Eräänä päivänä koko maailman tuska tuntui kaatuvan päälleni. Heti aamulla katsoin hirvittävän videon, joka oli kuvattu keskellä Aleppon kauheuksia. Pieni lapsi oli kaivettu jostakin romahtaneen talon uumenista, kasvot olivat veriset ja tomun peitossa. Seuraavaksi Facebook-feedissä verkkokalvoilleni lävähti tietoa turkiseläinten tappamismetodeista.
Kyyneleet tipahtelivat syliin tahtomattakin, automaattisesti. Miten maailmassa voi olla niin paljon pahaa? Ihminen on ilman epäilyksen häivää maailman julmin ja vaarallisin petoeläin. Miten joku pystyy käymään niin raakaa sotaa viattomia ihmisiä, lapsia vastaan, jos pelkkä ajatuksin saa minut melkein tukehtumaan? Miksei kukaan voi tehdä mitään ja miksei tätä saada loppumaan? Miten joku voi olla sitä mieltä, että eläimiä saa pitää karmivissa oloissa kitumassa ja tappaa sen jälkeen täysin epäinhimillisillä tavoilla vain siksi, että ihmiset voisivat pukea ne eläimet päälleen? Millainen ihmishirviö voi tukea tällaista toimintaa saati tehdä sitä itse?
Siinä samassa uutisvirrassa vastaan tuli jotain kaunistakin. Sellaista, joka loi vähän uskoa siihen, että on jotain hyvääkin. Useat teistä ovat ehkä jo bonganneetkin eri medioista näitä Jade Beallin kuvia, mutta itse selasin näitä ensi kertaa ja ajattelin jakaa koskettavimpia teillekin. <3
Wau <3!