Jännä soppa!

Meidän oli tarkoitus tehdä illallista anopin saamasta valtavasta kesäkurpitsasta ja mietin pääni puhki, mikä voisi olla helppo ja herkullinen kesäkurpitsaresepti. Mieleeni tuli edesmenneen mummini usein tarjoilema erikoinen kesäkurpitsakeitto, johon tuli makaronia ja johon olin joskus kymmenen vuotta sitten ihan koukussa, mutta jonka olin silti jostain syystä ihan tyystin unohtanut. Kysäisin reseptiä Elisa-tädiltäni, tein kerralla kunnon saavillisen ja söin itseni ähkyyn. Tähän soppaan tulee todella helposti ihan himo!

Myöhemmin äiti kertoi, että resepti olikin itse asiassa alun perin juurikin tätini eikä mummini. Elisa oli myynyt kesäkurpitsoita ja munakoisoja 70-luvulla miehensä kanssa torilla. Nuo vihannekset olivat tuolloin vielä erikoisia suomalaisessa keittiössä ja täti antoi siksi asiakkailleen ostostensa mukaan reseptejä. Hän muistelee, että olisi bongannut reseptin 70-luvulla jostain italialaisesta lehdestä. Resepti on muuttunut hiukan matkan varrella ja on nyt todella yksinkertainen. Sitä voi kuitenkin muunnella helposti omaan makuun sopivaksi erilaisilla mausteilla.

Minusta resepti on aina ollut hiukan outo, koska siinä on makaroneja. Sanoin tästä äidilleni ja hän sanoi, että muutama vuosikymmen sitten makaronit olivat ihan yleinen raaka-aine keitoissa. Edullista ja täyttävää. Nykyaikainen minestronekeittokin taitaa olla usein riisuttu makaronista, jota ei ehkä mielletä kauhean hehkeäksi saati trendikkääksi raaka-aineeksi ylipäätään 😀

Kesäkurpitsakeitto

400g kesäkurpitsaa paloiteltuna

2 sipulia

2-3 valkosipulin kynttä

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota

400 g tomaattimurskaa

kourallinen makaronia

mustapippuria

öljyä

persiljaa

(soijaa ja muita mausteita oman maun mukaan)

Fresaa öljyssä kuutioidut kesäkurpitsat ja sipulit. Lisää kasvisliemeen tomaattimurska, mausteet, kesäkurpitsat ja sipulit ja kiehauta. Kun keitto kiehuu, lisää makaronit ja keitä kymmenisen minuuttia. Anna vetäytyä. Lisää valmiin keiton päälle persiljaa. Lisäsin itse tädin ohjeeseen tujauksen soijaa ja suolaa, sillä nautin ruokani aika suolaisena.

Viimeisessä kuvassa on resepti, joka taitaa olla tämän sopan ohje alkuperäisimmillään (ja äidin kesäkurpitsalehtileike jostain 80-luvulta). Tätini on aiemmin lisännyt keittoon valkopippuria, jota käytettiin usein 70-luvulla ja jonka nyt on mustapippuri tainnut syrjäyttää sekä kuminaa, josta täti tykkäsi.