset siitä, millaisia tuntemuksia on, joko se vauva syntyy? Olen miettinyt, että olisiko oman mielenrauhan takia pitänyt julkisesti ilmoitella LA pari viikkoa todellista eteenpäin 😉 Onnellista loppuodotusta, samoilla kalkkiviivoilla mennään.
Heh, mäkin mietin aluksi, että kertoisi lasketun ajan vain suurpiirteisesti, että säästyisi ”Joko joko?”-uteluilta. Mut ei sitten kuitenkaan jaksanut tarkkaa päivää salailla. Onneksi vauva syntyikin 3 päivää ennen la, niin ei itsekään ehtinyt kärsimättömäksi.
Voihan laskettuaika! Siitä käsitteestä voisi jo luopua, varsinkin kun niin häviävän pieni osa vauvoista oikeasti syntyy juuri tuolla kellonlyömällä. Meillä neuvolassa sanoivat, että vauva syntyy ”tällaisella aikavälillä”, joka oli +/- kaksi viikkoa arvioidusta päivämäärästä.
Toki ihmiset kyselivät minultakin, milloin vauva syntyy – sehän on ihan luonnollista uteliaisuutta. Mutta kun laskettu aika tuli ja meni, eikä vauva syntynytkään, niin silloin alkoi jo pistää vihaksi sellaiset kommentit, kuin ”eikö sen jo pitänyt syntyä?”. ”Kyllä se syntyy, kun se on valmis syntymään”, oli erityisen ärsyttävä siinä vaiheessa kun lasketusta ajasta oli mennyt kaksi viikkoa ja itse jo tiesin, että käynnistykseen menee.