Heipat sairastuvasta

Tulin potemaan selkävaivojani äidin helmoihin landelle. Keskiviikkona niksahtanut selkäni oli niin ärhäkkänä vielä torstaina ja perjantaina, että mieskin joutui jäämään kotiin vauvaa ja minua hoitamaan. Keskiviikkoiltana makasin lattialla enkä voinut liikahtaakaan huutamatta enkä torstaina uskaltanut vielä nostaa vauvaa, vaikka selkä olikin yön aikana mennyt parempaan päin. Päätimme lähteä Harjavaltaan, sillä en pysty vieläkään kantamaan Sipeä yhtään pidempään ja miehellä on tietenkin työnsä tehtävänä.

Sairastelu sai kyllä ihan uuden ulottuvuuden näin äitinä. Ei voi vain rypeä kivuissaan ja linnoittautua sohvalle peiton alle jätskipurkki kainalossa. Lapsi täytyy hoitaa, vaikka pelkkä ajatuskin vauvan nostamisesta lattialta syliin saa tuskanhien kihoamaan otsalle. Totta kai apua saisi, jos tilanne olisi todella paha eikä lapsi tietenkään heitteille jäisi vaikka makaisin koomassa sairaalassa. Ja kyllähän miehenikin aika pitkälle pärjäisi ilman minua: ei häneltä puutu kuin maitorauhaset eivätkä nekään välttämättömät ole. Mutta kyllä tilanne hiukan pisti miettimään, että tämänkin asian suhteen elämä on tästä edespäin todella erilaista. Vastuu painaa sairasvuoteellakin.

Nyt täytyy ottaa tämä selän kuntoutus tosissaan. Tämä todennäköinen noidannuoli iskee minulle noin kerran vuodessa ja olisi vielä moninkerroin ikävämpää menettää liikuntakyky vaikkapa juuri silloin, kun mies on työmatkalla ulkomailla. Ihan näinä päivinä otan siis jumppamaton alle ja alan pitkästä aikaa vetreyttää lihasparkojani.

laalaaJumppapallo kulkee mukana jopa Helsingistä Harjavaltaan. Rintaraivo ei ota laantuakseen, mutta pysyy kurissa, kun imetän pallon päällä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos teillä rintaraivotaan! Pompi oikein rehvakkaasti ja hyssyttele/laula/älämölöä samalla.

5 Comment

  1. Suosittelen lämpimästi osteopaattia. Helsingissä on hyvä esim. Leena Suojanen Kampissa. Kokemusta on vastaavasta tilanteesta ja yksi käynti vei vaivan mukanaan. Tsemppiä!

  2. Voi, TÄYSIN samat fiilikset täällä: selkä poksahti viime viikolla ja joku taikuri (ilmeisesti juuri osteopaatti, jäi titteli ja tekniikka kysymättä kun luulin meneväni hierojalle vaan) teki pari kikkaa niin, että kolme päivää hoidon jälkeen heräsin yhtäkkiä täysin kivuttomana!! Käsittämätöntä! Kertoi, että raskaus- ja imetyshormonit aiheuttaa just tollasta tilannetta selän alueelle ja ”ohjelmoi sinne korjauspäivityksen” pyörittelemällä mitäänsanomattoman tuntuisesti mun raajoja 45 minuuttia.

    Ja rintaraivarit, aaaargh!! Juuri vein vauvan miehelle rauhoittumaan, kun toista tuntia oon jo takunnut huutoa-tissiä-huutoa -eitissiä ja sama alusta -hommaa.. Luin tän sun tekstin ja hain jumppapallon varastosta. Mies saa täyttää sen vielä tänä iltana. Jos se osoittautuu toimivaksi vinkiksi, niin ota sä vaihtarina toi osteopatia. Uskallan vakuuttaa, että siitä on hyötyä. 🙂

    1. Heidi Pii says: Vastaa

      Täh??!! Jumppapallo pelasti eilisen illan! Mahtavaa, kiitos vinkistä! En vielä uskalla toivoa, että pelastaisi tuleviakin iltoja, mutta ainakin eilisen. Huudot loppui siihen paikkaan, vaikkakin jouduin pompottelemaan puolisen tuntia. Reidet paukkuu. 😀

      Sun vuoro siis testata osteopatiaa. ;D

      1. Ihan mahtavaa!! Mä täällä jo jännäsin 😉 kirjoittelen aiheesta enemmän huomenna ja osteopaatti varaukseen!

  3. Voi ei, paranemisia!

Vastaa käyttäjälle Irene Naakka Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.