Koira vauvaperheessä

Minulta on kysytty monesti, miten koiramme Dino on suhtautunut vauvaan. No, ihan hyvinhän se, muttei ollenkaan niin kuin alun perin otaksuin.

ELLU ja Maarit plantaasi

Arvelin, että Dino suhtautuisi Sipeen kuten se suhtautuu vieraisiin vauvoihin ja lapsiin. Vauvaikäisiin se ei tunnu kiinnittävän oikeastaan mitään huomiota ja taaperoja se sietää, mutta kiertää heidät kaukaa ja väistää kädet ojossa kohti tulevaa lasta. Meidän vauvamme tullessa taloon tajusin, että koirani käyttäytyy pienten ihmisten seurassa sittenkin ihan samalla tavalla kuin minäkin. Muiden lapsia se siis välttelee, mutta perheen omaan vauvaan se suhtautuu kuin mikäkin leijonaemo. Dino on siis selvästi alkanut vahtia vauvaa.

Aluksi säikähdin Dinon reaktiota. Kun Sipe ensimmäistä kertaa rääkäisi kotona ja vaihdoimme vaipan, Dino alkoi vinkua ja hyppiä hoitopöytää päin. Kun vauva oli sylissäni koira töni vauvaa kuonollaan ja haisteli innoissaan vaippapeppua ja kun vauva äännähteli kopassaan, Dino kuopi kopan reunaa. Koirankouluttajakälyn opastuksella tein heti Dinolle selväksi, että sen täytyy rauhoittua vauvan seurassa ja käskin sen esimerkiksi jäämään keittiön ulkopuolelle, kun vaihdoimme vaipat hoitopöydällä (hoitopöytä oli keittiössä kylppäriremontin ajan).

Dino rauhoittui heti, kun minä, johtaja, tein selväksi, mitä siltä odotetaan. Tämä on muutenkin tärkeää muistaa koiran kanssa eläessä: koira ei nauti siitä, ettei sitä ohjata ja että sen pitää itse pähkäillä, mitä tietyissä tilanteissa kuuluu tehdä. Koira tuntee olonsa paljon paremmaksi, kun sillä on määrätietoinen johtaja, joka määrää. Olen itse aika höveli koiranomistaja ja myönnän välillä kohtelevani Dinoa kuin parastakin ihmisvauvaa, mutta koira on silti suurin piirtein perustottelevainen. Se esimerkiksi lyö liinat kiinni välittömästi keittiön oviaukossa, jos sanon sille, ettei perässämme sinne tulla ja odottaa kiltisti paikallaan, jos niin sanon. Ihmettelen välillä itsekin terrierimme yllättävää kuuliaisuutta, sillä sitä ei todellakaan ole mitenkään systemaattisesti koulutettu. Se kuuliaisuus tulee todellakin tarpeeseen viimeistään silloin, kun perheeseen tulee vauva.

Nyt Dino siis liikkuu rauhallisemmin Sipen lähellä, muttei missään nimessä käyttäydy niin neutraalisti kuin kuvittelin. Se alkaa vinkua, kun vauva itkee ja välillä ravaa Sipen ja meidän välillä, kun emme vielä ole ehtineet itkevän vauvan luokse. Aivan kuin se viestittäisi, että kai olette jo huomanneet, että se itkee, tulkaa äkkiä. Jos Dino on vauvan vieressä, kun tämä itkee, se saattaa alkaa nuolla Sipen kasvoja. Koira on myös selvästi alkanut vahtia taloa enemmän ja tulee herkästi vauvan ja sitä katsomaan tulleiden vieraiden väliin. Ystäväni tuli esimerkiksi käymään juuri kun imetin ja kun hän siirtyi sohvalla lähemmäs meitä ja kurottui vauvaa kohti, Dino hypähti viereisestä nojatuolista alas ja asettui ystäväni ja meidän väliin.

dinoMinusta on kauheaa, jos joku luopuu lemmikistään muuten vain, kun perheeseen tulee vauva. Sen tietysti ymmärrän, että esimerkiksi uhkaavasti lasta kohtaan käyttäytyvälle koiralle täytyy löytää uusi, lapseton koti. Lapsi on luonnollisesti vanhemmilleen ykkönen. Ja koirakin lienee onnellisempi lapsettomassa kodissa. Siksi toivon, että kaikki opettaisivat koiransa tavoille jo ennen lapsen tuloa. Uskon, että erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin totutettu sekä omasta paikastaan laumassa varma koira on yleensä luotettava lapsiperheessäkin.

Korostan kuitenkin aina kun mahdollista, ettei koiraan mielestäni koskaan voi luottaa sataprosenttisesti. Se on eläin, joka toimii vaistojensa varassa. Siksi koiraa ei saisi koskaan asettaa väkisin tilanteeseen, jossa voi käydä huonosti. Minusta on kamalaa, kun ihmiset jakavat sosiaalisissa medioissa kuvia ja videoita, joissa taaperot makaavat koiran päällä tai roikkuvat sen hännässä. Sitten ihastellaan, kuinka kiltti koira on, kun se antaa kohdella itseään niin. Ihmiset ovat usein myös täysin sokeita koiran kehonkieltä kohtaan. Kokeneet koiraihmiset saattavat lukea näiltä ko. videoilta koiran eleistä ja ilmeistä, että näennäisesti kärsivällinen ja kiltti koira onkin aivan sietokykynsä rajoilla ja saattaa esimerkiksi puraista hetkenä minä hyvänsä.

Minusta on myös typerää odottaa koiralta, että sen täytyy sietää lapselta ihan mitä tahansa. Aikuisen täytyy tehdä LAPSELLE selväksi, miten koiraa käsitellään. Eläimeltä ei voi vaatia liikoja. Koiralla täytyy olla oma paikkansa, missä se tietää saavansa nukkua rauhassa. Koiran ei tarvitse alistua siihen, että joku roikkuu jatkuvasti sen hännässä, pomppii sen päällä, lyö sitä tai mitä ikinä. Vauvaikäiseltä ihmiseltäkään ei toki voi odottaa ymmärystä siitä, miten koiria kohdellaan. Siksi koiraa ja vauvaa ei voi jättää kahdestaan valvomatta. Isommalta lapselta pitää kuitenkin jo voida odottaa tottelevaisuutta ja sitä, että koirien kanssa toimitaan siten, kun on sovittu.

Siispä: lapset kuriin ja koirille rauha!

Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi:ssä // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä

14 Comment

  1. Täysin samaa mieltä! Minua oksettaa katsoa niitä kuvia ja videoita, missä koira laitetaan tuollaisissa tilanteissa ahtaalle. Sit on just näitä ”kyllä koiran täytyy sietää” … No ei täydy! Itse tiedän tapauksen, missä kiltti koira (ei mitään ongelmaa kenenkään kanssa koskaan) oli syömässä oikeata herkkuluuta olohuoneen lattialla. Omistaja antoi vauvan myllertää ryömien ympäriinsä ja vauvahan meni kohti koiraa onnessaan. Koira murahti ja nappasi kevyesti vauvaa varoitukseksi – koira vietiin piikille. Mielestäni omistaja olisi voitu viedä piikille, tilanne ei todellakaan ollut koiran syytä. Ihmisten oma ajattelemattomuus ja tyhmyys johtaa näihin tilanteisiin.

    Minua ehkä aavistuksen hermostuttaa, että miten meidän koira suhtautuisi jos meille siunaantuisi vauva. Todennäköisesti kuitenkin samaan tyyliin kuin Dino – sitä pitäisi vahtia ja pitää huolta, kuten meistäkin. Vieraisiin suhtautuu vähän hälläväliä-asenteella, tykkää vain tietyistä, tutuista ihmisistä. Vain pari lasta ovat saaneet meidän koiran hyväksynnän, muut vaan väistää.

  2. Voi älä anna koiran nuolla vauvan kasvoja!

    1. Ai miksi? Meillä aikoinaan neuvolantäti jopa kehoitti moiseen. Kasvaa vastustuskyky. Nuoleehan tuo jälkikasvu ryömiessään lattiaakin ja kaikki laitetaan suuhun.

      1. Antaa palaa vaan! Meillä yritettiin estää, mutta jossain vaiheessa serkukset söivät samaa ruokaa ja toivottomana lopetettiin turhat kiellot. Meillä on koko perhe siedättynyt koiraan vuosien saatossa, eikä lapsellakaan enää herkät kohdat turpoa pusujen jäljiltä, vaikka hänelläkin atooppinen iho on. On se vaan niin, että tietty määrä on keltaista lunta syötävä vuodessa vastustuskyvyn ylläpitämiseksi. (Ai mä odotan kommentteja jotka kirjaimellisesti tuon lukevat;)

        Oli se kyllä ihanaa aikaa kun koira vauvaansa hoiti. Ovat nykyään parhaita kavereita, vaikka molemmat toisiltaan toisinaan rauhaa hakevatkin. Ja kuinka huomaa, että ennen lapsi sai aina ottaa lelun, se annettiin (kenellekkään mulle ei koskaan anna lelua, ei osaa irti komentoa) tai sen sai ottaa suusta. Mutta nyt tiedetään olevan kyseessä jo leikkikaveri. Molemmat pitää nallesta kiinni ja lapsen hiukset pyyhkii pölyt lattiasta kun riepotellaan ympäri kämppää. Oi parketin iloja.

    2. Luepas nyt se teksti uudelleen……………..

      1. Tämä kommentti oli nyt siis nimimerkille ’Eeva’ (ynnä muut hösääjät).

  3. Minä jännitin etukäteen miten meidän koira suhtautuu esikoiseemme, mutta olen ollut kyllä positiivisesti yllättynyt ja kiitellyt mielessäni, että perehdyimme aiheeseen raskauden loppumetreillä ennen vauvan syntymää. Täälläpäin sairaalassa neuvottiin tuomaan kotoa joku kangasriepu vauvan hajua keräämään joka sitten tuotiin kotiin ennen vauvan tuloa niin koira sai rauhassa tutustua vauvan hajuun jo ennen minun ja vauvan saapumista kotiin. Koira olikin kantanut riepua petiinsäkin mukanaan 😀

    Koirallemme on alusta asti tehty selväksi, että paikka on edelleen laumassa ”alimmainen”. Myös vauva menee edelle. Tosi hienosti kyllä koira kunnioittaa vauvaa ja tietää ulos lähtiessäkin odottaa minun ja rattaiden perässä, viimeisenä. Alkuun vähän ehkä ”pelkäsi” oudolta tuoksuvaa tuhisijaa, eikä vieläkään kovin innokkaana ota kontaktia vauvan kanssa mutta on selväsi hyväksynyt uuden perheen jäsenen ja ymmärtänyt mikä vauvan paikka on laumassamme.

    Jäin miettimään tuota, kun kerroit, että koiranne tulee sinun ja vauvaa kohti kurottavan ystävän väliin..Minä ymmärsin aiheesta tietoa etsiessä, että nimenomaan ei pitäisi sallia koiralta vahtivaa tai omistavaa käytöstä vauvaa kohtaan. Lauman johtaja pitää vauvasta huolen, joten koiran ei sitä vastuuta tarvitse eikä saakkaan ottaa sillä muutenhan esim vieraat, jotka tulevat katsomaan vauvaa, ovat suojelevalle/vahtivalle koiralle uhka. Tällöin koira myös luulee olevansa vauvaa ylempänä lauman hierarkiassa koska kokee tehtäväkseen suojella vauvaa. Mitä itse olet tästä mieltä? Tai mitä sanoo koirakouluttajakälysi? Kiinnostaa olenko ymmärtänyt jotakin väärin 🙂 niin tai näin, meillä ainakin on johtanut vain hyvään, että vahtimista tms olemme tietoisesti estäneet ja tehneet selväksi mikä koiran paikka meidän laumassa on, me pidämme vauvasta huolen, se ei ole meidän koiran tehtävä 🙂

  4. Hei! Terveydenhoitoalalla työskentelevä tuttavani kertoi olleensa läsnä amputaatioleikkauksessa, jossa ihmiseltä jouduttiin poistamaan raajoja sen takia, että koira oli nuollut omistajaansa. Vaikka kuinka koiraihmisiä oltaisiin, toivoisin, että ymmärretään, että koirissa voi olla vaarattomia bakteereja itse koiralle, mutta kohtalokkaita ihmisille.

  5. Kauhulla luin että annat koiran nuolla vauvan tai teidän tapauksessa vastasyntyneen kasvoja.
    Kyllä vauvallanne on aikaa hankkia vastustuskykyä hieman myöhemminkin, alussa on tärkeä olla ottamatta turhia riskejä vaikka koiranne teille kuinka tärkeä olisikin.

    1. Hienoa että blogini käy kauhuviihteestäkin 😀 missään tosin ei lue, että annan koiran nuolla vauvan kasvoja..

      1. ”se saattaa alkaa nuolla Sipen kasvoja”

        1. Niin eli toisin sanoen missään ei lue että annan koiran nuolla vauvan kasvoja 😀

  6. Hyvä teksti!! Kiitos.

  7. Ja vaikka ei annakaan koiran nuolla vauvan kasvoja, niin meidän koira on niin nopea liikkeissään, että on ehtinyt pestä vauvan naaman ja antaa kielaripusun ennen kuin vieressä oleva ihminen edes ehtii reagoida.

Vastaa käyttäjälle Hs Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.