Minulta kysyttiin tuossa muutama viikko sitten, onko lapseni tyttö vai poika. Hänellä oli yllään vihreä-keltainen Niken verkkapuku, lyhyet taaperohiuksensa auki, mutta ehkä jo näin reilu yksivuotiaana jo joitakin tyttömäisiä kasvonpiirteitä. En siis ihmettele, että sukupuoli aiheutti hämmennystä varsinkin, kun vaatetus tai kampaus eivät huutaneet selvästi jompaa kumpaa sukupuolta. En loukkaannu, jos joku erehtyy lapseni sukupuolesta. Kaikki vauvat ja pikkutaaperot näyttävät minusta ihan samanlaisilta sukupuolettomilta olennoilta neutraaleissa pukimissa. Toisaalta en kuitenkaan ymmärrä, miksi sukupuolesta pitää kysyä, koska mitä sitten? Miten se vaikuttaa mihinkään, varsinkaan useammissa tilanteissa? Ja jos sukupuolen haluaa udella selville, eikö sitä voisi tehdä vaivihkaisemmin, vaikka kysymällä lapsen nimeä?
En todellakaan suostu luovuttamaan kaikkia kauniita sinisiä ja vihreitä lastenvaatteita vain poikien käyttöön. Ostin hiljattain keltasinisen sadeasun tytölle ja Jaakko huomautti välittömästi sen olevan poikien värinen. Kysyin, että mistä lähtien keltainen on varattu pojille!? Keltainen sadevaatteissa on klassikko enkä taatusti suostu ostamaan mitään pinkkiviolettia ponihaalaria, koska keltainen on poikien väri. Tykkään hankkia tytölle suloisia mekkoja ja roosaa väriä, mutta ulkovaatteita katsellessa huomaan hakeutuvani niiden ”poikien värien” luokse. Tyttöjen ”puolella” kun on usein vain niitä kirkkaan pinkkejä takkeja ja haalareita ja pojille tuntuisi olevan varattuna kaikki siniset, vihreät, harmaat ja mustat vaatteet.
Mietiskelin, halutaankohan muualla maailmassa tehdä vieläkin paremmin vaatetuksella selväksi, kumpaa sukupuolta lapsi on. Muissa kielissä kun täytyy paljon nopeammin osoittaa sukupuoli pronominilla. What’s his/her name? Luulen, että aika monet haluavat välttää ainakin vaivaannuttavia hetkiä väärän olettamuksen jälkeen, vaikka eivät muuten välittäisi, näyttääkö oma lapsi nyt varmasti omalta sukupuoleltaan. En minäkään varsinaisesti nauttisi sellaisesta hetkestä, että keskustelukumppani sopertaa nolona, että no kun sillä oli siniset vaatteet, niin en voinut tietää… Toisaalta muissa kielissä mahdolliset väärät olettamukset sukupuolesta voi kiertää puhumalla geneerisesti vauvasta tai lapsesta (?) Suomen kielihän on pronomineiltaan sukupuolineutraali mikä lienee harvinaista (?) Huomaatte ehkä, etten oikein tunne aihetta, mutta jos jollain on parempaa tietoa aiheesta, saa kertoa 🙂
Kuvissa typy harvinaisen tyttömäisessä asussa. Ovathan nuo pikkuinen tyllihame ja glittersukkikset älyttömän söpöt, mutta yleensä puen hänet rennosti kollaripaitaan ja -pöksyihin.
Paita ja tossut Lindex
Hame ja ponnarit Lindex (saatu)
Sukkahousut H&M
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
Mua hajottaa ehkä eniten toi et täytyy lajitella värit tyttöjen ja poikien väreihin. Äitini ei oo koskaan opettanut että on poikien ja tyttöjen värejä, vasta eskarissa kaikki niistä puhuivat 😀 itse menin kyselemään että näkeekö pojat värejä eri tavalla kuin tytöt, kun en silloinkaan voinut ymmärtää tuota jaottelua. Ihme touhua, pukekoon jokanen muksunsa millä lailla tykkää 😀
Toi on kans jotenkin tosi tökeröä kysyä sukupuolta suoraan. Ei sillä, kaikkihan ne taaperot ja vauvat samalta näyttää missä vaatetuksessa tahansa – enkä itsekään ottaisi nokkiini jos joku noin kysyisi, lähinnä vain että kyllä sille täytyy nätimpiäkin tapoja olla kysyä 😀 jotkuthan voi vaikka ottaa itteensä.
~ Jasmin N
littlethingswithjassy.blogspot.fi
Hyviä ajatuksia, joihin samaistun täysin! Kirjoitin vähän samantyyppisiä ajatuksia juuri omaan blogiini siitä, minkälainen kasvattaja haluan marrasvauvallemme olla. 🙂 Hauska sattuma oli heti perään lukea tämä sun postauksesi!
Minulta on aina kyselty onko lapsi tyttö vai poika, molemmat on poikia. Joskus se tuntuu oudolta varsinkin jos on oikein perus ”poikavaatteet” päällä mutta koskaan en ole loukkaantunut. Esikoisen kohdalla kyselyt loppui noi 3veenä kun alettiin leikata hiuksia lyhyemmäksi, hänellä oli oikein kauniit kiharat 🙂 Kuopuksellakin on hieman pidemmät hiukset, että johtuisiko ne kyselyt sitten hiuksista? Itse en kyllä kehtaa kysyä vaan tarkkailen hetken tai kysyn nimeä 😀
Oikeita ajatuksia! Nykypäivänä annetaan vaan niin kummallisia nimiä, että niistäkään ei enää osaa päätellä lapsen sukupuolta.. mutta mitäpä sillä tiedolla tosiaan tekee.
Osuva kirjoitus! Itse tykkään pukea tyttöni melkein aina collegepöksyihin. Sain paljon kaverin pojan vanhoja vaatteita lainaan. On sinistä, ruskeaa ja harmaata vaatetta. Välillä pitää laittaa yläosaksi pinkkiä, ettei aina pojaksi luulla:-D
Tarve tietää sukupuoli on kyllä jännä! Onhan se myös usein eka asia, mitä udellaan, kun kuullaan jonkun olevan raskaana. Tosin itse ainakin unohdan kavereiden tulevien lasten sukupuolet pari sekuntia sen jälkeen, kun olen niitä kysynyt… Välillä olen metrossa vaihvihkaa jäänyt vilkuilemaan jotain aikuista, jonka sukupuolesta en ole varma. Tiedostan itsekin, että tuntemattoman sukupuolella ei pitäisi olla mitään väliä, mutta silti epävarmuus kaihertaa. Jännä juttu!
Mä oon niiiiiin monesti jopa paasannu tästä asiasta, kun en vaan ymmärrä miksi joku väri olisi vain pojille tai vain tytölle. Ja hoitolapsissa huomaa että osalla tulee kotoa jo se normi että tytöille pinkkiä, pojille sinistä, pojilla ei voi olla pitkä tukka ja tytöillä ei lyhyt. Toisessa perheessä taas poika kulkee ylpeänä pinkeissä kumppareissaan ja toinen pinkeissä toppahanskoissa. 🙂
Mukavaa loppuviikkoa!
Tähän tuli vielä mieleen et oonkin sanonut että jos saan tyttölapsen niin ihan uhallanikin ostan sille jonkun kaivinkonecollegen että saavat oikein miettiä 😀
Luulen että kyseessä voi myös olla helppo small talk avaus? Täällä Kiinassa aina kysytään onko tyttö vai poika ihan sama mitä on päällä, vaikka olisi se prinsessamekko 🙂 Kaipa täällä on tavallista että pienenä kaikki vaatteet kiertää eikä niin katsota värejä tai malleja.
Samaa mieltä, että olisko keskustelunavaus yritys? Minä kysyin juuri pari päivää sitten yhdeltä äidiltä? Että onko pieni tyttö vai poika:D Itsestäni on mukavampi omaa kaksveetä ohjeistaa esim hiekkalaatikolla sanoin ”anna tytön tulla mukaan leikkiin”, kuin että anna lapsen. Kuulostaa omaan korvaani aika höntiltä Että joo, saahan siitä loukkaantua/närkästyä/mitä vaan. Minusta se on silti ok kysyä. Onko se nyt niin vakavaa.
Hmm, keskustelunavauksenkin voi tehdä neutraalisti ilman, että siihen lataa sukupuoleen liittyviä odotuksia. Esimerkiksi ”Hei, annapa kaverinkin tulla leikkimään”. Ja jep, ”toisille”, meille, se on vakavaa, koska kaikki eivät välttämättä halua tulla viitatuksi sukupuolittunein latauksin.
Noh, aion kyllä jatkossakin puhua tytöistä ja pojista ja miehistä ja naisista. Se on ihan normaalia. Eikä tietyt värit tai leikit kuulu kummallekkaan sukupuolelle. Eikä lapsen sukupuolen neutralisoiminen (kieltäminen) kehitä kyllä mitään tasa-arvoa tai identiteettiä tässä maailmassa.
Vuodatus.
Hmm, neutralisoiminen = kieltäminen? Mielenkiintoinen päätelmä.
Miksi otit tämän näin henkilökohtaisesti…?
Ei se varmaan ole keneltäkään pois, tunteeko joku itsensä esim. cis-henkilöksi vai ei.
Mua aina ärsyttänyt just nää: Käveleekö jo? puhuuko jo? sukupuolen arvuuttelu (yleensä pieleen) jos yhtään unisex asu päällä… Mutta varmasti monen keskustelun avaus sitten tosiaan, argh 😀 Itse juttelen vanhemmille kyllä kaikesta muusta mukavasta ja kutsun tuntematonta lasta lapseksi, miehiä miehiksi (ei sediksi) naisia naisiksi (ei tädeiksi) 😀