Kaikki tunteet ovat sallittuja
Tämä on paras neuvo, jonka olen itse saanut. Anni kirjoitti tämän kommenttiboksiini, kun tyttöni oli vasta syntynyt. Olen muistuttanut itseäni tästä usein. Äidit ovat nimittäin kovia syyllistymään, huomannet sen vielä. Minä olen kokenut puolen vuoden aikana varmaankin koko tunnekirjon, jonka ihminen voi elämässään kokea. Tuoreen äidin tunne-elämään vaikuttavat niin elämä itsessään kuin ihmisbiologia. Hormonit hyrräävät lujempaa kuin koskaan ennen ja oma arki on muuttunut järisyttävästi, peruuttamattomasti, enemmän kuin koskaan. Siinä on sulattelemista ihan jokaiselle eikä vähempää herkälle ihmiselle. Olen tolkuttanut itselleni, että jokainen tunne, kielteinenkin, on minulle sallittu. Tämän tiedostaminen on hirveän tärkeää. Minä saan olla välillä lopen ärsyyntynyt kaikkiin ihmisiin, jotka vain yrittävät auttaa ja koko elämään, vaikka minulla onkin maailman ihanin pieni vauva. Kielteistä tunnetta seuraa myönteinen, ennemmin tai myöhemmin.
Kuuntele itseäsi
Ota vastaan niitä neuvoja, jotka tuntuvat hyviltä sinun, perheesi ja sinun vauvasi tarpeisiin. Kavereilla, äideillä, anopeilla, mummeilla, isillä, neuvolatädeillä ja kätilöillä on kokemusta ja ammattitaitoa ja paljon vinkkejä, mutta toisinaan sinä itse tiedät paremmin. Jos neuvo tuntuu huonolta, se todennäköisesti onkin sitä. Minä en tiedä vielä paljon mitään äitiydestä, mutta oman lapseni kohdalla tiedän tietäväni asioita paremmin kuin kukaan muu. Neuvoja satelee ovista ja ikkunoista ja niiden antajat tarkoittavat varmasti pelkkää hyvää. Opettele kuitenkin myös puolustamaan omia näkemyksiäsi. Etenkin vanhemman väen vinkit voivat olla osin vanhentuneita. Sano suoraan, että meillä tehdään mieluummin näin. Neuvola on sekin otollinen paikka syyllistyä. Kuuntele sielläkin itseäsi: sinä näet kokonaiskuvan, neuvolatäti näkee lastasi harvakseltaan ja vertaa yksilöä tilastoihin. Itse olen saanut neuvolassa äärimmäisen hyvää hoitoa ja kullanarvoisia vinkkejä. Olen kuitenkin kuullut myös toisenlaisia tarinoita, siksi muistutan itseensä luottamisesta.
Hoida itseäsi
Muista, että sinun hyvinvointisi on korvaamatonta. Kukaan ei voi olla onnellinen sinun puolestasi. Kukaan ei voi nukkua sinun uniasi sinun puolestasi. Älä siis missään nimessä vähättele hyvinvointiasi. Ajattele onnellisuuttasi lentokoneen happinaamarina. Happinaamari pitää laittaa ensin itselle ja auttaa sen jälkeen muita. Pieni vauvasi tarvitsee vain sinun jaksamistasi, rakkauttasi ja huolenpitoasi. Hän ei tarvitse sävy sävyyn -vaatteita, jos sinun voimasi eivät riitä sellaiseen. Hän ei tarvitse tip top -kotia, jos siivoaminen ei huvita sinua. Vauvasi haluaa mieluummin hyvinvoivan ja iloisen, valmispizzaa mutustelevan äidin sotkuisessa kodissa, kuin kiukkuisen pirttihirmuäidin, joka vauvanhoidon lomassa repii selkänahastaan jaksamista täydellisen terveellisten aterioiden valmistamiseen ja kodin putipuhtaaksi jynssäämisen. Hän haluaa myös mieluummin levänneen ja rentoutuneen äidin, joka ei ole aivan joka hetki paikalla, koska käy välillä nukkumassa/harrastamassa/rentoutumassa kuin uupumuksesta ja mökkihöperöitymisestä apatisoituneen äidin, joka on koko ajan hänessä kiinni neljän seinän sisällä.
Monet neuvovat sinua: nuku silloin kun lapsikin. Tiedän, ettei tämä toimi kaikilla. Itse en ainakaan oikein osannut nukkua keskellä päivää, kun vauva oli päiväunilla. Jos unenpuute vauvaa sinua, kuten se usein pienen vauvan äitiä/vanhempia vaivaa: yritä ratkaista asia tavalla tai toisella. Tarvitsen itse paljon unta ja olen kiittänyt hyvin nukkuvasta vauvasta kaikkia maailman jumalia, sattumaa ja kohtaloa, geenejä ja ties mitä. Olen miettinyt, että jos olisikin käynyt toisin, olisin voinut esimerkiksi kääntää rytmiäni tyystin: olisin valvonut öisin ja aamuisin ja mennyt nukkumaan koko iltapäiväksi ja illaksi miehen tultua töistä. Myös tässä olisi auttanut se, että opetimme vauvan pariviikkoisena syömään myös pullosta. Tilanne on tietysti aivan eri, jos perheessä on enemmän lapsia.
Älä anna periksi/Anna periksi
Tunnista ne asiat, jotka ovat itsellesi tärkeitä ja pidä niistä kiinni. Jousta sitten niissä, jotka eivät ole niin tärkeitä. Minulle esimerkiksi on ollut alusta lähtien tärkeää, että vauvani nukkuu omassa sängyssään. Niinpä olen pitänyt tästä kiinni aivan alusta lähtien, vaikka välillä on tehnyt mieli antaa periksi, kun tyttö ei ole malttanut millään nukahtaa omaan sänkyynsä (rinnalle olisi nukahtanut jo tunti sitten). Olen ollut sinnikäs ja nyt lasken tytön illalla sänkyynsä, hän heiluu ja huutelee siellä tovin ja nukahtaa sitten itse. Välillä taas kannattaa mennä helpoimman kautta. Jos esimerkiksi vannoit, että teet kaikki soseet itse hienoimmista luomuvihanneksista, joita rahalla saa, mutta sitten et jaksakaan etkä oikeastaan välitäkään, niin anna olla. Osta kaupasta. Viisaan Maaret Kallion sanoin: Ole tietoisesti vähän riittämättömämpi.
Pyydä Vaadi apua
Olen etuoikeutettu äiti, sillä vauvani isovanhemmat asuvat kilometrin päässä meistä ja ovat aina valmiita auttamaan. Myös oma äitini hyppää Onnibussiin ja hurauttaa Harjavallasta Helsinkiin aina, kun toivon apua (sitä onkin toivottu huonon selkäni vuoksi). Kaikilla tukiverkko ei välttämättä kanna näin hyvin. Isovanhempia ei ehkä ole ollenkaan, heihin ei ole hyvää suhdetta tai he asuvat hyvin kaukana. Joidenkin äitien voi olla myös hankala pyytää apua. Koetaan, että pitäisi olla vahva ja selvitä yksin. Muista, ettei ihmistä ole tarkoitettu huolehtimaan lapsesta yksin. On aivan luonnollista kaivata apua ja pyytää sitä. Jos omaa turvaverkkoa ei ole, apua voi saada kotipalvelusta (tästä kirjoittanut esim. Puutalobaby). Mutsis on -bloggaaja Emilia Huttunen kirjoitti omasta perheestään tekemästään lastensuojeluilmoituksesta tärkeän ja rohkean kirjoituksen Project Booty -blogiinsa. Älä koskaan häpeä sitä, ettet jaksa.
Nauti
Ennen oman lapsen saamista ajattelin vauvaikäistä ihmistä jollain tavoin yhtenä käsitteenä: vauva on vauva. Nyytti, joka syö ja nukkuu. Mutta vauva on joka hetki erilainen, hän muuttuu koko ajan. Viikon päästä hän osaa jo ihan uusia juttuja. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan, kuinka erilainen on vastasyntynyt verrattuna parin kuukauden ikäiseen. Puhumattakaan puolivuotiaasta. Siksi yritän elää hetkessä.
En kehota nauttimaan jokaisesta hetkestä, koska se tuskin on mahdollista. Vähiten se on varmaankin mahdollista sairaan tai yöt läpeensä huutavan vauvan kanssa. Hyväksy huonot hetket, ryve murheessa, jos siltä tuntuu ja ota kaikki ilo irti niistä hyvistä hetkistä. Älä pode huonoa omatuntoa siitä, ettet nauti koko ajan. Koita nauttia vaikka lyhyt hetki joka päivä. Katso lastasi, haistele vauvantuoksua, koske pehmeää ihoa, kuuntele tuhinaa, purista pientä kättä. Te olette samalla puolella. Joskus se huutokin hellittää, ihan varmasti. Jokainen vaihe on vain vaihe. Vielä tulee parempi päivä.
Mummini kuoli hiukan ennen kuin tyttäreni syntyi. Kuvasin mummin hautajaisissa tämän runon, jonka hän oli kirjoittanut itselleen muistiin aikoinaan.
Kiitos tästä kirjoituksesta <3 t. ensimmäistä lastaan odottava
Wow hieno postaus! Ja tuo runo, minulla on sama taulussa, jonka oon joskus löytänyt kirpparilta ja keikkuu seinällä edelleen 🙂 pieni maailma heh.
♡♡
Voi että mää tykkään susta! Aloin lukemaan tätä blogisi kun odotin itse vauvaa ja olen todella kiitollinen teksteistäsi. Vaikka en aina ihan kaikista asioista olekaan kanssasi samaa mieltä (niin kuin äidit ei monesti ole :)), pidän siitä miten rehellisesti ja maanläheisesti suhtaudut lapsielämään. Itsekin pyrin saamaan, ja blogisi tuo lisää varmuutta itselleni siihen, että on ok kasvattaa lasta maalaisjärjellä, sillä tavalla kun itselle tuntuu parhaalta, eikä kaiken tarvitse olla kiiltokuvaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että tämä blogi on ainoa näistä sadoista ”perheblogeista”, johon saan yhtään tarttumapintaa. Kiitos siis sinulle Irene, toivottavasti saan nauttia kirjoituksistasi vielä pitkään. 🙂
Terkuin 2 kuukauden ikäisenä typyn äiti
Osui ja upposi, hyviä neuvoja.
Kiitos tästä postauksesta, aivan loistava! Odotan esikoista ja mielessä pyörii erityisesti se, miten tulen pärjäämään jos olen kuolemanväsynyt. Silloin kun tuntuu, että kaikki menee huonosti ja olen ärsyyntynyt ja kiukkuinen. Tiedän jo etukäteen, että yritän pärjätä enkä helposti pyydä apua esim. parin tunnin vauvanhoitoon. Tää avun pyytäminen onkin sellanen asia mikä olisi hyvä ”opetella”. Kaunis ja herkkä runo, pisti tän herkkiksen kyynelkanavat laulamaan. 🙂
Täydellinen kirjoitus ❤ Kiitos siitä. Hyviä neuvoja elämäämme puolivuotiaan lapsen kanssa
<3
Tässä oli paljon hyviä neuvoja, mutta toki tekstistä huomaa, että vauvasi on ilmeisesti hyvin helppo ja perus tyytyväinen tapaus sen lisäksi, että nukkuu täysiä öitä ja se on oikein hieno juttu 🙂 Minäkin olin päättänyt, että nukutan lapseni aina omaan sänkyyn, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista kun lapsi vain huusi ja huusi jos hänet yritti sinne laittaa ja erityisesti useiden yöherärätysten vuoksi lapsi oli vain pakko ottaa viereen nukkumaan, jotta saattoi edes vähän torkkua hänen syödessään. Myös tuo päivällä nukkuminen olisi ollut täysin mahdotonta, koska lapsi nukkui lähinnä liikkuvissa vaunuissa. En usko, että oman rytmin kääntäminen mainitsemillasi tavalla onnistuu kovin monessa perheessä, koska lapsi kyllä tarvitsee iltapäivisin/iltaisin myös äitiä eikä pullosta syöminen ole monellekaan lapselle sama asia kuin rinnan syönti ja pakko vielä mainita, että kaikki lapset eivät opi pullolle yrityksistä huolimatta. Olisi mielestäni myös miehelle kohtuutonta työpäivän jälkeen hoitaisi illat yksin lasta ja esim. meidän tapauksessa lasta olisi pitänyt pitää lähinnä vain sylissä kun ei viihtynyt sitterissä kuten teidän vauvanne. Hyviä ohjeita siis moni, mutta vauva-arki usein vain on hieman haasteellisempaa 🙂
Minun vinkkini ei siis ollut, että nukuta lapsi sänkyyn vaan että pidä kiinni niistä asioista, jotka tuntuvat tärkeiltä. Olet muuten kyllä ihan oikeassa, mutta meidän vauva-arjen haasteellisuudesta et kyllä tiedä kovinkaan paljon 🙂
Ymmärsin pointtisi, mutta toin vain esiin, että itsekin pidi sänkyyn nukuttamista tärkeänä ja vaikka kuinka yritin niin tästä periaatteesta oli pakko luopua. Aina ei voi pitää kiinni tietyistä jutuista vaikka kuinka haluaisi jos vauva on haasteellinen 🙂 on totta etten tiedä teidän haasteista, mutta blogista olen saanut viitteitä, että tyttö olisi suht helppo tapaus kun viihtyy monessa eri paikassa kuten sitterissä, kantoliinassa ja ilmeisesti rattaissa hereilläkin ja nukkuu hyvät yöt ja pitkät päikkärit ilman, että tarvitsee liikuttaa vaunuja. Sen vuoksi suhtauduin hieman skeptisesti joihinkin asioihin tekstissäsi. Kirjoittaessa on vaikea ilmaista sävyä, mutta ehdottomasti kirjoitan hyvällä ja tuoden toista näkökulmaa enkä vain arvostellakseni. Kiitos mielenkiintoisesta blogista 🙂
Mäkin ymmärsin pointin, mutta muistutan silti, ettei blogin perusteella välttämättä silti voi tietää ihan kaikista perheen haasteista 🙂 Ja olisin voinut tuohon antaa esimerkiksi myös sen, että imetys oli minulle alusta asti hirveän tärkeää ja rämmin läpi pitkään kestäneiden vaikeuksien, jotta voisin jatkaa imetystä. En siis antanut periksi, vaikka siinä nyt ainakin oli haastetta kerrakseen. Jonkun muun taas kannattaa antaa periksi, jos imetys ei tunnu luontevalta eikä tärkeältä.
Kun nyt ruettiin pilkkua viilaamaan, niin pakko on ihmetellä, että miten niin miehen on kohtuutonta hoitaa lasta työpäivän jälkeen yksin? Äiti oletettavasti hoitaa lasta koko miehen työpäivän ajan kuitenkin yksin 😀 Tapoja on monenlaisia, kuten alkuperäisen tekstin pointtikin taitaa olla.
Mä ihmettelin tuota vähän myös. Jos minun uneni/mielenterveyteni olisi siitä kiinni, että mies hoitaa vauvaa työpäivänsä jälkeen niin kyllä hän olisi sen mielellään tehnyt. En ”turhaan” pyytäisi sellaista joka päivä, mutta unen vuoksi kyllä. Onneksi nyt ei ole tarvinnut miettiä tuota, vaan ollaan voitu säilyttää normaali rytmi.
Kiitos 🙂 Tämä teksti tuli tarpeeseen! Minulla on myös puolivuotias eka lapsi, ja olen pyöritellyt samoja asioita mielessäni.
Ihan loistopostaus, kiitos! Tätä itselleen rehellisyyttä, itsevarmuutta, epätäydellisyyden kanssa elämistä ja vauvavuoteen hurahtamista toivon jokaiselle äidille <3 Äitiys ja naiseus on ladattu sellaisella arsenaalilla myyttejä ja painetta, että vastavoimalle ja oman sydämen äänelle on todella tehtävä tietoisesti tilaa.
Hyviä ohjeita! Kahden kuukauden kokemuksella olen samaa mieltä monista asioista 🙂 Itse tietää parhaiten miten oman vauvan kanssa kannattaa toimia ja miten oman arkensa rakentaa.
Haluan muutenkin kiittää blogistasi! Lueskelin tätä paljon jo ennen synnytystä ja nyt vauvan synnyttyä moni rauhallinen hetki menee blogisi parissa 🙂 Tästä on ollut paljon apua niin synnytyspelkoasioissa kuin nyt vauvan kasvaessa… Esimerkiksi orastavaa rintaraivoa ilmenee silloin tällöin ja nyt tiedän sen olevan hyvin tavallista 2-3 kuukauden iässä.
Kiitos tästä todella paljon! Laitan tämän kirjanmerkkeihin ja luen sitten, kun on sen hetki. Ja usein varmaan on.
Tuli mieleen selkäongelmiisi liittyen, että lämpimät kengät ja reiteen asti ulottuva lämmin takki on minulla auttanut, sillä kylmettyminen on usein johtanut noidannuoleen.
Myös vauvan pukeminen aina hoitopöydällä, eikä esim sohvalla/sängyllä auttaa, niin huonoja asentoja tulee mahd vähän.
Kiitos kivasta postauksesta!
Jossain vaiheessa olisi kiva myös kuulla, onko mitään periaatteita, mistä olet joustanut? Vaikuttaa, että olet aika kategorinen kasvatusvalinnoissa. 🙂