Hyvää kansallista imetysviikkoa kaikille! Minun imetystaipaleeni alkaa olla loppusuoralla ja suhtaudun asiaan haikeasti. Palaan pian töihin, jolloin ainakin aamu- ja päiväimetykset ovat pois laskuista. Imetykseni saattaa vielä jatkua jonkin aikaa iltapainotteisena, mutta toisaalta järki sanoo, että ehkä nyt olisi kaikista helpointa lopettaa pikkuhiljaa koko homma. Toisaalta imetyksen lopettaminen tuntuu kauhean surulliselta ja elämässämme on marraskuusta aina pitkälle alkuvuoteen paljon muutoksia päivähoidon alotuksineen ja muuttoineen, joten siksikin olisi kurjaa tuoda lisämuutos imetyksen lopettamisen muodossa tähän hetkeen. Saa nyt nähdä. En ota stressiä, katsotaan mitä tuleman pitää.
Luin kesällä todella mielenkiintoisen artikkelin imettämisestä Helsingin Sanomista (18. elokuuta 2016). Unohdin kirjoittaa artikkelista tuolloin, mutta tässähän tämä tulee hyvään saumaan, imetysviikolla. Artikkelissa imetyksestä väitellyt imetyskouluttaja Jenni Vaarno kertoo, kuinka hän vertaili väitöskirjaansa varten imetystä ja imetysasenteita Suomessa ja Salomonsaarilla. Hän kertoi, että Salomonsaarilla imetys on hyvin yleistä eikä sitä arvoteta täydellisen äitiyden merkkinä vaan sitä pidetään vain yksinkertaisesti luontevana tapana ruokkia lapsi. Vaarno kokee, että Suomessa imetystä ei pidetä niinkään normaalina, nisäkkäälle tyypillisenä toimintana vaan lääketieteellisenä asiana, jolla turvataan lapselle parempi terveys.
En voisi olla enempää samoilla linjoilla Vaarnon kanssa. Minusta tuntuu, että olennaisinta Suomessakin olisi suhtautua imetykseen täysin luonnollisena ja neutraalina osana äitiyttä. Sillä tavalla ajettaisiin kaikista parhaiten imetysasiaa. Vannon, että revin seuraavaksi tupon hiuksia päästäni, kun näen yhdenkin pamfletin, jossa listataan kaikenmaailman suosituksia, aikamääreitä, lukuja ja prosentteja siitä, kuinka paljon mitäkin ravintoainetta yksi tippa äidinmaitoa sisältää, vertaillaan äidinmaidon ylivoimaisuutta korvikkeeseen verrattuna ja kerrataan vielä kaikki valtaisat henkiset ja fyysiset hyödyt, jotka lapsi vääjämättä äidinmaidostaan saa.
Muistan ikuisesti, kuinka ahdistuneeksi tunsin oloni imetystaipaaleni ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Maitoni ei noussut vielä sairaalassa, lapsen sokeriarvot olivat alhaiset ja lääkäri määräsi hänelle niin suuret määrät korviketta, etten usko yhteenkään vastasyntyneeseen mahtuvan niin paljon ravintoa. Kurkkua kuristi, kun silmäilin päivittäin Kätilöopiston imetysjulisteilla vuorattuja seiniä. Juuri näitä listoja siitä, kuinka ylivoimaista äidinmaito on verrattuna korvikkeeseen. Ne huusivat epävarmalle tuoreelle äidille, että olet kertakaikkisen paska ja epäonnistunut, ellet nyt välittömästi saa sitä maitoa nousemaan ja ruoki lastasi sillä ainoalla oikealla ravinnolla. Niillä julisteilla oli varmasti hyvää tarkoittava päämäärä, mutta muistan, että ne saivat minut vihaiseksi ja jopa uhmakkaaksi. Katsoin niitä ja ajattelin, että v*tut näistä, teen juuri niin kuin minusta itsestäni tuntuu hyvältä.
Kiitos googlausmaniani, sain helposti selville, että maito voi nousta vasta päiviä synnytyksen jälkeen. Olen kiitollinen myös asiantunteville kätilöille, jotka tiesivät vastasyntyneen pärjäävän hyvin pienellä maitomäärällä. He myönsivät, että lääkärin määräämät korvikemäärät tuntuivat älyttömiltä ja ohjasivat minua parhaansa mukaan imetyksen alkuun. Monien, monien vaikeuksien jälkeen imetyksestä tuli ihanaa enkä haluaisi millään lopettaa sitä.
”Suomalaiset voisivat oppia Salomonsaarilta etenkin rentoutta imettämisen suhteen. Äidit eivät arvostelleet toisiaan, ja ilmapiiri oli muutenkin vapaampi tehdä omalle perheelle sopivat valinnat myös lasten syöttämisen osalta”, Vaarno sanoo artikkelissa. Tuo rentous ihan toden totta uupuu suomalaisesta imetyskeskustelukulttuurista. Äidit ja asiantuntijat esimerkiksi jaksavat taistella jostain parista säälittävästä kuukaudesta nykyisen ja mahdollisen tulevan täysimetyssuositusajan välissä. Come on! En ole itse koskaan täysimettänyt, vaan lapseni on saanut vauva-aikanaan usein korviketta, sillä huomasin hänen nukahtavan iltaunilleen helposti pullon avulla. Olen imettänyt tässä reilun vuoden aikana aivan hitosti, joten miksi ihmeessä minun olisi täytynyt pitää kiinni jostain termistä, joka määrittelee imetykseni täysinäiseksi tai epätäysinäiseksi. Oikeasti: ihan sama! Tärkeintä on, että onnistut imettämisessä, jos niin haluat! Tärkeintä ei ole se, että imetyksesi on nimenomaan täysimetystä.
Vaarnon tutkimuksen perusteella Suomessa mättää myös siinä, että imetyksestä on tehty yksityistä – siis sellaista, joka pidetään visusti piilossa. Salomonsaarilla imetys on täysin neutraalia: näen sieluni silmin, kuinka suvun naiset ja ystävät imettelevät keskenään ja jos ja kun jollakin on jokin ongelma, muut neuvovat ja auttavat. Suomessa äidit ovat muutenkin yksin lastensa kanssa, joten he jäävät helposti yksin myös imetysongelmineen. Vaarnon mukaan imetyksestä pitäisi tehdä suomalaisessa yhteiskunnassa näkyvämpi asia. Julkisen imettämisen pitäisi olla täysin hyväksyttyä. Word.
Rauha ja rentous. Apu ja ohjaus. Neutraalius, avoimuus ja omavalinnaisuus. Niistä on hyvä imetys tehty.
Ps. Tällä viikolla vietetään kansallista imetysviikkoa. Maanantaina alkoi myös Imetysrauha-kampanja, joka sanoma on tänä vuonna Joka perheessä omalla tavallaan – kunnioita imetysrauhaa. Kampanjan tarkoitus on nostaa esiin imetyksen monimuotoisuus ja kehottaa arvostamaan jokaista imetystä ja imetyskokemusta. Kampanjan nettisivuilla perheet kertovat kokemuksiaan imetyksestä ja omia imetyskokemuksiaan voi jakaa Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä #imetysrauha ja #imetysrauhansuojelija hashtageilla. Sivuilla voi myös käydä kirjoittamassa kiitoskortin sille henkilölle tai taholle, joka on tukenut ja auttanut imetyksessä.
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
Hei Irene! Minulla on Sipeä tasan kolme viikkoa vanhempi poika, ja vaikka palasinkin töihin jo toukokuussa, jolloin poika jäi isänsä kanssa kotiin, imetys jatkui siitä huolimatta. Kertaakaan ei ole tarvinnut pumpata töissä, rinnat tottuivat uuteen rytmiin helposti. Ja kun poika aloitti elokuun alusta päiväkodissa, imetys jatkui vieläkin ja jatkuu yhä. Kotiin tultuamme poika juoksee jo valmiiksi sohvalle odottamaan että saan ulkovaatteet päältä ja hän saa maitonsa. Siitä on tullut meille jo eräänlainen traditio, jonka uskon osaltaan auttaneen sopeutumisessa päiväkotiin. Äitini, joka oli ammatiltaan lastenpsykologi, jopa suositteli etten lopettaisi imetystä samaan aikaan kun päiväkoti alkaa, jotta pojalle ei tulisi liikaa isoja muutoksia samaan aikaan.
Tämä siis pieneksi kannustukseksi, ainakin omalla lyhyellä vajaan puolen vuoden kokemuksellani imetys ja työt on mahdollista yhdistää 🙂
Loistava kirjoitus, täyttä asiaa. Ehkä paras lukemani postaus piiiitkään aikaan.
Aihe on myös itselleni ajankohtainen, sillä poikamme on 1 v. ja nyt mietin haikeudella imetyksen lopettamista. Asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta kuitenkin. En olisi ikinä uskonut imettäväni näin pitkään (mun mittakaavalla) ja näin ollen olevani taaperoimettäjä; vannomatta paras siis.. ;D Nimenomaan imetys on mielestäni vain parempaa ja helpompaa ajan kuluessa ja lapsen kasvaessa sekä siitä on tullut paljon rennompaa.
Tosi hyvä kirjoitus!
Ymmärrän näkökulmasi pamflettivihasta, mutta itse olen sitä mieltä, että tiedonlevitystä kyllä tarvitaan. Suurin syyllinen siihen on nähdäkseni neuvola, joka on epäonnistunut täysin imetyksen edistämisessä. Asiantuntevan imetysohjauksen pitäisi tulla neuvolasta ja alkaa jo hyvissä ajoin raskauden aikana, jatkuen toki vauvan synnyttyä. Ainakaan itse en muista, että imetystä olisi sivuttu puolella sanallakaan koko äitiysneuvolakauden aikana kummassakaan raskaudessani (vaikka kävin kahdessa eri neuvolassa, kolmen eri hoitajan asiakkaana). Esikoisen aikaan olinkin asiasta täysin kuutamolla koska en ollut osannut (tai ennenaikaisuuden vuoksi ehtinyt) hakea tietoa itse. Jollain moukan tuurilla räpistelin ongelmien ohi imetyksen alkutaipaleella ja sain sen onnistumaan itseäni tyydyttävällä tavalla. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, vaikka moni imetyspettymys olisi voitu ehkäistä, jos terveydenhoitaja olisi osannut neuvoa äitiä oikein. Nyt asiantunteva ja nykyaikainen imetysohjaus on suurelta osin tukiyhdistyksen ja vapaaehtoisten vertaisten harteilla. He tekevät hienoa työtä, mutta kyllä oikea paikka avun antamiseen olisi neuvola, jotta tieto olisi kaikkien äitien ulottuvilla. Tällöin asia varmasti tuntuisi myös äideistä neutraalimmalta.
Oon samaa mieltä, että Suomessa kiihkoillaan ihan liikaa imettämisestä ja oikeasta imetysajasta. Itse ajattelisin, että pääosin imettämällä lapsi saa ihmetyksen hyödyt (mm. vasta-aineita), mutta korvikkeen anto harvakseltaan ei sitä mitenkään pilaa. Pienenä huomiona, että vaikka ”täysimetys” kai tarkoittaa pelkästään rintamaidon antoa lapselle, niin useissa yhteyksissä termiä käytetään vain erottelemaan, saako lapsi jo kiinteää ruokaa. Eli keskustelu ei välttämättä ole korvikkeettomasta imettämisestä tiettyyn ikään asti, vaan sopivasta iästä aloittaa kiinteät ruuat rintamaidon tai korvikkeen lisänä.
Joo näin on, eli se taistelu käydään tosiaan lähinnä vain tuosta kiinteän ruoan aloitusajankohdasta, mutta tiedän että tosi moni äiti haluaa pitää kiinni kynsin hampain tuosta täysimetysajatuksesta nimenomaan siinä mielessä, ettei lapsi saa pisarakaan korviketta. Mikä sekin on tietysti ok, jos niin haluaa. Minusta tuosta termistä ei tarvitsisi puhua kuin tuon kiinteiden aloittamisen yhteydessä.
Jäin tuijottamaan Instagramissa tähän juttuun liittyvää kuvaasi ja mietin, että normalizebreastfeeding-hashtagin tilalla tai rinnalla pitäisi oikeastaan olla #normalizebreasts. En ole missään tapauksessa julki-imetystä vastaan, mutta tulen siitä helposti tahtomattanikin kiusaantuneeksi paljaan (tai peitetynkin!) rinnan takia. En usko, että tulisin samalla kiusaantuneeksi, jos miehet olisivat imettävä sukupuoli, koska miesten rintoja ei piilotella samalla tavalla kuin naisten.
Mulla ei ole vielä lapsia, joten käytännön kokemusta imettämisestä ei ole. Huiveista ja muista näkösuojista huolimatta uskon, että imettämisestä tulee mulle kiusallista. En muutenkaan halua esiintyä yläosattomissa esim. lapsuuden perheeni kesken enkä usko, että ”jalompi tarkoitus” eli imetys muuttaa tätä seikkaa. Mutta jos olisin tottunut esim. uima-asussa olemaan ilman yläosaa ja se olisi muunkin yhteiskunnan mielestä ok-kamaa, niin tuskinpa julki-imetyskään mua hetkauttaisi. Siispä normalize breasts! 🙂