Minun päiväni

Tiistai. Kello herättää kello 6.15. Herätys on aina vähän turhan raju, sillä pomppaan nopeasti pystyyn ja yritän sohia kellon hiljaiseksi, ettei vieressä tuhiseva taapero herää. Olen asetellut vaatteet valmiiksi alakertaan illalla, sujahdan niihin, pesen hampaat ja jo ennen puolta seitsemää olen bussipysäkillä. Jaakko ja tyttö jäävät vielä nukkumaan: tyttö on yleensä hiukan kahdeksan jälkeen hoidossa ja Jaakko ennen yhdeksää töissä.

Kuljen bussilla suht lyhyen välin kotimme ja juna-aseman välillä.

Aloitan työt jo junassa. Selaan (yleensä läppärillä, tällä kertaa kännykällä) kuvatoimistojen tarjontaa ja kansainvälisiä medioita. Kirjaan ylös liudan aiheita, jotka esitän myöhemmin muille toimittajile ja tuottajalle.

Lampsin lyhyen matkan juna-asemalta toimitukseen. Onneksi tähän aikaan alkaa olla jo valoisaa. Ihan erilainen fiilis aloittaa työpäivä, kun ei ole pilkkopimeää.

Käyn joka-aamuisen taistelun pääni sisällä: ”enkö saisi mennä hissillä, väsyttää.” Pidän pintani: kun jaloissa on tennarit, mennään rappusia.

Käynnistän työkoneen ja meikkaan pikaisesti sillä välin, kun kone ja ohjelmat raksuttavat itsensä auki. Työpisteelleni on kerääntynyt paljon kauneustuotteita ja meikkejä testattavaksi ja tässä kohdin onkin hyvä testailla uusia tuotteita mahdollisia tuotejuttuja varten.

Pakko saada kahvia. Tyttö on nukkunut huonosti viime öinä ja heräilyt tuntuvat kropassa. Automaattikahvi ei todellakaan ole parasta juotavaa, mutta sen kitkerähkö maku herättää mukavasti.

Nostan aamulla ilmestyneen muotijutun Tyyli.comin etusivulle. Sohin usein meikit vain suurin piirtein kasvoille, mutta nyt innostun testaamaan uusia tuotteita. Huomaan, että IsaDoran uusi kulmakynä on paras uutuustuote vähään aikaan. Sephoran kulmakynäni on kulunut loppuun tovi sitten ja olen sinnitellyt tavallisen teroitettavan kynän kanssa vain huomatakseni, ettei näitä rullattavia kulmakyniä ole voittanutta. Uusi mattapunasuosikkini tulee samalta merkiltä: Ultra Matt Liquid Lipstickiä on ollut huulillani siitä lähtien, kun sain putelit testiin. Puna pääsisi myöhemmin päivällä kolmen ruokalajin testiin. En käytä enää juuri muita punia, kuin sellaisia, jotka kestävät ainakin lounaan verran.

Noin puoli kahteentoista asti taon juttuja melkoista kyytiä. Muotiviikkojen aikaan aiheita riittää enemmän kuin juttuja ehtii tehdä. Toisinaan pääsen kunnon flow-tilaan, jolloin tekstiä tulee kuin itsestään ja kymmenet ja taas kymmenet kuvat rajautuvat Photarissa ja tallentuvat julkaisualustalle vauhdikkaasti. Kun pääsen vauhtiin, en mielelläni tee mitään muuta, esimerkiksi käy hakemassa alakerran kahvilasta aamupalaa. Huono homma, tiedetään. Uskottelen kuitenkin itselleni, etten tarvitse aamupalaa, sillä olen lähdössä pressilounaalle. Reilussa neljässä tunnissa juttuja syntyy viisi: yksi menee heti julki ja osa jää säästöön myöhempää julkaisua varten.

Jossakin välissä tytön perhepäivähoitajalta tulee Whatsappiin kuvia ja kyyneleet nousevat silmiin, kun katselen tomeraa tyttöä pulkkamäessä uusien ystäviensä kanssa. Hoitaja kirjoittaa, että tyttö on viimein uskaltautunut pulkkamäkeen, tähän asti mäenlasku kun on ollut vain tosi pelottavaa. Minusta on niin hienoa, että hänellä on ihan oma elämänsä.

Käyn toiletissa tsekkaamassa, että näytän suurin piirtein ihmiseltä ja lähden kohti Kampin Story-ravintolaa, jossa on tarkoitus pitää Lindexin pressilounastilaisuus.

Storyyn tullessani moikkaan heti Johannan, jota en ole nähnyt (liian!) pitkään aikaan. Meillä molemmilla on omat asunnonvaihtokriisimme 😀 Huomaan myös ilokseni, että aivan hiljattain työpaikkaa surukseni vaihtanut entinen työkaverini on myös lounaalla ja voimme vaihtaa kuulumiset.

Kuuntelemme lounaan lomassa, kun Lindexin Sustainability Manager Sara Winroth kertoo brändin työstä kestävän kehityksen hyväksi sekä uudesta Even Better Denim -mallistosta ja Re-Design -mallistosta.

Kolmen ruokalajin lounas maistuu hyvin: kukkakaalikeitto on mielettömän hyvää!

Samoin vegaaninen minttusuklaajäätelö. Pöytäseurueemme ei ole uskoa, että jäätelö on todellakin vegaanista. Sitä ei mitenkään erottaisi tavallisesta kermajäätelöstä.

Pari tuntia kestäneen lounaan jälkeen kiiruhdan jo bussiin, joka kuljettaa hakemaan pikkuista hoidosta. Bussissa matkalla hoitopaikalle saatan vielä meilata esimiehelleni tai iltavuorolaiselle illan jutuista tai mahdollisista juttuaiheista.

Päivähoitopaikassa tyttö ei ryntääkään heti iloisena vastaan, vaan hoitaja joutuu huutelemaan hänelle, että olin tullut hakemaan. Tyttö tuo tapojensa mukaan tohkeissaan näytille lelujaan, joilla on päivän aikana leikkinyt. Sitten hän juoksee takaisin olohuoneeseen jatkamaan leikkejään. Pyynnöistä huolimatta hän ei suostu tulemaan puettavaksi kotiin lähtöä varten. Kun viimein saan hänet maaniteltua luokseni, alkaakin itku: olisi ilmeisesti ollut vielä kiva jäädä leikkimään. Edessä on kuitenkin aika pitkä (liian pitkä kotimatka).

Kuljemme ensin bussilla juna-asemalle ja sitten nousemme junaan. Jo lyhyt matka bussilla saa tytön usein kiemurtelemaan ärtyneenä vaunuissaan. Junassa on vähän helpompaa, sillä nappaan hänet vaunuistaan penkille istumaan. Tässä vaiheessa konnari tuo usein hänelle leikkilastenlipun, jota tyttö jaksaa ihmetellä muutaman sekunnin. Hän katselee jonkin aikaa tyytyväisenä muita matkustajia ja ohikiitäviä maisemia, mutta jossain vaiheessa harmitus iskee ja yritän (erityisesti muita matkustajia ajatellen) viihdyttää tyttöä parhaani mukaan. Ilokseni huomaan, ettei tänään tarvitse kaivaa YouTubea esiin vaan kamerani kuvien katselu riittää. Tyttö hokee kuwia, kuwia, kuwia ja tunnistaa innoissaan kuvissa näkemiään ihmisiä ja koiria.

Junalta lähdemme vielä tarpomaan reilua kahden kilometrin matkaa kotiin. Laskeskelen, että kävelen ainakin viitisen kilometriä jokaisena työpäivänä. Huonolla kelillä pitkä kotimatka ärsyttää, mutta yritän ajatella hyötyliikunnan positiivisia vaikutuksia. Julkisissa kulkuvälineissä vietetty aika on kuitenkin niin pitkä, että haaveilen usein autosta. Sillä matka hoitopaikasta kotiin sujuisi vartissa. Julkisilla ja kävellen, meillä menee TUNTI ja vartti.

Kun vihdoin pääsemme kotiin, annan koiralle nopeasti ruoan tytön odotellessa vaunuissa ja lähdemme vielä kävelylle. Kun vihdoin saan kuorittua itseni ja tytön talvikamppeista ja heittäydyttyäni sohvalle, olen aivan poikki.

Tyttö leikkii koiran kanssa, kun minä keräilen itseäni sohvalla.

Kotona olisi hirveästi laittamista, mutta tyttöä alkaa helposti ärsyttää, jos touhuan omiani. Saan kuin ihmeen kaupalla koottua Ikean hyllykön, joita ostin pursuileville meikkivarastoilleni kaksi. Annan tytön osallistua kokoamiseen pyytämällä häntä viemään pakkauksesta tullutta muoviroskaa roskikseen. Hän kiikuttaa tomerana roskia kylpyhuoneessa olevaan ämpäriin ja saan yhden tekemättömän työn tehtyä.

Syömme kevyttä välipalaa sohvalla Suomen kauneinta kotia katsellen. Ruisleipää, paprikaa ja hedelmiä. Jaakko tulee kotiin viiden jälkeen ja juttelemme nopeasti päivän tapahtumista. Päivän pääuutisaiheena on ollut Axl Smithin tuomio ja puimme tapausta yhdessä. Olen järkyttynyt, kuinka vähän koko naissukupuolta iljettävässä Haippiringissä selvästi arvostetaan. Järkytystä syventää somekommentoinnin seuraaminen: uhrien syyttely ja rikoksen vähättely.

Alueemme perhepäivähoidoilla on myöhemmin vanhempainilta ja päätämme, että Jaakko lähtee edustamaan meidän perhettämme. Miehellä on tosin oma lehmä ojassa: hän toivoo ehtivänsä tilaisuuden jälkeen vielä treeneihin. Olimme tytön kanssa kaksin myös maanantai-illan, sillä ostin Jaakolle syntymäpäivälahjaksi lipun Dream Theaterin Helsingin-konserttiin ja olisi ihanaa viettää nyt iltaa yhdessä, mutta minkäs teet.

Seitsemän aikoihin menemme pesulle. Tytölle ei voi edes mainita kylvystä, jos sinne ei olla saman tien menossa. Hän nimittäin juoksee heti kylppäriin ja jo veden laskeminen tuntuu turhauttavan pitkältä ajalta. Hän yrittää kivuta kylpyyn yleensä jo ennen kuin olen ehtinyt riisua häntä. Taaperon polskiessa sydämensä kyllyydestä kylvyssään ehdin usein itse paitsi käydä suihkussa ja föönata hiukset mutta myös levittää itseruskettavaa. Tällä kertaa juttelin tytön kylpiessä Jaakon kanssa puhelimessa, kun hän kertasi minulle vanhempainillassa tehtyä ja juteltua. Ilokseen hän ehtisi vielä treeneihinkin.

Kylvyn jälkeen tarjoilen taaperolle iltapuuron mustikoilla, joka ei oikein ota upotakseen. Joudun pelleilemään, että saan tytön syömään edes vähän: puurolusikka on milloin lentokone, milloin juokseva Dino ja milloin puksuttava juna. Hammaspesujen jälkeen, kahdeksan aikoihin kipuamme yläkertaan yöpuulle. Tarjoan rintaa, mutta tyttö kääntää päättäväisesti päätä ja asettaa käsivarteni niin, että pääsee itse könyämään kainalooni. Uumoilen tytön olevan tosi väsynyt, sillä ennen hän ei ole kieltäytynyt rinnasta kokonaan. Silti tyttö pyörii sängyssä vielä melkein tunnin ennen kuin viimein nukahtaa. Minä kuuntelen Liza Marklundin Rautaverta kännykästä äänikirjana.

Kun taaperon on nukahtanut, olen itsekin ihan poikki, mutten pysty tuhlaamaan itselleni pyhitettyä iltaa nukkumiseen, vaikka tiedän katuvani valvomista seuraavana aamuna. Kirjoitan blogia tunnin verran ja katselen sen jälkeen vielä Netflixiä dippiporkkanoita ja -selleriä mutustaen. Olen aloittanut katsomaan Good Wife -sarjaa, jota en ole ennen seurannut ollenkaan.

Jaakko tulee puoli yhdentoista aikaan kotiin ja juttelemme tovin, mutta väsymys alkaa painaa molempia. Jaakko jää vielä venyttelemään alakertaan ja minä käperryn tytön viereen sänkyyn. Tsekkaan vielä Whatsappin, missä Smithin tapauksen käsittely käy kuumana ja pistän herätyskellon soimaan: keskiviikko, 6.15. Nukahdan nopeasti.