Uuden vuoden juhla on yksi lemppareistani: ihmiset ovat iloisia ja toivoa täynnä. Kuluneen vuoden mahdolliset vastoinkäymiset ollaan valmiita jättämään taakse ja uskotaan uuden vuoden tuovan onnea.
Vuosi 2015 oli luonnollisesti minun elämässäni tähän asti mullistavin. Oli järkyttävää pahoinvointia, odotuksen iloa ja pelkoa, ihmeellinen syntymän hetki, uuden opettelua ja yhdet hyvästit. Oli musertavaa jännitystä, suurta onnea ja nöyrää kiitollisuutta.
Katselin vuoden vaihtumisen jälkeen makuuhuoneen ikkunasta, kun ilotulitukset valaisivat vielä taivasta. Jaakko oli toisessa päässä taloa rauhoittelemassa koiria. Kuuntelin jännittyneenä, herättäisikö pauke vauvan (ei herättänyt) ja mietin kulunutta vuotta sekä tasan vuoden takaisia tunnelmia. Silloin makasin Helsingin-kodin makuuhuoneessa ja ilotulitukset vain ärsyttivät. Muut olivat juhlatunnelmissa, mutta itse podin kamalaa alkuraskauden pahoinvointia.
Tulevalta vuodelta toivon onnea ja terveyttä. Varovasti ehkä myös hiukan tasaisempaa ja seesteisempää arkea. Vuosi 2015 oli kaikkineen niin jännittävä, että toivoisin voivani jossakin välissä vähän vetää henkeä. Toisaalta vuosi 2016 tuo väkisinkin tullessaan jatkuvasti uusia asioita, kehitysaskelia ja suuria muutoksiakin. Niistä jännittävimpänä töihin paluuni. Ehkäpä toivon sitä tasaisuutta vasta vuodelta 2017. Nyt se olisi liikaa pyydetty.
Vuosi 2015 meni kyllä hurjaa vauhtia! Toukokuussa meillekin syntyi vauva ja sen ansiosta päivät ja viikot hujahtavat vauhdilla ohi. Tuntuu että olen ollut kotona jo ikuisuuden, jäin sairaslomalle 5 vkoa ennen äitiysloman alkua. Töissä supisteli niin kovasti ettei lääkäri halunnut ottaa mitään riskiä. Vielä meinasin vuoden olla kotona poitsun kanssa 🙂 silti jo välillä jännitän ja panikoin töihin ja hoitoon menoa 😉 Milloin itse ajattelit työt aloittaa? Jääkö miehesi kotiin vai meneekö Sipe hoitoon kodin ulkopuolelle? Leppoisaa vuotta 2016 🙂