Isä, Jaakko, isi, iskä vai faija? Pohdintaa vanhempien nimityksistä

Oho, no syntyipä ihan kuin jonkin gradun otsikko. Ei se mitään. Isovanhempien nimityksiä pohtiva postaukseni kirvoitti ihan valtavasti keskustelua taannoin. Intoutuisittekohan keskustelemaan yhtä paljon toisesta vastaavasta aiheesta?

nimitykst2

Nimittäin vanhempien nimityksistä! Minä kun olin yhtenä päivänä kuulevinani meidän vauvan sanovan Jaakko. En tosin usko, että hän niin oikeasti sanoi, se oli ehkä vain jokin epäselvä versio kakasta, jota hän hokee koko ajan. Toisaalta ei ehkä ole ihme, että lapset oppivat nopeasti isänsä kutsumanimen. Naisilla kun taitaa olla aika usein asiaa miehilleen. Jaakko sitä, Jaakko tätä, Jaakko? JAAKKO! kajahtaa meilläkin kotona aika usein.

Kysyin mieheltä, mitä mieltä hän olisi siitä, jos lapsi alkaisikin kutsua häntä nimellä eikä siis esimerkiksi isäksi. Jaakko sanoi, ettei tuolla niin kovasti väliä ole. Ihan sama, kuulemma. Olin ihan kauhuissani. Miten niin ihan sama? Jos tyttäreni kutsuisi minua Ireneksi, se olisi minusta ihan kammottavaa. Olen tytölleni äiti enkä mikään muu.

Aloinkin pohtia ilmiöitä, jossa lapset kutsuvat vanhempiaan nimillä. Minulla ei ole tuttavaperheitä, joissa olisi tällainen käytäntö, mutta muistan kouluajoilta, että joissakin perheissä vanhempia kutsuttiin nimillä. Tapa on kuitenkin varmaankin suhteellisen harvinainen (?) Kiinnostaisikin tietää, mistä tällainen tapa juontaa juurensa. Miksi lapsi alkaa kutsua vanhempaansa tämän omalla nimellä? Haluaako vanhempi itse sitä ja miksi? Vai onko lapsi vain sattumalta alkanut kutsua äitiään ja/tai isäänsä nimellä ja tapa on vain jäänyt päälle?

Samalla tietysti voi kysyä, miksi vanhempia pitäisi kutsua isäksi, äidiksi, iskäksi, isiksi, mammaksi, äipäksi, äiteeksi tai muulla vastaavalla nimityksellä? Mitä pahaa on vanhemman kutsumisella tämän etunimellä? Minä kavahdan tapaa, koska se tuntuu niin viralliselta. Ajattelen, ehkä lapsen ja vanhemman välit eivät ole kovin lämpimät ja läheiset, jos lapsi kutsuu vanhempiaan nimillä. Olen tietysti varmasti ihan väärässä monien osalta, mutta kerron vain millaisia mielikuvia tuo tapa minulle tuo.

nimitykse4

Myös erilaiset äiti- ja isänimitykset kiinnostavat. Tuntuu, että monella vauvalla on mieluummin isi kuin isä. Minun suuhuni isi ei sovi yhtään ja kutsunkin Jaakkoa iskäksi. Muistan, että minunkin lapsuudessani monella oli nimenomaan isi, mutta omaa isääni ei minusta olisi mitenkään voinut kutsua isiksi. Hän oli isokokoinen, vanha ja vähän kärttyinen satakuntalainen maanviljelijä. Ei siis todellakaan mikään isi vaan ihan vain isä. Jaakolla taas on tietysti stadilainen faija, joka kuulostaa sekin aika hupsulta maalaisen korviin. Haluaisikohan Jaakkokin olla faija? Täytyy kysäistä, olen vain yksinvaltiaan lailla alkanut kutsua häntä tytön iskäksi. Minä en ainakaan blogini nimestä huolimatta tahtoisi olla mutsi.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla mielipiteitä ja kokemuksia asiasta. Onko lukijoiden joukossa äitejä (tai isiä) joita lapset kutsuvat etunimellä? Tai lapsia, jotka kutsuvat vanhempiaan etunimillä? Miten nimitykset teidän perheissänne on valittu? Miksi isät ovat isiä tai faijoja ja niin edelleen. Jutellaan!

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

39 Comment

  1. Mun sukulaisperheessä heidän lapsensa puhui aluksi isästään nimellä. Se kuulema harmitti kovasti isää ja ymmärrän sen, nyt kun itsellä on lapsi niin olisi kauheaa jos hän kutsuisi minua nimelläni. Tässä sukulaisperheessä arvelivat, että lapsi oli vain oppinut kutsumaan isäänsä nimellä koska äitikin tekee niin. Perheen isä taas puhui lapselle vaimostaan aina äitinä, eikä koskaan nimellä esim. ”Äiti tuli kotiin. Menehän äidin luo” jne. Lopulta lapsi oppi kuitenkin puhumaan isästään isänä eikä aina nimellä, että loppu hyvin 😀
    Mut tuo jäi mieleen vaikka olin tuolloin teini vielä. Nykyään me puhumme mieheni kanssa lapsellemme toisistamme isänä ja äitinä, en halua vahingossakaan lapseni puhuvan minusta nimelläni. Toki jos olemme miehen kaksin niin en kutsu häntä isiksi 😀 😀 Se menisi jo oudoksi 😉

    1. Niin ja piti lisätä vielä, että omassa perheessänikin puhuttiin aina vain isästä ja äidistä. Olin ehkä 5v. kun kaupassa joku kysyi minulta mikä äitini nimi on niin en osannut vastata muuta kuin ”äiti” 😀 😀

      1. Haha ihana 🙂 enpä tiedä koskahan olen itse oppinut vanhempieni oikeat nimet.

    2. Ehkä mäkin nyt lopetan täysin Jaakon kutsumisen etunimellään 😀

  2. Mun poikaystävällä on esim. puhelimenyhteistiedoissa ”mami” ja ”Harri”. Isäänsä mun poikaystävä harvoin kuitenkaan puhuessa mun kanssa kutsuu etunimellä, mutta yleensä kenen tahansa muun kanssa isästä puhutaan, on hän Harri. Ollaan puhuttu, että mistä se johtuu; kuulemma isä ei oo niin isällinen että mun poikaystävä kokis sitä varsinaisesti ”isäksi”. Heillä ei varsinaisesti oo semmosta lämmintä isä-poika-suhdetta, vaan enemmän kaverillinen ja ehkä jopa tuttavallinen suhde. Eli ainakin tässä tapauksessa tuo sun ennakko-oletus pitää paikkansa! Vaikka, ainakaan tässä tilanteessa, isä ei oo yhtään sen vähemmän tärkeä, vaikka onkin ”vaan” Harri.

    1. Jotenkin mullakin on tosiaan sellainen fiilis, että useimmiten etunimellä kutsuminen viittaa siihen, etteivät välit ole kovin lämpimät mutta varmasti on myös poikkeuksia, kuten nämä että jo pienet lapset ovat tehneet valinnan kutsua vanhempia nimellä.

  3. Mulla on tuttavaperhe, jossa neli-viisivuotias kutsuu erityisesti isäänsä useasti tämän etunimellä. Tästä kun keskustelimme, niin tyttö oli täysin itse tehnyt valinnan, ja vanhemmat jopa ensin yrittäneet saada häntä kutsumaan vanhempiaan äidiksi ja isiksi. Ei auttanut, tyttö valitsi. Ehkä joku vaihe (tuttu selitys kaikelle)? 🙂

    1. Tosi erikoista tosiaan, en ole koskaan kuullut moisesta. Olisi jännä tietä, meneekö vaihe (?) ohi vai kutsuuko vanhempia nimeltä loppuelämän 🙂

  4. Meidän 2,5 vuotias neiti oppi sanomaan äiti vajaa 9 kk iässä. Isi tuli pari kuukautta myöhemmin. Päiväkotiin meni vuoden ikäisenä, ja siellä puhutaan lapsen omista vanhemmista aina ”Maijan äidistä ja isistä”, ei nimellä. Kotona me puolisot puhutaan toisillemme nimillä, mutta jos ohjataan lasta menemään toisen luo, tekemään jtn tsjp niin sanotaan ”mene äitille” ”isi antaa ruokaa”. Silti tyttö puhuu minusta välillä omalla nimelläni, välillä äitinä. Se hämmentää tuttuja, itse olen tottunut siihen 🙂 Jotkut ovat kauhuissaan, itse en ole siitä moksiskaan, koska se äitikin tulee monta kertaa päivässä. Jotain hyvää sentään, tyttö osaa vastata vanhempiensa nimet kun niitä kysytään 😉

    1. Onpa jännä! Selkeästi hän on siis vain itse valinnut näin. Olisipa hauska tietää, miten hänelle on tällainen tapa tullut mieleen 🙂

  5. Täytyy myöntää, että meillä mies kutsuu minua usein äidiksi ja minä miestä isiksi, jos siis lapsi on paikalla. Kaikki parisuhdeneuvojat tätä tietty karsastaa mutta samapa tuo meillä on ollut. 😀 Varmasti lapsi helpommin kutsuisikin meitä nimeltä jos kuulisi niitä enemmän. Nyt kyllä, kun lapsi alkaa olla 2, ollaan hiljalleen ja huomaamatta alettu kutsua toisia taas nimellä myös lapsen kuullen. Lasta naurattaa,kun on juteltu äidin ja isin oikeista nimistä. ”Ai miten niin sun nimi ei ookaan äiti?”. 🙂

    1. Joo siis näin meilläkin ehdottomasti, eikä siinä musta mitään pahaa ole! Esimerkiksi aina kun Jaakko tulee kotiin töistä, niin sanon tytölle, että iskä tuli. Mutta toisaalta jos mulla asiaa vain Jaakolle eikä se liity lapseen ja vaikka lapsi olisi paikalla niin sanon Jaakko (tai kulta, heh) 🙂 Musta tuntuu, että harvemmin pienet lapset tietää vanhempien oikeitä nimiä?

  6. Meillä on isä aina ollut iska ja on vieläkin. Moni on ihmetellyt tätä kun kuullostaa hassulle, mutta meistä taas iskä tai isi on outo 😀

  7. Iskä ja äiti ovat itselläni ne käytetyimmät nimitykset. Ne olivat vakiintuneet jo lapsuuden kodissa ja yhä edelleen.
    Minua meidän kolme lastamme kutsuvat vain ja ainoastaan äidiksi.
    Mieheni taas on; isi, isä, iskä ja Kalle. He käyttävät kaikkia noita nimityksiä hänestä aivan tasaisesti. Hassua! 😀

  8. Muistan lapsuudesta yhden tuttavaperheen, jossa lapset kutsuivat vanhempia etunimillä ja ihmettelin sitä jo silloin. Mun mielestä jotenkin todella outoa. Mun vanhemmat ovat olleet aina äiti ja iskä, ja edelleen tuntuu hassulta, jos joskus pitää puhua heistä etunimillä. Äitini onkin kertonut, että he ovat järjestelmällisesti puhuneet meille lapsille toisistaan äitinä ja iskänä ja varsinkin isälleni se on ollut tärkeää. Edelleen sanon iskä, mutta vieraammille ihmisille isä kuulostaa aikuismaisemmalta 😀 Jos saamme mieheni kanssa joskus lapsia, kuvittelisin että hän voisi olla isi. Iskästä tulee mieleen vaan oma isäni 😀

  9. Isä on mun suuhun ja korvaan ihan kauheen virallinen. Meidän iskä on aina ollut iskä ja miestä puhun lapselle yleensä isinä. Yleensäkin miellän isin just pienelle lapselle puhuttaessa ja iskän sit vähän vanhemmalle. Äiti taas on melkein aina äiti.

    Ja mä en itsekään osaa kutsua miestäni nimellä, siis tooodella harvoin puhuttelen etunimellä vaan yleensä aina joku ällösöpö kulta tai lapsen paikalla ollessa just isi.

  10. Mä en oo lapsena valinnut mitään. Isä on ollut isi, isä tai iskä. Sujuvasti on totellut kaikkia noita. ? En tiedä, mikä hän ite olis halunnut olla. Nykyään hän on useimmiten isä. Mun puoliso on varmaan tällä hetkellä isä tai isi. Hän ei näytä iskältä vielä. Tai ehkä iskä vaatii sen että meidän tytär on vanhempi.. Ja äiti on äiti. Mun puolison veli kutsuu vanhempiaan etunimellä. En tiedä miksi, mutta pitääkin joskus kysyä. Mun veikkaus on, että se on aikanaan ollut joku aikuistumiseen liittyvä juttu ja vaan jäänyt. Hällä on kuitenkin läheiset välit vanhempiinsa. ?

  11. Minun serkkuni on ihan pienestä pitäen kutsunut vanhempiaan etunimellä. Tämä lähti hänestä aivan itsestään, koska hänen vanhempansa ja me muut sukulaiset puhuimme hänelle aina vanhemmistaan nimityksillä isi ja äiti. Hänen pikkuveljensä käyttää myös nimityksiä äiti ja isi, mutta hän kutsuu vieläkin vanhempiaan heidän etunimillään. Huvittavaa oli kun pieni ärrävikainen huuteli äitinsä nimeä, joka siis on Kirsi. 🙂 Muutenkin hän puhui todella kirjakielisesti pienempänä.

  12. Muistan lapsuudesta, että muutamien ystävien perheessä vanhempia kutsuttiin etunimillä ja se oli silloin vähän erikoista, mutta toisaalta silloin oli kaverina paljon helpompi puhutella niitä vanhempia, kun tiesi heidän nimensä.

    Itse olen miettinyt tätä kutsumisasiaa jonkin verran, sillä meidän perheessä tulee olemaan kaksi äitiä. Ehkä alamme käyttää omia etunimiämme ja äitiä yhdessä esim. Susanna-äiti ja Maija-äiti. Joskus vitsailemme, että alamme käyttää omien kotiseutujemme kutsumanimiä, mutsia ja äireetä, mutta ei ehkä kuitenkaan 🙂
    Toisaalta aika sitten näyttää, mitä teemme ja mitä lapset tekevät. Mielenkiintoinen asia kuitenkin.

  13. Meillä on ollut isi ja äiti, mutta varsinkin molemmat pikkusiskoni ovat tasaisesti käyttäneet myös vanhempien etunimiä, itsekin kyllä välillä. Välimme ovat tosi läheiset eli etäisyydestä ei ole koskaan ollut kyse. 🙂 Vanhempani erosivat (melko hyvissä väleissä), kun olimme ala-asteikäisiä, joten sen jälkeen he ovat varmaan toisistaan puhuneet meille etunimillä – ehkä tällä on ollut nuorempiin suurempi vaikutus ja etunimet ovat jääneet käyttöön. En ole koskaan suuremmin pohtinut asiaa tai pitänyt sitä ongelmallisena.

  14. Liisukka says: Vastaa

    Ollaan juuri muutettu rivitaloon, jossa naapurissa vajaa viisivuotiaalle täysin samanikäinen kaveri ja yhtäkkiä leikkitreffejä on 2krt/kk sijasta vähintään 2krt/vko – ja tietenkin kun ovat naapurissa niin siellä puhutaan meistä vanhemmista etunimillä niin yhtäkkiä poikakin alkoi käyttää meistä etunimiä! Isästään lähes koko ajan, minusta ehkä 50-50 – saattaa liittyä toki siihenkin, että kun kaksi vajaa viisivuotiasta kommunikoi keskenään ympäristössä missä on koko ajan myös molempien äidit ja isät pyörimässä, pihalla yms, niin sekaisinhan siinä menee, että kumpi äiti/isä kulloinkin on kyseessä! ? Tätä on siis jatkunut nyt pari viikkoa ja ihmetyttäähän se meitä – mies kieltäytyy joskus vitsillä vastaamasta ja julkisella paikalla tuntuu siltä, että olemme uusioperhe tai sukulaistätejä/setiä, mutta toisaalta ei sen niin väliä ja tosiaan meillä en näkisi että se mitenkään liittyy läheisyyden asteeseen, vaikka sellainen fiilis siitä kyllä kieltämättä tulee. 🙂

  15. Ystäväpiiriini kuuluu ainoastaan yksi henkilö, joka puhuttelee isäänsä nimellä, mutta äiti on hänelle silti äiti. Ajattelen tämän johtuvan hieman ”epäisällisestä” suhteesta, ja siitä, että avioeroperheen lapset jäivät äitinsä luokse asumaan. Sisarelleen molemmat kuitenkin ovat ns. äiti ja iskä.

    Ja pääsääntöisesti kai pienet lapset eivät ajattele vanhempiensa nimiä – vaikka tietäisivätkin ne kysyttäessä. Nuoremmille serkuilleni joskus sanoin että kysy äidiltä (viitaten tällä siis omaan äitiini), niin he menivät oman äitinsä luokse. 😀 Itselleni on aikuisiällä edelleen vaikea puhua vanhemmista nimellä, vaikka se olisikin yllämainitun kaltainen tilanne, jossa tarkoituksella ilmaisen, kenen luokse tulisi mennä. =)

  16. Hei,

    Meillä kutsuttiin pienenä vanhempia etunimillä koska elimme sukutilalla missä sukulaisia pyöri koko ajan ja piipahteli sisään tuon tuosta -kun kaikki ympärillä olevat kutsuvat vanhempia etunimillä niin taidettiin loogisesti sen takia itsekin alkaa vanhempiamme etunimillä kutsumaan, milläs muulla? Sitten vasta kun isoveli meni kouluun ja sai sieltä vaikutteita miten olla ”normaali” rupesimme isittelemään ja äidittelemään.

  17. Omassa lapsuuden perheessäni olemme kutsuneet vanhempiamme etunimillä. En oikein tiedä mistä tapa sai alkunsa – joskus olen siitä tainnut kysyäkin, mutta en nyt muista tarkemmin, täytyy kysyä uudelleen! Sisarusten kesken olemme kuitenkin myöhemmin alkaneet puhua äidistä ja iskästä, samoin puhumme perheen ulkopuolisille henkilöille. Erilaisista isä-nimityksistä ”iskä” istuu omaan suuhuni parhaiten, äiti puolestaan saa olla ihan vain äiti, ja sen nimityksen kuulen mieluiten myös itsestäni 🙂

  18. Itse olen aina puhunut isäntäni hänen etunimellään. Kun olin pieni hän oli myöhään töissä ja luulen äitini puhuneen hänestä etunimellä. Näin tämä tarttui meihin kolmeen lapseen. Meidän perheessä se on ollut ihan normaali käytäntö. Enemmän se on ollut ongelma kaikille muille! Joskus on jopa alettu saarnaamaan, että emme saisi kutsua isää etunimeltä. Omaan korvaan eniten särähtää, kun aikuiset ihmiset puhuvat isistä. No niin taikka näin meidän iskä on aina ollut maailman paras vaikken häntä isäksi ole ikinä kutsunutkaan. Ei se muuta hänen merkitystä millään tavalla.

  19. Katariina says: Vastaa

    Meillä on niin kauan kun muistan kutsuttu vanhempia etunimellä. Muistan että siitä keskusteltiin ja vanhemmat halusivat niin. En tiedä johtuiko siitä,että äitini oli perhepäivähoitajana ja halusi,että me kaikki puhutaan hänestä samalla tavalla. Iän kaiken on saanut selitellä kenestä puhuu,kun on etunimillä puhunut. Mutta kukaan ei ole asiaa ihmetellyt. Nyt kun itse olen äiti,tykkään että minua puhutellaan äidiksi,mutta luulen että kun lapset kasvavat puhutellaan meitä vanhempia myös etunimellä.

  20. Kristiina says: Vastaa

    Olipa ajankohtainen kirjoitus! Meillä on tosin toisenlainen tilanne koska meidän perheeseen kuuluu kaksi äitiä. Tyttö on kohta 5 kuukautta ja tässä kuumeisesti mietitään millä nimellä meitä kutsutaan koska emme missään tapauksessa haluaisi että lapsi kutsuisi vanhempana meitä etunimillä. Itse synnyttäneenä en halua olla mikään muu kuin ”äiti”. Puolisolleni ollaan mietitty ”äippä” tai ”äiskä”… Hankalaa. Tällä hetkellä kotona useasti puhutaan ”Mene välillä toisen äidin syliin”, ”Odota niin toinen äiti antaa ruokaa”. Kuitenkin meidän mielestä olisi hyvä lapsen kasvaessa että hän oppisi erottamaan kumpi on kumpi.

  21. Meillä 3- ja 2-vuotiaat saattaa joskus huutaa ”Annu” tai ”Annukka”, kun huutelevat mua. Mutta molemmat tekee sitä lähes kokonaan viihdearvon vuoksi, sillä ovat huomanneet, että sillä saa äidin huvittuneeksi 😀
    Uskon, että se tulee siitä, kun kuitenkin lasten isä puhuttelee mua nimellä.. 98% kerroista olen kuitenkin lapsillekin äiti.

    Mun isoveli puhuu meidän isästä etunimellä, mutta itse en ole koskaan iskää oppinut sanomaan etunimellä, vaan iskä on iskä.
    Mutta mun isoveli ja isä asui pitkään kahdestaan ja ehkä heillä oli enemmän ”äijäporukka” kuin isä-poika yhdistelmä.

  22. Meillä minä olen äiti ja mies iskä. Tyttö ei vielä puhu eli en tiedä mitä nimitystä hän tulee käyttämään. Puhumme lapsen läsnäollessa toisistamme äitinä ja iskänä, mutta jos mieheni on esim. toisessa huoneessa ja mulla on hänelle asiaa, niin en mä kyllä iskää huutele 😀 Yleensä käytän söpöilynimeä eli pupu 😀 Tai sitten kutsun etunimellä.

    Tuli näitä kommentteja lukiessa mieleen, että enpä ole tainnut ikinä kuulla että mummuni 90v. olisi kutsunut pappaani etunimellä. Hän on edelleen mummuni puheessa usein isä tai välillä pappa. ”Otatko isä vielä kahvia?” jne. Muistan että lapsena ihmettelin, että mummu onko pappa sun isä? 😀 Pappa kutsuu kuitenkin mummua ihan etunimellä. Ja isäni taas kutsuu vanhempiaan etunimellä myös.

  23. Tatjanal says: Vastaa

    Itsekin koen, että lapsien kuuluu käyttää äidistä ja isästä nimitys äiti, isä, mutsi, faija, Äiskä, iskä, isi, mamma tms etunimen sijaan, juurikin siksi että nimi kuulostaa hyvin viralliselta ja ehkä etäiseltäkin. Lapsen ja vanhemman suhde on ainutlaatuinen ja vanhempi ansaitsee arvoisensa nimityksen. Tietty sitten voitaisiin miettiä miksi vanhemmat kutsuvat lapsiaan nimillä eikä jollain erilaisella nimityksellä?
    Itselle nimitys äiti on osa tunnekieltä. Poikamme on alkanut välillä kutsua minua nimellä, tietysti kun muutkin ihmiset niin tekevät. Olen kyllä tiukasti vastannut olevani äiti ja välillä ollut huomioimatta kokonaan jos kutsuu nimellä. Kyllä se sydän sykähtää eri tavalla kun rakas poika kutsuu äidiksi nimen sijaan 🙂 Itse olen myös pienenä yrittänyt kutsua iskääni etunimellä, se loppui nopeasti hänen ärähdettyä olevansa meille isi ei mikään ”piip”. 😀

    Työn puolesta olen tavannut perheen, jossa lapsi kutsui isäänsä nimellä. Tämä oli tosi hämäävää, kun en meinannut ensin tajuta hänen tarkoittavan isäänsä, olimme siis vasta hetken aikaa tunteneet. Oletamme siis herkästi että lapsi puhuu vanhemmistaan jollain muulla kuin nimellä, mikä voi aiheuttaa väärinymmärryksiä, kun lapsi käyttää nimeä. Tässä perheessä isä toivoi että lapsi olisi käyttänyt nimitystä isi ja lapsen kanssa keskustelun ja ahkeran muistuttelun jälkeen, niin tapahtuikin 🙂

  24. Meillä äiti on äiti ja iskä on iskä. Poikaystävälläni on äiti ja Heikki, vaikka ovat naimisissa olleet 35 vuotta. Minua häiritsee, ihan kuin Heikki olisi isäpuoli eikä isä, vaikka näin ei ole. Mennään äidille ja Heikille? Ei.

  25. Marianne says: Vastaa

    Lapsuudenperhressä on aina ollut isä ja äiti. Mun siskolla on kaksi isää. Toista kutsuu isiksi, toimen on pappa, koska on ruotsalainen. Joskus teininä vääntyi isä isännäksi, maanviljelijä kun oli. Edelleen aikuisina ovat meille isä ja äiti.

    Mun miehen suku sanoo äitiään mummiksi. Se hämmentää. Myös kälyt ja natot. Itse kutsun häntä etunimellä tai lapselle puhuessa Soili-mummi. Mies tuumas että niin vain jossain vaiheessa lasten ilmaantuessa kävi, äitistä tuli mummi – riippumatta siitä kenelle puhutaan.

    Veljen 5v. kuulin vasta puhuvan vanhemmistaan etunimillä ja se kuulosti hassulta. Kysyin siitä heiltä. Sanoivat että pääsääntöisesti puhuvat äitinä ja isänä, mutta joskus isommassa porukassa muuttuu etunimiksi. Ehkä kun muutkin kutsuvat etunimillä.

    Itsellä on uusperhe, jossa 3lle on isi ja yhdelle äiti sekä nyt syntynyt yhteinen. Meillä siis kuulee isompien suusta myös etunimiä. Poikani yritti alkuun puhutella puolisoani myös isäksi, mutta muut pojat korjasivat – ei se ole sun iskä… Omaansa kutsuu mun kuullen isäksi, häme9luonaan etunimellä. Omasn isäänsä tutustunut vasta 7v, joten se lienee syy… Toivon ettei pieni myöhemmin kutsu minua kuitenkaan muuksi kuin äidiksi. Puolisoni kanssa puhutellaan toisiamme etunimillä tai kultsi. Mut pienen kuullen ollut luonnollista sanoa – isi tuli kotiin jne. Toivon mukaan siis olemme hänelle isi ja äiti.

    1. Susanna says: Vastaa

      Hei näin ihan toisesta aiheesta, mutta mikä tuo nato on? 😀 sama kuin lanko?

      1. Näemmä nato on aviomiehen sisar, mutta mä olen kyllä kutsunut ”natojani” kälyiksi :O

  26. Meillä isoveli puhuu äidistä etunimellä, sillä meidän muiden isä ei ole hänen biologinen isä vaikka isänä onkin suurimman osan elämästä hänelle ollutkin, mutta puhuu hänestä nimellä ja sen takia on ollut hänelle itselleen luonnollisempaa kutsua molempia etunimellä.

  27. No, omalla kohdallani olen äitiä kutsunut etunimellä vain teinivuosina ”kapinan” merkeissä, hah! Ystäväni kutsuu isäänsä lempinimellä, ei etunimellä eikä isä-nimityksillä. Veikkaisin, että koska hän ei ole kovin isällinen persoonaltaan niin isä-nimitys kuulostaisi siksi vieraalle. Miten ikinä tyllerönne teitä kutsuukaan, tuntuu se hänelle varmasti luontevimmalta:)

  28. Murottaja says: Vastaa

    Mun poikaystävä kutsuu äitiään ja isäänsä etunimillä. Isällä on vielä erillinen kutsumanimi, jota käyttää. Äitiään kutsuu toisinaan äidiksi, mutta yleensä etunimellä. Olen aina ihmetellyt tätä, mutta en ole kehdannut kysyä että onko jotain syitä. Hänen sisaruksensa kuitenkin käyttävät äiti ja isä nimityksiä. Isä on kyllä semmoinen sana, että ainakin mun korvaan särähtää kun on niin virallisen kuuloinen.
    Ovat kyllä tekemisissä paljon, mutta ei minun silmääni ja korvaani ole kovin lämpimät välit joten johtuisiko siitä sitten? Heillä on myös perheessä ollut aina aika epätasa-arvoinen kohtelu, joten uskon että mieheni on jotenkin ”katkeroitunut” ja siten välit ovat viileämmät ja siten nimityksetkin ns virallisemmat.

    Minulla on taas aina ollut äiti/mamma/mama/mamsu ja isi/iskä 🙂 Äitini on myös päättänyt että kun hänestä tulee mummo, kutsutaan häntä mamsuksi 😀

  29. Itselläni hävisi isä ja äiti puheesta avioeron myötä n. kolmivuotiaana. Kesti 7 vuotta ennen kuin äiti tuli takaisin puheeseen, siihen asti puhuttelin etunimellä. Ja nykyisin on hankala kutsua etunimellä. 😀

    Omat lapset puhuttelevat iskäksi ja äiskäksi, harvemmin nimellä.

  30. Ex-poikaystäväni kutsui vanhempiaan aina vain etunimellä, mitä aluksi silloin vuonna nakki ja muusi kun olimme yhdessä niin aina ihmettelin todella paljon.. 😀 Itse kutsun äitiä äidiksi ja iskä on iskä.

Vastaa käyttäjälle Susanna Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.