Minulla oli vakaa aikomus opettaa lapseni nukkumaan omassa sängyssään niin pian kuin mahdollista. Tavallaan hän on nukkunutkin aina omassa sängyssään, niin sanotussa sivuvaunusängyssään meidän sänkymme vieressä ja lyhyen aikaa vauvana myös matkasängyssä meidän sänkymme lähettyvillä. Minulle on ollut huonona nukahtajana tärkeää, että saan pyöriä vapaasti sängyssäni ilman pelkoa siitä, että kääntyilylläni herätän vauvaa.
Omaan huoneeseen en ole kuitenkaan tähän päiväänkään mennessä toimertunut/halunnut laittaa lastani nukkumaan. Vauva-aikana se ei olisi tullut kuulonkaan: pienen vauvan kanssa ainakin samassa huoneessa suositellaan käsittääkseni hyvin yleisesti. Kun vauvan olisi kenties voinut nukuttaa omaan huoneeseensa, se ei olisi meillä toiminut, sillä asuimme kolmiossa ja makkarimme oli yläkerran ainoa huone. Anoppilassa taas en viitsinyt edes miettiä sen kummemmin nukkumisjärjestelyjä, sillä asumisratkaisu oli väliaikainen.
Uudessa kodissamme ajattelin, että tyttö siirtyisi nukkumaan omaan lasten sänkyynsä huoneeseensa. Vaan petipä kumisee edelleen tyhjyttään ja typy nukkuu tyytyväisenä meidän huoneessamme omilla patjoillaan. Patjoillaan siitä syystä, että mekin nukumme patjoilla, sillä sänkyämme ei ole vielä ennätetty koota. Olen miettinyt, saanko ikinä aikaiseksi opettaa lasta nukkumaan omassa huoneessaan. Opettamistahan se vaatisi, sillä hänellä olisi varmasti ainakin aluksi protestoimista uuden järjestelyn suhteen.
En millään viitsisi ryhtyä unikoulutukseen ja toisaalta en ole ollenkaan varma haluanko eroon lapsestani öiksi. Tyttö on niin helppo nukuttaa meidän sänkyymme: kuuntelen edelleen äänikirjojani ja odottelen kuulokkeet korvilla sängyllä maaten niin kauan, kunnes tyttö tovin sängyssä möngittyään nukahtaa. Tässä vaiheessa lähden yleensä alakertaan tekemään vielä töitä tai katselemaan televisiota. Kun menen itse viimein nukkumaan, siirrän tytön sänkymme vierellä oleville patjoille, silittelen vielä vähän pieniä käsiä ja katselen uinuvan taaperon ihania poskia, jotka silloin tällöin imaisevat suussa roikkuvaa tuttia. Toisinaan hän herää yöllä, mutta koska hän on ihan vieressä, on helppo napata hänet kainaloon tai tuupata tutti suuhun, mitkä rauhoittavat hänet heti. Oma uneni ei yhdestä lyhyestä heräämisestä häiriinny. Vapaapäivän aamuna on ihana herätä yhdessä ja loikoilla sängyllä hetki. Tyttö ei onneksi, ainakaan vielä, ole sellaista kello kuudelta pirteänä sängystä ylös pomppaavaa tyyppiä.
Jos tyttö olisi nukkunut huonosti, olisi ollut ehkä helppo tehdä päätös unikoulusta ja omasta sängystä omassa huoneessa. Mutta kun kaikki sujuu niin helposti ja kun toisaalta olen niin pehmo, että haluaisin aina nukkua lapseni vieressä, tämä on mennyt vähän vatuloimiseksi. Joskus muinoin ajattelin, että parisuhde kärsii siitä, että lapsi nukkuu vanhempiensa kanssa samassa huoneessa, mutta tuon luulon olen huomannut ainakin omassa tapauksessani olevan ihan väärä. Väittäisin, ettei parisuhteen tila ei ole kiinni siitä, missä kukakin nukkuu.
Toisaalta mieleeni on iskostunut väittämä siitä, että lapsen itsetunnon kannalta olisi tärkeää, että hän oppisi nukkumaan omassa sängyssään ja omassa huoneessaan.
– Yleisesti tietysti pyritään siihen – ja se myös lapsen oman itsetunnon ja pärjäämisen tunteen kannalta tärkeää – että hän kokee selviävänsä omassa sängyssään turvallisessa kodissa, jossa äiti ja isä ovat huutomatkan päässä, jos jotain oikeasti sattuu. Hän voi mennä herättämään vanhemmat, jos on nähnyt ihan hirveän painajaisen. Mutta siitäkin helposti tulee valtapeli ja siltä pitäisi välttyä, sanoo itse Sinkkos-Jari tässä Ylen haastattelussa.
Tätä olen miettinyt paljon, koska olen itse ollut aina tosi huono ja arka nukkumaan yksin ja olen kömpinyt äidin viereen vielä joskus ties kuinka vanhana. Haluaisin auttaa siinä, että lapseni saisi nimenomaan tuon tunteen omasta pärjäämisestään. Nukkumisjärjestelyt lienevät aika pieni osanen ihmisen itsetunnon rakentumisessa. Toisaalta jos niillä on pienikin merkitys, haluan silläkin osa-alueella edistää tytön itsetunnon kehittymistä omaani vahvemmaksi.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten ja missä teillä nukutaan? Onko teillä suosittu perhepetiä vielä vauva-ajan jälkeen vai onko päämakuuhuone pyhitetty vain aikuisille? Hyviä vinkkejä taaperon opettamisesta omaan huoneeseen nukkumaan otetaan myös ilolla vastaan!
Meillä on 9 kk vauva, joka nukkuu vieressämme ja joskus osan yöstä omassa sängyssä sänkymme vieressä.
Hän nukahtaa aina rinnalle ja imetän öisinkin pari kertaa. Miten teillä loppui ilta-/ yöimetys?
Toivon, että meillä ei unikoulua tarvittaisi vaan että lapsi omaa tahtia luopuisi rinnasta, nukkuisi koko yön omassa sängyssä ja lopulta omassa huoneessa.
Ihanalta kuulostaa tuo teidän järjestely. Itse ajattelen, että mikä vain omalle perheelle on sopivin systeemi, missä kaikki saavat mahdollisimman paljon unta, on se paras nukkumisjärjestely.
Meillä esikoinen nukkui parivuotiaaksi omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Asuimme tuolloin kaksiossa, joten muuta mahdollisuutta ei ollut, eikä koettu vielä tarvettakaan lapsen omalle huoneelle. Esikoisen ollessa parivuotias muutimme isompaan asuntoon, jolloin lapsi sai oman huoneen. Tuolloin muutos meni samassa hässäkässä muuton kanssa ja ihmeen helposti.
Toinen lapsi muutti isosisaruksen kanssa 8kk iässä samaan huoneeseen, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Vauva nukkui jo täydet yöt, ja luulen, että lapset saivat turvaa toistensa tuhinasta. <3
Meidän kolmas lapsi on nyt 7kk, ja hän on ihan erilainen kuin sisaruksensa!! Hän itkee öisin tosi usein, ja imetyskertoja kertyy välillä 45 min välein läpi yön. Eli hänen kanssaan nukun milloin missäkin kippurassa.. Vauvalle on oma sänky meidän sängyn vieressä, johon välillä siirrän vauvan, jotta saisin itse paremmin nukuttua. Näillä valvomisilla mennään meillä nyt, toivottavasti pian jo vähän vähemmillä. 🙂
http://www.vuorotyolaisenvaimo.blogspot.com
Vauvamme – nyt 11 kk – on nukkunut aina omassa sängyssään, ja viisikuisena hän siirtyi nukkumaan makuuhuoneestamme seinän taakse omaan huoneeseensa. Kuusikuisena pidimme hänelle unikoulun, jolloin lopetimme yösyötöt kokonaan, vaikka ei niitä tuolloinkaan ollut enää kuin yksi tai kaksi yössä. Vauvamme nukahtaa iltasadun ja maidon ja halien ja pusujen jälkeen itsekseen. Vauvan siirryttyä nukkumaan omaan huoneeseensa olemme kaikki nukkuneet paremmin: lapsi ei heräile öisin meidän takiamme emmekä me heräile vauvan jokaiseen äännähdykseen. Jos olemme jossain kyläilemässä ja joudumme nukkumaan samassa huoneessa, ovat yöt ihan täyttä horroria ja aamulla olemme kaikki aivan rättipoikkipuhkiväsyneitä.
Painin ihan samanlaisten ajatusten kanssa esikoisemme kohdalla. Jotenkin oli vaan niin ihana pitää pieni mies ihan lähellä öisin ja toisaalta taas mietimme, että pitäisikö se omaan huoneeseen siirtäminen jo tehdä (jälkimmäiset ajatukset ehkä ulkopuolista ”painostusta”). Etenimme sen ensimmäisen tunteen pohjalta ja pidimme miehen vieressämme 2-vuotiaaksi saakka 😊 Siitä poika sitten ensin siirtyi omaan isojen poikien sänkyyn, joka oli sänkymme vieressä. Sitten muutaman kuukauden päästä sänky siirrettiin hänen omaan huoneeseensa ja mieheni nukkui siellä varapatjalla. Ehkä noin kuukauden päästä tästä poika halusi ruveta nukkumaan yksin (ja loputtoman pitkät nukutussessiot loppuivat kivutta) ja taas kuukauden päästä tästä poika ”heitti” isin kokonaan pois huoneestaan. Meillä homma siis hoitui aika kivutta tällaisella pehmeällä linjalla. Ollaan aina pidetty tärkeänä, että nukkumaan meneminen ja nukkuminen ovat mukavia ja turvallisen tuntuisia puuhia. Poika tosin varmaan vieläkin nukkuisi vieressäni, ellei perheeseen olisi syntynyt uusi tulokas ja jouduimme miettimään nukkumajärjestelyt sen takia uusiksi 😉
Pienen pinnasänky on makuuhuoneessamme – isommat toki omassa huoneessaan 🙂
http://westendmum.fi
Meillä tyttö nyt 1v 3kk ja on nukkunut aina omassa itsekseen. Ensin sellaisessa pienessä liikuteltavassa kehdossa n. 7kk ikään asti ja sen jälkeen pinnasängyssä. Neiti tosin on muutenkin ollut super hyvä nukkuja ja täydet yöunet kellon ympäri on nukkunut ihan alusta asti ja edelleen. Ihan pienenä saattoi herätä maitoa juomaan aamuyöstä mutta tätä ei ole ollut enään pitkiin aikoihin. Meillä on pieni kaksio, joten pinnasänky on meidän kanssa ainoassa makkarissa vajaa parin etrin päässä meidän sängystä. Viedään tyttö sinne nukkumaan (nukahtaa itse kun vaan vie) ja mennään itse sitten perästä myöhemmin 🙂 jossain vaiheessa olis tarkoitus muuttaa isompaan ja silloin sitten tyttö siirtyisi omaan huoneeseen. Onneksi kukaan meistä ei ole herkkäuninen, vähiten tyttö, joka nukkuu vaikka isi kuorsaa kovaa ja oikeastaan varmaan vaikka pommi räjähtäisi vieressä 😀
Meillä tyttö nukkui ensimmäisen vuotensa meidän makuuhuoneessamme omassa sängyssään.Asuimme yhden makuuhuoneen asunnossa joten oli pakkotilanne.Olisin kyllä mielelläni opettanut tytön omaan huoneeseen jo alusta lähtien.
Muutettuamme isompaan kämppään laitoimme tytön nukkumaan omaan huoneeseensa,mutta alkoi niin kauhea nukutus/heräilyhäslinki että jaksoimme sitä vain viikon verran.Neuvolasta suositeltiin nukkumista meidän huoneessa jos se tuntuu helpommalta.Niinpä tyttö,nyt 1v 5kk,nukkuu vielä metrin päässä sängystämme omassa sängyssään.Tämä on muuten toimiva ratkaisu,mutta parin viime kk aikana tyttö on joka yö herännyt aamuyöstä ja meluaa niin kauan että pääsee meidän väliin nukkumaan.
Olemme siis nukkuneet perhepedissä puolet yöstä,koska huonompi vaihtoehto olisi heräillä puolen tunnin välein tytön möykkään.
Ja minä vannoin etten ikinä halua nukkua perhepedissä.
No,en vieläkään haluaisi.
Ajatus tytön nukkumisesta omassa huoneessaan tuntuu todella kaukaiselta,koska tyttö ei vielä edes viihdy omassa sängyssään.
Sekä minä että mieheni olimme pieninä kuulemma todella vaikeita nukkujia,joten odotan pelolla miten tässä vielä käy.Ehkä tyttö jossain vaiheessa itse hakeutuu omiin oloihinsa öisin?
En missään nimessä haluaisi että tytöstäni tulee samanlainen pimeänpelkääjä kuin minä,joka vielä kuusivuotiaana hiippaili vanhempiensa sänkyyn nukkumaan.
Toisaalta ajatus unikoulusta tuntuu väsyttävässä arjessa erittäin ahdistavalta ajatukselta.
Aina ajattelee että sitten joku päivä kun jaksaa paremmin.
Saa nähdä miten asiat etenevät.
Meidän poitsu 8kk nukkui about 5 kk meidän välissä. Sen jälkeen hän siirtyi omaan sänkyyn meidän sänkymme viereen koska hän oli öisin tosi levoton välissämme ja yritti vallata koko sängyn 😀 no reilun kuukauden kokeiltiin sitä omaa sänkyä meidän makkarissa, mutta pojan uni oli niin kevyttä, että hän heräsi aina kun me tulimme nukkumaan tai käänsimme sängyssä kylkeä. Kaikkien unien edistämiseksi oli pakko siirtää poika omaan huoneeseensa nukkumaan vaikka surku tulikin (äidille siis). Nyt alkuyöt menevät kivasti, mutta ongelmana ovat edelleen tiheät yöheräilyt, joihin auttaa vain tissi. Poika on kehittynyt motorisesti niin nopeasti, että yöt menee sängyssä edestakaisin ravatessa kun kroppa ei rauhoitu yölläkään. Tästä turvallisuussyystä häntä ei voi pitää välissämme. Hän siis alkaa konttaamaan välittömästi herättyään ja menisi sängyssämmä yli laitojen joten oma sänky on hänelle paras ratkaisu vaikka äiti häntä mielellään kainalossaan pitäisikin <3
Meillä esikoinen (1v8kk) on nukkunut aina omassa sängyssä ja viikkoa vaille kolmekuisesta omassa huoneessa. Sopi hänelle, nukkui selvästi paremmin omassa huoneessa. Kipeänä on ollut vieressä nukkumassa. Myös kuopus (2,5kk) on nukkunut omassa sängyssä koko ajan. Muutamia öitä nukkui osan yöstä meidän välissä unipesässä kun nukahtaminen oli vaikeeta. Hänet olisi tarkoitus siirtää esikoisen kanssa samaan huoneeseen viikon päästä, aikalailla saman ikäisenä kun esikoinenkin siirtyi. Voi kyllä olla, että kuopukselle tämä järjestely ei sovi yhtä hyvin, mutta se jää nähtäväksi. Meillä tää on toiminut näin, kun molemmat lapset on alusta asti syönyt 1-2 kertaa yössä ja molemmat on hyviä nukkujia. Toisenlaisten lasten kanssa oltaisiin ehkä päädytty toisenlaisiin ratkaisuihin.
Meillä nukuttiin ensimmäiset 3-4 kk perhepedissä, ja sitten oli pakko siirtää muksu sivuvaunusänkyyn, koska minulla alkoi olla selkä ja hartiat aivan totaalijumissa. Sivuvaunussa nukkui siihen saakka, että lopetti yösyömiset puoli vuotiaana, siirrettiin sitten hänen sänkynsä vähän kauemmaksi meidän sängystä. Omaan huoneeseen hän muutti nukkumaan vajaa 1,5-vuotiaana, ensin pinnasänkyyn ja siitä muutaman kk:n päästä ”isojen poikien sänkyyn”. Muksu on nyt 2-vuotias ja itse asiassa nukkuu paremmin omassa huoneessa ja sängyssä kuin meidän vieressä, sitäkin on nimittäin välillä kokeiltu. 🙂 Siirtyminen omaan huoneeseen meni todella kivuttomasti, ensimmäisistä päikkäreistä lähtien homma sujui. Tosin hän on aina ollut hyvä nukkuja, joten silläkin voi olla vaikutusta.
Meillä 1,5 vuotiaan kanssa sama kaava kuin teillä: nukutan viereen parisänkyymme, siirrän omaan sänkyyn josta poika kömpii itse tai nostan hänet viereemme. Oon aatellut, että vieressä nukkuminen on aika luonnollista. Lapsen nukkuminen omassa huoneessa on aika uusi juttu. Ei ennen vanhaan oo ollu sellaiseen mahdollisuutta kun tyyliin koko suuri perhe on nukkunut pienessä tuvassa. Tai jos mennään vielä pidemmälle, niin pienen lapsen paikka on ollut äidin kainalossa luolassa villipedoilta suojassa.
Meidän ipanamme on aika lailla samanikäinen kuin teillä: helmikuun vika päivä tulee 1 v 7 kk täyteen. Pinnasänky on meidän sänkymme vieressä. Sellainen muutos tehtiin jokin aika sitten, että laitettiin pinnikseen laita takaisin, jotta voin turvallisin mielin jättää pienen nukkumaan ja nousta itse vielä touhuamaan. Sivuvaunuaikana oli kaikenlaista tyynykasaviritystä ja itkuhälytin ilmoittamassa, jos vähänkään alkoi liikehtimään. Eli ramppasin jatkuvasti tarkistelemassa 🙂
Ekalta herätykseltä nappaan taaperon kainaloon. Joinakin öinä unet jatkuvat siinä helpommin kuin toisina. Olen vasta muutaman viikon kieltänyt öisin tissittelyn, joten sitä välillä isoon ääneen kaipaillaan. Niinä öinä, kun herätykset vaativat vain kainaloon ottamisen, olen tosi tyytyväinen nykytilanteeseen. Kun taas öinä, joina kiukutellaan tunti pari pahimmillaan parikin kertaa, olen valmis siirtämään herran jo omaan huoneeseen. Pääasiassa herätyksiä siis on useampi joka yö, mutta uudelleennukahtaminen vaihtelee.
Näillä mennään vielä jonkin aikaa. En oikeasti raaski siirtää, vaikka välillä siltä tuntuukin 🙂 En itsekään tykkää nukkua yksin.
Meidän poika on nukkunut puolivuotiaasta asti omassa huoneessa, siihen saakka sivuvaunussa. Meillä parani kaikkien yöt siirron myötä, vaikka se itselle olikin kova paikka. Vieläkin välillä, taapero nyt 1,5v pahoitan mieleni, jos luen, että vauvan paikka on äidin vieressä ja mietin, saako vauva jotain traumoja ”hylätyksi” tulemisesta. Ihan hölmöä, ratkaisu oli meille selvästi paras ja joskus kyläpaikoissa kun joudutaan nukkumaan samassa huoneessa, kaikkien unet häiriintyy.
Poika nukahtaa iltasadun ja laulun jälkeen itsekseen ja herää aamuisin joskus itkien, joskus iloisesti jutellen ja nukkuu yönsä hyvin.
Teidän tapa kuulostaa hyvältä, jos se tuntuu hyvältä ja toimii. Ihmeen paljon tästäkin asiasta saa syyllistettyä ja syyllistytty, vaikka tapoja on niin monia kuin on lapsia ja perheitäkin.
Meillä on pari viikkoa teidän neitiä vanhemmat kaksostytöt. Tällä hetkellä nukutaan vähän vaihtelevasti – kun olen itse töissä yöt, niin he nukkuvat isänsä vieressä. Kun ollaan kaikki kotona, niin minä ja tytöt nukutaan sängyssä ja iskä lattialla – tai tytöt vaihtelevat isänsä ja minun välissä, riippuen yöstä. Jossain vaiheessa he nukkuivat jo hyvinkin omissa sängyissään, mutta samassa huoneessa – sitten tuli flunssa ja päätyivät taas viereen nukkumaan. Meillä on tytöillä myös omat sängyt omassa huoneessaan, mutta siellä ei vielä nukuta edes päiväunia – joskus kesällä kenties voisin ajatella, että pikkuhiljaa siirtyisivät omaan huoneeseen, mutta en ole ottanut asiasta sen kummempaa stressiä. Itse kömmin tosi pitkään öisin vanhempieni väliin, mutta lopulta se jäi pois, enkä koe että se olisi ollut mikään ongelma näin jälkikäteen..
Meillä omaan huoneeseen siirtyminen 1 v 2kk ikäisenä sujui yllättäen tosi hyvin, vaikka minäkin epäilin, että lapsi vastustaisi. Tehtiin heti rutiiniksi iltasadun lukeminen tytön huoneessa ja sen jälkeen laitettiin sänkyyn ja selitettiin aina rauhassa että ”sinä käyt nyt omaan sänkyyn nukkumaan, äiti ja iskä nukkuu omassa sängyssä, ollaan ihan lähellä, ei ole hätää jne…” 😀 Se on toiminut hyvin! Lapsi ymmärtää ja hyväksyy mistä on kyse ja jää yleensä ihan tyytyväisenä nukkumaan. Toki välillä jos on levottomampi nukkumaan laittaessa niin saattaa jonkun aikaa mölytä sängyssä, mutta sitten käydään vaan välillä kertomassa sama litania uudestaan, niin pian se rauhoittuu 🙂
Ei ehkä kannata etukäteen kuvitella, miten se tulee menemään, yleensä asiat meneekin ihan eri tavalla. Ainakin musta on tuntunut, että lapsen kanssa asiat menee aina just toisin kun oli ajatellut 😀
Tsemppiä!
Aina nukkunut vaa omassa sängyssä ja 3 kk siirtyi sänkyineen omaan huoneeseen.