Vietimme siis helmikuun ensimmäisen viikon Gran Canarian Maspalomasissa. Kohteeksi valikoitui Kanaria, sillä olen reissannut saarilla koko ikäni ja pitänyt aina Kanarialle suuntautuneista perhelomista sekä reissuista kavereiden ja Jaakon kanssa. Rakastan paikallista, rentoa elämänasennetta ja ruokaa. Ilmasto on minun makuuni aivan täydellinen: sesonkiaikaan talvella ei ole liian kuuma. Rakastan myös saarien ainutlaatuisia maisemia: jokaisella saarella on joku erikoisuutensa. Gran Canarialla ihastuttavat upeat dyynit ja vehreä luonto. Maspalomas taas vaikutti passelilta paikalta meille: se on suhteellisen rauhallinen muttei kuitenkaan liian ja Inglesin hulinat ovat kävelymatkan päässä.
Meno- ja paluumatkat sujuivat todella hyvin. Lento Kanarialle kestää noin kuusi tuntia. Menomatka kesti hiukan pidempään ja ehkä tunnin – pari joutui jo vähän keksimällä keksimään tytölle ihmeteltävää, ettei tylsistymiskitinä olisi alkanut. Sinnikkäällä imettämisellä päästiin aika pitkälle! Nousut ja laskut tyttö nukkui rinnalla eikä edes tuntunut huomanneen, että jotakin ihmeellistä tapahtui. Ei ainakaan vaikuttanut siltä, että lentomatkat olisivat vaikuttaneet mitenkään Sipen korviin. Kannattaa aina imettää/antaa pulloa ainakin nousujen ja laskujen aikaan: nieleskely kun auttaa tunnetusti paineen tasaukseen.
Olin varannut meille paikat ensimmäiseltä penkkiriviltä, mikä oli mielestäni ylimääräisen rahallisen panostuksen arvoinen. Saimme myös paikallemme seinään kiinnitettävän vauvansängyn, mutta se esitti meillä lähinnä tavaroiden säilytyspaikan virkaa, sillä Sipe alkoi olla jo turhan iso sänkyyn. Tyttö nukkui mieluummin minun sylissäni. Vieressä istuneen perheen vauva kuitenkin taisi ottaa sängyssä tirsoja ja viihtyi siellä myös vatsallaan leikkien ainakin vähän aikaa.
Sipen kantorepussa viihtyminen oli valtava helpotus lentokentillä viihtymiselle. Jono lähtöselvitykseen oli pitkä ja laukkuja odoteltiin tovi jos toinenkin. Yhtään levotonta kitinää ei kuitenkaan repun uumenista kuulunut! Käytimme kantoreppua myös, kun lähdimme päiväreissuille Puerto de Mogániin ja sieltä veneellä Puerto Ricoon. Stokken vaunujen aurinkovarjo piti myös tällöin tytön suojassa auringolta. Kerran kävimme myös pelaamassa sakkimatsin hotellin puutarhassa tytön viihtyessä silloinkin kantorepussa. Aivan loistava apuväline siis, jota ilman emme tulisi toimeen.
Muuten tyttö viihtyi matkarattaissaan eli Stokken supereissa Scooteissa, jotka olen saanut blogin kautta käyttöön ja joihin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kirjoitan rattaista (ja kantorepusta) vielä erikseen. Tulossa vielä myös postaukset hotellistamme, tytön aurinkolomavaatteista ja aktiviteeteista.
Noin yleisesti kaikki meni siis tosi hyvin, vaikka jännitinkin etukäteen, millaista on lomailla puolivuotiaan kanssa. Uumoilin menomatkalla lentokoneessa miehelle ääneen, etten ehkä tule niin nauttimaan saati reuntoutumaan tällä reissulla, mutta olin väärässä! Tietenkään pikkuvauvan kanssa ei voi entiseen tapaan rentoutua missään, mutta huomasin olevani paljon vähemmän stressaantunut kuin kotioloissa. Ei tarvinnut siivota eikä laittaa ruokaa. Nukuimme kaikki paljon paremmin kuin kotona! Ennen reissua tyttö on itkeskellyt tutin perään pari kertaa yössä, mutta reissulla hän lopetti tämänkin ainakin toistaiseksi.
Sanoisin, että tuo puolen vuoden ikä on oikein passeli reissaamiseen: tyttö on jo tarpeeksi iso ymmärtääkseen ja nauttiakseen maisemanvaihdoksista, muttei kuitenkaan itse juuri vielä liiku, mikä ehkä helpottaa vieraissa paikoissa olemista. Juuri kävelemään oppinut ei ehkä enää jaksa roikkua kantorepussa tai istua kauan rattaissakaan hereillä ollessaan (?) Tietysti isomman lapsen viihdyttäminen uusissa kohteissa lienee helpompaa: lentokoneessa kouraan voi lyödä lastenohjelmia tabletilta ja kohteessa voidaan pulikoida altaassa ja meressä, rakentaa hiekkakakkuja ja niin pois päin.
Kannustan vauvaperheitä lähtemään rohkeasti reissuun, jos matkailu on intohimona muutenkin. Minä aloin välittömästi Kanarian kamaralle saavuttuamme nostalgisoimaan lapsuuden matkojamme. Ne ovat antaneet minulle todella paljon ja olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, jotka veivät meitä reissuille parikin kertaa vuodessa. Nautimme siskon kanssa matkoista hirveästi ja melkein kaikki parhaat lapsuusmuistot ovat juuri Kanarialta, Israelista tai asuntoautoreissuiltamme Eurooppaan. Olen vakaasti päättänyt antaa tyttärelleni samanlaisia muistoja: rahat matkoihin revitään varmasti aina jostakin. Odotan itsekin jo innokkaasti sitä, että saan viedä tyttöni Disney-teemapuistoihin, vesipuistoihin ja esimerkiksi veneretkille merelle katsomaan delfiinejä ja valaita.
Oltiin joulu-tammikuussa Thaimaassa meidän silloin 10 kk vanhan naperon kanssa. Herra päätti opetella kävelemään pari viikkoa ennen reissua ja mua jännitti ihan hirveästi, miten pitkät lennot sujuu ja miten perillä pärjätään rattaiden kanssa. No, tyyppi yllätti äitinsä todella positiivisesti: sekä meno- että paluumatka menivät ongelmitta (korvatkaan eivät olleet ongelma, vaikka ei joka nousussa ja laskussa pullosta juonutkaan, koska nukkui) ja perillä istuskeli rattaissaan katsellen maailman menoa todella tyytyväisenä. 🙂 Mennessä oli yölento, joten se meni nukkuessa, mutta takaisib tultiin päivälennolla. Sekään ei tosiaan ollut ollenkaan hankala: päikkärit nukuttiin kuin kotona konsanaan ja muu aika leikittiin sekä kipiteltiin koneen käytäviä pitkin hurmaamassa kanssamatkustajia. 🙂 Meilläkin oli tuo koppapaikka, mutta tulomatkalla emme ottaneet itse koppaa ollenkaan, koska seinälle sitä ei naperon koon takia voitu laittaa mennessäkään ja se vei vain jalkatilaa lattialla. Lisäksi oli tosi ahdas, joten herralla meni hermot ja nukkui sylissä paremmin. Matkasta ei kyllä jäänyt mitään traumoja, toivottavasti päästäisiin taas pian reissuun. 🙂
Hehee, meillä on tiedossa pojan puolivuotissynttärin tienoilla junamatka Turusta Helsinkiin ja yksi yö hotellissa, ja ollaan jo siitä vähän täpinöissämme 😀
Mekin matkusteltiin mielellämme ja melko paljon ennen vanhemmiksi tuloa, ja tarkoitus kyllä olis jossain vaiheessa alkaa reissata kolmisinkin – heti kun matkakuumeen taso ylittää univelan. 😉 Yksi parhaista tunteista on se, kun saa sukeltaa rakkaansa kanssa käsi kädessä vieraan kaupungin tuntemattomille kaduille ja pysähtyä vaikka jokaiseen vastaantulevaan kivaan kuppilaan teelle tai viinilasilliselle; muksun kanssa matkustaminen tulee varmasti olemaan aika erilaista mutta epäilemättä ihanaa sekin. Ollaan käyty nyt joka toinen vuosi Italiassa, siitä perinteestä haluaisin pitää perheenäkin kiinni!
Me oltiin samaan aikaan Maspalomasissa, se on kyllä hyvä kohde lasten kanssa. Meillä on 2,5v poika ja 1v tyttö. Hyvin meni reissu, ja koko viikon ajan oli meillä vuokra-auto käytössä. Se odotti valmiina lentokentällä ja sinne se jätettiin, itse en jaksa lasten kanssa bussi matkoja ja sitä odottelua. Ja lämpökin meitä helli ?