Lentomatka taaperon kanssa – näin selvisimme siitä

Vajaan neljän tunnin lentomme Haniaan ja takaisin sujuivat paremmin kuin uskalsin edes kuvitella. Ei itkuja eikä kiukkua – ei edes vaipanvaihtoa, uskomatonta kyllä. Pari lukijaa pyysi vinkkejä lentomatkalle taaperon kanssa ja tässä tulisi joitakin hyväksi havaittuja. Mitään yleipätevää kaavaa onnistuneelle lentomatkalle ei tietystikään ole, sillä jokainen muksu on tunnetusti erilainen. Meidän lomalennollamme oli paljon vauvoja ja lapsia ja kaikki näyttivät käyttäyvän eri tavoilla. Yksi äiti hyssytteli lohduttomasti itkevää vauvaansa melkein koko lennon rintarepussa koneen käytävällä. Meidän takanamme paluumatkalla istuneella parilla taas näytti menevän tosi hyvin taaperonsa kanssa ja sekä isä että äiti kehuivat pientä tyttöään lennon jälkeen.

Tärkein syy hyvin menneisiin lentomatkoihin oli se, että tyttö nukkui mennessä ja tullessa puolisentoista tuntia. Jouduimme heräämään matkalle lähtiessä jo puoli neljän aikaan aamuyöllä, joten tyttö oli tietysti niin väsynyt, että ihme ettei nukkunut lennolla pidempäänkin. Myös kotimatkalle lähdettiin muutamaa tuntia aiemmin aamulla kuin tyttö olisi normaalisti herännyt, joten väsymys helpotti lentoja huomattavasti. Kotimatkalla tyttö nukahti syliini jo ennen kuin kone oli ilmassa. Luulisin, että lentokoneen tasainen humina tuudittaa aika monet vauvat, lapset ja jopa aikuiset helposti uneen. Olen itse huono nukahtamaan enkä todellakaan nuku missä tahansa. Kuitenkin nukun itsekin lentomatkoilla melkein aina.

lentokone2

Lentomatkojemme sujuvuutta nyt ja puoli vuotta sitten avittivat myös se, että imetän ja tietysti se, että tyttö viihtyy rinnalla edelleen aika pitkäänkin. Kun tekemisen puute yllätti koneessa, saatoin ottaa hänet rinnalle. Kätevää ja myös kannattavaa varsinkin nousujen ja laskujen aikana. Nieleminen kun tunnetusti tasaa painetta korvissa. En ole huomannut, että korvien lukkiutuminen olisi haitannut tyttöä millään niistä neljästä lentomatkasta, joilla olemme jo olleet. Kävimme kuitenkin varmuuden vuoksi tsekkauttamassa taaperon korvat ennen matkaa tutulla terveydenhoitajalla. Ei näkynyt merkkejä tulehduksesta, joten lähdimme lennolle hyvillä mielin.

En voi väittää, ettenkö olisin jännittänyt lentoa, sillä oletan, että reilun vuoden ikäisen, juuri kävelemään oppineen elohopean kanssa on kaikista hankalinta pysytellä paikoillaan monta tuntia. Tytön mieluisinta tekemistä on ympäriinsä käveleminen tai kiipeily ja tulinen luonne pistää rääkäisemään heti, kun joku tätä vahvaa liikkumisen tarvetta yrittää rajoittaa. Sanoin kuitenkin ennen lentoa Jaakollekin, että mitä ikinä tapahtuu, meidän täytyy pysyä rauhallisina. Taapero vaistonnee, jos vanhemmat yrittävät pelosta jäykkinä pitää lapsensa kaikin keinoin hiljaa paikoillaan ja säpsähtävät jokaista kiljahdusta ja pientäkin itkua.

Fakta on kuitenkin se, että lapset saavat matkustaa lentokoneella siinä missä aikuisetkin ja pienistä ihmisistä koituva meteli ja muunlainen harmi on valitettavaa, mutta kuuluu asiaan. Lensin kerran New Yorkiin yksin ja ihan odotin, että pääsen istahtamaan rauhassa paikalleni katselemaan omalta ruudultani leffoja samalla torkahdellen. Harmitus oli melkoinen, kun viereisille paikoille pelmahtivat äiti ja noin kaksivuotias vilpertti, jonka joku ruumiinosa oli koko ajan minun puolellani penkkiä ja jonka pienet tahmakäpälät sohivat jatkuvasti televisiotani. Taioin kuitenkin kasvoilleni ymmärtävän ja äitiä tsemppaavan ilmeen, koska minkäs teet. Rauhaisaa yhdeksäntuntista toivovalle minulle kävi vain huono tuuri istumapaikan suhteen. Ei se ole äidin eikä kaksivuotiaan eikä oikeastaan kenenkään vika. Isompien lasten tai varsinkaan huonosti käyttäytyvien aikuisten lentomatkustajien suhteen ei täältä kuitenkaan heru ymmärrystä. Edessä olevaa penkkiä potkivat lapset, joita vanhemmat eivät kiellä ja penkkinsä ala-asentoon ilman lupaa rysäyttävät aikuiset saavat sappeni kiehumaan.

Mutta – jos siis teikäläisen lapsi on se, joka rääkyy koko matkan tai yrittää repiä vieressä istuvan hiuksia, hengitä syvään ja koita kestää. Sille ei mahda mitään, mutta teilläkin on oikeus matkustaa. Jos joku mulkoilee pahasti, mulkoile takaisin.

Jos joitakin selviytymisvinkkejä lentomatkalle lapsen kanssa voi yleistää, niin ehkä nämä:

Puhu, kehu, kiitä

En tiedä, eikä varmaan kukaan tarkkaan tiedä, kuinka tarkkaan yksivuotias ymmärtää puhetta, mutta minulla on ainakin tapana kertoa tytölle etukäteen, minne menemme ja mitä tapahtuu. Kerroin, että nyt lähdemme matkalle, menemme lentokoneeseen ja siellä pitäisi istua nätisti paikallaan. Kuin ihmeen kaupalla tyttö ei edes yrittänyt rimpuilla sylistä lattialle – aivan kuin hän tosiaan olisi ymmärtänyt, että tämä on nyt sellainen paikka, missä ei pääsekään lattialle tepastelemaan. Kehuin, kuinka kiltisti hän oli ja lennon jälkeen kiitin hyvin menneestä matkasta.

Tapa aikaa ja energiaa

Ei kannata olla turhan tehokas pakollisissa askareissa vaan pikemminkin venyttää kaikkea tekemistä. Vaipanvaihtoreissullakin kannattaa viipyillä – ainakin ellei toiletteihin ole jonoa. Me yritimme mennä viimeisten joukossa koneeseen, jottei tarvitsisi istua turhaan paikallaan sitä aikaa, kun ihmiset valuvat koneeseen. Annoimme myös tytön juoksennella ja kiipeillä sydämensä kyllyydestä lentokentillä, jotta energiaa touhottamiseen ei olisi niin paljon lennolla.

Pysy rauhallisena

Älä tartuta stressiä ja kohkotusta lapseen. Jos lapsi itkee ja kiukkuaa, yritä sulkea mielestäsi muut ihmiset paheksuvine katseineen. Lapset eivät itke turhaan ja jos joku ei ymmärrä sitä, se ei ole sinun vikasi.

Hellitä säännöistä

Ihan kaikkien (eikä vähiten sinun itsesi) lentomukavuuden vuoksi on ehkä parempi hellittää turhan tiukoista säännöistä, joita ehkä noudatatte arjessa. Ei ehkä ole kovin vakavaa, jos lapsi mutustaa keksiä tai tuijottaa tabletilta lastenohjelmia/pelaa pelejä, jos ne pitävät pikkuihmisen tyytyväisenä.

lentokone

Meidän tyttö ei jaksa kauan keskittyä lastenohjelmiin tai -peleihin, mutta latasin kuitenkin puhelimeen pari yksinkertaista peliä, jota tyttö jaksoi hetken ihmetellä. Viaplaysta saa muuten ainakin ladattua puhelimeen/tabletille ohjelmia niin, että niitä voi katsoa offlinessakin. Lisäksi Viaplayssa on näppärä näyttölukitus, joka on kätevä ainakin taaperon kanssa. Ohjelma pyörii vaikka lapsi kuinka näppäilisi ruutua.

Mitä muita vinkkejä keksitte lapsen kanssa matkustamiseen?

 

4 Comment

  1. Kiitokset vinkeistä! Näitä reissupostauksia on kiva lukea! Miten muuten toimitte auromatkustamisen kanssa, oliko teillä oma turvaistuin mukana? Entä miten kuljitte bussissa?

    1. Autossa siis…

    2. Vuokrasimme yhdeksi päiväksi auton ja vuokraamossa on toki myös turvakaukaloita ja -istuimia. Tosin istuimet tonottavat tuolla päin maailmaa kasvot menosuuntaan, joten jos ei halua sen suhteen antaa periksi, niin joutuu roudaamaan oman istuimen mukana. Bussissa tyttö oli ihan vain meidän sylissä tai sitten omissa rattaissaan.

  2. Imetys oli kyllä meilläkin niin lifesaver kun lennettiin 1-vuotiaan vauhtiviikarin kanssa kesällä <3 Ja menolennolla käytävän toisella puolella oli ihana vanhempi pariskunta, joka jaksoi vilkutella ja jutella tytölle vähän väliä 🙂

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.