Ensimmäinen äitienpäivä

Tänä vuonna äitienpäivä on minulle erityisen merkityksellinen. Se on nimittäin ihan ensimmäinen laatuaan minun kohdallani. Jo viime vuonna Johanna onnitteli raskaana olevaa ystäväänsä äitienpäivänä ja minä kiittelin, sillä ajattelin olevani jo äiti – edes vähän. Mutta vähänpä tiesin vielä tuolloin. Vaikka rakastin tuolloin sisälläni kasvavaa lasta, en voinut edes kuvitella, miltä todella tuntuisi olla äiti.

Mietin eräänä iltana, että äidinrakkaus on epäitsekkäintä rakkautta maailmassa. Katsoin ihanaa tytärtäni ja rakkaus tuntui ihan fyysisenä paineena rinnassa ja palana kurkussa. Ajattelin, ettei hän tule koskaan rakastamaan minua yhtä paljon kuin minä häntä, mutta ei se haittaa. Millään ei ole väliä, kunhan hän on onnellinen. Toivon, että hän saisi joskus oman lapsen, jotta hän voisi tuntea sen ihmeellisen tunteen itsekin. Sen, että rakastaa toista niin järjettömästi, että voisi pakahtua.

Äitinä oleminen on ollut ihmeellistä. Täynnä erilaisia tunteita, joista päällimmäisenä se sydäntä korventava rakkaus, jota ei saisi pois minusta millään. Lapseni ei voisi tehdä kerrassaan mitään, mikä hävittäisi sen rakkauden minussa. Välillä tämä kaikki uusi on pelottanut ja väsyttänyt hirveästi, mutta nyt olo on seesteinen. Olen onnellinen ja kiitollinen. Voin sanoa, että äitiys on parasta, mitä minulle on elämässäni tapahtunut.

ejaäiti

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

3 Comment

  1. olen jo 19-vuotiaan pojan aiti ja se, aitina olo, on elamassani tarkeinta. niin kuin sinunkin elamassasi. hyvaa ensimmaista aitienpaivaa ja kiitos blogistasi!

  2. Ihanasti kirjoitettu, jälleen!

    Voi, miten odotankaan ensimmäistä äitienpäivääni! Tämäkin äitienpäivä oli jo merkittävä minulle, koska sain silittää kumpuani tietäen, että mikäli kaikki menee hyvin, minulla on vielä enemmän aihetta riemuun ensi vuonna.

Vastaa käyttäjälle Anni Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.