Pyhät hujahtivat ohi ihan meganopeasti täällä landella. Ei tosin mikään ihme, sillä olen koomaillut osan ajasta, sillä sain jonkin pöpön, joka iski täyteen voimaansa todella nopeasti. Aattona olin vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissani ja joulupäivänä ihan sängyn oma. Onneksi voin jäädä parantelemaan tautiani tänne kotiin koko viikoksi.
Näissä flunssissa ja muissa sairasteluissa vain on ihan oma lisäahdinkonsa näin pienen lapsen äitinä. Ensinnäkään äiti ei oikein voi sairauslomalle ja toisekseen sitä pelkää koko ajan, koska tauti iskee lapseen. Olen ollut niin huonona, että mietin koko ajan, miten taapero kestää tällaisen olotilan. Ilmeisesti nuo tuoreet ihmisolennot onneksi kestävät tauditkin paremmin kuin tällaiset itsesäälissä rypevät esikeski-ikäiset.
Koska myöskään (puoli)yrittäjät eivät tunne käsitettä sairausloma, olen kantanut näin tautisenakin jättimäistä kameraa olallani koko ajan, räpsinyt kuvia ja vielä käsitellyt ne. Tässä hiukan pyhien kuvasaldoa.
Joulupöydän yllärilemppariksi kiilasi muuten porkkala eli vegaaninen ”graavilohi”. Se oli superhyvää etenkin supertujun sinapin kanssa. Lautasella myös vegaanikinkkua.
Joulun hittilahja taas oli Jaakon lätkäjoukkueen pipot.
Tyttö tykkää jaella pusuja <3
Markku-pappa auttaa taaperolle lahjaksi saadut Ainot jalkaan.
Alin kuva sai aikaan tunteita ruudun tällä puolen.. Asuttiin Nakkilassa 2010 syksyyn asti (reilu pari vuotta siellä) ja työpaikkani oli Harjavallassa ja joki kuului niin olennaisena siellä elämiseen ja retki paikkoihin. Miehen koulutuksen perässä tuli pikainen lähtö Helsinkiin päin ja nyt asetettu 100km Helsingistä. Palanen elämästä kuuluu Nakkilan ja Harjavallan jokiseuduille kuitenkin.