1 v 3 kk

Tasakuukausia tuli pienellä täyteen viime viikolla. Yhden vuoden pärähdettyä plakkariin, ei tasakuukausien täyttymistä enää samalla tavalla pane merkille ja neuvolaankin mennään vasta parin kuukauden kuluttua. Kirjasin kuitenkin taas vähän ylös, millainen on meidän yksivuotiskolmikuinen.

Parhaat jutut

Tanssi ja laulu ovat edelleen kova juttu ja Disneyn musiikkikirja pauhaa usein. Hän osoittaa mummolle usein radiota, jolloin mummon täytyy laittaa lastenlaulu-cd pyörimään. Sitten tanssahdellaan ja lauletaan yhdessä. Sipe on hoksannut myös kirjallisuuden ihanan maailman ja rakastaa etenkin Maatalon eläinsatuja -kirjaansa. Sitä onkin sitten selattu ja ihmetelty ihan (äidin) kyllästymiseen saakka. Toinen hittikirja on sellainen luukkukirja, josta luukkujen takaa pitää etsiä pupuja. Pupujen pehmeitä häntiä voi myös kivasti kosketella.

Ehkä parasta tällä hetkellä on kuitenki keinuminen sen kaikissa muodoissa. Leikkipuistossa tyttö ei malttaisi tehdä mitään muuta kuin keinua. Hän osoittaa keinua ja sanoo kiikaa ja sen jälkeen kiikkuisi keinussa vaikka tunnin. Hän tykästyi brunssiravintolan leikkipaikalla keinuhevosiin ja muistin nähneeni aiemmin harjavaltalaisella kirpparilla yhden kivan yksilön. Kävin sitten viikonloppuna nappaamassa hepan matkaani ja voi sitä iloa, jota kapistuksesta on jo ehditty repiä. Tyttö ottaa itse oikein kovat vauhdit ja kiikkuu hevosellaan naama näkkärillä vähän väliä.

Puhe

Puhe on jäänyt edelleen liikkumisen varjoon. Typy juoksee ja kiipeilee kuin konkari, mutta ei juuri puhu. Tai puhuu, mutta ihan omaa kieltään, jota kukaan ei ymmärrä. Siis ihan siansaksaa, selvästi vain tykkää pitää jonkinlaista ääntä suullaan. Anoppi kertoi, että Jaakko harrasti ihan samanlaista höpötystä Sipen ikäisenä. Tyttö selvästi osaa jo joitakin sanoja, muttei halua/jaksa/viitsi käyttää niitä. Kerran kaupassa hän esimerkiksi hihkaisi iloisesti minun tullessani esiin hyllyn takaa ihan selväsanaisesti ÄITI ja osoitti minua. Mutta ei hän kotona ollessamme käytä tuota sanaa eikä juuri muitakaan sanoja. Erikan koiran helpon nimen Papi hän tietää ja osaa sitä käyttää. Lisäksi hän tykkää osoittaa lamppu ja tapailla sanaa suussaan papmppu. Toisinaan hän innostuu hokemaan kakka, kakka, kakka. Mummokin hän osaa helposti sanoa, muttei sitäkään sanaa silti juuri viljele. Kissa on kitta ja kerran typy kiljaisi syötyään lautasensa tyhjäksi innoissaan kitta ja osoitti lautasen pohjalle. Siinä oli norpan kuva, mutta näytti kyllä viiksineen erehdyttävästi kissalta.

1v3kk

Ruokailu

Ruokahalua löytyy, mutta kaava on edelleen sama: ”kunnon ruoka” ei hirveästi maistuisi, mutta hedelmiä, hedelmäsosetta ja marjoja menisi vaikka millän mitalla. Iltapuurokin muuten kauhotaan jo hyvillä mielin ja vieläpä ITSE suuhun, mutta sitä suolaista lounasta ei oikein vieläkään kulu. Jos joku maistuu niin sormiruokana makaroni ilman mitään kastiketta, raejuusto ja kurkkupalat. Rintamaitoa naukkaillaan lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa, aamuvarhaisella (jonka jälkeen vielä nukutaan) ja aamulla kun heräillään.

Nukkuminen

Tässäkään ei ole tapahtunut juuri muutosta, sitten viimekirjoitteleman. Tyttö nukkuu yöllä noin 21-09 / 22-10 ja parhaimmassa tapauksessa ei herää tässä välissä ollenkaan. Viime aikoina hän kuitenkin on heräillyt välillä itkeskelemään ja suusta pilkistääkin pari isoa poskihammasta. Olisivatko ne vähän valvottaneet survoessaan tietään ulos ikenestä? Aika perusyö on sellainen, että taapero herää kuuden aikaan, imetän häntä hetken, hän nukahtaa ja herää yhdeksän, kymmenen aikaan. Tyttö pyörii tosi pitkään sängyssä ennen nukahtamista, mutta koska minullakin on nykyään mielekästä tekemistä sen aikaa (BookBeat ja äänikirjat!), ei tuo pitkähkö nukahtamisen odottaminen haittaa.

Päivisin tyttö nukkuu pari, kolme tuntia puolesta päivästä eteenpäin. Täällä kotona ollessamme, tuttujen äänien ympäröimänä hän nukkuu ulkona usein sen kolme tuntia. Sopii tietysti minulle hyvin, sillä kolmessa tunnissa saa aika paljon aikaan. Tuosta ulkona nukkumisestakin toki pitäisi pikkuhiljaa alkaa vieroittua, sillä päiväkodissa pitäisi saada unen päästä kiinni sitten sisällä.

Jännä nähdä, millaiseksi nämä unirytmit kääntyvät minun mennessäni töihin ja tytön mennessä päiväkotiin. Marraskuussa Jaakko saa ottaa vastuun tytön nukuttamisesta ja siirryn toiseen huoneeseen nukkumaan ainakin siksi aikaa, että taapero on vieroitettu aamuvarhaisen maidostaan. Rytmiä pitäisi myös alkaa aikaistaa, sillä kymmeneltä heräily ei tietysti tule kysymykseen, kun olemme molemmat töissä ja lapsi päivähoidossa. Mietimme, että voisimme totuttaa tytön nukahtamaan ihan itsekseen omassa huoneessaan sitten, kun olemme kotiutuneet uuteen taloon vuodenvaihteessa. Täällä väliaikaiskodissa nukumme sivuvaunupinniksellä jatketussa parisängyssä.

Tyyppi

Sipe on edelleen iloinen ja eloonsa pääosin tyytyväinen pieni ihminen. Hänet on hirveän helppo saada unohtamaan kaikki murheet ihan vain nappaamalla hänet syliin ja katselemalla sitten yhdessä vaikkapa kuvia seinillä tai ulos ikkunasta. Tulta ja tappuraakin hänestä kuitenkin löytyy.

Typy on selvästi myös tosi sosiaalinen ja ennakkoluuloton lapsi. Hän tuntuu rakastavan kaikkia ihmisiä ympärillään ja kiipeää estottomasti ihan tuntemattomienkin ihmisten syleihin. Viikonloppuna tapahtui jännä hetki, kun typy näki Harjavallan-mumminsa pitkästä aikaa. Hän kiipesi mummin syliin ilman pienintäkään vierastamista ja halasi tätä täysin liikkumattomana monta minuuttia putkeen. Sipe tykkää muutenkin halailla ka pussailla ihmisiä ja silitellä koiria.

Tyttäreni rohkeutta on ihmeellistä seurata vierestä, sillä olen itse ollut aina tosi ujo. Lapsena piilouduin kirjaimellisesti äitini jalkojen taakse, jos tilassa oli vieraita ihmisiä. Toivon niin paljon, että rohkeus ja sosiaalisuus säilyvät lapsessani aina.

Millaisia teidän samanikäiset ovat/olivat?

12 Comment

  1. Päiväkotia varten ei välttämättä tarvitse opettaa nukkumaan sisälle. Meidän taapero ei tosiaankaan kotona nuku päikkäreitä sisällä (yritetty on), mutta tarhassa on alusta saakka nukkunut mukisematta sisällä. 🙂 Kavereilta olen kuullut paljon samansuuntaisia kokemuksia.

    1. Hyvä tietää! Toisaalta ärsyttäää jo etukäteen se pakkasella ulos nukuttaminenkin, joten ehkä tässä vaiheessa voisi opettaa sitä sisällä nukkumistakin. Kuitenkin tulee taas sellaisia pakkasia, että pakko nukkua enivei sisällä :/

      1. Mä olen kuullut myös vastaavaa: taapero ei nuku millään päiväunia sisällä kotona, mutta päiväkodissa ei mitään ongelmaa 😊. Meillä oli samankaltainen tilanne, että tyttö ei nukkunut kuin vaunuissa ulkona, niin tytön ollessa hieman alle 1 vuotias totutimme hänet sisäpäiväunille. Vieläkin melkein 2kk jälkeen on päiviä, että tyttö herää kesken unien (ja tällä siis tarkoitan, että herää 0,5-1h päästä nukahtamisesta ja sellainen määrähän päikkäreitä ei yksivuotiaalle oikein riitä) ja ei enää meinaa nukahtaa uudelleen. Vaunuissa tätä ongelmaa ei ole. Nukkumaanmeno onnistuu jo hienosti!

  2. Tuosta yksin nukahtamisesta; mulla oli tapana istua lapsen huoneessa kunnes nukahti. Lapseton ystäväni (niiltähän ne parhaat neuvot saa.. 😉 sanoi kerran että lakkaa istumasta siellä, ei se sua nukahtamiseen tarvi. Hän kehotti tekemään spotifylistan tuutulauluista ja jättämään sen soimaan tytön huoneeseen. Näin on tehty ja tyttö nukahtaa tosi kivasti itsekseen. Tai no, iloisesti juttelee unipupulleen ja laulelee 30-60 min ja sit nukahtaa ihan hyvin eikä tosiaan kaipaa mua.

    Tutut musat helpottaa (ainakin äidin oloa) silloin kun nukuttajana on joku muu kuin vanhempi 🙂

    1. Joo mä oon kans vakaasti päättänyt, että jossain vaiheessa pakko loppua näiden nukutusmaratonien! Kiitos Spotify-vinkistä, täytyy ottaa käyttöön!

      1. Spotifystä löytyvät ”Snooze tunes” on ihan parhaita. Tuttuja biisejä lullaby-muodossa!:)

        Terv. Uneton opiskelija

  3. Suloinen postaus, niinkuin tyttökin 🙂 Nämä postaukset lasten kuulumisista on aina mukavaa luettavaa.

    Meidän puolitoistavuotias ei myöskään juuri puhu, mutta motoriset taidot kyllä kehittyvät kohinalla! Tämmöisenä stressaaja-murehtijana, aina välillä lipsun miettimään, että miksi se ei vielä puhu. Myös syömisessä meillä on ongelmia, tuntuu olevan melko nirso poika :/

  4. Kokemuksesta täältä sanon, että nyt kun lapsi on vielä iloinen ja vastaanottavainen taapero, niin kannattaa tosiaan nuo nukutusasiat järjestää sille mallille, kun ne haluaa. Myös ruokailun suhteen nyt on otollinen aika opetella, ettei aina saa sitä mikä on namia vaan pitää syödä sitä mitä muutkin ja sitä mitä tarjotaan. Nirsoilu ruoan suhteen tuntuu monesti johtuvan siitä, että lapsi on oppinut saamaan jotain mieleisempää, jos heti ei ala tarjottu ruoka maistua.

  5. Tulen aina niin kateelliseksi kun luen teidän tytön nukkumisesta,mitä luksusta. Meillä poika nukkuu öisin ihan ok mutta päivisin max tunnin päikkärit. Silloin täytyy yleensä itsekin levätä,jotta jaksan touhua vielä koko loppupäivän vilpertin kanssa. Mutta aah mitä kaikkea saisin tehtyä 2-3 h aikana. Nyt kuitenkin pian tulee lastenhoitaja pari kertaa viikossa, että saan tehtyä opintojani etc. Tytöllänne todella on hienot unenlahjat!

  6. Hei. Etsiskelin lukulistalleni uusia, mielenkiintoisia blogeja ja eksyin tänne. 🙂
    Pakko sanoa oma kommentti tuosta nukuttamisesta. Oma tyttöni on nyt 10 kk, eikä meillä ole ikinä varsinaisesti nukutettu. Hän nukahtaa tosi nätisti itsekseen noin 30 min sänkyyn viemisen jälkeen ja näin on ollut aina. Meillä laitetaan soittorasia long playlle ja se soittaa musiikkia sen puoli tuntia, jonka aikana tyttö nukahtaa. Jos ilmenee joku isompi hätä, niin mennään katsomaan, muuten annetaan nukahtamisrauha. Sama toimii päikkäreiden kanssa ja hyvin menee. Meillä ei ole ollut ikinä ongelmia nukahtamisen kanssa Tosin, kukin taplaa tyylillään ja voihan olla, että seuraavaa lasta pitää sitten ihan nukutella. 🙂

  7. Meidän tytön päiväkodissa onneksi saavat nukkua myös ulkona vaunuissa, oon siis välttynyt siltä sisälle nukkumaan -opettemisesta, vaikka kyllähän sekin tulee jossain vaiheessa eteen! Tytär on 1v2kk, isommat lapset kyllä taitaa sisällä päiväunet nukkua. Minusta on tärkeää, että päiväkodissa pystytään huomioimaan jokainen lapsi mahdollisimman yksilöllisesti. ☺

  8. Tuosta reippaudesta: usein tuon ikäiset just haluavat valloittaa maailman eivätkä jännitä mitään tai ketään. N. 2-vuotiaat tiedostavat jo, että ympärillä on uhkia ja lapsi alkaa jännittää ja pelätä erilaisia asioita enemmän. Voi siis olla, että mahdollinen ujostelu alkaa näkyä vasta myöhemmin. 🙂

Vastaa käyttäjälle Irene Naakka Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.