Käväisimme Harjavallan-minilomallamme Emil Cedercreutzin museolla, missä äidillä on koruja myynnissä. Erika osti ihania siluettikortteja ja minä yritin olla ostamatta Paronin pötköjä (lakuja). Note to self: museolta voi ostaa valuvia valkoisia kynttilöitä, joita olen etsinyt. Näin ennen muuttoa en viitsinyt ostaa, mutta heti vuoden vaihteessa suuntaan tuonne kynttiläostoksille.
Ihmettelimme pihamaan kauniita veistoksia ja otimme kuvia. Tiesittekö muuten, että Helsingin Varsapuistikossa upea Äidinrakkaus-veistos on juuri Harjavallassa asuneen Cedercreutzin tekemä.
Laittakaapa paikka mieleen, täällä on nimittäin marraskuussa lasten lelu- ja vaatenäyttely, jossa meidän äitikin on mukana! Mukana on esimerkiksi äitiyspakkauksia vuosien varrelta. Kirjoitan aiheesta varmasti enemmän, kun näyttely on ajankohtainen. Täytyisi itsekin kunnostautua lapsuudenkotikaupungin kulttuuritarjonnan suhteen, sillä museolla on usein hienoja näyttelyitä. Missasin juuri päättyneen japanilaisten taiteilijoiden Liikkeen todellisuus -näyttelyn ja nyt kyllä harmittaa. Alkamassa on akvarellinäyttely ja se pitäisi käydä katsastamassa.
Näitä patsaita pääsee katsomaan museon pihamaalla, vaikkei museo olisikaan auki. Cedercreutzin taiteilijakoti on myös todella vaikuttava.
Meikäläisen kesäpäivän asusta myöhemmin lisää…
Hieno kirjoitus. Kiva että kunnioitat syntymäkotikuntaasi tuolla tavalla. Ja ECM on todellakin monipuolinen paikka pihamaineen ja patsaineen. On tullut onneksi itsekin käytyä. Näyttelyissä olemme myös käyneet usein.