Meidän perheen kesän toinen minimatka tehtiin eilen Tampereen suunnille. Kävimme ensin Sara Hildenin museossa ihastelemassa Ron Mueckin taideteoksia ja pyörähdimme samalla Särkänniemessä. Olisin halunnut hurauttaa kerran lempivuoristoradallani Tornadolla, mutta kymmenen euron hintalappu niin lyhyelle hurvittelulle tuntui vähän turhan hölmöltä. Kävimme nopeasti katsomassa, miltä näytti uuden laitteen X kyyti ja ainakin minä tulin siihen tulokseen, että saisi antaa aikamoisen tukun rahaa tähän käteen, että kokeilisin laitetta. Näytti nimittäin aivan hirvittävältä! Päätin samalla, ettei lapseni saa koskaan mennä siihen. Ihan kuolemanlaite, hyh!
Särkänniemestä suuntasimme uuden Torni-hotellin kattoterassille, Moro Sky Bariin syömään. Ruoka nyt ei ollut mitään kummoista, koska kyseessä ei ole mikään kunnon ruokarafla, mutta aika mielettömät näkymät paikasta oli! Suosittelen käymään, sillä paikka itsessään on nähtävyys. Tornista lähdimme Radiokirppiksen kautta ystävien luokse.
Käyn aika harvoin taidenäyttelyissä, mutta pitäisi käydä useammin. Aika usein ne tekevät jonkinlaisen vaikutuksen. Ron Mueckin näyttely teki suuren vaikutuksen. Aivan hämmästyttävän todentuntuisia veistoksia ja vielä todella liikuttavia sellaisia. Järkälemäinen vauvateos ja tietysti synnyttänyt nainen ihan jähmettivät meidät tuijottamaan niitä. Ihan suuren suuri suositus tälle näyttelylle! Se on Sara Hildenissä lokakuun puolen välin paikkeille asti.
Vauvateos A Girl on peräti viisimetrinen.
Olisin voinut tuijottaa tätä vaikka kuinka kauan. Innokkaasti kiljuvan yksivuotiaan kanssa joutui kuitenkin liikkumaan suht ripeästi.
Täytyy myöntää, että korkeanpaikankammoista tuolla kyllä jopa huimaa! Sen verran karmaisevat näkymät on suoraan alas, jos erehtyy katsomaan. Kannattaa pitää katse siellä horisontissa, jos korkeat paikat kammottavat yhtä paljon kuin meikäläistä.
Tornista on eittämättä Näsinneulan lisäksi Tampereen upeimmat näköalat. Ja ihan koko Suomenkin mittakaavassa huikeat sellaiset.
Ainakin Tornissa on Suomen upeimmat näköalat toiletista käsin!
Tyttö pääsi paijailemaan peräti kolmea vinttikoiraa ystäväni luona. Hän on niin tottunut ympärillä vipeltäviin koiriin, että alkaa saman tien silitellä ja halailla vieraitakin koiria. Täytyy ihan muistuttaa itseä, että opettaa kuitenkin lapsen varovaiseksi. Nämä herrat ovat ystävällisiä, mutta kaikki koirat eivät välttämättä arvosta käsi ojossa perässä kulkevaa lasta.
Odin osaa ottaa rennosti. Nauroin, että nämä rauhalliset ja kauniit vinttarit ovat kyllä aika hienoja sisustuskoiria. Sulautuvat niin upeasti interiööriin.
Tytön kamulla on huoneessaan upea tiipii ja klassikkokeittiö, joka taitaa täytyä meidänkin ostaa typyn uuteen huoneeseen.
Toivottavasti noista kahdesta tulisi edes puoliksi yhtä hyvät ystävät kuin äitinsä ovat <3
Mistä tuo pirteä keltaraitainen paita on? ?
Se on zarasta 🙂
Kiitos! Ja kiitos vielä myös tosi kivasta blogista ja monista hyödyllisistäkin postauksista ? Kiva lueskella kun omakin tytär on juuri täyttänyt vuoden ❤