Vanhojen juttujen julkaisu throwback-hengessä jatkuu. Yksi blogini luetuimmista postauksista on ymmärrettävästi Sairaalakassin sisältö -niminen postaus. Tämä toki taas siitä syystä, että noilla sanoilla googlataan tiuhaan.
Aika lailla tasan kaksi vuotta sitten alkoi se monia niin kovin kiinnostanut kassin sisältö olla jo aika lukkoon lyöty. Huomasin, etten koskaan muistanut kertoa, tuliko kaikille kamoille käyttöä ja mitä olisin lisäksi kaivannut mukaan. Suhteellisen järkevästi kyllä pakkasin. Alkuperäisen tekstin jälkeen suluissa ajatuksiani nyt.
Omat kamat
– Kela– ja neuvolakortti, henkkarit
– Kännykkä, laturi ja kamera. En tiedä tekeekö järkkärillä mitään, kun kännykässäkin on hyvä kamera, mutta ehkä otan varmuuden vuoksi mukaan. (Kameralla taisin ottaa muutaman hassun kuvan, mutta hyvä se oli olla mukana. Enemmänkin kuvia olisi voinut ottaa. Kännykällä tuli otettua huomattavasti enemmän kuvia, ihan synnytyssalissa asti. Suosittelen kyllä kuvaamaan, jos vain suinkin pystyy, ne hetket ovat niin kullanarvoisia. Yksi kalleimmista aarteistani on video, jonka Jaakko kuvasi heti synnytyksen jälkeen: siinä tyttö makaa rintani päällä ja itkee ensimmäistä kertaa.)
– Lukemista. Voi jäädä lukemiset lukematta, mutta tuskinpa yhdestä pokkarista haittaakaan on. Varmuuden vuoksi mukaan. Monet ottavat mukaan omaa musiikkia, mutta itse en musiikkia juuri muutoinkaan kuuntele, joten tätä ei minun tarvitse miettiä. (Lukeminen jäi kyllä tyystin väliin. Olin epiduraalin jälkeen täysin kivuton, mutta sitten synnytys alkoikin sujua niin sutjakkaasti, ettei edes puhelinta ehtinyt ottaa käteen. Lapsen synnyttyä luppoaikaa oli kyllä vaikka kuinka ja paljon, mutta se aika tuli oltua kännykällä päivittämässä lähipiirille kuulumisia.)
– Lämpöpussi. Tämä lienee ainoa, itse synnytykseen tarkoitettu asia, jonka pakkaan mukaan (jos synnytän normaalisti). Pohdin TENS-laitteen vuokraamista/ostamista, mutta voi olla, että se jää nyt hankkimatta. Olen aika varma, etten jaksa sellaisen kanssa synnytyksen tuoksinassa alkaa väkertää. Lämpöpussi on auttanut jonkin verran pieneen kipuiluun, joten otan sen varmuuden vuoksi mukaan. (Muistaakseni minulla oli joku sairaalan kaurapussi synnytyksessä mukana siinä vaiheessa, kun odoteltiin hetkeä, jolloin epiduraalin voisi laittaa. Lämpöpussit ja muut härpäkkeet ovat kyllä aivan totaalisen yhtä tyhjän kanssa (omasta mielestäni) siinä vaiheessa, kun on tosi kyseessä. En voi edelleenkään kylliksi kiittää epiduraalin ja ilokaasun keksijää, hehe.)
– Omat vaatteet. Jostain syystä kammoksun hiukan sairaalavaatteita, mutta olen valmistautunut niissä olemaan. Alusvaatteet ja sukat (ehkä myös aamutakki ja jonkin oma paita yöksi) kuitenkin kuulemma kannattaa olla omasta takaa. Samoin matkassa kannattaa olla omat sandaalit, jotka minun tapauksessani ovat rakkaat Birckenstockini. Tukivyö lähtee myös mukaan (ellei minulle tehdä sitä sektiota), kunhan saan sen hankittua. Näiden lisäksi tietysti mukaan omat kotiutumisvaatteet, mahdollisimman mukavat sellaiset. (Paita, tuo pahin viholliseni synnytyksen jälkeen. Oma suositukseni on se, että jos haluat ottaa mukaan omia vaatteita, ota joku paita, jonka saa edestä auki tai aamutakki. Tissit olivat niin kipeät, ettei tullut mieleenkään hillua missään vaatteissa, jotka olisivat raapineen jo valmiiksi järkyttävän kipeytyneitä maitobaareja). Itse viihdyin lopulta hyvin sairaalavaatteissa eivätkä ne jättisiteet mihinkään omiin alkkareihin olisi edes mahtuneet. Mutta ne omat Birkenstockit olivat kyllä käytössä! Tukivyö oli turha sairaalassa, mutta myöhemmin otin sen kyllä käyttöön).
– Hygieniatarvikkeet ja meikkipussi. Shampoo, hoitoaine, kuivashampoo, Sebamed (joka menee niin meikinpuhdistusaineesta kuin saippuasta) hammasharja ja tahna, dödö, kasvovoide, huulirasva, Bio Oil, hiusharja ja -lenkkejä sekä niitä mahdollisimman imukykyisiä siteitä. Synnäriltä aion toki lähteä kotiin yhtä hehkeänä kuin herttuatar Catherine konsanaan, joten meikit on pakattava mukaan 😉 (Mitään yhtään ihmeempää hygieniatarviketta en olisi tarvinnut mukaani. En edes niitä siteitä, koska sairaalan jättivaippasiteet olivat parhaita ja jäin jopa ikävöimään niitä kotona. Mutta meikit tulivat kyllä käyttöön, koska halusin ihan oikeasti lähteä edes jonkin verran freesimmän näköisenä sairaalasta).
– Imetystavarat. Imetysliivit, liivinsuojat, imetystee, nännivoide. En tiedä, onko teestä oikeasti mitään hyötyä, mutta sellainen kaapista löytyy eikä kokeilemisesta varmastikaan haittaakaan ole. (Imetysteetä kyllä hörpin synnärillä, kun maito ei alkanut nousta. Lopulta siihen auttoi vain aika: maito nousi heti kotiin päästyämme. Nännivoide on myös aivan ensiarvoisen tärkeä! Imetysliivejä en kyllä sairaalassa todellakaan käyttänyt vaan avainsana oli ilmakylpy.)
– Eväät. Sain Puhdistamolta välipalapatukoita ja marja-pähkinäsekoituksia, jotka ajattelin sujauttaa sairaalakassiin. Monet kehottavat varautumaan myös vatsan toimintaa edistävillä eväillä kuten luumuilla. Ehkä pakkaan mukaan myös jotain herkkuja (lakuja) ja mehua. (Kaikki Ikean pillimehut tuli juotua, mutta ruokahalu on aivan tyystin poissa. Äiti toi sairaalaan ihania herkkuja, joita en lopulta syönyt ollenkaan. Terveelliset välipalaptukat taisi lopulta syödä Jaakko, minä mutustelin sipsejä sen minkä ylipäätään pystyin syömään. Sairaalan ruokia yritin saada uppoamaan. Vatsan toimintaan muuten tarvitaan kyllä järeämpiä otteita tuossa vaiheessa kuin luumut, just sayin.)
Näiden lisäksi ystävä vinkkasi, että mukana kannattaa olla jätesäkki (!) lapsiveden vuoksi. Tämän voisi kuitenkin jemmata jo valmiiksi autoon. Miehen täytyy tietysti myös pakkailla omat kamansa ja eväänsä, mutta niistä en aio nyt kantaa huolta. Miehen vastuulla on myös turvakaukalon asentaminen autoon. Joillakin on mukana pikkupullo skumppaa, mutta jotenkin epäilen, että sairaalassa tekisi mieli alkaa skumppaa litkimään. Sushitarjoilun olen tosin mieheltä vaatinut. (Eipä tullut skumpat mieleen tuossa vaiheessa, mutta lääkekonjakkia taisin saada sairaalan puolesta. Sushiakaan en saanut enkä pyytänyt, koska kuten sanoin, ruokahalu oli aivan nollissa sairaalassa ja vielä pitkään sen jälkeen, koska baby blues. En muista oliko meillä lopulta jätesäkkiä autossa, mutta ainakaan sitä ei tarvittu).
Vauvalle
– Vauvan kotiutumisvaatteet ovat aiheuttaneet hiukan päänvaivaa. Minulla ei ole aavistustakaan, miten vauva kuuluu pukea ylipäätään koskaan saati parin päivän ikäisenä. Neuvolahoitajani muistutti, että (tuoreet) äidit pukevat yleensä vauvoilleen liikaa ylle. Aivan vastasyntyneen lämmönsäätelykyky taitaa kuitenkin olla aika olematon ja autossa on joka tapauksessa ilmastointi, joten kotiutumisvaatteet saavat varmasti olla paksummat kuin vanhemmillaan. Tai ainakin äidillään, joka ei palele koskaan kesällä. Heinäkuun puolessa välissä/kuun lopulla lienee aika lämmintä. Tai sitten ei. Täytynee siis ottaa vaatteita, joita voi kerrostaa ja jokin pieni peitto/viltti, joka pelastaa, jos vaatteita on liian vähän.
Ja minkäkokoisia vaatteita? 50-kokoisia vaatteita näyttäisi olevan aika vähän myynnissä ainakin ketjuliikkeissä, mutta joitakin olen hankkinut. Täsmällisesti tuon kuvan setti ei ole lähdössä mukaan, sillä esimerkiksi neule on auttamatta liian suuri. Sukatkaan eivät ole ihan vastasyntyneiden kokoa, mutta tämäntyyppisissä vermeissä ajattelin Sipen tuoda kotiin. Koon 50 vaatteita tuskin kannattaa hirveästi hamstrata ja onko sillä edes väliä, jos vaatteet ovat aluksi hiukan isoja? (Ihan hyvät kotiutusmisvaatteet lopulta valitsin, koon 50 bodyn ja puolipotkarit. Kotiutumispäivänä oli tosi lämmin. Muistan kun tuntui ihan hirveän vaikealta pukea pikkuista käppyrävauvaa ja hän hukkui pikkuvaatteisiinsa.)
Ps. Jos itselläsi sairaalakassin pakkaaminen on ajankohtaista, kannattaa lukaista myös alkuperäisen postauksen kommentit.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.