Palaan vielä Kreetan-reissuumme parin postauksen muodossa. Jännä katsoa näitä kuvia ja muistaa se polttava elokuinen kuumuus – ja katsoa sitten ulos, missä syksy on jo ihan täydessä loistossaan. Vaan eipä haittaa, syksy on ihanaa aikaa – etenkin pukeutumisen suhteen.
Teimme Plataniaksesta muutaman reissun: lähdimme parina päivänä Hanian kaupunkiin ja kerran vuokrasimme auton ja huristelimme Elafonissin kahluurannalle. Ranta on kuuluisa vaaleanpunaisesta hiekastaan. Tai hiekka itsessään on vaaleaa, mutta hienon hieno näkinkenkämurska tekee siitä vaaleanpunaiseen vivahtavaa.
Tie Elafonissiin on tietysti karmiva. Välillä rupuiselta vuoristotieltä oli oman arvioni mukaan vähintään kymmenen kilometriä suoraa pudotusta kuolemanrotkoon. Ja joka kerta Kreikassa me ajamme niitä kamalia teitä, minä kiljahtelen ja pyydän tuhannetta kertaa Jaakkoa ajamaan hiljempaa. Jaakko ärsyyntyy ja kysyy joka kerta, miksi sä haluat lähteä ajamaan tänne. Halu nähdä uusia paikkoja ajaa kuitenkin korkeanpaikankammon ohi ja niinpä me aina lähdemme ajamaan.
Aika moni muukin oli lähtenyt viettämään rantapäivää Elafonissiin ja ranta oli ihan täynnä ihmisiä. Emme saaneet edes aurinkotuolipaikkoja, mutta viihdyimmekin koko ajan rantavedessä kahlaten, joten tuoleja ei olisi edes tarvittu. Aurinkovarjoakaan en haikaillut, sillä ranta on kuuluisa myös tuulisuudestaan eikä aurinko tuntunut ollenkaan polttavalta viilentävän viiman ansiosta. Piti tosin olla varovainen ja muistaa suojata iho visusti auringolta, kun kirjaimellinen polttavuus ei siitä ollutkaan muistuttamassa.
Kiittelimme Elafonississa sitä, ettei paikasta ole tehty ylihintaista turistirysää, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Juomat kiskalla eivät maksaneet paljon mitään ja pysäköinti ei oikeasti maksanut mitään! Kaikki saivat parkkeerata minne halusivat, kukaan ei siis ohjannut liikennettä, mutta jotenkin hommassa pysyi kuitenkin järki mukana.
Taapero oli aivan onnensa kukkulalla rantavedessä leikkiessään. Kuten kuvistakin näkyy 😀
Paluumatkalla pysähdyimme lounaalle aivan ihanaan, nuorten kreetalaismiesten pitämään ravintolaan, jonka nimeä en valitettavasti tajunnut ottaa ylös. Rafla on ihan tien vieressä, Elafonissista päin tultaessa vasemmalla puolella ja sen kyllä hoksaa helposti, jos etsii lounaspaikkaa. Näkymät olivat upeat ja henkilökunta aivan superystävällistä. Tässä ravintolassa tarjoilija tosiaan selitti ihan kirjaimellisesti kädestä pitäen huonosti englantia puhuville ranskalaisturisteille, mitä raaka-aineita mikäkin ruokalaji sisälsi. Hän kiikutti pöytään jopa kesäkurpitsan keittiön puolelta havainnollistaakseen yhden raaka-aineen, kun yhteistä kieltä ei tuntunut löytyvän.
Toiseen kertaan pysähdyimme kotimatkalla erään pienen maatilan pihaan, kun näimme tien vieressä olevan aidan takana kauriita. Bambeja, minä huusin ja Jaakko joutui tekemään u-käännöksen 😀 Tien vieressä kojua pitävä mies kiikutti meille jotain kikkareita, joita saimme antaa kauriille, heh. Ostimme mieheltä öliiviöljypullon ja jatkoimme matkaa.
Elafonissi on ilman muuta näkemisen arvoinen paikka Kreetalla. Saaren itäpuolelta sinne on pitkä matka, mutta Plataniaksesta sinne ajoi puolessatoista tunnissa. Kilometrejä taisi olla kuutisenkymmentä, mutta kiemuraisilla vuoristoteillä ajellaan onneksi aika hiljaksiin. Turistejahan paikka on pullollaan, mutta mikä upea ja uniikki paikka ei olisi? Tosin haaveilin vähän, että palaisin sinne joskus tulevaisuudessa vaikka syyskuussa, jolloin saisi ehkä nauttia rantaelämästä vähän väljemmin.
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
Ihania lomakuvia! Lapsena oltiin 90-luvulla moneen kertaan Plataniaksessa, joka silloin oli pikkuruinen kylä. Aikuisena ollaan oltu Agia Marinassa miehen kanssa ja käväistiinpä maagisessa Elafonnississakin, tosin ihan matkanjärjestäjän linja-autoreissulla. Se tie sinne on kyllä ihan karmea. En tajua, millainen kurssi pitää käydä voidakseen ajaa siellä linja-autoa! (No Kreikka, heh, joku kurssi muka… :D) Lisäksi linja-autossa joku pikkupoika oksensi puolivälissä, tuoksut olivat ihanat kaiken muun paniikin päälle. 😀
Oh. Iski orastava lomakuume. Eipä ole tätäkään tautia mulla ollut seitsemään vuoteen! 😀
Apuaaa, mun pahin painajainen: oksennusbussissa vuoristotiellä 😀
Elafonissi näyttää yhtä ainutlaatuiselta kuin ennenkin. Toivottavasti se pysyy juuri tuollaisena, eikä tule mitään turistien tingeltangelia pilaamaan syrjäistä idylliä.
Niinpä! Turisteja on hirveästi paikan päällä, muttei tosiaan sitä tingeltangelia 😀 pari kiskaa ja siinä se 🙂
Meillä on edessä Kreikan reissu viikon päästä 13kk ikäisen tytön kanssa. Onko mielessä jotain hyviä ruoka/eväsvinkjejä lapselle mukaan otettavaksi? Meillä on ainakin ihan arpapeliä maistuuko ns. ”tavallinen” ruoka, tosin lasten valmisruokiakin syödään melko nirsoillen. Smoothieita ja muuta evästä nyt lennolle ainakin mutta mitä teidän tyttö söi kohteessa? 🙂 Me kun ei tajuttu ollenkaan matkaa varatessa että ehkä fiksun ratkaisu olisi tosiaankin ollut huoneistohotelli jossa olisi voinut vähän vapaammin kokkailla. Ehkä siis hedelmillä ja maidolla koko viikko mennään? 😀
Tähän muuten vinkkinä että siellä on kaikki Lidllistä lähtien ja purkkiruokaa yms.saatavilla. 🙂
Mekin käytiin samalla rannalla muttei oltu kauaa (jäätävä tuuli ja päikkäriaika) sekä varmaan syötiin samassa raflassa ja katseltiin auringonlaskua. 🙂
Meillä on vähän sama juttu, ettei voi yhtään tietää, minä päivänä syödään hyvni ja minä ei. Meidän tyttö söi buffasta lähinnä vain hedelmiä, mikään muu ei tuntunut uppoavan. Meillä oli mukana Hippin smoothie-pusseja, jotka menevät alas poikkeuksetta. Mutta kaupoista tosiaan löytyy tosi hyvin erilaisia purkkiruokia ja jopa noita sosepusseja, jotka ovat käteviä lentokoneessa ja autossa ym.