Loppusyksyn turva-asu: kylpytakkimainen kamelinvärinen villakangastakki, culottesit, sukkahousut, perusneule ja lempinilkkurit. Isot korvikset ryhdistävät tyylin. Ei siis haittaa vaikka tukka vähän hapsottaisi, eihän? 🙂
Suurin piirtein samassa asussa aloitin eilen työt. Oli muuten ihan perin juurin outoa kävellä toimitukseen, missä toisaalta tunsin, että olen aivan hukassa ja toisaalta ettei mikään ole muuttunut. Suurin piirtein samat työkaverit ja samat hommat. Kuinka paljon pieni ihmiseni on muuttunut vuodessa ja kolmessa kuukaudessa, mutta aikuisten asiat työpaikalla eivät oikeastaan ollenkaan.
Aamupäivällä Jaakko jo soittelikin, että missä tytön kaikki liukuestesukat olivat. He tekivät lähtöä muskariin. Iltapäivällä alkoi olla jo ihan hirveä ikävä lapsen luokse. Toivottavasti tuo ikävän tunne helpottaa tai että siihen tottuu. Kuukauden kuluttua ikävä tuntuu varmasti ainakin jonkin aikaa vielä riistävämpänä, kun lapsi ei ole isänsä kanssa vaan päivähoidossa. Luotan kuitenkin siihen, että tähän uuteen tilanteeseen tottuu pian.
KUVAT JOHANNA PIISPA
Takki Zara (samantyyppinen täältä)
Housut Mango (nämä)
Kengät Mango (nämä)
Laukku Céline
Korvikset Ideakoru
Hei, mihin olet ihanat hiuksesi sykkyröinyt? Vai oletko leikannut tukkasi?
Oon jo jonkin aikaa ollut lob-tukkainen 🙂 tai bob, en ihan tiedä näistä termeistä 😀
Kyllä se ikävä helpottaa, lupaan sen. Itse olen ollut nyt kuukauden töissä ja minun tyttöni on paljon pienempi. Työpäivästä selviää helposti, mutta hoitoon jättäminen on edelleen kova pala. Tsemppiä töihin. 🙂